Lue keskustelun säännöt.
Paljonko te muut saatte apua taaperoiden isovanhemmilta? Kysyy väsynyt äiti...
10.07.2018 |
Meillä on vilkas taapero, jonka molemmat isovanhemmat ”ovat jo omansa hoitaneet”. Kaipaisin apua tähän taapetoarkeen, etenkin isovanhemmilta, joille lapsi on tärkeä, mutta kun tapaamme, he haluavat vain seurustella, eivät auttaa.
Asumme maalla, ja miehen työpäivät ovat matkan takia pitkiä. Tyypillistä arkeamme on, että olen yksin lapsen kanssa suurimman osan ajastamme kotona. Yrittäjävanhempani ovat suurimmaksi osin eläkkeellä ja asuvat melko lähellä. Silti voi usein mennä parikin viikkoa ettemme näe. Tyypillinen tervehdyskäynti on se, että minä teen ruokaa kaikille, isovanhemmat ja isä viihtyvät lapsen kanssa.
Kuuntelen kateudesta vihreänä miten monet saavat arkista apua isovanhemmilta, että pääsevät säännöllisesti harrastamaan, viettämään parisuhdeaikaa, tai jopa viihteelle!!! Kunpa itsekin pääsisi edes joskus johonkin kaksin, tai voisi jättää lapsen hetkeksi isovanhempiensa hoitoon, niin että voisi käydä vaikka jumpassa.
Itse olimme tosi paljon hoidossa mummolassa lapsena, kun vanhemmat tekivät ulkomaanmatkoja ym, ensimmäisen kerran olen jäänyt mummon hoitoon viikoksi yksivuotiaana.
Molemmat isovanhemmat kyllä ovat kiintyneitä lapseen, mutta koskasn eivät ehdota apua. Muutama viikko sitten kysyin äidiltäni, voisiko poika jäädä hoitoon, jos menisimme miehen kanssa joskus ulos syömään, mummon vastaus oli kysymys, miksi meidän pitäisi lähteä ulos syömään.
Ja ihan fiksut, koulutetut, ulkomailla ja riennoissa käyvät isovanhemmat siis kyseessä.
En olisi koskaan uskonut että meilläkin tämä menee näin. :’(
Lapsesta kyllä pidetään, mutta mitään sitoutumista tai vaivaa ei omaan elämään enää haluta. :(
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, minkä verran muistat ”hoitajien istumisesta lasikopissa”?
No mitä muistamista siinä on? Siellä ne istuivat ja tulivat pois, kun siirryttiin pihalle tai ruvettiin syömään. Sitä samaa se oli kun hain myöhemmin teininä pikkusisaruksia päiväkodista koulun jälkeen kotiin (silloin se oli vielä sallittua). Kävin koputtamassa kopin oveen, että tulin hakemaan Mattia ja Maijaa, ja sitten otin sisarukset mukaani ja puin päälle ja lähdimme kotiin.
90-luvun lopussa tein kesähommina siivoustyötä kaupungille, ja kiersin lomittamassa mm. päiväkodeissa. Ihan puistatti nähdä sekin laitos.
Karkasimme muuten useaan otteeseen päiväkodista kaverin kanssa seikkailemaan ympäristöön. Ei ollut temppu eikä mikään, eihän siellä juuri lasten perään katseltu. Tärkeintä oli, että oli paikalla, kun syötiin tai tultiin hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt sitä, kun monet kertoo, että ovat itse viettäneet paljon aikaa mummolassa. Olisko kuitenkin kyseessä se, että ei ole ollut muuta vaihtoehtoa? Vanhemmat on ollut töissä, jotta perheellä on ruokaa. Siitä ihmisten ajatus, että on ollut paljon hoidossa vaikka totuus voi olla, että ei ole ollut vaihtoehtoja.
Varmasti näin on. Ja silloin kesälomat oli tosi lyhyet. Ja perhepäivähoitajat halusivat usein kesän vapaaksi, koska halusivat olla mökillä tai jos oli maalta kotoisin, aikuiset lapset tarvittiin heinäntekoon, eikä hoitajaa ollut. Näin oli ainakin meillä, kun naapurin rouva hoiti meitä ja halusi kesän vapaaksi. Ja parhaimmillaan hänellä oli 8 lasta ja minä isompana sain vahtia muita lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on kesäkerho?
Kunnat järjestivät alkukesästä (ennenkuin vanhempien kesälomat alkoivat, heinäkuu kun oli aikoinaan tavallisin lomakuukausi) pienille koululaisille monenlaista leiri- ja kerhotoimintaa.
Minulla ei ollut mummolaa, mutta kavereilla oli. Monet löhtivät sinne koko kesäksi. Mummo keräsi junalla lapsenlapset eri paikkakunnilta.
Itse koin sen kotihoitoajan tosi raskaana. Muistan kun juhlimme sitä kun nuorinkin täytti kolme ja sain myös hänet Ikean leikkipaikkaan tunniksi.
Nuorimmaisella oli paha astma enkä nukkunut moneen vuoteen. Ja vanhemman lapsen hoitaminen oli raskasta kun oli valvonut yön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on kesäkerho?
Kunnat järjestivät alkukesästä (ennenkuin vanhempien kesälomat alkoivat, heinäkuu kun oli aikoinaan tavallisin lomakuukausi) pienille koululaisille monenlaista leiri- ja kerhotoimintaa.
Aijaa. Milloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on kesäkerho?
Kunnat järjestivät alkukesästä (ennenkuin vanhempien kesälomat alkoivat, heinäkuu kun oli aikoinaan tavallisin lomakuukausi) pienille koululaisille monenlaista leiri- ja kerhotoimintaa.
Niin ja tuo edellinen taisi puhua, että nykyisin on niitä. Mun käsittääkseni niitä oli enemmän 80-luvulla, nykyään vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on kesäkerho?
Kunnat järjestivät alkukesästä (ennenkuin vanhempien kesälomat alkoivat, heinäkuu kun oli aikoinaan tavallisin lomakuukausi) pienille koululaisille monenlaista leiri- ja kerhotoimintaa.
Aijaa. Milloin?
No esim 80-luvulla ainakin Vantaan kaupunki järjesti monenlaista puuhaa eka- ja tokaluokkalaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on kesäkerho?
Ainakin täällä Helsingissä on pikkukoululaisille kesäkerhoja silloin kun vanhemmat ovat töissä mutta koululaiset jo lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on kesäkerho?
Ainakin täällä Helsingissä on pikkukoululaisille kesäkerhoja silloin kun vanhemmat ovat töissä mutta koululaiset jo lomalla.
Onko? Minulla kaksi koululaista, enkä ole ikinä kuullutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt sitä, kun monet kertoo, että ovat itse viettäneet paljon aikaa mummolassa. Olisko kuitenkin kyseessä se, että ei ole ollut muuta vaihtoehtoa? Vanhemmat on ollut töissä, jotta perheellä on ruokaa. Siitä ihmisten ajatus, että on ollut paljon hoidossa vaikka totuus voi olla, että ei ole ollut vaihtoehtoja.
En usko kirjoittajien viettäneen paljon aikaa mummolassaan. Mummot hoitivat lastenlapsia ennen vähemmän kuin nykyään. Jotkut kuvittelevat viettäneensä lapsena kaikki kesät mummolassa, mutta kun vilkaisevat vaikka omia päiväkirjamerkintöjään, käy ilmi että ovat olleet siellä maks. 2-3 päivää kesässä parina vuotena koko lapsuudestaan.
Ennen ei ollut hoitopaikkoja lapsille, siksi isovanhemmat hoitivat jos hoitivat. Nykyään on päiväkodit, kesäkerhot, iltapäiväkerhot... Mutta ahneille lapsiperheille mikään ei riitä.
Eikä ne mummot hoitaneet, saattoi kerran päivässä huutaa rappusilta "nyt syömään" ja se hoito oli siinä.
Ihan keskenämme me leikittiin ulkona ja juostiin metsissä ja käytiin myös uimassa.
Ja silloin lasten hukkumiset oli yleisiä, meidänkin naapurista hukkui 4v kun oli kavereiden kanssa uimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on kesäkerho?
Ainakin täällä Helsingissä on pikkukoululaisille kesäkerhoja silloin kun vanhemmat ovat töissä mutta koululaiset jo lomalla.
Onko? Minulla kaksi koululaista, enkä ole ikinä kuullutkaan.
On ollut jo vuosikymmeniä, ainakin Helsingissä.
Ovat puistoissa, jossa on kaupungin työntekijä, saavat lämpimän aterian, leikkivät ja laulavat. Mun sisko on nyt 20v ja oli pienenä siellä. Ja yhä edelleen tänäkin kesänä näkyi olevan kesäkerhoja.
Samoin ainakin 4H järjestää ja partiolaiset ja seurakunnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin pikkukoululaisena mummon luona kesä- ja hiihtolomalla, kun vanhemmilla ei ollut lomaa. Mummo oli sellainen maalaismummo, hoiti karjaa kotona. Päivät kuluivat lähinnä vintillä kirjoja lukiessa (ah autuasta), välillä menin taputtelemaan lehmiä mummon seuraksi. Illalla oli sauna, kun pappa tuli tehdastöistä kotiin. Joinakin iltoina kudoin sukkia ja patalappuja, mummo oli innokas käsityöihminen ja opetti minua. Muutoin hän ei töiltään ehtinyt juuri minua leikittämään. Onneksi rakastin kirjojen lukemista, ja niitä oli aina paljon mukana.
Pari kertaa muistan tätini vieneen minua uimaan tai elokuviin, mutta muuten siellä ei ollut kummempaa seuraa.
En usko, että olisin ollut mummolassa niin paljon, ellei olisi ollut tuota vanhempien lomaongelmaa. Meiltä mummoloihin oli matkaa yli 200 km, ja lomahoitoon mennessäni kuljin sen yksin junalla tai linja-autolla. Vanhemmat saattoivat matkaan lähtöpäässä ja pappa oli vastassa toisessa päässä.
Kyllä se mummolassa olo itsellä 80-luvulla oli juurikin sitä, että yksikseen jotain leikin ja välillä sai ruokaa. Ei siihen aikaan lapsia viihdytetty ja heidän kanssaan vietetty laatuaikaa. Muutenkaan ihan pienenä en siellä missään hoidossa ollut, juurikin vähän isompana kun osasi jo olla itsekseen. Silti oli kivaa, mummolassa oli paljon tutkittavaa, tuli metsä tutuksi, sai valvoa niin pitkään kuin jaksoi ja karkkia sain niin paljon kuin jaksoin syödä.
Nykyään hoitoon liitetään niin paljon odotuksia. On 6 sivua toiveita mitä lapsen kanssa pitää tehdä. Auta armias, jos unohtui aurinkolasit ulos mennessä tai päiväunet myöhästyi 15min tai ruoka ei ole juuri sen hetken muotidieetin mukaista... Kasvatukseen ei tietenkään saa puuttua edes puolikkaan sanan verran. Tai pyytää kylään silloin kun itsellä olisi aikaa ja jaksamista.
Että miksiköhän isovanhemmat nihkeämmin nykyään hoitavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Itselle on tulossa ensimmäinen lapsenlapsi syksyllä. Oma nuorimmainen on vasta 3v. Että voipi olla vähän nihkeää jaksaa innostua suunnattomasti vauvasta, vaikka ihana juttu onkin.
Itsekin olin mummon ja vaarin mökillä paljon lapsena, mutta vasta kouluikäisenä. Ja "hoito" oli juuri kuten moni on kuvannut: sai ruokaa ja joku vähän katsoi perään välillä.
Kannattaa ennen lasten hankkimista kysellä tulevilta isovanhemmilta, että ovatko valmiita auttamaan. Keneltäkään ei voi tässä nykymaailman individualistisessa yhteiskunnassa odottaa mitään tekoja tai panostusta toisten ihmisten asioihin, oli sitten kyseessä oma lapsi tai lapsenlapsi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennen lasten hankkimista kysellä tulevilta isovanhemmilta, että ovatko valmiita auttamaan. Keneltäkään ei voi tässä nykymaailman individualistisessa yhteiskunnassa odottaa mitään tekoja tai panostusta toisten ihmisten asioihin, oli sitten kyseessä oma lapsi tai lapsenlapsi.
Ja toisaalta se isovanhempi ei sanallakaan saa puuttua lapsen asioihin, jottei individualistivanhempi ahdistu.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennen lasten hankkimista kysellä tulevilta isovanhemmilta, että ovatko valmiita auttamaan. Keneltäkään ei voi tässä nykymaailman individualistisessa yhteiskunnassa odottaa mitään tekoja tai panostusta toisten ihmisten asioihin, oli sitten kyseessä oma lapsi tai lapsenlapsi.
Se on vähän kaksisuuntainen tie, läheiset välit. Eikä niin, että silloin kun tarvitaan mummoja ja pappoja, heitä vaaditaan hätiin, mutta muuten pysykööt kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mummolassa olo itsellä 80-luvulla oli juurikin sitä, että yksikseen jotain leikin ja välillä sai ruokaa. Ei siihen aikaan lapsia viihdytetty ja heidän kanssaan vietetty laatuaikaa. Muutenkaan ihan pienenä en siellä missään hoidossa ollut, juurikin vähän isompana kun osasi jo olla itsekseen. Silti oli kivaa, mummolassa oli paljon tutkittavaa, tuli metsä tutuksi, sai valvoa niin pitkään kuin jaksoi ja karkkia sain niin paljon kuin jaksoin syödä.
Nykyään hoitoon liitetään niin paljon odotuksia. On 6 sivua toiveita mitä lapsen kanssa pitää tehdä. Auta armias, jos unohtui aurinkolasit ulos mennessä tai päiväunet myöhästyi 15min tai ruoka ei ole juuri sen hetken muotidieetin mukaista... Kasvatukseen ei tietenkään saa puuttua edes puolikkaan sanan verran. Tai pyytää kylään silloin kun itsellä olisi aikaa ja jaksamista.
Että miksiköhän isovanhemmat nihkeämmin nykyään hoitavat.
Totta puhut. Aiemmin "talossa talon tavalla" koski myös lapsia, mutta nykyvanhemmille tämä ei enää sovi.
Mikä ihme on kesäkerho?