Lue keskustelun säännöt.
Hieman huvitti tuo suomalaisen psykologin haastattelu tv-uutisissa liittyen Thaimaan luolatapaukseen
08.07.2018 |
Itsekin sanoi ettei tunne lainkaan Thaimaalaista kulttuuria.
No siellähän on buddhalainen kulttuuri ja ajattelutapa on ihan toisenlainen kuin länsimaissa keskimäärin. Eli tietynlaista mielentyyneyttä korostava kulttuuri. Tämä vaikuttaa myös tietysti poikien suhtautumiseen vaikka tilanne on äärimmäinen. Ei suomalainen psykologi voi ymmärtää tilannetta siellä. Ellei tunne thaimaalaista kulttuuria erityisen hyvin.
Kommentit (24)
Suomalainen nainen saa trauman jo lapsuudessa kun äiti ei kiireiltään ehdi sillä kertaa halaamaan, sitten selitellään vinoutunut suhde syömiseen ja järkyttävään lihomiseen kun on täyttänyt 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jotenkin usko, että pimeässä luolassa varman kuoleman odottelu olisi jotenkin piristävä kokemus.
Miten niin "varman" kuoleman? Kai tilanne on huomattavasti kuitenkin parantunut sen jälkeen kun pojat löydettiin? Nyt on jo osa pelastettu.
Miten pelastettavien järjestys muuten valitaan?
Vastaan itselleni: "Pelastusoperaation johdon mukaan luolasta tuotiin ensimmäisenä ulos vahvimmassa kunnossa olevat pojat. Aiemmin Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan pojista olisi pelastettu ensin heikoimmassa kunnossa olevat."
https://yle.fi/uutiset/3-10294485
Mutta miksi vahvimmat ensin?
Eija Palosaari traumapsykologian erityistuntija. Harvinaisen viisaasti puhui.
Itsekin vakavan trauman 14-vuotiaana (yli 35 vuotta sitten) kokeneena tiedän. Asiat menevät juuri kuten hän selitti. Keho muistaa. Siinä on turha ulkopuolisten tolkuttaa, että yritä olla ajattelematta. Silloin ei saanut minkäänlaista apua. Ei mitään. Kun menetti juuri ne ihmiset, joiden olisi pitänyt tarjota turvaa.
Mistä löytyy juttu Chilen kaivosmiesten nykytilanteesta?
Totta on se, että koettu katastrofi ja kuolemanpelko muuttaa ihmisen lopullisesti. Pelon kokemus iskostuu syvälle ja hermosto on ylitilassa.
Olen itse kokenut lentokoneessa 20 vuotta sitten tilanteen, jossa koneen rikkoontumisen takia nousun jälkeen jouduttiin palaamaan takaisin kiireellä.
Pelkään lentämistä yhä, eikä mikään terapia tai järkevä ajattelu ole asiaa muuttaneet.
Kyse ei edes ole kuolemanpelosta, vaan itse pelon tunteen pelkäämisestä. Ne hetket olivat hitaita ja kauheita, itse ei ollut mitään kontrollia tapahtumiin.
Nyt lentäessä pelko tulee lihasmuistista, pienikin outo ääni koneessa saa aikaan fyysisen kivun kaltaisen ahdistuksen.
Poikien tilanne on moninkertaisesti pahempi.