Mitä vastaisit?

Sanoisin lasta paskaksi tyypiksi ja muistuttaisin, ettei kannata purra ruokkivaa kättä.

Sanoisin, että niin kauan kun on jalat minun ruokapöydän alla niin kyllä kuuluu mulle jotkut asiat. Enkä syytäisi rahaa töykeälle ja asiattomalle teinille.

Luuletteko 1&2 että kys vastaukset tai sen tapaiset tehoaisivat mitenkään? Myönnän, että olen tokaissut tuon rahatoteamuksen eli kyllä jotain voisi kertoa ihan vaikka jo siksi, että me kustannamme kaiken, mutta ei vaikutusta. Tunnen itseni viheliäiseksi rotaksi tuon sanomisen vuoksi, totaalipaskaksi äidiksi:'(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko 1&2 että kys vastaukset tai sen tapaiset tehoaisivat mitenkään? Myönnän, että olen tokaissut tuon rahatoteamuksen eli kyllä jotain voisi kertoa ihan vaikka jo siksi, että me kustannamme kaiken, mutta ei vaikutusta. Tunnen itseni viheliäiseksi rotaksi tuon sanomisen vuoksi, totaalipaskaksi äidiksi:'(

Ap

Sano sille, että saa muuttaa muualle jos ei ylläpito kelpaa, vaikka sisimpääsi sattuisi miten. Ei ne lässyttämällä opi...

Ymmärrän. En osaa neuvoa. Ota yhteyttä kouluun ja kerro. Vaikka koulupsykologiin. Tsemppiä, olet parempi äiti kuin useimmat, koska jaksat olla huolissasi. Jokainen päästää joskus harkitsemattomia suustaan.

Ei alaikäistä voi kotoaan pois potkia.

.

"Vittuaksä mulle tilität. Luuletko dorka, että mua kiinnostaa. Kuule mulla on ihan oikea elämä ja ihan oikeita ongelmia, että älä sä pelle siinä uikuta yhtään. Pidä pääs kii ja elä ihmisiks, tajuutsä, vittu tajuutsä vittu mitään?" - Tämä siis mun vastaus paskalle teinille, jos se olisi mun.

Vierailija kirjoitti:

"Vittuaksä mulle tilität. Luuletko dorka, että mua kiinnostaa. Kuule mulla on ihan oikea elämä ja ihan oikeita ongelmia, että älä sä pelle siinä uikuta yhtään. Pidä pääs kii ja elä ihmisiks, tajuutsä, vittu tajuutsä vittu mitään?" - Tämä siis mun vastaus paskalle teinille, jos se olisi mun.

Hyvä ettei ole.

Sano sille että voi muuttaa koulukotiin siihen saakka kunnes täyttää 18v. Sieltä sitten omaan kämppään. En mä antaisi 16v. hyppii mun silmille.

Rahahanat kiinni. Puhelimen liittymä kiinni (ellei maksa itse) jne jne. Tulkoon omillaan toimeen, kun kerran uhoaa. Pari viikkoa kun kuluu, alkaa ääni muuttumaan kellossa, kun realiteetit iskee silmille.

M40

Mä varmaan koittaisin jonain rauhallisena hetkenä puhua ja herkistellä. Kertoa miten paljon rakastan ja välitän ja miten tuntuu pahalta kun toinen on töykeä.

Ja jos on yhtään sellainen teini joka vois jopa nauttia yhteisestä ajasta niin koittaisin järjestää jotain yhteistä kivaa..

Mutta sit jos noi ei auttaisi niin olis pakko pistää rahahanat poikki. Ei puheaikaa/nettiä puhelimeen, ei käyttörahaa eikä rahaa vaatteisiin tms vaan yhdessä käytäis ostamassa JOS oikeasti tarve.

Jos ei käytös paranisi niin ihme.