Jos toisen ihmisen ulkonäkö ei miellytä niin silloin ei ole aineksia seurustelusuhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu kiihottuuko luonteesta vai ulkonäöstä.

Normaali ihminen kiinnostuu ja kiihottuu kokonaisuudesta. Ainakin silloin, kun hakee muutakin kuin kertapanoa.

Kyllä mä voisin vähän rumemmankin miehen kanssa seurustella kunhan ei ole ylipainoa ja on siisti....

Kyllä fyysinen vetovoima on ykkös asioita , kemia tai miksi sitä haluaa kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Mun eka tyttöystävä oli vähemmän kaunis. Paneskeltiin vuosi ja odotin jos hän muutuisi viehättävämmäksi.

Ei muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Fyysinen viehättävyys ei ole vain se että toisella on esim. hoikka kroppa ja nätti naama, tai lihaksikas kroppa ja sopiva pituus itseen nähden. Heti kun päästään toisen lähelle alkaa toimia muut aistit kuin vain näkö, esim. naisille useimmiten miehen ääni on hyvinkin ratkaiseva asia, eli vaikka olisit sokea, voit ihastua toisen ääneen. Sitten tulee tutkitustikin hyvin tärkeä asia, eli haju. Kaipa se vaikuttaa eniten juuri naisiin, mutta toisen ihmisen haju on erittäin ratkaiseva siinä että pitääkö toista miellyttävänä tai jopa seksuaalisesti kiihottavana vai ei.  Sitten tulee seuraavaksi kosketus, ihmisten kosketuksessa on eroja, ja varsinkin siinä miten suutelee. Vaikka olisit silmät kiinni, et haistasi toista etkä kuulisi, niin toisen ihmisen koskettelu on vain parempaa kuin toisen.

Nämä kaikki kuuluu fyysiseen puoleen viehättävyydestä, ja jokaiselle on ne omansa, ei kukaan ihminen ole kaikille se viehättävä, koska jokainen ihminen on erilainen, niin jokaisella on myös oma makunsa.

Ja sitten vasta päästään siihen asiaan että kun se vastapuoli puhuu, että vaikka ääni olisi ihana, mutta jos hän puhuu jotain ihan typeriä ja ällöttäviä asioita, tyssää se fyysinen puolikin siihen. Luonne on loppupeleissä se asia minkä takia valikoidaan puoliso. 

Aivan. Viimeinen tapailemani mies oli sellainen, jonka perään en olisi kadulla katsonut kahta kertaa, mutta kun juteltiin niin huomasin, ja mieleeni jäivät erityisesti, hänen ilmeikkäät silmänsä. Ei hän toki epämiellyttävän näköinen ollut, muttei fyysisesti ihan mun normaalia "tyyppiä". Mutta ne silmät. Ja sitten ne jutut. Ja kun lähemmäs päästiin, niin hyvä tuoksu ja seksikäs ääni. Kun lähietäisyydeltä tarkastelin hänen kasvojaan, huomasin tiettyjä kauniita piirteitä (sanon kauniita koska mies ei ole klassisen komea), hiuksiinkin ihastuin vaikka ovat oikeasti ihan tavalliset. Ja vartaloon, vaikkei siinäkään mitään ihmeellistä ollut. Summa summarum: jos ihmisessä ei ole jotain oikeasti luotaantyöntävää, niin kyllä ihastuminen saa hänet näyttämään kauniimmalta ja komeammalta kuin objektiivisesti ottaen oikeastaan on. Koko pakkauksella on väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu kiihottuuko luonteesta vai ulkonäöstä.

Irtoseksiin riittää kiihottava kroppa, mutta parisuhteeseen tarvitaan sen lisäksi sopiva luonnekin.

Ihmekään, että parin löytäminen on nykyään ihmisille niin vaikeaa, jos näin moni kuvittelee, että on sula mahdottomuus tuntea seksuaalista vetovoimaa ihmistä kohtaan, joka ei ensisilmäyksellä näytä omaan silmään huippuseksikkältä ja -hyvännäköiseltä...

Käyttäjä16049 kirjoitti:

Kyllä mä voisin vähän rumemmankin miehen kanssa seurustella kunhan ei ole ylipainoa ja on siisti....

Niin, ja niille epäsiisteille ja ylipainoisillekin on ottajansa. Myöskään kaikki naiset ei ole itsekään siistejä tai hoikkia. 

Minä en ole harrastanut koskaan irtosuhteita ja hyvin, hyvin harvoin olen tuntenut vetoa kehenkään mieheen. Toki ihailen katseella komeita miehiä ja voin jopa vähän flirttaillakin, mutta en sinänsä "kiihotu". Yleensä inhoan vieraiden koskettamista ja kosketusta, en haluaisi koskaan kätellä ketään, enkä tietenkään halata edes tuttuja ihmisiä. Kerran silti kävi niin, että yökerhossa takaani käveli eräs mies joka kosketti minua ohi mennessään, ja mulla meni ihan "kuumat väreet" katsoin että kuka ihme se oikein oli, ja se oli mies joka oli erittäin lihava, mutta se ei viilentänyt mun tuntemuksia millään tavalla. Se oli sitä kemiaa, kuin sähköisku. Tästä on aikaa jo 30 vuotta, ja se mies ei minua sitten huolinut, mutta luulen että jos joskus hänet näkisin niin voisi vieläkin jotain perhosia vatsanpohjassa tuntua.

Miksi tää ottaa niin koville? Tottahan tämä on. Tabu? Elääkö osa porukoista jossain haavemaailmassa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Mun eka tyttöystävä oli vähemmän kaunis. Paneskeltiin vuosi ja odotin jos hän muutuisi viehättävämmäksi.

Ei muuttunut.

Niin, jos olisit rakastunut häneen olisit pitänyt häntä kauniina. Ei se toinen ihminen panemalla parane, mutta toki tutkimusten mukaan rakastelu (orgasmit jne.) lisää rakkauden tunteita, eli olisit voinut rakastua häneen oikein kunnolla panemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu kiihottuuko luonteesta vai ulkonäöstä.

Normaali ihminen kiinnostuu ja kiihottuu kokonaisuudesta. Ainakin silloin, kun hakee muutakin kuin kertapanoa.

Sovitaan, että olen epänormaali friikki kun rakastuin luonteeseen enkä ulkonäköön jos se saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi ja terveemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tää ottaa niin koville? Tottahan tämä on. Tabu? Elääkö osa porukoista jossain haavemaailmassa. :D

Tai osa porukasta on kohdannut henkilön johon ei ole ihastunut ulkonäön vuoksi vaan muista syistä. Harmi, ettet ole päässyt kokemaan samaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tää ottaa niin koville? Tottahan tämä on. Tabu? Elääkö osa porukoista jossain haavemaailmassa. :D

Kenelle ottaa koville? Ei ole kukaan sanonut mitään sitä vastaan. Se on kuitenkin totuus, että vaikka toinen olisi omasta mielestä kuinka viehättävä, se ei jonkun toisen mielestä olekaan, me ihmiset ollaan erilaisia ja meillä on erilainen maku. Ja myös se on totuus että pelkällä ulkonäöllä ei vielä pitkälle pötkitä, toki se olisi helppoa jos se riittäisi eikä luonteella olisi mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu kiihottuuko luonteesta vai ulkonäöstä.

Normaali ihminen kiinnostuu ja kiihottuu kokonaisuudesta. Ainakin silloin, kun hakee muutakin kuin kertapanoa.

Sovitaan, että olen epänormaali friikki kun rakastuin luonteeseen enkä ulkonäköön jos se saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi ja terveemmäksi.

En usko että sinäkään pidät hänen ulkonäköään oksettavana tai luotaantyöntävänä, se ulkonäkö kuuluu pakettiin mukaan vaikka et rakastunut juuri siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tää ottaa niin koville? Tottahan tämä on. Tabu? Elääkö osa porukoista jossain haavemaailmassa. :D

Tai osa porukasta on kohdannut henkilön johon ei ole ihastunut ulkonäön vuoksi vaan muista syistä. Harmi, ettet ole päässyt kokemaan samaa.

Olen ihan tyytyväinen elämääni, joo ja on mulla komea, (omasta mielestäni), myös hänellä ihan hyvä luonne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Samaa mieltä, mutta tämä ei poista aloituksen totuutta, päinvastoin. Jos ei ole fyysisesti lainkaan viehättynyt, ei ole ihastunut. Olkoon toinen objektiivisesti minkä näköinen tahansa.

Toista voi himoita luonteen vuoksi vaikka ulkonäkö ei miellytä. Samoin voi olla ihastunut ja rakastunut vaikka ulkonäkö ei miellytä.

Miten niin ole päässyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tää ottaa niin koville? Tottahan tämä on. Tabu? Elääkö osa porukoista jossain haavemaailmassa. :D

Tai osa porukasta on kohdannut henkilön johon ei ole ihastunut ulkonäön vuoksi vaan muista syistä. Harmi, ettet ole päässyt kokemaan samaa.

Olen ihan tyytyväinen elämääni, joo ja on mulla komea, (omasta mielestäni), myös hänellä ihan hyvä luonne. 

Niin, mutta voi olla että jonkun toisen mielestä hän ei ole komea. Se tässä on nyt se idea, että meillä kaikilla on oma maku, ja jokaiselle siis löytyy yleensä joku joka tykkää tai ei ainakaan pidä liian rumana.

Näinhän se on. Mutta ei miellyttävä ulkonäkö ole mitenkään ainoa tai ylitse muiden oleva ominaisuus joiden pitää natsata että seurustelusuhde on mahdollinen.

Täytyy natsata: luonne, elämäntavat, asuinpaikka, tulevaisuuden suunnitelmat, ulkonäkö, arvot, seksuaaliset halut ja vetovoima. Tässä näitä tärkeämpiä. Ja kaiken ei tarvitse natsata täysin, mutta riittävän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ole päässyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tää ottaa niin koville? Tottahan tämä on. Tabu? Elääkö osa porukoista jossain haavemaailmassa. :D

Tai osa porukasta on kohdannut henkilön johon ei ole ihastunut ulkonäön vuoksi vaan muista syistä. Harmi, ettet ole päässyt kokemaan samaa.

Olen ihan tyytyväinen elämääni, joo ja on mulla komea, (omasta mielestäni), myös hänellä ihan hyvä luonne. 

Niin, mutta voi olla että jonkun toisen mielestä hän ei ole komea. Se tässä on nyt se idea, että meillä kaikilla on oma maku, ja jokaiselle siis löytyy yleensä joku joka tykkää tai ei ainakaan pidä liian rumana.

No älä sitten väitä että en ole löytänyt tai tee oletuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. En koe itseäni mitenkään erityisen huomaavaiseksi tai rohkeaksi tai ennakkoluulottomaksi, mutta olen kuitenkin kohdannut ja tavannut hyvin monen erinäköisiä ihmisä. - Yleensä en tällöin en ole mitenkään erityisesti ajatellut, että tuon tai tuon kanssa haluaisin parisuhteeseen tai olla välttämättä muutoinkaan enempää tekemisissä. Olen tehnyt näiden kohtaamiseten kautta havainnon, että moni sellainen, joka on aluksi vaikuttanut ei niin erinomaien kauniilta tai komealta, yleisemmin ulkoisesti puoleensa vetävältä, niin sitä paremmlta ja kiinnostavammilta heistä erinomaisen moni on alkanut vaikuttaa myös ulkoisesti, mitä enemmän heihin on saanut ja voinut tutustua. Esimerkiksi eräs ystävättäreni. - Hän on perusilmeeltään kyllä aika myrtsin näköinen, vaan näkisittepä kuinka hän hymyilee, tai voi kunpa pääsisitte kuulemaan hänen iloisen naurunsa!    Toisaalta on käynyt myös toisinpäin. Heistä, joita olen aikanaan pitänyt hyvinkin viehättävinä ja puoleensa vetävinä on aikaa myöten muodostunut oikeastaan aika "tavallisen" näköisiä ja tai eivätkä nyt ainakaan enää saa sellaista tunnetta, että "huoh" miten tällainen itsenikaltainen mies on edes koskaan saattanut ajatella jotain ihan toista. - Onneksi ovat kuitenkin luonteeltaan ja muutoin edelleen vähintäänkin hyvää ja arvostettavaa seuraa. Sitten on vielä kolmas joukko. Naiset joista tuntuu, että he ovat olleet nyt aina ja aina samanoloisia ja näköisiäkin ja vuodet ti tai paremmin vuosikymmenet eivät näy heistä juuri mitenkään. Hämmentävää,

Samaa mieltä, mutta tämä ei poista aloituksen totuutta, päinvastoin. Jos ei ole fyysisesti lainkaan viehättynyt, ei ole ihastunut. Olkoon toinen objektiivisesti minkä näköinen tahansa.

Toista voi himoita luonteen vuoksi vaikka ulkonäkö ei miellytä. Samoin voi olla ihastunut ja rakastunut vaikka ulkonäkö ei miellytä.

Se on kuitenkin eri asia että "ulkonäkö ei miellytä" eli siis toinen ei ole täysi kymppi ulkonäöllisesti kuin että toinen on suorastaan oksettavan näköinen. Hyvin harva ihminen on oikeasti kaunis tai komea tai todella ruma, suurin osa ihmisiä on jotain siltä väliltä ja se asteikko vaihtelee katsojan mieltymysten mukaan.