Miten saatte lapset kiinnostumaan metsäretkeilystä?

Minkä ikäisiä sun lapset on? Meidän 2 ja 5 vuotiaat pojat haluaisivat joka päivä ulkoillessamme metsäretkelle. Mitä syvemmälle/pidemmälle niin sitä parempi. He rakastavat tutkia puroja, oksia, käpyjä, lintuja, lehtiä yms. Ja me vanhemmat ei edes olla mitään eräjormia itse. Usein otamme pyörät lapsille myös metsään mukaan. Tällöin kuljemme polkuja pitkin ja hitaasti mutta siitäkin lapset saavat vähän haastetta, erilaisissa maastoissa. Kesäisin saatamme syödä iltapalankin metsäretkellämme jolloin kotiin päästyä onkin suoraan iltapesut ja nukkumaan. Evästauko on poikien mielestä parasta ja retkellä syötynä heille uppoavat jopa ne terveellisimmätkin (pahimmat heidän mielestään) syötävät kuten vaikka parsakaali leivän välissä. Tänä kesänä aloimme myös tekemään heidän kanssaan kasviota yhden täällä käydyn keskustelun innoittamana :D

Omalla esimerkilläsi ja asenteellasi. Jos mut lähdet lasten kanssa metsään sillä periaatteella, että siitä tulee paskareissu, niin varmasti tuleekin.

Meillä on kolme lasta, nyt jo teinejä, ja joka iikka lähtee vieläkin hyvin mielellään metsään vieläkin. Metsä ei ole mikään rangaistus, vaan aina mielenkiintoinen kohde. Eilen viimeksi olimme koko perhe 4,5 h kävelemässä ja uimassa metsäjärvellä.

Menkää poimimaan marjoja. Mustikat alkavat olemaan kypsiä. Pienet lapset innostuvat helposti myös bongailemaan sieniä. Ainoastaan esimurkkua ja ja teini-ikäistä ei saa metsään edes kirveelläkään.

Itse olen myös aina rakastanut metsäretkiä ja sienestystä/marjastusta. Ja tehnyt niitä paljon.Myös suunnistanut. Lapseni pyysi aina metsäretkillä "voidaanko mielummin syödä kotona".

Muistan yhden kerran, kun innostui kovadto "metsäilystä", teimme roolileikin jossa olimme alkuasukkaita. Meidän piha jatkui metsään joten siihen myös rakensi majoja kavereiden kanssa.

Nyt on jo 18 ja juuri muutti omilleen. Halusi kaupunkiin ( me asumme omakotitalossa 10 km lähimmästä kaupungista).

. Ainoastaan esimurkkua ja ja teini-ikäistä ei saa metsään edes kirveelläkään.

Helpostihan nuo teinit saa. Taitaa itselläsi olla asenne ongelma.

Arvasin otsikon luettuani, että tänne ryntäävät kertomaan paremmuudestaan ne, joiden lapset haluavat mennä metsäretkille ja ovat aina tykänneet. Ei vastaa kysymykseen millään lailla.

Vierailija kirjoitti:

. Ainoastaan esimurkkua ja ja teini-ikäistä ei saa metsään edes kirveelläkään.

Helpostihan nuo teinit saa. Taitaa itselläsi olla asenne ongelma.

Vaikeaa saada muutenkaan innostumaan samoista asioista kuin mitä pienet. Ollaan käyty nyt kesällä usein piknikillä, leikkipuistossa, uimarannalla, sienestemässä ja kerran Muumimaailmassa. Pääasiassa teini naiseen ja marmattaa eniten ja esimurkkua apinoi perässä.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin otsikon luettuani, että tänne ryntäävät kertomaan paremmuudestaan ne, joiden lapset haluavat mennä metsäretkille ja ovat aina tykänneet. Ei vastaa kysymykseen millään lailla.

Vastasitko sinä?

Tiedän tunteen, omassa lapsuudessa tuli paljon vietettyä aikaa äitini kanssa metsäretkillä. Juuri eilen perheen kanssa kävimme metsäretkellä mökillä ollessamme. Kohta 3-vuotias poikani jaksoi retkeillä metsässä monta kilometriä, mutta mieheni 10-vuotias ei halunnut mukaan. "Siellä on ötököitä, varsinkin paarmoja ja ihan tylsää." hän sanoi, jäi mökille odottamaan ja tuijottamaan tabletilta jotain ohjelmia.

Tytöllä ikävaihe on nyt sitä, että ei millään huvittaisi olla kavereista erossa ja kaikki paitsi youtube-videot on ihan tylsää.

Poikamme ikään ehkä nyt kuuluukin, että kaikki on niin kauhean mielenkiintoista ja jännittävää tutkia. Metsäretket ovat hänelle suuri seikkailu.

Minkä ikäiset lapset olivat nyt kyseessä? Ei teillä sattuisi olemaan lähistöllä mitään ns nähtävyyttä metsässä? Kotona meidän metsäretkemme huipentuvat aina kalliolle ihastelemään Näsijärveä. Ja ihan huippu jutuksi metsäretkillä ovat osoittautuneet kiikarit! Ja marjojen poimiminenkin on pian ajankohtaista!

Tsemppiä paljon, toivottavasti saat jonkun vinkeistä ideaa ja pian lapsesi alkavat viihtymään metsässä. :)

Kuka mitää käpyjä jaksaisi mennä katselemaan johonki korpeen.

No mä ainakin muistan, että meillä metsäretki oli lapsena suunnilleen synonyymi sille, että piti laittaa  kurahousut, joita inhosin.

Me tehdään eväät metsään: mehua, makkaraa, leipiä, keksejä ja karkkeja. Me leikitään yhdessä metsässä, kuunnellaan lintujen laulua, matkitaan niitä. Silitetään kuusen oksia. Hypitään yhdes sammalilla. Sillain.

Vierailija kirjoitti:

Omasta lapsuudesta on ihaniamuistoja metsäretkistä. Vanhemmat poimivat marjoja ja sieniä ja me lapset ihan vaan leikittiin omiamme. Omilla lapsilla on tylsää eikä mikään kiinnosta. Lainattiin kirjastosta lintu ja kasvikirjoja, mutta ei auttanut. Jos on eväät ne syödään, mutta sitten pitäisi heti mennä kotiin. Millä saatte lapset viihtymään?

Näin keski-ikäisenä ja vasta viime vuosina marjastamisen löytäneenä voin sanoa, et et oikein mitenkään, jos metsässä liikkumisen intressi ei lähde lapsista itsestään. 

Minä olen vielä sitä sukupolvea, joka rämpi aamusta iltaan metsissä. Siellä leikittiin ne parhaat leikit. Tehtiin majoja, kaivettiin korsuja, leikittiin sotaa, piilosta, intiaanileikkejä, roipittiin puissa, seikkailtiin, tehtiin omia minarimäkiä, hyppyrimäkiä, luistinratoja jne. Ne siis oli kaikki meistä itsestä ja meidän intresseistä lähteviä juttuja ja ennen kaikkea me tehtiin niitä keskenämme, ei vanhempien kanssa. Kaikkein tylsimpiä oli marjastusreissut vanhempien kanssa, ne ei kiinnostanut palaakaan. Onneksi niitä joutui kestämään vain lomareissuilla. Kotona ollessa vanhemmat kyllä kävivät marjassa keskenään.

On varmaan sellaisiakin lapsia, joita metsäretket vanhempien kanssa kiinnostaa, mutta lienevät melko harvassa. Minä siis kannustaisin lapsia omaehtoiseen luonnossa liikkumiseen. Siellä tulee tutuksi myös metsän marjat, ketunleivät suolaheinät jne.

Lapsea inspiroi seikkailu ja leikit, ei työnteko. Lapsi mieltää helposti marjastuksen työnteoksi ja siten tylsäksi. Eli jos väenvängällä haluat lapsesi roudata marjareissuille, niin yritä inspiroida heitä keksimään jotain seikkailua. Se on toki paljon haastavampaa, kuin lähimetsässä, koska siellä ei voi oikein rakentaa mitään pysyvämpää, tai voi, mutta se jää sinne, eikä sitä oikein voi vastaisuudessa hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin otsikon luettuani, että tänne ryntäävät kertomaan paremmuudestaan ne, joiden lapset haluavat mennä metsäretkille ja ovat aina tykänneet. Ei vastaa kysymykseen millään lailla.

Jätit kai siis vastaukseni lukematta. Lapseni ei oikein ikinä välittänyt metsässä käymisestä, vain muutaman kerran sain innostumaan.

4

Meillä eivät muuten ole kovin innoissaan metsäreissuista, mutta geokätköjä tykkäävät etsiä niin sillä verukkeella lähtevät mielellään.

Tosi hyvä idea! Pitääkin itse perehtyä tähän, jos saisin miehen tytönkin innostumaan.