Laiska vaimo- Eroko edessä?

Kyllä on tullut mullekin ikävästi päin kasvoja juuri tämä todellisuus, eli mies on paljon töissä ja itse olen koton kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Ei niissä lapsissa nyt sinänsä mitään ja arkikin rullaa joten kuten omalla painollaan, mutta tuo mies...huoh...sillä ei selvästikään ole mitään ajatusta siitä millaista pyöritystä tämä homma on kotona. Että mun aika ei tosiaankaan ole mitään"makailua", kuten kai sitä usein työssäkäyvien toimesta luullaan. Hänkin varmasti jossain määrin näkee minut laiskana vaimona, kun ei kämppä joka päivä kiillä ja ruokakin valmistuu usein vähän myöhässä. On varsin kiittämätön osa olla paljon töitä tekevän miehen vaimo, joka on kotiäitinä. Sitä odotellessa, että lapset kasvaa ja pääsee pakoon töihin tätä oravanpyörää ja ikuista väsymystä. :/

Vaihdevuosimasennus?

Sinä se laiska sika olet. Koitapa jäädä kotiin joskus lasten kanssa viikoksi ilman apua niin nähdään ettet edes saa laitettua sitä ruokaa. Olet rakkaudeton surkimus ja täysin arvoton. Toivottavasti vaimosi ottaa eron sinusta ja hankkii kunnon miehen eikä tuollaista laiskaa retaletta! Ota imuri käteen ja moppaa lattiat!

Vierailija kirjoitti:

Sinä se laiska sika olet. Koitapa jäädä kotiin joskus lasten kanssa viikoksi ilman apua niin nähdään ettet edes saa laitettua sitä ruokaa. Olet rakkaudeton surkimus ja täysin arvoton. Toivottavasti vaimosi ottaa eron sinusta ja hankkii kunnon miehen eikä tuollaista laiskaa retaletta! Ota imuri käteen ja moppaa lattiat!

Hyvä kunnon vaimo saa siivottua ja tehtyä kunnon ruuat niin kuin työkaverien vaimot.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosimasennus?

No tuskinpa noin nuorena ja vieläpä noin vähän aikaa synnytyksestä.

Jos perheessä on kaksi kaksivuotiasta vilkasta lasta, niin ei siinä ehdi laiskotelemaan. Kaksivuotiaat ovat hyvin kekseliäitä ja ehtiväisiä, joten sellaisten kanssa pitää olla selässäkin silmät. En usko, että aloituksen tilanne on totta.

Miehet niin helposti olettavat kotona olemisen olevan niin helppoa - suorastaan häpeämätöntä lomailua. No, näin meilläkin. Ääni muuttui, kun mies itse jäi sovitulle vuoden hoitovapaalle lapsen kanssa. Yhtäkkiä pitikin järjestää hoitopaikka mahdollismman pian, "kesken vuotta" talvella, jotta mies pääsee takaisin töihin. Ja itse hän se sen lapsen halusi, prkl. Aina ei voi tietää, mitä elämä eteen heittää eikä aina osaa arvioida miten ihmiset muuttuvat tilanteiden muuttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka eivät ole hoitaneet lapsia yksin eivät tajua mitä on pyörittää huushollia ja kaitsea lapsia itsekseen. Oma mies on myös töiden takia paljon poissa kotoa, ja vauvavuoden jälkeen toinen vuosi kotona oli todella raskasta, töihin paluu pelasti täydeltä hermoromahdukselta. Talo on meilläkin siivoton, koska vaikka käyttäisin kokonaisen päivän tavaroiden järjestelyyn, vessojen pesuun, imurointiin, lattioiden luuttuamiseen ja pyykin pesuun, siisteys kestää korkeintaan puoli päivää. Viimeksi viikko sitten itkin itsekseni, kun olin käyttänyt paljon aikaa siihen että järjestin yläkerran niin että siellä mahtuu imuroimaan ja siirryin laittamaan alakertaa kuntoon, lapsi meni yläkertaan ja vartissa oli siellä itsekseen ehtinyt tyhjentämään pari laatikkoa, heittelemään sohvan tyynyt lattialle ja repimään lakanan vuoteesta majaleikkiä varten. Ja kysymys vain yhdestä lapsesta. Pidemmän päälle on todella turhauttavaa ja on aivan järjettömän vaikeata löytää motivaatiota siivoamiseen kun lapsi ja koirat sotkevat heti uudestaan. Ja siivoaminen itsessään on jo vaikeata, kun pitää yhtäaikaa miettiä ja tehdä seuraavaa ruokaa, seurata lapsen tekemisiä, auttaa milloin missäkin asiassa, tyhjentää pottaa jne. Olen aina pitänyt siivoamisesta, ja haaveilen että vielä joskus saan keskittyä siivoamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja että voisin nauttia työni tuloksista edes sen yhden päivän...

Eipä muakaan kotona ollessa kiinnostanut käyttää aikaa omaan ulkonäköön. Ei lapsi siitä välitä onko äidillä hiukset puhtaat vai ei. Pullakahvit lapsen päiväunien aikaan oli pitkään ainut rentouttava hetki päivässä. Lapsen kanssa kaksin on vaikea keksiä sellaista tekemistä mistä itse aidosti nauttisi. Herkuttelu on helppoa lapsen kanssa kotonakin, lenkille lähtö yhden tai kahden, rattaissa rimpuilevan ja tylsistyvän lapsen kanssa ei. Sitä paitsi rattaiden työntäminen vain jumiuttaa hartiat eikä vastaa lähellekään oikeata lenkkeilyä. Tuttavien soittamista läpi yhden lenkin tai kuntosalireissun takia ei jaksa pidemmän päälle.

Vaimosi on todennäköisesti miettinyt eroa jo ennen sinua. Huolestu oikeasti siinä vaiheessa kun vaimo on huoliteltuna kotona kun sinä olet töissä. Itse laihduin lähemmäs 10 kg teinivuosiakin hoikempaan kuntoon kun töissä oli pientä vispilänkauppaa...

Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

Huono provo ap.

Minun eksäni oli esikoisen aikaan töissä ja minä kotona, eikä hänen tarvinnut kotitöistä huolehtia. Nuorempi kun syntyi, halusi mies jäädä kotiin. Minulla oli vastassa työpäivän jälkeen tuhottu kämppä, pyykit ja ukko joka odotti illallista ja huomista lounasta (eri ruoka koska kuka samaa haluaisi syödä), ja illalla seksiä koska hän on niin ihana perheenisä. Kaverit saivat puhelimessa kuulla miten hieno isä hän oli. Kotonaoloaika kutistui puolesta vuodesta kolmeen kuukauteen, koska kuulemma töissä ei pärjätty ilman häntä. Yök yök yök. Vieläkin kiitän itseäni että jätin tuon madon kylmiltään. 

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni oli esikoisen aikaan töissä ja minä kotona, eikä hänen tarvinnut kotitöistä huolehtia. Nuorempi kun syntyi, halusi mies jäädä kotiin. Minulla oli vastassa työpäivän jälkeen tuhottu kämppä, pyykit ja ukko joka odotti illallista ja huomista lounasta (eri ruoka koska kuka samaa haluaisi syödä), ja illalla seksiä koska hän on niin ihana perheenisä. Kaverit saivat puhelimessa kuulla miten hieno isä hän oli. Kotonaoloaika kutistui puolesta vuodesta kolmeen kuukauteen, koska kuulemma töissä ei pärjätty ilman häntä. Yök yök yök. Vieläkin kiitän itseäni että jätin tuon madon kylmiltään. 

Näinpä. Mutta kun palstalla kirjoitetaan naisesta, joka sotkee, niin naista puolustellaan,mutta ap on huono, koska ei hyväksy sotkuista kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka eivät ole hoitaneet lapsia yksin eivät tajua mitä on pyörittää huushollia ja kaitsea lapsia itsekseen. Oma mies on myös töiden takia paljon poissa kotoa, ja vauvavuoden jälkeen toinen vuosi kotona oli todella raskasta, töihin paluu pelasti täydeltä hermoromahdukselta. Talo on meilläkin siivoton, koska vaikka käyttäisin kokonaisen päivän tavaroiden järjestelyyn, vessojen pesuun, imurointiin, lattioiden luuttuamiseen ja pyykin pesuun, siisteys kestää korkeintaan puoli päivää. Viimeksi viikko sitten itkin itsekseni, kun olin käyttänyt paljon aikaa siihen että järjestin yläkerran niin että siellä mahtuu imuroimaan ja siirryin laittamaan alakertaa kuntoon, lapsi meni yläkertaan ja vartissa oli siellä itsekseen ehtinyt tyhjentämään pari laatikkoa, heittelemään sohvan tyynyt lattialle ja repimään lakanan vuoteesta majaleikkiä varten. Ja kysymys vain yhdestä lapsesta. Pidemmän päälle on todella turhauttavaa ja on aivan järjettömän vaikeata löytää motivaatiota siivoamiseen kun lapsi ja koirat sotkevat heti uudestaan. Ja siivoaminen itsessään on jo vaikeata, kun pitää yhtäaikaa miettiä ja tehdä seuraavaa ruokaa, seurata lapsen tekemisiä, auttaa milloin missäkin asiassa, tyhjentää pottaa jne. Olen aina pitänyt siivoamisesta, ja haaveilen että vielä joskus saan keskittyä siivoamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja että voisin nauttia työni tuloksista edes sen yhden päivän...

Eipä muakaan kotona ollessa kiinnostanut käyttää aikaa omaan ulkonäköön. Ei lapsi siitä välitä onko äidillä hiukset puhtaat vai ei. Pullakahvit lapsen päiväunien aikaan oli pitkään ainut rentouttava hetki päivässä. Lapsen kanssa kaksin on vaikea keksiä sellaista tekemistä mistä itse aidosti nauttisi. Herkuttelu on helppoa lapsen kanssa kotonakin, lenkille lähtö yhden tai kahden, rattaissa rimpuilevan ja tylsistyvän lapsen kanssa ei. Sitä paitsi rattaiden työntäminen vain jumiuttaa hartiat eikä vastaa lähellekään oikeata lenkkeilyä. Tuttavien soittamista läpi yhden lenkin tai kuntosalireissun takia ei jaksa pidemmän päälle.

Vaimosi on todennäköisesti miettinyt eroa jo ennen sinua. Huolestu oikeasti siinä vaiheessa kun vaimo on huoliteltuna kotona kun sinä olet töissä. Itse laihduin lähemmäs 10 kg teinivuosiakin hoikempaan kuntoon kun töissä oli pientä vispilänkauppaa...

Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

Aika epätavanomaista, että 2-vuotiaiden tai jopa siitä nuorempien äiti lähtisi 2 viikoksi ulkomaille lomailemaan. En usko. Harva todellisuudessa raaskisi jättää noin pieniä noin pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka eivät ole hoitaneet lapsia yksin eivät tajua mitä on pyörittää huushollia ja kaitsea lapsia itsekseen. Oma mies on myös töiden takia paljon poissa kotoa, ja vauvavuoden jälkeen toinen vuosi kotona oli todella raskasta, töihin paluu pelasti täydeltä hermoromahdukselta. Talo on meilläkin siivoton, koska vaikka käyttäisin kokonaisen päivän tavaroiden järjestelyyn, vessojen pesuun, imurointiin, lattioiden luuttuamiseen ja pyykin pesuun, siisteys kestää korkeintaan puoli päivää. Viimeksi viikko sitten itkin itsekseni, kun olin käyttänyt paljon aikaa siihen että järjestin yläkerran niin että siellä mahtuu imuroimaan ja siirryin laittamaan alakertaa kuntoon, lapsi meni yläkertaan ja vartissa oli siellä itsekseen ehtinyt tyhjentämään pari laatikkoa, heittelemään sohvan tyynyt lattialle ja repimään lakanan vuoteesta majaleikkiä varten. Ja kysymys vain yhdestä lapsesta. Pidemmän päälle on todella turhauttavaa ja on aivan järjettömän vaikeata löytää motivaatiota siivoamiseen kun lapsi ja koirat sotkevat heti uudestaan. Ja siivoaminen itsessään on jo vaikeata, kun pitää yhtäaikaa miettiä ja tehdä seuraavaa ruokaa, seurata lapsen tekemisiä, auttaa milloin missäkin asiassa, tyhjentää pottaa jne. Olen aina pitänyt siivoamisesta, ja haaveilen että vielä joskus saan keskittyä siivoamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja että voisin nauttia työni tuloksista edes sen yhden päivän...

Eipä muakaan kotona ollessa kiinnostanut käyttää aikaa omaan ulkonäköön. Ei lapsi siitä välitä onko äidillä hiukset puhtaat vai ei. Pullakahvit lapsen päiväunien aikaan oli pitkään ainut rentouttava hetki päivässä. Lapsen kanssa kaksin on vaikea keksiä sellaista tekemistä mistä itse aidosti nauttisi. Herkuttelu on helppoa lapsen kanssa kotonakin, lenkille lähtö yhden tai kahden, rattaissa rimpuilevan ja tylsistyvän lapsen kanssa ei. Sitä paitsi rattaiden työntäminen vain jumiuttaa hartiat eikä vastaa lähellekään oikeata lenkkeilyä. Tuttavien soittamista läpi yhden lenkin tai kuntosalireissun takia ei jaksa pidemmän päälle.

Vaimosi on todennäköisesti miettinyt eroa jo ennen sinua. Huolestu oikeasti siinä vaiheessa kun vaimo on huoliteltuna kotona kun sinä olet töissä. Itse laihduin lähemmäs 10 kg teinivuosiakin hoikempaan kuntoon kun töissä oli pientä vispilänkauppaa...

Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

Aika epätavanomaista, että 2-vuotiaiden tai jopa siitä nuorempien äiti lähtisi 2 viikoksi ulkomaille lomailemaan. En usko. Harva todellisuudessa raaskisi jättää noin pieniä noin pitkäksi aikaa.

Vaimohan omistaakin tavanomaisia piirteitä, kuten tuossa kirjoituksessani tulee selville. Mitä väliä minulle on sillä uskotko vai et. Sinäkin kuulut siihen samaan ryhmään, että kun mies yrittää olla hyvä isä, niin häntä haukutaan vaan akkalaumalla ja etsitään kaikkia asioita, mitkä ei voi pitää paikkaansa. Onhan se nyt hirveää, kun vaimo on ulkomailla pari viikkoa ja mies tekee työt!!

AP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka eivät ole hoitaneet lapsia yksin eivät tajua mitä on pyörittää huushollia ja kaitsea lapsia itsekseen. Oma mies on myös töiden takia paljon poissa kotoa, ja vauvavuoden jälkeen toinen vuosi kotona oli todella raskasta, töihin paluu pelasti täydeltä hermoromahdukselta. Talo on meilläkin siivoton, koska vaikka käyttäisin kokonaisen päivän tavaroiden järjestelyyn, vessojen pesuun, imurointiin, lattioiden luuttuamiseen ja pyykin pesuun, siisteys kestää korkeintaan puoli päivää. Viimeksi viikko sitten itkin itsekseni, kun olin käyttänyt paljon aikaa siihen että järjestin yläkerran niin että siellä mahtuu imuroimaan ja siirryin laittamaan alakertaa kuntoon, lapsi meni yläkertaan ja vartissa oli siellä itsekseen ehtinyt tyhjentämään pari laatikkoa, heittelemään sohvan tyynyt lattialle ja repimään lakanan vuoteesta majaleikkiä varten. Ja kysymys vain yhdestä lapsesta. Pidemmän päälle on todella turhauttavaa ja on aivan järjettömän vaikeata löytää motivaatiota siivoamiseen kun lapsi ja koirat sotkevat heti uudestaan. Ja siivoaminen itsessään on jo vaikeata, kun pitää yhtäaikaa miettiä ja tehdä seuraavaa ruokaa, seurata lapsen tekemisiä, auttaa milloin missäkin asiassa, tyhjentää pottaa jne. Olen aina pitänyt siivoamisesta, ja haaveilen että vielä joskus saan keskittyä siivoamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja että voisin nauttia työni tuloksista edes sen yhden päivän...

Eipä muakaan kotona ollessa kiinnostanut käyttää aikaa omaan ulkonäköön. Ei lapsi siitä välitä onko äidillä hiukset puhtaat vai ei. Pullakahvit lapsen päiväunien aikaan oli pitkään ainut rentouttava hetki päivässä. Lapsen kanssa kaksin on vaikea keksiä sellaista tekemistä mistä itse aidosti nauttisi. Herkuttelu on helppoa lapsen kanssa kotonakin, lenkille lähtö yhden tai kahden, rattaissa rimpuilevan ja tylsistyvän lapsen kanssa ei. Sitä paitsi rattaiden työntäminen vain jumiuttaa hartiat eikä vastaa lähellekään oikeata lenkkeilyä. Tuttavien soittamista läpi yhden lenkin tai kuntosalireissun takia ei jaksa pidemmän päälle.

Vaimosi on todennäköisesti miettinyt eroa jo ennen sinua. Huolestu oikeasti siinä vaiheessa kun vaimo on huoliteltuna kotona kun sinä olet töissä. Itse laihduin lähemmäs 10 kg teinivuosiakin hoikempaan kuntoon kun töissä oli pientä vispilänkauppaa...

Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

Aika epätavanomaista, että 2-vuotiaiden tai jopa siitä nuorempien äiti lähtisi 2 viikoksi ulkomaille lomailemaan. En usko. Harva todellisuudessa raaskisi jättää noin pieniä noin pitkäksi aikaa.

Vaimohan omistaakin tavanomaisia piirteitä, kuten tuossa kirjoituksessani tulee selville. Mitä väliä minulle on sillä uskotko vai et. Sinäkin kuulut siihen samaan ryhmään, että kun mies yrittää olla hyvä isä, niin häntä haukutaan vaan akkalaumalla ja etsitään kaikkia asioita, mitkä ei voi pitää paikkaansa. Onhan se nyt hirveää, kun vaimo on ulkomailla pari viikkoa ja mies tekee työt!!

AP.

Hauskaa skeidaa tuutin täydeltä. 2 viikkoa alle 2-vuotiaiden kaksosten äiti yksin ulkomailla. Hyvä isä, ota ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka eivät ole hoitaneet lapsia yksin eivät tajua mitä on pyörittää huushollia ja kaitsea lapsia itsekseen. Oma mies on myös töiden takia paljon poissa kotoa, ja vauvavuoden jälkeen toinen vuosi kotona oli todella raskasta, töihin paluu pelasti täydeltä hermoromahdukselta. Talo on meilläkin siivoton, koska vaikka käyttäisin kokonaisen päivän tavaroiden järjestelyyn, vessojen pesuun, imurointiin, lattioiden luuttuamiseen ja pyykin pesuun, siisteys kestää korkeintaan puoli päivää. Viimeksi viikko sitten itkin itsekseni, kun olin käyttänyt paljon aikaa siihen että järjestin yläkerran niin että siellä mahtuu imuroimaan ja siirryin laittamaan alakertaa kuntoon, lapsi meni yläkertaan ja vartissa oli siellä itsekseen ehtinyt tyhjentämään pari laatikkoa, heittelemään sohvan tyynyt lattialle ja repimään lakanan vuoteesta majaleikkiä varten. Ja kysymys vain yhdestä lapsesta. Pidemmän päälle on todella turhauttavaa ja on aivan järjettömän vaikeata löytää motivaatiota siivoamiseen kun lapsi ja koirat sotkevat heti uudestaan. Ja siivoaminen itsessään on jo vaikeata, kun pitää yhtäaikaa miettiä ja tehdä seuraavaa ruokaa, seurata lapsen tekemisiä, auttaa milloin missäkin asiassa, tyhjentää pottaa jne. Olen aina pitänyt siivoamisesta, ja haaveilen että vielä joskus saan keskittyä siivoamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja että voisin nauttia työni tuloksista edes sen yhden päivän...

Eipä muakaan kotona ollessa kiinnostanut käyttää aikaa omaan ulkonäköön. Ei lapsi siitä välitä onko äidillä hiukset puhtaat vai ei. Pullakahvit lapsen päiväunien aikaan oli pitkään ainut rentouttava hetki päivässä. Lapsen kanssa kaksin on vaikea keksiä sellaista tekemistä mistä itse aidosti nauttisi. Herkuttelu on helppoa lapsen kanssa kotonakin, lenkille lähtö yhden tai kahden, rattaissa rimpuilevan ja tylsistyvän lapsen kanssa ei. Sitä paitsi rattaiden työntäminen vain jumiuttaa hartiat eikä vastaa lähellekään oikeata lenkkeilyä. Tuttavien soittamista läpi yhden lenkin tai kuntosalireissun takia ei jaksa pidemmän päälle.

Vaimosi on todennäköisesti miettinyt eroa jo ennen sinua. Huolestu oikeasti siinä vaiheessa kun vaimo on huoliteltuna kotona kun sinä olet töissä. Itse laihduin lähemmäs 10 kg teinivuosiakin hoikempaan kuntoon kun töissä oli pientä vispilänkauppaa...

Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

Miten ihmeessä selvisit 2 viikkoa neljällä koneellisella pyykkiä? Meillä pyörii kone joka päivä

Vierailija kirjoitti:

 Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

2 viikkoa on lyhyt aika. Kyllä mäkin jaksoin hienosti reilun vuoden sitä että elämänsisältöni oli pääasiassa lapsenhoitoa ja -viihdyttämistä sekä kodinhoitoa. Vuosien opiskelu- ja työputken jälkeen se oli ihan kivaakin vaihtelua, ja uskon että 2 viikkoa on sitä sinullekin. Mitä vaimosi puuhasi ja harrasti ennen lapsia? Pidemmän päälle se, ettet pysty harrastamaan itse mitään aktiivisesti kun kaikki menosi riippuvat muista on kuluttavaa ja passivoi. Monilla lasten kanssa kotona olevilla ystävilläni on säännöllisiä harrastuksia iltaisin ja viikonloppuisin, kun puoliso on töissä vain virkatyöaikaan. Kyse ei ole pelkästään siitä etteikö ehtisi siivota riittävästi vaan että jatkuva imurointi ja tavaroiden järjestely on pikkulapsiperheessä hyvin epätyydyttävää viikosta ja kuukaudesta toiseen jatkuessaan jos ei ole jotain kunnollista, säännöllistä henkireikää harrastusten tms. muodossa. Se on yhtä puuduttavaa kuin päättymätön liukuhihnatyö, tosin surkealla palkalla, jatkuvilla keskeytyksillä ilman minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Kiinnostaisiko? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka eivät ole hoitaneet lapsia yksin eivät tajua mitä on pyörittää huushollia ja kaitsea lapsia itsekseen. Oma mies on myös töiden takia paljon poissa kotoa, ja vauvavuoden jälkeen toinen vuosi kotona oli todella raskasta, töihin paluu pelasti täydeltä hermoromahdukselta. Talo on meilläkin siivoton, koska vaikka käyttäisin kokonaisen päivän tavaroiden järjestelyyn, vessojen pesuun, imurointiin, lattioiden luuttuamiseen ja pyykin pesuun, siisteys kestää korkeintaan puoli päivää. Viimeksi viikko sitten itkin itsekseni, kun olin käyttänyt paljon aikaa siihen että järjestin yläkerran niin että siellä mahtuu imuroimaan ja siirryin laittamaan alakertaa kuntoon, lapsi meni yläkertaan ja vartissa oli siellä itsekseen ehtinyt tyhjentämään pari laatikkoa, heittelemään sohvan tyynyt lattialle ja repimään lakanan vuoteesta majaleikkiä varten. Ja kysymys vain yhdestä lapsesta. Pidemmän päälle on todella turhauttavaa ja on aivan järjettömän vaikeata löytää motivaatiota siivoamiseen kun lapsi ja koirat sotkevat heti uudestaan. Ja siivoaminen itsessään on jo vaikeata, kun pitää yhtäaikaa miettiä ja tehdä seuraavaa ruokaa, seurata lapsen tekemisiä, auttaa milloin missäkin asiassa, tyhjentää pottaa jne. Olen aina pitänyt siivoamisesta, ja haaveilen että vielä joskus saan keskittyä siivoamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja että voisin nauttia työni tuloksista edes sen yhden päivän...

Eipä muakaan kotona ollessa kiinnostanut käyttää aikaa omaan ulkonäköön. Ei lapsi siitä välitä onko äidillä hiukset puhtaat vai ei. Pullakahvit lapsen päiväunien aikaan oli pitkään ainut rentouttava hetki päivässä. Lapsen kanssa kaksin on vaikea keksiä sellaista tekemistä mistä itse aidosti nauttisi. Herkuttelu on helppoa lapsen kanssa kotonakin, lenkille lähtö yhden tai kahden, rattaissa rimpuilevan ja tylsistyvän lapsen kanssa ei. Sitä paitsi rattaiden työntäminen vain jumiuttaa hartiat eikä vastaa lähellekään oikeata lenkkeilyä. Tuttavien soittamista läpi yhden lenkin tai kuntosalireissun takia ei jaksa pidemmän päälle.

Vaimosi on todennäköisesti miettinyt eroa jo ennen sinua. Huolestu oikeasti siinä vaiheessa kun vaimo on huoliteltuna kotona kun sinä olet töissä. Itse laihduin lähemmäs 10 kg teinivuosiakin hoikempaan kuntoon kun töissä oli pientä vispilänkauppaa...

Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

Kokonaista KAKSI VIIKKOA? Ajatella! Mikä sankariteko :D Kyllä tuosta jo mitali pitäisi myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka eivät ole hoitaneet lapsia yksin eivät tajua mitä on pyörittää huushollia ja kaitsea lapsia itsekseen. Oma mies on myös töiden takia paljon poissa kotoa, ja vauvavuoden jälkeen toinen vuosi kotona oli todella raskasta, töihin paluu pelasti täydeltä hermoromahdukselta. Talo on meilläkin siivoton, koska vaikka käyttäisin kokonaisen päivän tavaroiden järjestelyyn, vessojen pesuun, imurointiin, lattioiden luuttuamiseen ja pyykin pesuun, siisteys kestää korkeintaan puoli päivää. Viimeksi viikko sitten itkin itsekseni, kun olin käyttänyt paljon aikaa siihen että järjestin yläkerran niin että siellä mahtuu imuroimaan ja siirryin laittamaan alakertaa kuntoon, lapsi meni yläkertaan ja vartissa oli siellä itsekseen ehtinyt tyhjentämään pari laatikkoa, heittelemään sohvan tyynyt lattialle ja repimään lakanan vuoteesta majaleikkiä varten. Ja kysymys vain yhdestä lapsesta. Pidemmän päälle on todella turhauttavaa ja on aivan järjettömän vaikeata löytää motivaatiota siivoamiseen kun lapsi ja koirat sotkevat heti uudestaan. Ja siivoaminen itsessään on jo vaikeata, kun pitää yhtäaikaa miettiä ja tehdä seuraavaa ruokaa, seurata lapsen tekemisiä, auttaa milloin missäkin asiassa, tyhjentää pottaa jne. Olen aina pitänyt siivoamisesta, ja haaveilen että vielä joskus saan keskittyä siivoamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja että voisin nauttia työni tuloksista edes sen yhden päivän...

Eipä muakaan kotona ollessa kiinnostanut käyttää aikaa omaan ulkonäköön. Ei lapsi siitä välitä onko äidillä hiukset puhtaat vai ei. Pullakahvit lapsen päiväunien aikaan oli pitkään ainut rentouttava hetki päivässä. Lapsen kanssa kaksin on vaikea keksiä sellaista tekemistä mistä itse aidosti nauttisi. Herkuttelu on helppoa lapsen kanssa kotonakin, lenkille lähtö yhden tai kahden, rattaissa rimpuilevan ja tylsistyvän lapsen kanssa ei. Sitä paitsi rattaiden työntäminen vain jumiuttaa hartiat eikä vastaa lähellekään oikeata lenkkeilyä. Tuttavien soittamista läpi yhden lenkin tai kuntosalireissun takia ei jaksa pidemmän päälle.

Vaimosi on todennäköisesti miettinyt eroa jo ennen sinua. Huolestu oikeasti siinä vaiheessa kun vaimo on huoliteltuna kotona kun sinä olet töissä. Itse laihduin lähemmäs 10 kg teinivuosiakin hoikempaan kuntoon kun töissä oli pientä vispilänkauppaa...

Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

Kokonaista KAKSI VIIKKOA? Ajatella! Mikä sankariteko :D Kyllä tuosta jo mitali pitäisi myöntää.

Jos älykkyysosamääräsi ei riitä, niin pointtina oli se, että saan hoidettua tuossa ajassa kaiken hyvin tarpeellisen, kun vaimo makaa sohvalla ja syö suklaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka eivät ole hoitaneet lapsia yksin eivät tajua mitä on pyörittää huushollia ja kaitsea lapsia itsekseen. Oma mies on myös töiden takia paljon poissa kotoa, ja vauvavuoden jälkeen toinen vuosi kotona oli todella raskasta, töihin paluu pelasti täydeltä hermoromahdukselta. Talo on meilläkin siivoton, koska vaikka käyttäisin kokonaisen päivän tavaroiden järjestelyyn, vessojen pesuun, imurointiin, lattioiden luuttuamiseen ja pyykin pesuun, siisteys kestää korkeintaan puoli päivää. Viimeksi viikko sitten itkin itsekseni, kun olin käyttänyt paljon aikaa siihen että järjestin yläkerran niin että siellä mahtuu imuroimaan ja siirryin laittamaan alakertaa kuntoon, lapsi meni yläkertaan ja vartissa oli siellä itsekseen ehtinyt tyhjentämään pari laatikkoa, heittelemään sohvan tyynyt lattialle ja repimään lakanan vuoteesta majaleikkiä varten. Ja kysymys vain yhdestä lapsesta. Pidemmän päälle on todella turhauttavaa ja on aivan järjettömän vaikeata löytää motivaatiota siivoamiseen kun lapsi ja koirat sotkevat heti uudestaan. Ja siivoaminen itsessään on jo vaikeata, kun pitää yhtäaikaa miettiä ja tehdä seuraavaa ruokaa, seurata lapsen tekemisiä, auttaa milloin missäkin asiassa, tyhjentää pottaa jne. Olen aina pitänyt siivoamisesta, ja haaveilen että vielä joskus saan keskittyä siivoamiseen ilman jatkuvia keskeytyksiä, ja että voisin nauttia työni tuloksista edes sen yhden päivän...

Eipä muakaan kotona ollessa kiinnostanut käyttää aikaa omaan ulkonäköön. Ei lapsi siitä välitä onko äidillä hiukset puhtaat vai ei. Pullakahvit lapsen päiväunien aikaan oli pitkään ainut rentouttava hetki päivässä. Lapsen kanssa kaksin on vaikea keksiä sellaista tekemistä mistä itse aidosti nauttisi. Herkuttelu on helppoa lapsen kanssa kotonakin, lenkille lähtö yhden tai kahden, rattaissa rimpuilevan ja tylsistyvän lapsen kanssa ei. Sitä paitsi rattaiden työntäminen vain jumiuttaa hartiat eikä vastaa lähellekään oikeata lenkkeilyä. Tuttavien soittamista läpi yhden lenkin tai kuntosalireissun takia ei jaksa pidemmän päälle.

Vaimosi on todennäköisesti miettinyt eroa jo ennen sinua. Huolestu oikeasti siinä vaiheessa kun vaimo on huoliteltuna kotona kun sinä olet töissä. Itse laihduin lähemmäs 10 kg teinivuosiakin hoikempaan kuntoon kun töissä oli pientä vispilänkauppaa...

Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

Kokonaista KAKSI VIIKKOA? Ajatella! Mikä sankariteko :D Kyllä tuosta jo mitali pitäisi myöntää.

Jos älykkyysosamääräsi ei riitä, niin pointtina oli se, että saan hoidettua tuossa ajassa kaiken hyvin tarpeellisen, kun vaimo makaa sohvalla ja syö suklaata.

Kyllä se ero on paras vaihtoehto. Molemmat saavat viikon lomaa ja viikon töitä. Eiks je?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minä olen ollut 2 viikkoa lasten kanssa, kun vaimo oli ulkomailla. Sillä välin pesin 4 koneellista pyykkiä, pesin terassin, imuroin ja pyyhin pölyt 2 kertaa viikossa. Tein ruokaa, kävin lasten kanssa Korkeasaaressa, mummolassa ja joka päivä puistossa sekä leikittiin ulkona. Minä en laiskotellut kuten vaimo.

AP.

AP.

AP.

2 viikkoa on lyhyt aika. Kyllä mäkin jaksoin hienosti reilun vuoden sitä että elämänsisältöni oli pääasiassa lapsenhoitoa ja -viihdyttämistä sekä kodinhoitoa. Vuosien opiskelu- ja työputken jälkeen se oli ihan kivaakin vaihtelua, ja uskon että 2 viikkoa on sitä sinullekin. Mitä vaimosi puuhasi ja harrasti ennen lapsia? Pidemmän päälle se, ettet pysty harrastamaan itse mitään aktiivisesti kun kaikki menosi riippuvat muista on kuluttavaa ja passivoi. Monilla lasten kanssa kotona olevilla ystävilläni on säännöllisiä harrastuksia iltaisin ja viikonloppuisin, kun puoliso on töissä vain virkatyöaikaan. Kyse ei ole pelkästään siitä etteikö ehtisi siivota riittävästi vaan että jatkuva imurointi ja tavaroiden järjestely on pikkulapsiperheessä hyvin epätyydyttävää viikosta ja kuukaudesta toiseen jatkuessaan jos ei ole jotain kunnollista, säännöllistä henkireikää harrastusten tms. muodossa. Se on yhtä puuduttavaa kuin päättymätön liukuhihnatyö, tosin surkealla palkalla, jatkuvilla keskeytyksillä ilman minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Kiinnostaisiko? [/qkukaan.

Kiinnostaako? Ei kiinnosta. Ota se järki käteen! Kuka on pakottanut vaimon jäämään kotia. Ei kukaan. Kuten kirjoitin ( jos et älyä) niin vaimo on sanonut, ettei aio tehdä töitä. Onko se minun syytäni? Lapset pystyy viemään hoitoon, mutta vaimo ei tahdo. Onko se minun syyni SEKIN?

Ihmiset tekevät elämässään valintoja. Jotkut tuovat leivän pöytään ja jotkut ovat vapaaehtoisesti kotona työttömänä. Vaimolla on myös ollut mahdollisuuksia tuki verkostoon , mutta sekään ei käy. Anoppi ei saa hoitaa lapsia, koska vaimo niin tahtoo. Kaverit eivät myöskään saa tulla kylään.

Vaimo on ihan omasta tahdosta päätynyt saamattomaksi laiskaksi ihmiseksi. Ja täällä kehdataan vielä ehdottaa, että irtisanoisin itseni työstä sen takia, että vaimo voi laiskotella vielä enemmän. Kuka tuo leipän pöytään sitten? Oikeasti..miettikää nyt hyvät ihmiset, mitä te kirjoitatte tänne..