Perintömökki ja sinne änkeävät sukulaiset! Ärsyttää!!!

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on omaisuuden erillisyyden periaate. Aviopuolisoista se jonka nimissä ao, omaisuus on, omistaa sen. Avioliiton päättyessä avioeroon enemmän omistava maksaa tasinkoa sille, joka omistaa vähemmän. Ja näin roolit tasaantuvat avioerossa. Poikkeus on avioehto jolla voidaan määrittää mikä osuus omaisuudesta jää avio- oikeudesta vapaaksi.

Käsittääkseni myös laissa on kohta, että jos joku on hänen omaa omaisuuttaan, se ei ole myös hänen sisarustensa osuutta.

Miehen kotitaloon tulevien miniöiden osa on ollut aikoinaan surkea juuri tämän takia, kun ovat ottaneet talon hoitoon, on miehen sisarukset kulkeneet siellä passattavana, kuin lapsuudessa ikään. Kun onhan se heidän kotitalonsa. Siinä on miniällä ollut appi ja anoppi hoidettavana, lehmät ja muut ja kesäisin on tuppautunut vielä miehen sisarukset perheineen ja pahimmillaan on työnnetty lapset sinne kesäksi viettämään aikaa miniän hoidettavaksi. Kun onhan se heidän kotitalonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksua antaa mökki yhdelle. Miehen puolella meillä on peritty kimppamökki, vaikka emme olisi sitä halunneet. Nyt emme pääse millään tästä riesasta eroon, vaikka antaisimme osuutemme pois ilmaiseksi. Liian monta kokkia sopassa, eriäviä mielipiteitä, luonteita yms. on liikaa, jotta mökillä olisi miellyttävä olla. Yksi kälyistä on sietämätön hapannaama, joka kehittelee riidan aiheesta kuin aiheesta. Nyt siis omistamme, jotain, mitä emme halua emmekä käytä.

Meillä sama homma tulossa. Olen yrittänyt äidille puhua, että tee paperit ja pistä yhden nimiin. Ihan sama, millä keinolla, myy tms.

Mutta ei, kun höpisee, että ihanaa, kun kaikilla pitää olla mahdollisuus käydä siellä ja lapsenlapsilla olla oikeus. Kukaan ei ole siinä rötiskössä käynyt moneen vuoteen, mutta kaikille pitää riesaksi jättää. Myisi edes ulkopuoliselle ennen kuolemaansa. Mutta kun haaveilee, että kaikki lapsenlapset kilvan siellä sitten käy hänen kuolemansa jälkeen.

Toivottavasti joku polttaisi sen vaikka

Myytte sen sitten itse, tai jos joku teistä haluaa lunastaa.

Tuskinpa kukaan haluaa alkaa lunastamaan ja käymään sitä paperiruljanssia lävitse, kun perikunnassa on parisenkymmentä ihmistä. Nyt olisi helppo äidin hoitaa homma.

Kävimme tämän nimittäin lävitse, kun mies halusi lunastaa kotipaikkansa. Lahonnut talo ja pieni maapläntti. Perikunnassa moneen sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Ei vain jaksettu alkaa etsimään jokaista ja hoitamaan kauppoja näiden kanssa ja tappelemaan hinnasta.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Tai sitten voitte myydä perikunnan mökin ja jakaa vain rahat.

Perintöä on muutakin, joten tämän mökkirähjän takia ei perinnöstä kieltäytyminen ole ratkaisu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksua antaa mökki yhdelle. Miehen puolella meillä on peritty kimppamökki, vaikka emme olisi sitä halunneet. Nyt emme pääse millään tästä riesasta eroon, vaikka antaisimme osuutemme pois ilmaiseksi. Liian monta kokkia sopassa, eriäviä mielipiteitä, luonteita yms. on liikaa, jotta mökillä olisi miellyttävä olla. Yksi kälyistä on sietämätön hapannaama, joka kehittelee riidan aiheesta kuin aiheesta. Nyt siis omistamme, jotain, mitä emme halua emmekä käytä.

Meillä sama homma tulossa. Olen yrittänyt äidille puhua, että tee paperit ja pistä yhden nimiin. Ihan sama, millä keinolla, myy tms.

Mutta ei, kun höpisee, että ihanaa, kun kaikilla pitää olla mahdollisuus käydä siellä ja lapsenlapsilla olla oikeus. Kukaan ei ole siinä rötiskössä käynyt moneen vuoteen, mutta kaikille pitää riesaksi jättää. Myisi edes ulkopuoliselle ennen kuolemaansa. Mutta kun haaveilee, että kaikki lapsenlapset kilvan siellä sitten käy hänen kuolemansa jälkeen.

Toivottavasti joku polttaisi sen vaikka

Myytte sen sitten itse, tai jos joku teistä haluaa lunastaa.

Tuskinpa kukaan haluaa alkaa lunastamaan ja käymään sitä paperiruljanssia lävitse, kun perikunnassa on parisenkymmentä ihmistä. Nyt olisi helppo äidin hoitaa homma.

Kävimme tämän nimittäin lävitse, kun mies halusi lunastaa kotipaikkansa. Lahonnut talo ja pieni maapläntti. Perikunnassa moneen sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Ei vain jaksettu alkaa etsimään jokaista ja hoitamaan kauppoja näiden kanssa ja tappelemaan hinnasta.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Tai sitten voitte myydä perikunnan mökin ja jakaa vain rahat.

Perintöä on muutakin, joten tämän mökkirähjän takia ei perinnöstä kieltäytyminen ole ratkaisu

Perikunta myy mökkirähjän ennen jakoa. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksua antaa mökki yhdelle. Miehen puolella meillä on peritty kimppamökki, vaikka emme olisi sitä halunneet. Nyt emme pääse millään tästä riesasta eroon, vaikka antaisimme osuutemme pois ilmaiseksi. Liian monta kokkia sopassa, eriäviä mielipiteitä, luonteita yms. on liikaa, jotta mökillä olisi miellyttävä olla. Yksi kälyistä on sietämätön hapannaama, joka kehittelee riidan aiheesta kuin aiheesta. Nyt siis omistamme, jotain, mitä emme halua emmekä käytä.

Meillä sama homma tulossa. Olen yrittänyt äidille puhua, että tee paperit ja pistä yhden nimiin. Ihan sama, millä keinolla, myy tms.

Mutta ei, kun höpisee, että ihanaa, kun kaikilla pitää olla mahdollisuus käydä siellä ja lapsenlapsilla olla oikeus. Kukaan ei ole siinä rötiskössä käynyt moneen vuoteen, mutta kaikille pitää riesaksi jättää. Myisi edes ulkopuoliselle ennen kuolemaansa. Mutta kun haaveilee, että kaikki lapsenlapset kilvan siellä sitten käy hänen kuolemansa jälkeen.

Toivottavasti joku polttaisi sen vaikka

Myytte sen sitten itse, tai jos joku teistä haluaa lunastaa.

Tuskinpa kukaan haluaa alkaa lunastamaan ja käymään sitä paperiruljanssia lävitse, kun perikunnassa on parisenkymmentä ihmistä. Nyt olisi helppo äidin hoitaa homma.

Kävimme tämän nimittäin lävitse, kun mies halusi lunastaa kotipaikkansa. Lahonnut talo ja pieni maapläntti. Perikunnassa moneen sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Ei vain jaksettu alkaa etsimään jokaista ja hoitamaan kauppoja näiden kanssa ja tappelemaan hinnasta.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Tai sitten voitte myydä perikunnan mökin ja jakaa vain rahat.

Perintöä on muutakin, joten tämän mökkirähjän takia ei perinnöstä kieltäytyminen ole ratkaisu

Miten voi perikunnassa olla kymmeniä jakajia, jos vainajan rintaperillisiä vielä on elossa?

taitaa peukuttaa itse itseään aina ip:n uusimisella. not tht difficult. tai sitten on tosi kusipäisiä kälyhulluja maa pullollaan. mahdollista toki jälkimmäinen. onhan tämä täynnä pelkkää white trash negaa koko sivusto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä perintömökeissä, jos on vaikkapa vain pari sisarusta, tulee tehdä heti paperit, jos se on molemmille rakas paikka - vaikka vuorokesät, miten siellä vietetään aika - niin ei tule yhden ''pariskunnan'' öykkäröintipaikkaa. Ja kulut tasan, mikäli kaikilla varaa maksaa. Tai sitten myydään heti samantien.

Se on nämä puolisot, jotka alkavat riitelyn yleensä miehensä omaisuudesta tai jopa anoppinsa. Onhan näitä nähty paljon. Miehet haluavat -haluaisivat säilyttää hyvät välinsä sisaruksiinsa, mutta se vaimoke taas ei. 

Tällainen on ap. Kevyeksi havaittu.

Kun tämä puheenaiheena oleva mökki on ap:n miehen mökki. Ei sisarusten yhteinen, vaan yhden sisaruksen oma. Ymmärrätkö?

Ei, vaan mökki on ollut heidän lapsuuden YHTEINEN mökki. Eri asia olisikn, jos mökki olisi aidosti ihan oma ja itse ostettu uusi mökki. Jos yhtä on suosittu tai vaikkapa sitten myyty, ei siinä sukuun tulleella räksyttäjällä ole asiaan nokan koputtamista, jos mökistä luopumisestaan huolimatta /yhtä suosimalla tulevat kerran kesässä nauttimaan OMASTA kesämökkimuistoistaan. Kyllä tässä tämä ap vaikuttaa melkoisen härskiltä tapaukselta. 

Näitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksua antaa mökki yhdelle. Miehen puolella meillä on peritty kimppamökki, vaikka emme olisi sitä halunneet. Nyt emme pääse millään tästä riesasta eroon, vaikka antaisimme osuutemme pois ilmaiseksi. Liian monta kokkia sopassa, eriäviä mielipiteitä, luonteita yms. on liikaa, jotta mökillä olisi miellyttävä olla. Yksi kälyistä on sietämätön hapannaama, joka kehittelee riidan aiheesta kuin aiheesta. Nyt siis omistamme, jotain, mitä emme halua emmekä käytä.

Meillä sama homma tulossa. Olen yrittänyt äidille puhua, että tee paperit ja pistä yhden nimiin. Ihan sama, millä keinolla, myy tms.

Mutta ei, kun höpisee, että ihanaa, kun kaikilla pitää olla mahdollisuus käydä siellä ja lapsenlapsilla olla oikeus. Kukaan ei ole siinä rötiskössä käynyt moneen vuoteen, mutta kaikille pitää riesaksi jättää. Myisi edes ulkopuoliselle ennen kuolemaansa. Mutta kun haaveilee, että kaikki lapsenlapset kilvan siellä sitten käy hänen kuolemansa jälkeen.

Toivottavasti joku polttaisi sen vaikka

Myytte sen sitten itse, tai jos joku teistä haluaa lunastaa.

Tuskinpa kukaan haluaa alkaa lunastamaan ja käymään sitä paperiruljanssia lävitse, kun perikunnassa on parisenkymmentä ihmistä. Nyt olisi helppo äidin hoitaa homma.

Kävimme tämän nimittäin lävitse, kun mies halusi lunastaa kotipaikkansa. Lahonnut talo ja pieni maapläntti. Perikunnassa moneen sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Ei vain jaksettu alkaa etsimään jokaista ja hoitamaan kauppoja näiden kanssa ja tappelemaan hinnasta.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Tai sitten voitte myydä perikunnan mökin ja jakaa vain rahat.

Perintöä on muutakin, joten tämän mökkirähjän takia ei perinnöstä kieltäytyminen ole ratkaisu

Perikunta myy mökkirähjän ennen jakoa. Mikä siinä on niin vaikeaa?

No toivotatvasti joku ottaa sen hoidettavakseen. Minun täytyy myöntää, ettei minulla ole voimavaroja alkaa metsästää kuolleen sisarukseni aikuisia lapsia metsästää pitkin maailmaa, kun jokunen asuu ulkomaillakin ja hoitamaan sitä paperiruljanssia. Kerran olemme yrittäneet sitä tehdä ja voimavarat loppui kesken siinä vaiheessa, kun etsimme perikunnan jäseniä ja osa ei vastannut posteihin ja osa oli ahneita ja olisikin halunnut hirveän summan lahonnesta talosta ja maapalasta. 

Itsekin olen jo lähemmäs 60 ja omistus vain levähtää yhä laajemmalle ja laajemmalle sitä mukaa, kun sisaruksiani kuolee. 

No, katsotaan, jos saadaan äiti ennen kuolemaansa tekemään paperit jollekkin ja joku suostuu sen ottamaan. Sen tiedän, ettei myy, kun kuvittelee, että tämä on kullankallis ja arvokas paikka ja kaikilla on ihania muistoja siitä ja kaikki sen haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

taitaa peukuttaa itse itseään aina ip:n uusimisella. not tht difficult. tai sitten on tosi kusipäisiä kälyhulluja maa pullollaan. mahdollista toki jälkimmäinen. onhan tämä täynnä pelkkää white trash negaa koko sivusto.

Tulit sittenkin takaisin. Tai et malttanut lähteä ollenkaan.

kylläpä tämä ketju on täynnä omahyväisiä ja ahneita miniöitä. ja kälyjä tietty. miehen suvun omaisuus halutaan omia omiin nimiin. onneksi osa ymmärtää laittaa papereihin, ei kuuulu miniälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

taitaa peukuttaa itse itseään aina ip:n uusimisella. not tht difficult. tai sitten on tosi kusipäisiä kälyhulluja maa pullollaan. mahdollista toki jälkimmäinen. onhan tämä täynnä pelkkää white trash negaa koko sivusto.

Tulit sittenkin takaisin. Tai et malttanut lähteä ollenkaan.

Excuse me? Oletko paranoidi? Mitä tarkoitat.. Kannattaisiko hankkia elämä palstalla elämöinnin sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksua antaa mökki yhdelle. Miehen puolella meillä on peritty kimppamökki, vaikka emme olisi sitä halunneet. Nyt emme pääse millään tästä riesasta eroon, vaikka antaisimme osuutemme pois ilmaiseksi. Liian monta kokkia sopassa, eriäviä mielipiteitä, luonteita yms. on liikaa, jotta mökillä olisi miellyttävä olla. Yksi kälyistä on sietämätön hapannaama, joka kehittelee riidan aiheesta kuin aiheesta. Nyt siis omistamme, jotain, mitä emme halua emmekä käytä.

Meillä sama homma tulossa. Olen yrittänyt äidille puhua, että tee paperit ja pistä yhden nimiin. Ihan sama, millä keinolla, myy tms.

Mutta ei, kun höpisee, että ihanaa, kun kaikilla pitää olla mahdollisuus käydä siellä ja lapsenlapsilla olla oikeus. Kukaan ei ole siinä rötiskössä käynyt moneen vuoteen, mutta kaikille pitää riesaksi jättää. Myisi edes ulkopuoliselle ennen kuolemaansa. Mutta kun haaveilee, että kaikki lapsenlapset kilvan siellä sitten käy hänen kuolemansa jälkeen.

Toivottavasti joku polttaisi sen vaikka

Myytte sen sitten itse, tai jos joku teistä haluaa lunastaa.

Tuskinpa kukaan haluaa alkaa lunastamaan ja käymään sitä paperiruljanssia lävitse, kun perikunnassa on parisenkymmentä ihmistä. Nyt olisi helppo äidin hoitaa homma.

Kävimme tämän nimittäin lävitse, kun mies halusi lunastaa kotipaikkansa. Lahonnut talo ja pieni maapläntti. Perikunnassa moneen sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Ei vain jaksettu alkaa etsimään jokaista ja hoitamaan kauppoja näiden kanssa ja tappelemaan hinnasta.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Tai sitten voitte myydä perikunnan mökin ja jakaa vain rahat.

Perintöä on muutakin, joten tämän mökkirähjän takia ei perinnöstä kieltäytyminen ole ratkaisu

Perikunta myy mökkirähjän ennen jakoa. Mikä siinä on niin vaikeaa?

No toivotatvasti joku ottaa sen hoidettavakseen. Minun täytyy myöntää, ettei minulla ole voimavaroja alkaa metsästää kuolleen sisarukseni aikuisia lapsia metsästää pitkin maailmaa, kun jokunen asuu ulkomaillakin ja hoitamaan sitä paperiruljanssia. Kerran olemme yrittäneet sitä tehdä ja voimavarat loppui kesken siinä vaiheessa, kun etsimme perikunnan jäseniä ja osa ei vastannut posteihin ja osa oli ahneita ja olisikin halunnut hirveän summan lahonnesta talosta ja maapalasta. 

Itsekin olen jo lähemmäs 60 ja omistus vain levähtää yhä laajemmalle ja laajemmalle sitä mukaa, kun sisaruksiani kuolee. 

No, katsotaan, jos saadaan äiti ennen kuolemaansa tekemään paperit jollekkin ja joku suostuu sen ottamaan. Sen tiedän, ettei myy, kun kuvittelee, että tämä on kullankallis ja arvokas paikka ja kaikilla on ihania muistoja siitä ja kaikki sen haluaa. 

Jos äidiltäsi jää muutakin perintöä, perikunnan jäsenet on joka tapauksessa etsittävä. Tietysti mökin myyminen jo etukäteen helpottaa jakoa, mutta jos äitisi ei ole halukas tekemään sitä, hänen ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

kylläpä tämä ketju on täynnä omahyväisiä ja ahneita miniöitä. ja kälyjä tietty. miehen suvun omaisuus halutaan omia omiin nimiin. onneksi osa ymmärtää laittaa papereihin, ei kuuulu miniälle.

Näinhän se menee. Miniällä ei ole oikeutta edes käydä mökillä, koska mökki on hänen miehensä. Mökillä saa käydä ainostaan mies ja hänen lapsensa ja miehen sisarukset. Miniällä ei ole mitään osuutta miehensä omaisuuteen. Ei edes käyttöoikeutta. Vieraana saa käydä, jos mies antaa luvan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä perintömökeissä, jos on vaikkapa vain pari sisarusta, tulee tehdä heti paperit, jos se on molemmille rakas paikka - vaikka vuorokesät, miten siellä vietetään aika - niin ei tule yhden ''pariskunnan'' öykkäröintipaikkaa. Ja kulut tasan, mikäli kaikilla varaa maksaa. Tai sitten myydään heti samantien.

Se on nämä puolisot, jotka alkavat riitelyn yleensä miehensä omaisuudesta tai jopa anoppinsa. Onhan näitä nähty paljon. Miehet haluavat -haluaisivat säilyttää hyvät välinsä sisaruksiinsa, mutta se vaimoke taas ei. 

Tällainen on ap. Kevyeksi havaittu.

Kun tämä puheenaiheena oleva mökki on ap:n miehen mökki. Ei sisarusten yhteinen, vaan yhden sisaruksen oma. Ymmärrätkö?

Ei, vaan mökki on ollut heidän lapsuuden YHTEINEN mökki. Eri asia olisikn, jos mökki olisi aidosti ihan oma ja itse ostettu uusi mökki. Jos yhtä on suosittu tai vaikkapa sitten myyty, ei siinä sukuun tulleella räksyttäjällä ole asiaan nokan koputtamista, jos mökistä luopumisestaan huolimatta /yhtä suosimalla tulevat kerran kesässä nauttimaan OMASTA kesämökkimuistoistaan. Kyllä tässä tämä ap vaikuttaa melkoisen härskiltä tapaukselta. 

Näitä on paljon.

On ollut. Ei ole enää. On ollut. Ei ole enää. On ollut. Ei ole enää. On ollut. Ei ole enää.

Mintako kertaa tarvitsee toistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksua antaa mökki yhdelle. Miehen puolella meillä on peritty kimppamökki, vaikka emme olisi sitä halunneet. Nyt emme pääse millään tästä riesasta eroon, vaikka antaisimme osuutemme pois ilmaiseksi. Liian monta kokkia sopassa, eriäviä mielipiteitä, luonteita yms. on liikaa, jotta mökillä olisi miellyttävä olla. Yksi kälyistä on sietämätön hapannaama, joka kehittelee riidan aiheesta kuin aiheesta. Nyt siis omistamme, jotain, mitä emme halua emmekä käytä.

Meillä sama homma tulossa. Olen yrittänyt äidille puhua, että tee paperit ja pistä yhden nimiin. Ihan sama, millä keinolla, myy tms.

Mutta ei, kun höpisee, että ihanaa, kun kaikilla pitää olla mahdollisuus käydä siellä ja lapsenlapsilla olla oikeus. Kukaan ei ole siinä rötiskössä käynyt moneen vuoteen, mutta kaikille pitää riesaksi jättää. Myisi edes ulkopuoliselle ennen kuolemaansa. Mutta kun haaveilee, että kaikki lapsenlapset kilvan siellä sitten käy hänen kuolemansa jälkeen.

Toivottavasti joku polttaisi sen vaikka

Myytte sen sitten itse, tai jos joku teistä haluaa lunastaa.

Tuskinpa kukaan haluaa alkaa lunastamaan ja käymään sitä paperiruljanssia lävitse, kun perikunnassa on parisenkymmentä ihmistä. Nyt olisi helppo äidin hoitaa homma.

Kävimme tämän nimittäin lävitse, kun mies halusi lunastaa kotipaikkansa. Lahonnut talo ja pieni maapläntti. Perikunnassa moneen sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Ei vain jaksettu alkaa etsimään jokaista ja hoitamaan kauppoja näiden kanssa ja tappelemaan hinnasta.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Tai sitten voitte myydä perikunnan mökin ja jakaa vain rahat.

Perintöä on muutakin, joten tämän mökkirähjän takia ei perinnöstä kieltäytyminen ole ratkaisu

Perikunta myy mökkirähjän ennen jakoa. Mikä siinä on niin vaikeaa?

No toivotatvasti joku ottaa sen hoidettavakseen. Minun täytyy myöntää, ettei minulla ole voimavaroja alkaa metsästää kuolleen sisarukseni aikuisia lapsia metsästää pitkin maailmaa, kun jokunen asuu ulkomaillakin ja hoitamaan sitä paperiruljanssia. Kerran olemme yrittäneet sitä tehdä ja voimavarat loppui kesken siinä vaiheessa, kun etsimme perikunnan jäseniä ja osa ei vastannut posteihin ja osa oli ahneita ja olisikin halunnut hirveän summan lahonnesta talosta ja maapalasta. 

Itsekin olen jo lähemmäs 60 ja omistus vain levähtää yhä laajemmalle ja laajemmalle sitä mukaa, kun sisaruksiani kuolee. 

No, katsotaan, jos saadaan äiti ennen kuolemaansa tekemään paperit jollekkin ja joku suostuu sen ottamaan. Sen tiedän, ettei myy, kun kuvittelee, että tämä on kullankallis ja arvokas paikka ja kaikilla on ihania muistoja siitä ja kaikki sen haluaa. 

Jos äidiltäsi jää muutakin perintöä, perikunnan jäsenet on joka tapauksessa etsittävä. Tietysti mökin myyminen jo etukäteen helpottaa jakoa, mutta jos äitisi ei ole halukas tekemään sitä, hänen ei ole pakko.

Näin se menee. Sisarusten kanssa on puhuttu, että yksi veljistämme voisi sen lunastaa. Mutta äiti ei halua. Kukaan meistä muista ei halua sitä riesakseen ja kukaan ei tule siellä käymään. Yksi sisaruksistamme todennäköisesti panee hanttiin mökkirähjän myyntiä äidin kuoleman jälkeen. On sen verran nostalgialuonteinen, että haluaa kaiken säilyttää ennallaan, vaikka ei kävisi siellä. Mutta maksaa toki ei halua mistään mitään ja ei kyllä kykenekkään, kun veloissa on muutenkin korviaan myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole tuollaisia mökkejä riesana.

Omalla mökillä saa onneksi olla rauhassa. Ollaan suosiolla annettu sisarusten tapella lapsuusmuistojen mökistä. Omassa on sekin hyvä puoli, että se todella on meidän yhteinen eikä mikään avio-oikeudelta suojattu taistelutanner. Siihen tietysti pitää jotenkin varautua, ettei mökistä tule taistelutanner meidän lapsille. Mietinnässä on ollut, että hankitaan lisää maata ja rakennetaan lasten aikuistuessa heille omia mökkejä.

Tai mitäpä jos myisitte vain siinävaiheessa pois kun kunto alkaa olemaan sellainen ettei enää mökkeilytä. Raha on lasten niin paljon helpompi jakaa =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä perintömökeissä, jos on vaikkapa vain pari sisarusta, tulee tehdä heti paperit, jos se on molemmille rakas paikka - vaikka vuorokesät, miten siellä vietetään aika - niin ei tule yhden ''pariskunnan'' öykkäröintipaikkaa. Ja kulut tasan, mikäli kaikilla varaa maksaa. Tai sitten myydään heti samantien.

Se on nämä puolisot, jotka alkavat riitelyn yleensä miehensä omaisuudesta tai jopa anoppinsa. Onhan näitä nähty paljon. Miehet haluavat -haluaisivat säilyttää hyvät välinsä sisaruksiinsa, mutta se vaimoke taas ei. 

Tällainen on ap. Kevyeksi havaittu.

Kun tämä puheenaiheena oleva mökki on ap:n miehen mökki. Ei sisarusten yhteinen, vaan yhden sisaruksen oma. Ymmärrätkö?

Ei, vaan mökki on ollut heidän lapsuuden YHTEINEN mökki. Eri asia olisikn, jos mökki olisi aidosti ihan oma ja itse ostettu uusi mökki. Jos yhtä on suosittu tai vaikkapa sitten myyty, ei siinä sukuun tulleella räksyttäjällä ole asiaan nokan koputtamista, jos mökistä luopumisestaan huolimatta /yhtä suosimalla tulevat kerran kesässä nauttimaan OMASTA kesämökkimuistoistaan. Kyllä tässä tämä ap vaikuttaa melkoisen härskiltä tapaukselta. 

Näitä on paljon.

On ollut yhteinen, ei ole enää.

Äidin isän perinnön jaossa yksi sisaruksista oli olevinaan vaatimaton ja oli valmis luopumaan kaikesta muusta jos saa vain mökkitontin rannasta. Sisaruksia oli 12 ja mökkitontteja rantaan olisi saanu kaksi. Tuollainen rantatontti olisi ollut selvästi arvokkaampi kuin muu omaisuus jaettuna 11 osaan.

Jos perillisiä on enemmän kuin kaksi, niin siinä tulee riitaa. Porukkaan mahtuu yksi, joka mielellään ottaa oman osuutensa rahana ja sitten olettaa että hänellä säilyy nautintaoikeus vanhoihin kotitilan rakennuksiin ja mökkeihin, vaikka ne ovat muiden sisarusten yksityisomaisuutta. Käsittämätöntä itsekkyyttä ja röyhkeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksua antaa mökki yhdelle. Miehen puolella meillä on peritty kimppamökki, vaikka emme olisi sitä halunneet. Nyt emme pääse millään tästä riesasta eroon, vaikka antaisimme osuutemme pois ilmaiseksi. Liian monta kokkia sopassa, eriäviä mielipiteitä, luonteita yms. on liikaa, jotta mökillä olisi miellyttävä olla. Yksi kälyistä on sietämätön hapannaama, joka kehittelee riidan aiheesta kuin aiheesta. Nyt siis omistamme, jotain, mitä emme halua emmekä käytä.

Meillä sama homma tulossa. Olen yrittänyt äidille puhua, että tee paperit ja pistä yhden nimiin. Ihan sama, millä keinolla, myy tms.

Mutta ei, kun höpisee, että ihanaa, kun kaikilla pitää olla mahdollisuus käydä siellä ja lapsenlapsilla olla oikeus. Kukaan ei ole siinä rötiskössä käynyt moneen vuoteen, mutta kaikille pitää riesaksi jättää. Myisi edes ulkopuoliselle ennen kuolemaansa. Mutta kun haaveilee, että kaikki lapsenlapset kilvan siellä sitten käy hänen kuolemansa jälkeen.

Toivottavasti joku polttaisi sen vaikka

Myytte sen sitten itse, tai jos joku teistä haluaa lunastaa.

Tuskinpa kukaan haluaa alkaa lunastamaan ja käymään sitä paperiruljanssia lävitse, kun perikunnassa on parisenkymmentä ihmistä. Nyt olisi helppo äidin hoitaa homma.

Kävimme tämän nimittäin lävitse, kun mies halusi lunastaa kotipaikkansa. Lahonnut talo ja pieni maapläntti. Perikunnassa moneen sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Ei vain jaksettu alkaa etsimään jokaista ja hoitamaan kauppoja näiden kanssa ja tappelemaan hinnasta.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Tai sitten voitte myydä perikunnan mökin ja jakaa vain rahat.

Perintöä on muutakin, joten tämän mökkirähjän takia ei perinnöstä kieltäytyminen ole ratkaisu

Perikunta myy mökkirähjän ennen jakoa. Mikä siinä on niin vaikeaa?

No toivotatvasti joku ottaa sen hoidettavakseen. Minun täytyy myöntää, ettei minulla ole voimavaroja alkaa metsästää kuolleen sisarukseni aikuisia lapsia metsästää pitkin maailmaa, kun jokunen asuu ulkomaillakin ja hoitamaan sitä paperiruljanssia. Kerran olemme yrittäneet sitä tehdä ja voimavarat loppui kesken siinä vaiheessa, kun etsimme perikunnan jäseniä ja osa ei vastannut posteihin ja osa oli ahneita ja olisikin halunnut hirveän summan lahonnesta talosta ja maapalasta. 

Itsekin olen jo lähemmäs 60 ja omistus vain levähtää yhä laajemmalle ja laajemmalle sitä mukaa, kun sisaruksiani kuolee. 

No, katsotaan, jos saadaan äiti ennen kuolemaansa tekemään paperit jollekkin ja joku suostuu sen ottamaan. Sen tiedän, ettei myy, kun kuvittelee, että tämä on kullankallis ja arvokas paikka ja kaikilla on ihania muistoja siitä ja kaikki sen haluaa. 

Jos äidiltäsi jää muutakin perintöä, perikunnan jäsenet on joka tapauksessa etsittävä. Tietysti mökin myyminen jo etukäteen helpottaa jakoa, mutta jos äitisi ei ole halukas tekemään sitä, hänen ei ole pakko.

Näin se menee. Sisarusten kanssa on puhuttu, että yksi veljistämme voisi sen lunastaa. Mutta äiti ei halua. Kukaan meistä muista ei halua sitä riesakseen ja kukaan ei tule siellä käymään. Yksi sisaruksistamme todennäköisesti panee hanttiin mökkirähjän myyntiä äidin kuoleman jälkeen. On sen verran nostalgialuonteinen, että haluaa kaiken säilyttää ennallaan, vaikka ei kävisi siellä. Mutta maksaa toki ei halua mistään mitään ja ei kyllä kykenekkään, kun veloissa on muutenkin korviaan myöten.

Jos ette saa jaettua perintöä sovinnossa, se onnistuu myös käräjäoikeuden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan fiksua antaa mökki yhdelle. Miehen puolella meillä on peritty kimppamökki, vaikka emme olisi sitä halunneet. Nyt emme pääse millään tästä riesasta eroon, vaikka antaisimme osuutemme pois ilmaiseksi. Liian monta kokkia sopassa, eriäviä mielipiteitä, luonteita yms. on liikaa, jotta mökillä olisi miellyttävä olla. Yksi kälyistä on sietämätön hapannaama, joka kehittelee riidan aiheesta kuin aiheesta. Nyt siis omistamme, jotain, mitä emme halua emmekä käytä.

Meillä sama homma tulossa. Olen yrittänyt äidille puhua, että tee paperit ja pistä yhden nimiin. Ihan sama, millä keinolla, myy tms.

Mutta ei, kun höpisee, että ihanaa, kun kaikilla pitää olla mahdollisuus käydä siellä ja lapsenlapsilla olla oikeus. Kukaan ei ole siinä rötiskössä käynyt moneen vuoteen, mutta kaikille pitää riesaksi jättää. Myisi edes ulkopuoliselle ennen kuolemaansa. Mutta kun haaveilee, että kaikki lapsenlapset kilvan siellä sitten käy hänen kuolemansa jälkeen.

Toivottavasti joku polttaisi sen vaikka

Myytte sen sitten itse, tai jos joku teistä haluaa lunastaa.

Tuskinpa kukaan haluaa alkaa lunastamaan ja käymään sitä paperiruljanssia lävitse, kun perikunnassa on parisenkymmentä ihmistä. Nyt olisi helppo äidin hoitaa homma.

Kävimme tämän nimittäin lävitse, kun mies halusi lunastaa kotipaikkansa. Lahonnut talo ja pieni maapläntti. Perikunnassa moneen sukupolveen kuuluvia ihmisiä. Ei vain jaksettu alkaa etsimään jokaista ja hoitamaan kauppoja näiden kanssa ja tappelemaan hinnasta.

Perinnöstä voi kieltäytyä. Tai sitten voitte myydä perikunnan mökin ja jakaa vain rahat.

Perintöä on muutakin, joten tämän mökkirähjän takia ei perinnöstä kieltäytyminen ole ratkaisu

Miten voi perikunnassa olla kymmeniä jakajia, jos vainajan rintaperillisiä vielä on elossa?

hohhoijakkaa. Parisenkymmentä voisi olla vaikka 17, se ei ole kymmeniä. Voi olla vaikka 10 lasta ja yksi heistä on kuollut ja hänellä on 7 lasta. Tai sitten lessu-ukko, jonka vaimo on kullut kymmenennen lapsen synnytyksessä ja sitten on ottanut nuoren vaimon, joka on pyöräyttänyt 7 jälkeläistä lissä.

Ymmärrätkö nyt miten se on mahdolista että perillisiä on parikymmentä ja joksenkin kaikki rintaperilliset hengissä? No ei se mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näissä perintömökeissä, jos on vaikkapa vain pari sisarusta, tulee tehdä heti paperit, jos se on molemmille rakas paikka - vaikka vuorokesät, miten siellä vietetään aika - niin ei tule yhden ''pariskunnan'' öykkäröintipaikkaa. Ja kulut tasan, mikäli kaikilla varaa maksaa. Tai sitten myydään heti samantien.

Se on nämä puolisot, jotka alkavat riitelyn yleensä miehensä omaisuudesta tai jopa anoppinsa. Onhan näitä nähty paljon. Miehet haluavat -haluaisivat säilyttää hyvät välinsä sisaruksiinsa, mutta se vaimoke taas ei. 

Tällainen on ap. Kevyeksi havaittu.

Kun tämä puheenaiheena oleva mökki on ap:n miehen mökki. Ei sisarusten yhteinen, vaan yhden sisaruksen oma. Ymmärrätkö?

Ei, vaan mökki on ollut heidän lapsuuden YHTEINEN mökki. Eri asia olisikn, jos mökki olisi aidosti ihan oma ja itse ostettu uusi mökki. Jos yhtä on suosittu tai vaikkapa sitten myyty, ei siinä sukuun tulleella räksyttäjällä ole asiaan nokan koputtamista, jos mökistä luopumisestaan huolimatta /yhtä suosimalla tulevat kerran kesässä nauttimaan OMASTA kesämökkimuistoistaan. Kyllä tässä tämä ap vaikuttaa melkoisen härskiltä tapaukselta. 

Näitä on paljon.

Aivan, on ollut vaan ei ole enää. Nyt se on aloittajan miehen ja sitä kautta hänen perheensä eli myös ap:n.

Onneksi meidän suvussa ei ole perintömökkiä riesana

On aika ihmeellistä, ettet näe kuinka rajoittunut oma ajattelutapasi on. Kuulostat todella itsekkäältä ihmiseltä, jolta puuttuu kyky ajatella asioita toisen näkökulmasta. Empatiakyvyn puuttuminen ja oman navan tuijottaminen.

On aivan luonnollista, että sisarukset odottavat, että saavat tulla viettämään kesää mökille. Voit sopia ajankohdan ja mitä tuovat mukanaan.

Ihan oikeasti, suorastaan järkyttävää lukea, miten rajoittunut ihminen voi olla. ja tulee nettiin haukkumaan näitä sisaruksia eikä hajuakaan omasta näköalan köyhyydestä ja rajoittuneisuudesta.

Toivottavasti mies on sellainen ihminen, joka kykenee sanomaan vaimolleen, että sisareni saavat kyläillä mökillämme. Se voi muuten olla, että tuolla luonteellasi olet ennen pitkää eksä, ja kohta on sinun vuorosi saada porttikielto mökille. usein elämässä käy juuri noin. Ennen pitkää saat itse sitä, mitä tarjoilet toisille.