Miten estää se, ettei koko ajan joudu terapeutin rooliin ystävyyssuhteissaan?

Vierailija kirjoitti:

Älä mene diippiin. Pysy kepeissä.

En mitenkään yritä luoda tunnelmaa uskoutumisia varten. Vaikka miten kiireistä hässäkkää olisi ympärillä, niin ihmeellisesti keskustelua aletaan silti kääntää huonoon lapsuuteen, alkoholistivanhempiin, syömishäiriöihin, piittaamattomaan puolisoon, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ahdisteluun... Johtuukohan tämä jotenkin siitä, että usein tapaan ihmisiä kahden kesken?

💖

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista ei ikinä voi puhua suoraan, kun tuntuu, että toinen käyttää sua terapeuttina tms?

Miks kaikki pitää tehdä niin monen mutkan kautta ja lopulta jättäen oudon kuvan susta itsestäs muille.

Olen joskus puhunut. Tällöin asia on ignoorattu todeten, että tarkoitus ei ole kuormittaa, henkilö puhuu vielä hetken tästä asiasta, sitten voidaan tehdä muuta tms. Viesti keskusteluiden kuormittavuudesta ei siis useinkaan tahdo mennä kuulijalle perille.

Tarkotin sitä, että ihan tosissaan puhuu ja kertoo ihmisille tunteistaan, niin että menee viesti perille. Ei muuten ihmiset osaa kohdella sinua oikein, elleivät ymmärrä sinua.

Mä olen kanssa sitä mieltä, että tässä on ihmistyypin erot kyseessä. Ap sanoi olevansa varautunut ja pitää omat asiat omana tietonaan. Itse taas olen päinvastainen, mutta nyt vanhemmalla iällä oppinut pitämään suutani kiinni. En ole koskaan hakenut mitään terapeuttia, mutta puhun todella helposti yksityisasioistani. Kyseessä ei todellakaan ole terapeutin hakeminen, vaan lähinnä jutustelu ja ehkä kokemuksien jakaminen, mutta usein se on sitten niin, että vastapuoli vain ynähtää ja tajuaa sitten puhuvansa henkilökohtaisia ilman vastavuoroisuutta. Keskityn nykyään arkisiin asioihin, kuten säähän ja puutarhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista ei ikinä voi puhua suoraan, kun tuntuu, että toinen käyttää sua terapeuttina tms?

Miks kaikki pitää tehdä niin monen mutkan kautta ja lopulta jättäen oudon kuvan susta itsestäs muille.

Olen joskus puhunut. Tällöin asia on ignoorattu todeten, että tarkoitus ei ole kuormittaa, henkilö puhuu vielä hetken tästä asiasta, sitten voidaan tehdä muuta tms. Viesti keskusteluiden kuormittavuudesta ei siis useinkaan tahdo mennä kuulijalle perille.

Tarkotin sitä, että ihan tosissaan puhuu ja kertoo ihmisille tunteistaan, niin että menee viesti perille. Ei muuten ihmiset osaa kohdella sinua oikein, elleivät ymmärrä sinua.

Koen nämä tilanteet todella ahdistavina. Minusta tuntuu todella vaikealta se, että toinen yleensä täysin ignooraa sekä sanomiseni että ahdistuneen olemukseni. Loppupelissä haluan vain yksinkertaisesti paeta pois noista tilanteista. Voimani eivät riitä pitkiin keskusteluihin enää noiden tilanteiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kanssa sitä mieltä, että tässä on ihmistyypin erot kyseessä. Ap sanoi olevansa varautunut ja pitää omat asiat omana tietonaan. Itse taas olen päinvastainen, mutta nyt vanhemmalla iällä oppinut pitämään suutani kiinni. En ole koskaan hakenut mitään terapeuttia, mutta puhun todella helposti yksityisasioistani. Kyseessä ei todellakaan ole terapeutin hakeminen, vaan lähinnä jutustelu ja ehkä kokemuksien jakaminen, mutta usein se on sitten niin, että vastapuoli vain ynähtää ja tajuaa sitten puhuvansa henkilökohtaisia ilman vastavuoroisuutta. Keskityn nykyään arkisiin asioihin, kuten säähän ja puutarhaan. 

Voi olla. Kun tällaisia kuormittavalta tuntuvia tilanteita vain on paljon vuodesta toiseen, niin alkaa hyvin uupunut. Ei haluaisi mielellään kohdella ihmisiä tylysti, mutta tuntuu siltä, ettei ole enää kenellekään mitään annettavaa.

1. Jos joku kaveri tuntuu raskaalta seuralta etkä jaksa häntä, niin ehkä hän ei ole oikea kaveri. Oikean kaverin kanssa on hauskaa, etkä tunne olevasi terapeutti.

2. Jos kuitenkin haluat olla tekemisissä tällaisen raskassoutuisen ihmisen kanssa, niin vaikuta keskusteluun niin, ettet joudu terapeutin rooliin.

- Tapaa häntä julkisella paikalla, et kodissasi, et lenkkipolulla. Julkisella paikalla hän epätodennäköisemmin avautuu ongelmistaan. Älä päästä häntä istumaan sohvallesi tai kahvipöytääsi

- Jos keskustelu muuttuu liian syvälliseksi, vaihda keveämpiin aiheisiin, esim. sää, tuleva marjasato, harrastukset, sisustus, siivous, ruuan laitto, leipominen

-Älä itse puhu henkilökohtaisesta ongelmistasi tai vaikeuksistasi. Silloin toinenkin voi innostua kertomaan omiaan

Minä taas pidän siitä, etä molemmat vastavuoroisesti voivat puhua, mitä haluavat. Ystävä tukee toista, kun tällä on vaikeaa, työntää ylämäessä, mutta sen pitäisi olla vastavuoroista.

Kirjoittaja lienee kiltti ihminen, joka halunnut kuunnella ja tilanne on lipsahtanut käsistä.

Mielestäni sinun pitäis miettiä, mitä haluat tältä ystävyydeltä. Jos haluat säilyttää hänet ystävänä, niin voisit sanoa vaikka nätisti, että oot nyt niin väsynyt omista asioistasi, ettet pysty kuuntelemaan. Tai jotain sellaista, että toinen ymmärtää.

Itse valitsin puolierakkona elämisen. En vuodata enkä ole koskaan vuodattanut murheitani juurikaan mutta itse toiminut muiden roskasankona ja kyynärsauvana vuosikymmenet. Muuten en juuri ystäväksi kelvannut eikä mihinkään oikein pyydetty mukaan mutta aina kun oli murheita niin yhteyttä otettiin. Kukaan ei koskaan oikeastaan hirveästi kysynyt kuulumisia jne. Olen herkkä, kiltti, empaattinen, ymmärtäväinen enkä tuomitse. Nytkin istuessani puistonpenkillä on ihmiset tulleet vuodattamaan murheitaan. Joku ihme magneetti minussa täytyy olla että vetää näitä ihmisiä puoleensa joilla on tarve avautua. En vain jaksa enää ja päätin etten tuota muille murheita mutta muut eivät tuota minullekaan joten elelen yksikseni ja menen omia polkujani. Ymmärrän että ihmiset on yksinäisiä ja monilla kovia elämänkohtaloita jne, mutta ei tulisi itselle mieleenkään mennä avautumaan puistonpenkillä ventovieraille joistain elämäni tuhannesta murheesta. Nykyisin se on tehnyt minusta myös hieman tylyhkön oloisen koska nostatan heti muurin ettei joku vain ala avautumaan. Se kyllä työntää ihmisiä poispäin mutta niin on tarkoituskin. 

Vierailija kirjoitti:

1. Jos joku kaveri tuntuu raskaalta seuralta etkä jaksa häntä, niin ehkä hän ei ole oikea kaveri. Oikean kaverin kanssa on hauskaa, etkä tunne olevasi terapeutti.

2. Jos kuitenkin haluat olla tekemisissä tällaisen raskassoutuisen ihmisen kanssa, niin vaikuta keskusteluun niin, ettet joudu terapeutin rooliin.

- Tapaa häntä julkisella paikalla, et kodissasi, et lenkkipolulla. Julkisella paikalla hän epätodennäköisemmin avautuu ongelmistaan. Älä päästä häntä istumaan sohvallesi tai kahvipöytääsi

- Jos keskustelu muuttuu liian syvälliseksi, vaihda keveämpiin aiheisiin, esim. sää, tuleva marjasato, harrastukset, sisustus, siivous, ruuan laitto, leipominen

-Älä itse puhu henkilökohtaisesta ongelmistasi tai vaikeuksistasi. Silloin toinenkin voi innostua kertomaan omiaan

Hyviä vinkkejä! Ajattelen itse samoin kavereista. Joskus vain tällaiset vaativat ihmiset rupeavat piirittämään. Pitää opetella vielä suoremmin ilmaisemaan se, ettei seura kiinnosta. Ystävän tapaamisen jälkeen olo on kuitenkin pääosin ilahtunut eikä loppuun palanut ja ahdistunut.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas pidän siitä, etä molemmat vastavuoroisesti voivat puhua, mitä haluavat. Ystävä tukee toista, kun tällä on vaikeaa, työntää ylämäessä, mutta sen pitäisi olla vastavuoroista.

Kirjoittaja lienee kiltti ihminen, joka halunnut kuunnella ja tilanne on lipsahtanut käsistä.

Mielestäni sinun pitäis miettiä, mitä haluat tältä ystävyydeltä. Jos haluat säilyttää hänet ystävänä, niin voisit sanoa vaikka nätisti, että oot nyt niin väsynyt omista asioistasi, ettet pysty kuuntelemaan. Tai jotain sellaista, että toinen ymmärtää.

Kyse ei ole vain jostain yksittäisestä ihmissuhteesta vaan siitä, että minut hyvin usein kerta toisensa jälkeen monissa ihmissuhteissa halutaan asettaa tähän uskotun rooliin. Voimani eivät riitä siihen. Minulla on ihan tarpeeksi tekemistä jo itsenikin kanssa.

Kerrot mahdollisimman pian suhteen alussa kuinka viihdyt ihmissuhteissa joissa ihmiset käyttää tapaamisen mieluusti kaikkeen mukavaan tekemiseen ja terapeuteilleen sitten vuodattavat huolensa. 

Ap, sinun on ensimmäiseksi lopetettava itsesi vastuuttaminen toisten käyttäytymisestä. Muut käyttäytyvät miten käyttäytyvät. Sinulla on täysi oikeus valita seurasi.

Ketjua pidemmälle lukematta minä uskoisin sinun kaverustuvan tietynlaisten ihmisten kanssa. Juuri sellaisten, jotka etsivät terapeuttia. On meitäkin, joita ei kiinnosta käyttää yhteistä aikaa siihen, että murehtisin omia ongelmiani!

Tarkastele ystävyyssuhteitasi hetken ulkopuolisen silmin: ottavatko ystäväsi yhteyttä sinuun vain silloin, kun heillä on omia murheita päällimmäisenä. Vai oletteko sopineet esim. salille tai elokuviin tai syömään menosta ja sitten siinä on sopiva tilanne kaverin alkaa purkamaan huoliaan sinulle.

Entä jos sinä otat yhteyttä kaveriisi ja sovitte tapaamisen vaikkapa shoppailureissun merkeissä, niin alkaako kaverisi silloin ostoksilla ollessanne purkaa sinulle huoliaan.

Näillä ajatuksilla haluan tutkia, jotta mikä ystävyyssuhteen motiivina on: pelkästäänkö huolien huojennus vai yhteisen ajan vietto. Molemmin puolinen mukava ajanviete vaiko vain se terapeuttina oleminen.

Minulla tuo ilmenee lähinnä siten, että istuskellaan ihan rauhassa ja välillä ihan vaiti. Sitten toiset alkavat purkamaan asioita, joita eivät välttämättä ole kertoneet kenellekään muulle.

Vierailija kirjoitti:

Ketjua pidemmälle lukematta minä uskoisin sinun kaverustuvan tietynlaisten ihmisten kanssa. Juuri sellaisten, jotka etsivät terapeuttia. On meitäkin, joita ei kiinnosta käyttää yhteistä aikaa siihen, että murehtisin omia ongelmiani!

Tässä voi olla jotain perää. Miten löydän sinut?

ajatteleva kirjoitti:

Tarkastele ystävyyssuhteitasi hetken ulkopuolisen silmin: ottavatko ystäväsi yhteyttä sinuun vain silloin, kun heillä on omia murheita päällimmäisenä. Vai oletteko sopineet esim. salille tai elokuviin tai syömään menosta ja sitten siinä on sopiva tilanne kaverin alkaa purkamaan huoliaan sinulle.

Entä jos sinä otat yhteyttä kaveriisi ja sovitte tapaamisen vaikkapa shoppailureissun merkeissä, niin alkaako kaverisi silloin ostoksilla ollessanne purkaa sinulle huoliaan.

Näillä ajatuksilla haluan tutkia, jotta mikä ystävyyssuhteen motiivina on: pelkästäänkö huolien huojennus vai yhteisen ajan vietto. Molemmin puolinen mukava ajanviete vaiko vain se terapeuttina oleminen.

Minun osaltani toiveena on viettää mukavaa aikaa yhdessä, mutta ihmeellisesti tilittämisen suuntaan tilanteet silti menevät. Esimerkiksi polttareita ajattelisi hauskaksi jutuksi,mutta silti sekin meni pääosin morsiamen kertoessa syömishäiriöstään.

Vierailija kirjoitti:

1. Jos joku kaveri tuntuu raskaalta seuralta etkä jaksa häntä, niin ehkä hän ei ole oikea kaveri. Oikean kaverin kanssa on hauskaa, etkä tunne olevasi terapeutti.

2. Jos kuitenkin haluat olla tekemisissä tällaisen raskassoutuisen ihmisen kanssa, niin vaikuta keskusteluun niin, ettet joudu terapeutin rooliin.

- Tapaa häntä julkisella paikalla, et kodissasi, et lenkkipolulla. Julkisella paikalla hän epätodennäköisemmin avautuu ongelmistaan. Älä päästä häntä istumaan sohvallesi tai kahvipöytääsi

- Jos keskustelu muuttuu liian syvälliseksi, vaihda keveämpiin aiheisiin, esim. sää, tuleva marjasato, harrastukset, sisustus, siivous, ruuan laitto, leipominen

-Älä itse puhu henkilökohtaisesta ongelmistasi tai vaikeuksistasi. Silloin toinenkin voi innostua kertomaan omiaan

Neuvot kohtelemaan ystävää näin:

- ei saa päästä ystävää kotiin eikä saa mennä ystävän kotiin

- ei saa puhua ystävälle mistään henkilökohtaisista ongelmista

- jos ystävä yrittää puhua hänelle merkityksellisistä asioista, keskustelu pitää ohjata niistä pois esimerkiksi Seiskan juoruihin

Tuolla reseptillä ystävä tuntee tulleensa kohdelluksi todella paskamaisesti. Hän tuntee ettei häntä kuulla. Hän tuntee ettet ole mikään ystävä.

Mielestäni paras vinkki on älä tapaa tällaisia kuormittavia ihmisiä kahdenkesken vaan kolmen porukoissa ja ylöspäin. Ei ihmiset sitten avaudu.