Miten estää se, ettei koko ajan joudu terapeutin rooliin ystävyyssuhteissaan?

Vierailija kirjoitti:

Kerrot mahdollisimman pian suhteen alussa kuinka viihdyt ihmissuhteissa joissa ihmiset käyttää tapaamisen mieluusti kaikkeen mukavaan tekemiseen ja terapeuteilleen sitten vuodattavat huolensa. 

"Ai että minä muuten viihdyn ihmissuhteissa, joissa ihmiset vuodattavat terapeuteilleen huolensa. Ihan parhaita sellaiset ystävyyssuhteet, joissa toinen osapuoli käy psykiatrisessa hoidossa."

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni paras vinkki on älä tapaa tällaisia kuormittavia ihmisiä kahdenkesken vaan kolmen porukoissa ja ylöspäin. Ei ihmiset sitten avaudu.

Tämä varmaan pitää paikkansa. En vain itse oikein viihdy isoissa porukoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Jos joku kaveri tuntuu raskaalta seuralta etkä jaksa häntä, niin ehkä hän ei ole oikea kaveri. Oikean kaverin kanssa on hauskaa, etkä tunne olevasi terapeutti.

2. Jos kuitenkin haluat olla tekemisissä tällaisen raskassoutuisen ihmisen kanssa, niin vaikuta keskusteluun niin, ettet joudu terapeutin rooliin.

- Tapaa häntä julkisella paikalla, et kodissasi, et lenkkipolulla. Julkisella paikalla hän epätodennäköisemmin avautuu ongelmistaan. Älä päästä häntä istumaan sohvallesi tai kahvipöytääsi

- Jos keskustelu muuttuu liian syvälliseksi, vaihda keveämpiin aiheisiin, esim. sää, tuleva marjasato, harrastukset, sisustus, siivous, ruuan laitto, leipominen

-Älä itse puhu henkilökohtaisesta ongelmistasi tai vaikeuksistasi. Silloin toinenkin voi innostua kertomaan omiaan

Neuvot kohtelemaan ystävää näin:

- ei saa päästä ystävää kotiin eikä saa mennä ystävän kotiin

- ei saa puhua ystävälle mistään henkilökohtaisista ongelmista

- jos ystävä yrittää puhua hänelle merkityksellisistä asioista, keskustelu pitää ohjata niistä pois esimerkiksi Seiskan juoruihin

Tuolla reseptillä ystävä tuntee tulleensa kohdelluksi todella paskamaisesti. Hän tuntee ettei häntä kuulla. Hän tuntee ettet ole mikään ystävä.

Yksi ihminen ei voi vastata kaikkien muiden ihmisten kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Asioista ei ikinä voi puhua suoraan, kun tuntuu, että toinen käyttää sua terapeuttina tms?

Miks kaikki pitää tehdä niin monen mutkan kautta ja lopulta jättäen oudon kuvan susta itsestäs muille.

Suoraan sanomisesta tällaiset ihmiset voivat suuttua, heittäytyä marttyyreiksi ja palata uhriutumaan vielä kymmenen seuraavaakin näkemiskertaa, että ”anteeksi nyt kun kerron taas itsestäni, kun et halua kuulla, mutta - -” ja sen jälkeen tilanne palaa entiselleen. Ei ihminen näe sitä omaa käytöstä, vaikka sitä miten hieroisi päin näköä!

Omassa tuttavapiirissä on kaksi tällaista ihmistä, jotka käyttävät vain korvina omille asioilleen. Jos yrittää joskus väkisin kertoa jotakin omaa näille, se ohitetaan nopeasti (ja palataan päähenkilöön) tai sitten koko keskustelu loppuu (esim puhelimessa ”pitää mennä, moikka”). Mulla oli myös taipumus kerätä näitä joskus lähelleni enemmänkin, mutta nykyään tietoisesti otan etäisyyttä kaikkiin, jotka antavat tämän vaikutelman itsestään ja se ihmissuhdehan kuolee nopeasti, kerran vastapuoli ei siitä sitä ainoaa haluamaansa saa eli kuuntelijaa asioilleen. Nämä kaksi nyt vain ovat jääneet, kun toinen on iankaiken vanha ystävä ja toinen on sukulainen.

Mun neuvo on, että joko kestät tai otat etäisyyttä (ja tapat sen ihmissuhteen). Tuo ihmistyyppi ei muutu. Se on just se, joka sitten vihaisena täällä kirjoittelee, kun sen wa-viesteihin ei vastailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista ei ikinä voi puhua suoraan, kun tuntuu, että toinen käyttää sua terapeuttina tms?

Miks kaikki pitää tehdä niin monen mutkan kautta ja lopulta jättäen oudon kuvan susta itsestäs muille.

Suoraan sanomisesta tällaiset ihmiset voivat suuttua, heittäytyä marttyyreiksi ja palata uhriutumaan vielä kymmenen seuraavaakin näkemiskertaa, että ”anteeksi nyt kun kerron taas itsestäni, kun et halua kuulla, mutta - -” ja sen jälkeen tilanne palaa entiselleen. Ei ihminen näe sitä omaa käytöstä, vaikka sitä miten hieroisi päin näköä!

Omassa tuttavapiirissä on kaksi tällaista ihmistä, jotka käyttävät vain korvina omille asioilleen. Jos yrittää joskus väkisin kertoa jotakin omaa näille, se ohitetaan nopeasti (ja palataan päähenkilöön) tai sitten koko keskustelu loppuu (esim puhelimessa ”pitää mennä, moikka”). Mulla oli myös taipumus kerätä näitä joskus lähelleni enemmänkin, mutta nykyään tietoisesti otan etäisyyttä kaikkiin, jotka antavat tämän vaikutelman itsestään ja se ihmissuhdehan kuolee nopeasti, kerran vastapuoli ei siitä sitä ainoaa haluamaansa saa eli kuuntelijaa asioilleen. Nämä kaksi nyt vain ovat jääneet, kun toinen on iankaiken vanha ystävä ja toinen on sukulainen.

Mun neuvo on, että joko kestät tai otat etäisyyttä (ja tapat sen ihmissuhteen). Tuo ihmistyyppi ei muutu. Se on just se, joka sitten vihaisena täällä kirjoittelee, kun sen wa-viesteihin ei vastailla.

Niin totta. Kiitos tästä kommentista, tämä antaa minulle perspektiiviä asiaan. Olen ajatellut, että etäisyyden ottaminen on varmasti oman jaksamisen kannalta se helpoin ratkaisu.

Up.

Jouduin laittamaan välit pitkän harkinnan jälkeen poikki mun entiseen kaveriini, juuri siitä syystä että ajauduin terapeutiksi/kuuntelijaksi hänelle ja hän alkoi avautua jopa keskellä yötä mulle ongelmistaan pitkän kaavan kautta. Ongelmilleen ei edes yrittänyt tehdä mitään. Muutenkin oli tosi takertuvainen ja ei antanut kauheasti tukea kun itselläni oli vaikeaa.

Lisäksi hän alkoi lainata rahaa minulta kun hänellä oli taloudellisesti niin tiukkaa, ja uskoinkin sen, kunnes meni hermot pidentyviin maksuaikoihin ja minulle paljastuikin, että lainattu raha menee ainakin osittain vaan shoppailuun ja turhuuksiin, eikä vaan tärkeimpiin juttuihin. Olen ollut todella tyhmä ja naiivi, kun ajauduin tähän. Onneksi se on ohi. Voin paljon paremmin nyt.

- vaihda sosiaalista viitekehystä. Luuserijengillä on enemmän ongelmia ja kovempi halu valittaa.

- opettele sanomaan suoraan ja heti: "kuulostaa kurjalta, otan osaa, mutta vaihdetaan nyt iloisempiin keskustelunaiheusiin". Toki hyvän ystävän murheita joskus pitää kuunnella, mutta ei loputtomiin.

- jos joku ei ymmärrä vastavuoroisuutta kanssakäymisessä - mitä tahansa koskien - vähennä kanssakäymistä

Aika tehokas on myös: "Höh, tosi kurjaa. Entä mitä hyvää sun elämässä on lähiaikoina ollut?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista ei ikinä voi puhua suoraan, kun tuntuu, että toinen käyttää sua terapeuttina tms?

Miks kaikki pitää tehdä niin monen mutkan kautta ja lopulta jättäen oudon kuvan susta itsestäs muille.

Suoraan sanomisesta tällaiset ihmiset voivat suuttua, heittäytyä marttyyreiksi ja palata uhriutumaan vielä kymmenen seuraavaakin näkemiskertaa, että ”anteeksi nyt kun kerron taas itsestäni, kun et halua kuulla, mutta - -” ja sen jälkeen tilanne palaa entiselleen. Ei ihminen näe sitä omaa käytöstä, vaikka sitä miten hieroisi päin näköä!

Omassa tuttavapiirissä on kaksi tällaista ihmistä, jotka käyttävät vain korvina omille asioilleen. Jos yrittää joskus väkisin kertoa jotakin omaa näille, se ohitetaan nopeasti (ja palataan päähenkilöön) tai sitten koko keskustelu loppuu (esim puhelimessa ”pitää mennä, moikka”). Mulla oli myös taipumus kerätä näitä joskus lähelleni enemmänkin, mutta nykyään tietoisesti otan etäisyyttä kaikkiin, jotka antavat tämän vaikutelman itsestään ja se ihmissuhdehan kuolee nopeasti, kerran vastapuoli ei siitä sitä ainoaa haluamaansa saa eli kuuntelijaa asioilleen. Nämä kaksi nyt vain ovat jääneet, kun toinen on iankaiken vanha ystävä ja toinen on sukulainen.

Mun neuvo on, että joko kestät tai otat etäisyyttä (ja tapat sen ihmissuhteen). Tuo ihmistyyppi ei muutu. Se on just se, joka sitten vihaisena täällä kirjoittelee, kun sen wa-viesteihin ei vastailla.

Ei toki. Ne on just ne itsekkäät valittaja-iilimadot, jotka ei "ehdi" vastata viesteihin - ei vaan kiinnosta nähdä edes vähääkään vaivaa muiden eteen! Mutta annas olla jos heidän soittoihinsa ei vastata...