Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko rakkaus silloin loppunut vai kasvamassa, kun ajatus avoimemmasta suhteesta ei olekaan enää hirveä ajatus?
05.07.2018 |
Olen todella hämmentynyt tunteistani. Olemme olleet miehen kanssa aivan perinteisessä yksiavioisessa suhteessa ja suhteen alussa olin ajoittain meistä aika epävarma ja mustasukkainen. Koko ensimmäinen vuosi oli todella myrskyisä ja vaikea, mutta pitkän taistelun ja toiselle 100% rehellisesti itsensä avaamisen jälkeen, olemme ikään kuin rakentaneet luoton itse tyhjästä ja olen yhtäkkiä ymmärtänyt syvällisellä tasolla kuinka paljon mies minua oikeasti rakastaa. Tuntuu, kuin olisin ymmärtänyt rakkauden luonteen aivan uudella tapaa. Olen sisäistänyt monien mokien ja pelkojen jälkeen, ettei aidossa rakkaudessa yksinkertaisesti voi olla kyse toisen omistamisesta tai ripustautumisesta, vaan syvästä luotosta siihen että rakkaus ja kunnioitus pysyy ja kestää, vaikka kaikki muu muuttuisi. Jopa, vaikka eroaisimme.
Nyt minusta onkin alkanut tuntumaan oudosti siltä että avoin suhde voisi olla meille toimivampi ratkaisu. En osaa tuntea enää mustasukkaisuutta siitä ajatuksesta, että mies harrastaisi pelkkää seksiä muiden kanssa. Niin kauan, kun se ei ole pois minulta mitenkään (olemme tällä hetkellä kaukosuhteessa ja siksi väkisinkin usein yksinämme) ja ei tapahdu henkistä pettämistä, en näekään asiaa enää yhtä pelottavana. Ja jos mies ihastuukin toiseen ja se meidät kaataa, eikö se ole toisaalta hyväkin, että se tulee ilmi ja että saamme siten tietää ettei me rakastettukaan yhtä paljon kuin uskottiin? Haluaisin itsekin kokea vielä seksin saralla kaikkea uutta ja jännittävää, sekä luoda miehen kanssa yhdessä sellaisia uusia kokemuksia joissa olisi muita ihmisiä mukana. Mutta onko tämä oikeasti merkki hyvästä itsetunnosta ja luottamuksesta, vai yritänkö vain selitellä itselleni niin? Mitä jos olenkin vain ylpistynyt, ja luotan naurettavan sokeasti omaan itsevarmuuteen ja asemaan? Vai muuttaako meillä rakkaus nyt kovasti vain muotoaan, uudenlaiseksi, meidän näköiseksi?
Mies on toki hämmentynyt tästä muutoksesta minussa myös, ja vaikka haluaisi varmasti jollain tasolla satunnaista hauskanpitoa eli seksiä uusien naisten kanssa minun luvalla, hän ei ainakaan vielä tunnu uskovan että en mene siitä rikki. Onko näin tapahtunut kellekään täällä, miten teille on käynyt? Pyöritteleekö kukaan vastaavia ajatuksia, ja mistä koette sen teillä saaneen alkunsa?
Kommentit (78)
Onko ap enää lainkaan linjoilla? Kauanko olette olleet nyt suhteessa? Parisuhteeseen tulee sellaisia tiettyjä vaiheita, jotka toistuvat (lähes) jokaisessa parisuhteessa. Lue niistä, saatat löytää tilanteenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa, toki itsekkäimpänä ja päällimmäisenä motiivina on siis itse päästä hurjastelemaan muiden kanssa oman miehen lisäksi. Joku voisi sanoa, että en voi sekä säästää kakkua että syödä sitä, mutta entä jos olen ihan aikuisten oikeasti valmis antamaan saman nautinnon myös miehelle? Onko se silloin itsekästä? Jostain syystä vain kiihotun siitä, että mies seikkailisi itsekseen myös ja kertoisi sitten kaiken minulle. Haluaisin olla miehen kanssa samaan aikaan se ihana turvallinen pysyvä kumppani, kuumin ja villein rakastaja, sekä paras ystävä jonka kanssa mehustella mies- ja naisjuttuja kuin bestikset. Olen niin väsynyt pelkäämään kaikkea turhaa, ja haluaisin vain kääntää kaiken sen mustasukkaisuuteen menneen energian päinvastoin iloksi toisen nautinnon puolesta. Jos mies pystyy tähän samaan myös minua kohtaan, olen onnellisin ihminen maailmassa. Ap
Mistä tiedät, että olisit se kuumin ja villein rakastaja? Itse olin fwb-suhteessa ja aluksi miehellä ei ollut paljon muita. Sen vaan huomasi, kun toisia naisia oli ollut ja heillä parempi vartalo, erilaiset temput... Se mitä mulla oli ja mitä mä keksin ei ollutkaan enää yhtä jännittävää. Särjin todella itseni siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Mistäs tämä juttu nyt tuli? Ei aikaisemmin ollut mitään puhetta että mies haluaisi enemmän seksiä. Tässähän oli niin että mies on ollut hämmästynyt vaimon äkillisestä halusta saada avoin suhde. Oletus on ollut koko keskustelun ajan että molemmilla on normaalit seksihalut jos kerran rakastaakin. Jos kysymys olisi aseteltu niin, että onko rakkaus kuollut koska en halua seksiä mieheni kanssa kuin hyvin harvoin, keskustelu olisi aika erilainen. Toki lopputulema olisi sama; ei ole parisuhderakkautta enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Miksi kuvittelet, ettei mies vaihda sinua jossain vaiheessa painamaansa naiseen, joka voi tarjota koko paketin?
Hän on vapaa tekemään niin.
Sittenhän se ei ole kuin ajan kysymys. Verkothan hänellä onkin jolaajentanut kokoajan pyytämössä parempaa saalista.
Sinun mies ei voi tätä tehdä, kun sinä et ole antanut lupaa siihen? :D Kyllä, ehdottoman uskollisuuden vaatiminen puolisolta tarkoittaa sitä, että hän on ehdottoman uskollinen. Siksi kukaan ei koskaan petä ketään.
Hyh minne roska keskustelulle eksyin.
Minä en ikinä voisi pettää omaa miestä.
Enkä ole tämän 7 vuoden aikana ollut edes kiinnostunut muista (ei edes ihastumisia).
Jos rakkaus on aitoa niin ei tuollaisia ajatuksia tule kenelläkään päähän.
Tuo on pelkkää sitoutumista, ilman sitä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi sitä seksi tätä. Kaikkien pitää saada kamalasti seksi just sillä sekunnilla kun itse tahtoo, ja kenen kanssa kulloinkin sattuu huvittamaan. Todella keskenkasvuista, ja elukkamaista. Ja sitten ollaan olevinaan älykkäitä ja sivistyneitä vaikka vitutjakullit vie kuin kuoriämpäriä.
Mulle rakkaus on luottoa omaan kumppaniin, ettei muuteta pelisääntöjä kesken kaiken omaksi huviksi. Erota saa jos muuttuu niin paljon ettei pysty kassani yhteisillä spekseillä enää olemaan.
Itse olen ainakin ollut niin viisas että olen tutustunut itseeni läpikotaisin ENNEN mitään suhteen perustamista, ei tarvitse enää parisuhteessa alkaa haaveilemaan muista vehkeistä kun on nähnyt niitä jo aivan tarpeeksi. Siis kymmeniä kokemuksia miehistä sillä saralla ennen yhteenmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Mistäs tämä juttu nyt tuli? Ei aikaisemmin ollut mitään puhetta että mies haluaisi enemmän seksiä. Tässähän oli niin että mies on ollut hämmästynyt vaimon äkillisestä halusta saada avoin suhde. Oletus on ollut koko keskustelun ajan että molemmilla on normaalit seksihalut jos kerran rakastaakin. Jos kysymys olisi aseteltu niin, että onko rakkaus kuollut koska en halua seksiä mieheni kanssa kuin hyvin harvoin, keskustelu olisi aika erilainen. Toki lopputulema olisi sama; ei ole parisuhderakkautta enää.
Puhun tästä niin monella foorumilla, etten varmaan huomannut tänne sitä laittaa. Siis, avoin suhteemme on avoin miehelleni, ei minulle, koska hän tarvitsee enemmän seksiä. Minulle tämä tilanne sopii mainiosti, koska en edes kaipaisi enempää seksiä.
Rakkaus ei ole kuollut mihinkään. En ole koskaan halunnut paljoa seksiä, en edes itsekseni ollessa (masturboimalla). Alusta asti seksiä on ollut vähän, koska minulla ei ollut haluja. Sytyn harvoin, mutta sitäkin tulisemmin. "Normaalit seksihalut" on minulle tuntematon käsite, koska käsittääkseni tämäkin on kausittaista, ja varsinkin naisilla haluja on suhteen alussa enemmän, ja vähemmän, mitä pidemmälle suhde etenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei todellakaan ole luonnostaan yksiavioinen. Tämä pakotettu yksiavioisuus on varsin uusi ilmiö, josta saamme kiittää uskontoa. Onko tuo moniavioisuus paluuta aidon ihmisyyden äärelle? Ehkä. Minä en osaa kysymyksiisi kommentoida mitään, koska en ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa. Kaikki suhteeni kaatuvat siihen, ettei minulle riitä seksi yhden kumppanin kanssa. Inhoan sellaista, että joku muu sanelee minulle, mitä saan ja mitä en saa tehdä.
Muuten, kun katsoo pettämisen määrää parisuhteissa, aika moni ajattelee samoin kuin minä. Se vain on tabu. Halutaan vaalia ajatusta ihanasta ja absoluuttista onnea tuottavasta yksiavioisuudesta, joka on parhaimillaankin vain hauras kuvitelma. Tietysti on ihmisiä, jotka kykenevät uskollisuuteen. Itse en suostuisi siihen, että joutuisin tukahduttamaan haluni ja elämään vajavaista elämää vain siksi, että joku muu kokee omistavansa minut ja olevansa oikeutettu sanelemaan minulle sallitut teot. Aseksuaalien on varmaan helppoa olla uskollisia, mutta muilta se vaatii yrittämistä ja pakottamista, sanovat mitä sanovat. Jokainen ihastuu pitkien parisuhteiden aikana johonkuhun muuhunkin kuin omaan puolisoonsa, ja muuta väittävät ovat valehtelijoita.
Sinä et ole koskaan ollut rakastunut. Et ole koskaan tuntenut voimakkaasti niin et voi ymmärtää sitä miksi seksi toisen kanssa ei ole se ja sama. Sulle seksi ei ole fyysistä rakkautta vaan mekaaninen toiminto kuin kättely.
Ja mistäs sinä sen voisit tietää? Olen rakastunut monesti. Yrittänyt olla yksiavioinen. Ei ole minun juttuni. Eikä ole monen muunkaan "oikeasti rakastuneen", sen verran parisuhteissa petetään.
Siitä minä tiedän sen, että jos sun pitää "yrittää" olla yksiavioinen, et ole kunnolla rakastanut puolisoasi. Jos rakastat, et kertakaikkiaan tunne mitään halua muita kohtaan, niin se vaan on. Jos tunnet vetoa muihin se on merkki siitä että rakkautesi puolisoasi kohtaan ei ole sitä mitä sen pitäisi olla, vaan hän on enemmän kaveri tai sukulainen sinulle. On olemassa paljon ihmisiä jotka kuvittelevat rakastavansa puolisoaan, mutta eivät rakasta kuten puolisoa pitäisi rakastaa, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Seksi sitä seksi tätä. Kaikkien pitää saada kamalasti seksi just sillä sekunnilla kun itse tahtoo, ja kenen kanssa kulloinkin sattuu huvittamaan. Todella keskenkasvuista, ja elukkamaista. Ja sitten ollaan olevinaan älykkäitä ja sivistyneitä vaikka vitutjakullit vie kuin kuoriämpäriä.
Mulle rakkaus on luottoa omaan kumppaniin, ettei muuteta pelisääntöjä kesken kaiken omaksi huviksi. Erota saa jos muuttuu niin paljon ettei pysty kassani yhteisillä spekseillä enää olemaan.
Itse olen ainakin ollut niin viisas että olen tutustunut itseeni läpikotaisin ENNEN mitään suhteen perustamista, ei tarvitse enää parisuhteessa alkaa haaveilemaan muista vehkeistä kun on nähnyt niitä jo aivan tarpeeksi. Siis kymmeniä kokemuksia miehistä sillä saralla ennen yhteenmenoa.
Se, että jokin asia toimii sinulla, ei tarkoita sitä, että se toimisi kaikilla muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei todellakaan ole luonnostaan yksiavioinen. Tämä pakotettu yksiavioisuus on varsin uusi ilmiö, josta saamme kiittää uskontoa. Onko tuo moniavioisuus paluuta aidon ihmisyyden äärelle? Ehkä. Minä en osaa kysymyksiisi kommentoida mitään, koska en ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa. Kaikki suhteeni kaatuvat siihen, ettei minulle riitä seksi yhden kumppanin kanssa. Inhoan sellaista, että joku muu sanelee minulle, mitä saan ja mitä en saa tehdä.
Muuten, kun katsoo pettämisen määrää parisuhteissa, aika moni ajattelee samoin kuin minä. Se vain on tabu. Halutaan vaalia ajatusta ihanasta ja absoluuttista onnea tuottavasta yksiavioisuudesta, joka on parhaimillaankin vain hauras kuvitelma. Tietysti on ihmisiä, jotka kykenevät uskollisuuteen. Itse en suostuisi siihen, että joutuisin tukahduttamaan haluni ja elämään vajavaista elämää vain siksi, että joku muu kokee omistavansa minut ja olevansa oikeutettu sanelemaan minulle sallitut teot. Aseksuaalien on varmaan helppoa olla uskollisia, mutta muilta se vaatii yrittämistä ja pakottamista, sanovat mitä sanovat. Jokainen ihastuu pitkien parisuhteiden aikana johonkuhun muuhunkin kuin omaan puolisoonsa, ja muuta väittävät ovat valehtelijoita.
Sinä et ole koskaan ollut rakastunut. Et ole koskaan tuntenut voimakkaasti niin et voi ymmärtää sitä miksi seksi toisen kanssa ei ole se ja sama. Sulle seksi ei ole fyysistä rakkautta vaan mekaaninen toiminto kuin kättely.
Ja mistäs sinä sen voisit tietää? Olen rakastunut monesti. Yrittänyt olla yksiavioinen. Ei ole minun juttuni. Eikä ole monen muunkaan "oikeasti rakastuneen", sen verran parisuhteissa petetään.
Siitä minä tiedän sen, että jos sun pitää "yrittää" olla yksiavioinen, et ole kunnolla rakastanut puolisoasi. Jos rakastat, et kertakaikkiaan tunne mitään halua muita kohtaan, niin se vaan on. Jos tunnet vetoa muihin se on merkki siitä että rakkautesi puolisoasi kohtaan ei ole sitä mitä sen pitäisi olla, vaan hän on enemmän kaveri tai sukulainen sinulle. On olemassa paljon ihmisiä jotka kuvittelevat rakastavansa puolisoaan, mutta eivät rakasta kuten puolisoa pitäisi rakastaa, ikävä kyllä.
Voiko joku olla noin naiivi?
Vierailija kirjoitti:
Hyh minne roska keskustelulle eksyin.
Minä en ikinä voisi pettää omaa miestä.
Enkä ole tämän 7 vuoden aikana ollut edes kiinnostunut muista (ei edes ihastumisia).
Jos rakkaus on aitoa niin ei tuollaisia ajatuksia tule kenelläkään päähän.
Tuo on pelkkää sitoutumista, ilman sitä rakkautta.
Mistäs tiedät, mitä sinun miehesi päässä liikkuu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa, toki itsekkäimpänä ja päällimmäisenä motiivina on siis itse päästä hurjastelemaan muiden kanssa oman miehen lisäksi. Joku voisi sanoa, että en voi sekä säästää kakkua että syödä sitä, mutta entä jos olen ihan aikuisten oikeasti valmis antamaan saman nautinnon myös miehelle? Onko se silloin itsekästä? Jostain syystä vain kiihotun siitä, että mies seikkailisi itsekseen myös ja kertoisi sitten kaiken minulle. Haluaisin olla miehen kanssa samaan aikaan se ihana turvallinen pysyvä kumppani, kuumin ja villein rakastaja, sekä paras ystävä jonka kanssa mehustella mies- ja naisjuttuja kuin bestikset. Olen niin väsynyt pelkäämään kaikkea turhaa, ja haluaisin vain kääntää kaiken sen mustasukkaisuuteen menneen energian päinvastoin iloksi toisen nautinnon puolesta. Jos mies pystyy tähän samaan myös minua kohtaan, olen onnellisin ihminen maailmassa. Ap
Jotenkin nyt tulee tunne, että olet edelleen hirveän epävarma ja mustasukkainen, ja tämä uusi avoimuus on yksi ratkaisuyritys siihen. Yrität kääntää asiat päinvastoin, eli menet mustasukkaisuudesta toiseen ääripäähän ja toivot, että se ratkaisisi ongelman. Psykoanalyytikko sanoisi, että tuo on reaktionmuodostusta.
Mielestäni olet edelleen hukassa näiden kiintymysasioiden kanssa. Jos rakastat miestäsi aidosti ja uskot siihen, että hän rakastaa sinua, uskallat olla uskollinen.
🇺🇦🇮🇱
Kuppa ja kuus muuta kiertämää.
Tommosissa avoimissa suhteissa tajutaan vaan se, kuinka tylsä oma puoliso on sängyssä.
Naiset on muutenki nii jämähtäneitä pelkkään lähetyssaarnaaja asentoon.
Mikset vaikka ennemmin keskustelisi kumppanisi kanssa siitä, olisiko tämä valmis kokeilemaan jotain uutta sängyssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko myös ok, että molemmat tekevät lapsia muille? Aina voi tulla lapsia seksin harrastamisesta. Jos ollaan vapaasti muiden kanssa, niin mitä siitä suhteesta jää jäljelle? Miten se suuri rakkaus konkreettisesti näkyy?
Polyamoria on useassa tapauksessa traumatisoituneiden itsänsä kanssa hukassa olevien moraaliltaan turmeltuneiden naisten juttu. Nämä naiset ovat henkisesti täysin rappiolla. Miehillä on ollut ykkös ja sivupilluja aina ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko myös ok, että molemmat tekevät lapsia muille? Aina voi tulla lapsia seksin harrastamisesta. Jos ollaan vapaasti muiden kanssa, niin mitä siitä suhteesta jää jäljelle? Miten se suuri rakkaus konkreettisesti näkyy?
Onko sinulle rakkaus pelkkää seksiä? Jos ei, niin ajattele näin: se kaikki muu jaetaan sen oman puolison kanssa ja pelkkä seksi ulkopuolistenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko myös ok, että molemmat tekevät lapsia muille? Aina voi tulla lapsia seksin harrastamisesta. Jos ollaan vapaasti muiden kanssa, niin mitä siitä suhteesta jää jäljelle? Miten se suuri rakkaus konkreettisesti näkyy?
Onko sinulle rakkaus pelkkää seksiä? Jos ei, niin ajattele näin: se kaikki muu jaetaan sen oman puolison kanssa ja pelkkä seksi ulkopuolistenkin.
No minulle ei ole olemassa pelkkää seksiä ilman tunteita ja rakkautta. Voi olla, että jotkut haluaa ajatella niin olevan, mutta uskon kyllä , että kun se suhteen inteemein osa jaetaan ympäri ämpäri, heikentää se väistämättä sitä alkuperäistä suhdetta ja intiimiys muiden kanssa altistaa tunteiden muodostumiselle näitä toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Ja olet valmis siihen, että ihan jokaisena aamuna se mies ei ole vierellä, koska se ei ole sinulta pois, olet edelleen rakastettu ja hyväksytty ja onnellinen, vaikka tiedät, että mies on toisen naisen luona, joka hänkin tuntee kuin sinä. Uskot, että paikkasi on aina välillä tyhjä makuuhuone, koska miehen onni ei juuri silloin ole siellä vaan muualla. Sinulle riittää, että hän palaa. Joskus.
Kyllä. Vaikka kuinka yrität saada siihen melankoliaa, se ei siihen sovi. :) Mutta sitä en tiedä, mitä toinen nainen ajattelee. Sovimme miehen kanssa, että suhteet ovat pelkkää seksiä, ja tunteita ei anneta toisen osapuolen elätellä. Jos niin kuitenkin tapahtuu, se on valitettavaa.
Onko rakkaus todella pelkkä sopimuskysymys? Sovitte, että suhteet ovat pelkkää seksiä vähän niin kuin sovitaan, että lomalla lähdetään Lontooseen. Ei siinä sen enempiä tunteita ole mukana, kun niin sovitaan.
Täytyyhän jokaisen parisuhteen sopia säännöt. Varmasti sinäkin olet sopinut omasi. Jos tulee tilanne, joka niitä sääntöjä koettelee, siitä keskustellaan. Säännöt ovat olemassa ehkäisemässä sellaisia tilanteita, eivät estämässä täysin.
Miten parisuhteessa voi sopia tunteille säännöt? Vihkikaavassakin luvataan tahtoa rakastaa, ei rakastaa, joten miten voi sopia, että suhteet ovat pelkkää seksiä? Miten jollain säännöllä estetään suru tai pelko, jos rakkaudenkin voi säännöllä estää.
Alue: Aihe vapaa
En sanoisi avoimeksi suhdetta kun pannaan muita, vaan minulle avoimuus tarkoittaa eri asiaa. Ehkä korkeintaan sivullisille henkilöille tervetuloa meidän avonaisiin ruumiinaukkoihimme- suhteeksi.