Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko rakkaus silloin loppunut vai kasvamassa, kun ajatus avoimemmasta suhteesta ei olekaan enää hirveä ajatus?
05.07.2018 |
Olen todella hämmentynyt tunteistani. Olemme olleet miehen kanssa aivan perinteisessä yksiavioisessa suhteessa ja suhteen alussa olin ajoittain meistä aika epävarma ja mustasukkainen. Koko ensimmäinen vuosi oli todella myrskyisä ja vaikea, mutta pitkän taistelun ja toiselle 100% rehellisesti itsensä avaamisen jälkeen, olemme ikään kuin rakentaneet luoton itse tyhjästä ja olen yhtäkkiä ymmärtänyt syvällisellä tasolla kuinka paljon mies minua oikeasti rakastaa. Tuntuu, kuin olisin ymmärtänyt rakkauden luonteen aivan uudella tapaa. Olen sisäistänyt monien mokien ja pelkojen jälkeen, ettei aidossa rakkaudessa yksinkertaisesti voi olla kyse toisen omistamisesta tai ripustautumisesta, vaan syvästä luotosta siihen että rakkaus ja kunnioitus pysyy ja kestää, vaikka kaikki muu muuttuisi. Jopa, vaikka eroaisimme.
Nyt minusta onkin alkanut tuntumaan oudosti siltä että avoin suhde voisi olla meille toimivampi ratkaisu. En osaa tuntea enää mustasukkaisuutta siitä ajatuksesta, että mies harrastaisi pelkkää seksiä muiden kanssa. Niin kauan, kun se ei ole pois minulta mitenkään (olemme tällä hetkellä kaukosuhteessa ja siksi väkisinkin usein yksinämme) ja ei tapahdu henkistä pettämistä, en näekään asiaa enää yhtä pelottavana. Ja jos mies ihastuukin toiseen ja se meidät kaataa, eikö se ole toisaalta hyväkin, että se tulee ilmi ja että saamme siten tietää ettei me rakastettukaan yhtä paljon kuin uskottiin? Haluaisin itsekin kokea vielä seksin saralla kaikkea uutta ja jännittävää, sekä luoda miehen kanssa yhdessä sellaisia uusia kokemuksia joissa olisi muita ihmisiä mukana. Mutta onko tämä oikeasti merkki hyvästä itsetunnosta ja luottamuksesta, vai yritänkö vain selitellä itselleni niin? Mitä jos olenkin vain ylpistynyt, ja luotan naurettavan sokeasti omaan itsevarmuuteen ja asemaan? Vai muuttaako meillä rakkaus nyt kovasti vain muotoaan, uudenlaiseksi, meidän näköiseksi?
Mies on toki hämmentynyt tästä muutoksesta minussa myös, ja vaikka haluaisi varmasti jollain tasolla satunnaista hauskanpitoa eli seksiä uusien naisten kanssa minun luvalla, hän ei ainakaan vielä tunnu uskovan että en mene siitä rikki. Onko näin tapahtunut kellekään täällä, miten teille on käynyt? Pyöritteleekö kukaan vastaavia ajatuksia, ja mistä koette sen teillä saaneen alkunsa?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ehdottomasti pystyn, haaveilemme myös naimisiinmenosta. Pystyn näkemään meillä sellaisen liiton, jossa vallitsee rehellinen ja "kahleeton" tunnelma ja missä ihan mitä tahansa voi kertoa tai ehdottaa toiselle. Koen syvää yhteyttä mieheeni ja haluan rakastaa häntä meille rohkeimmalla mahdollisella tavalla. Koen saavani saman myös mieheltä, ja tuntuu että teemme toisistamme kokoajan kypsemmät ja onnellisemmat ikään kuin haastamalla kasvamaan ihmisinä. Ap
Mun mielestä parisuhteessa on aina tarpeeksi haasteita jo lähtökohtaisestikkin, joten kuulostaa omituiselta haluta lisätä sitä haastavuutta ihan omalla *toinnallaan. Toki jokainen on vapaa tekemään lain puitteissa mitä haluaa, mutta välttämättä siitä ei ole seurauksena kasvu ihmisenä vaan ongelmia ja selkkauksia. Ihmisluonto kun on se mikä on. Vaikka kuinka olisi hyvät aikomukset ja yhteisymmärrys.
*Toiminnallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksisuhdekin on ihmissuhde. Mukana avoimessa suhteessa on se joku kolmas, joka ei välttämättä ajattele samoin kuin ap, joka ei aloita rakkauden rakentamista raadollisen avoimesti ja saattaakin olla vastaus avoimessa suhteessa olevalle miehelle. Joku, joka ei haluakaan jakaa, koska joku luottaa, että rakkaudessa on vain kaksi.
Tosin silloinkaan ap:n rakkaus ei katoa, se seuraa miestä seuraavaan suhteeseen eikä kukaan menetä mitään, joten miksipä ei ajattelisi noin. Toista ei voi omistaa eikä voi olla mustasukkainen asioista, joita ei itse kykene antamaan.
Yhteiset rahat kannattaa silti pitää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Ja olet valmis siihen, että ihan jokaisena aamuna se mies ei ole vierellä, koska se ei ole sinulta pois, olet edelleen rakastettu ja hyväksytty ja onnellinen, vaikka tiedät, että mies on toisen naisen luona, joka hänkin tuntee kuin sinä. Uskot, että paikkasi on aina välillä tyhjä makuuhuone, koska miehen onni ei juuri silloin ole siellä vaan muualla. Sinulle riittää, että hän palaa. Joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei todellakaan ole luonnostaan yksiavioinen. Tämä pakotettu yksiavioisuus on varsin uusi ilmiö, josta saamme kiittää uskontoa. Onko tuo moniavioisuus paluuta aidon ihmisyyden äärelle? Ehkä. Minä en osaa kysymyksiisi kommentoida mitään, koska en ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa. Kaikki suhteeni kaatuvat siihen, ettei minulle riitä seksi yhden kumppanin kanssa. Inhoan sellaista, että joku muu sanelee minulle, mitä saan ja mitä en saa tehdä.
Muuten, kun katsoo pettämisen määrää parisuhteissa, aika moni ajattelee samoin kuin minä. Se vain on tabu. Halutaan vaalia ajatusta ihanasta ja absoluuttista onnea tuottavasta yksiavioisuudesta, joka on parhaimillaankin vain hauras kuvitelma. Tietysti on ihmisiä, jotka kykenevät uskollisuuteen. Itse en suostuisi siihen, että joutuisin tukahduttamaan haluni ja elämään vajavaista elämää vain siksi, että joku muu kokee omistavansa minut ja olevansa oikeutettu sanelemaan minulle sallitut teot. Aseksuaalien on varmaan helppoa olla uskollisia, mutta muilta se vaatii yrittämistä ja pakottamista, sanovat mitä sanovat. Jokainen ihastuu pitkien parisuhteiden aikana johonkuhun muuhunkin kuin omaan puolisoonsa, ja muuta väittävät ovat valehtelijoita.
Sinä et ole koskaan ollut rakastunut. Et ole koskaan tuntenut voimakkaasti niin et voi ymmärtää sitä miksi seksi toisen kanssa ei ole se ja sama. Sulle seksi ei ole fyysistä rakkautta vaan mekaaninen toiminto kuin kättely.
Ja mistäs sinä sen voisit tietää? Olen rakastunut monesti. Yrittänyt olla yksiavioinen. Ei ole minun juttuni. Eikä ole monen muunkaan "oikeasti rakastuneen", sen verran parisuhteissa petetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Miksi kuvittelet, ettei mies vaihda sinua jossain vaiheessa painamaansa naiseen, joka voi tarjota koko paketin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Ja olet valmis siihen, että ihan jokaisena aamuna se mies ei ole vierellä, koska se ei ole sinulta pois, olet edelleen rakastettu ja hyväksytty ja onnellinen, vaikka tiedät, että mies on toisen naisen luona, joka hänkin tuntee kuin sinä. Uskot, että paikkasi on aina välillä tyhjä makuuhuone, koska miehen onni ei juuri silloin ole siellä vaan muualla. Sinulle riittää, että hän palaa. Joskus.
Kyllä. Vaikka kuinka yrität saada siihen melankoliaa, se ei siihen sovi. :) Mutta sitä en tiedä, mitä toinen nainen ajattelee. Sovimme miehen kanssa, että suhteet ovat pelkkää seksiä, ja tunteita ei anneta toisen osapuolen elätellä. Jos niin kuitenkin tapahtuu, se on valitettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Miksi kuvittelet, ettei mies vaihda sinua jossain vaiheessa painamaansa naiseen, joka voi tarjota koko paketin?
Hän on vapaa tekemään niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Täytyy kyllä sanoa, että epätoivoisiin tekoihin naiset ryhtyy saadakseen pitää pettäjämiehensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Miksi kuvittelet, ettei mies vaihda sinua jossain vaiheessa painamaansa naiseen, joka voi tarjota koko paketin?
Hän on vapaa tekemään niin.
Sittenhän se ei ole kuin ajan kysymys. Verkothan hänellä onkin jolaajentanut kokoajan pyytämössä parempaa saalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Täytyy kyllä sanoa, että epätoivoisiin tekoihin naiset ryhtyy saadakseen pitää pettäjämiehensä.
Ikävää, että sinä ajattelet tuolla tavalla. Tässä ei ole mitään epätoivoista. Tämä on minun halustani lähtöisin. Halusta antaa miehen nauttia elämästä täysin rinnoin.
Kurjaa, että sinun näkemyksesi on noin ahdasmielinen. Toivottavasti puolisosi jakaa sen näkemyksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Miksi kuvittelet, ettei mies vaihda sinua jossain vaiheessa painamaansa naiseen, joka voi tarjota koko paketin?
Hän on vapaa tekemään niin.
Sittenhän se ei ole kuin ajan kysymys. Verkothan hänellä onkin jolaajentanut kokoajan pyytämössä parempaa saalista.
Olet toki vapaa ajattelemaan noin :) Aikahan sen vain näyttää. Harmi, jos juttumme loppuu, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt nautin tästä, mitä on :)
Aloittaja on nyt löytänyt itsensä ja haluaa päästä kokemaan seksiä muiden kanssa. Olet ap alunperinkin varmaan mennyt vääristä syistä yhteen miehesi kanssa. Ero taitaa olla järkevin ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lle: avoimessa suhteessa käsittääkseni tärkeintä on se että säännöt ovat 100 % selvät molemmille ja keskustella voi. Ei kai sen toimivuudesta voi tietää ennen kuin sitä kokeilee. Ja kummallakin pitä olla 100 % halu siihen! Kannattaa varmaan puhua kauan ennen "tositoimiin" ryhtymistä ja katsoa onko fiilis sama myös parisuhteen hankalina aikoina...
Ohis. Mikä teitä ärsyttää tuossa yhden kirjoittajan suhteessa? Tosi veemäisiä viestejä. En minäkään tuollaiseen suhteeseen suostuisi mutta ei tulisi mieleenkään olla noin ilkeä toiselle ihmiselle :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Täytyy kyllä sanoa, että epätoivoisiin tekoihin naiset ryhtyy saadakseen pitää pettäjämiehensä.
Ikävää, että sinä ajattelet tuolla tavalla. Tässä ei ole mitään epätoivoista. Tämä on minun halustani lähtöisin. Halusta antaa miehen nauttia elämästä täysin rinnoin.
Kurjaa, että sinun näkemyksesi on noin ahdasmielinen. Toivottavasti puolisosi jakaa sen näkemyksesi.
Valitettavasti tässä ei ole kyse pelkästään minun ajatusmaailmasta. Vaan siitä miten maailma pyörii. Puolisoni jakaa näkemykseni täydelleen- olenhan itse se "toinen" nainen joka tarjosi hänelle sen koko paketin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Täytyy kyllä sanoa, että epätoivoisiin tekoihin naiset ryhtyy saadakseen pitää pettäjämiehensä.
Ikävää, että sinä ajattelet tuolla tavalla. Tässä ei ole mitään epätoivoista. Tämä on minun halustani lähtöisin. Halusta antaa miehen nauttia elämästä täysin rinnoin.
Kurjaa, että sinun näkemyksesi on noin ahdasmielinen. Toivottavasti puolisosi jakaa sen näkemyksesi.
Valitettavasti tässä ei ole kyse pelkästään minun ajatusmaailmasta. Vaan siitä miten maailma pyörii. Puolisoni jakaa näkemykseni täydelleen- olenhan itse se "toinen" nainen joka tarjosi hänelle sen koko paketin.
Maailma pyörii siis sen mukaan, mitä SINÄ olet kokenut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Ja olet valmis siihen, että ihan jokaisena aamuna se mies ei ole vierellä, koska se ei ole sinulta pois, olet edelleen rakastettu ja hyväksytty ja onnellinen, vaikka tiedät, että mies on toisen naisen luona, joka hänkin tuntee kuin sinä. Uskot, että paikkasi on aina välillä tyhjä makuuhuone, koska miehen onni ei juuri silloin ole siellä vaan muualla. Sinulle riittää, että hän palaa. Joskus.
Kyllä. Vaikka kuinka yrität saada siihen melankoliaa, se ei siihen sovi. :) Mutta sitä en tiedä, mitä toinen nainen ajattelee. Sovimme miehen kanssa, että suhteet ovat pelkkää seksiä, ja tunteita ei anneta toisen osapuolen elätellä. Jos niin kuitenkin tapahtuu, se on valitettavaa.
Onko rakkaus todella pelkkä sopimuskysymys? Sovitte, että suhteet ovat pelkkää seksiä vähän niin kuin sovitaan, että lomalla lähdetään Lontooseen. Ei siinä sen enempiä tunteita ole mukana, kun niin sovitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Jos tunnet noin miestäsi kohtaan, niin mihin niitä muita ihmisiä siinä teidän suhteessa tarvitaan?
Minä en tarvitse. Mieheni tarvitsee. Hän on paljon seksuaalisempi kuin minä.
Mieluummin annan hänen hakea seksiä muualta, kuin suostuisin siihen ilman haluja. Olisi painajaismainen ajatus harrastaa seksiä ilman mielitekoa siihen. Minulle niitä mielitekoja tulee todella harvoin, ja silloin seksimme on ihanaa ja tyydyttävää. Miksi mieheni pitäisi olla puutteessa minun halujani odotellessa? Minä en halua harrastaa seksiä vastentahtoisesti.
Täytyy kyllä sanoa, että epätoivoisiin tekoihin naiset ryhtyy saadakseen pitää pettäjämiehensä.
Ikävää, että sinä ajattelet tuolla tavalla. Tässä ei ole mitään epätoivoista. Tämä on minun halustani lähtöisin. Halusta antaa miehen nauttia elämästä täysin rinnoin.
Kurjaa, että sinun näkemyksesi on noin ahdasmielinen. Toivottavasti puolisosi jakaa sen näkemyksesi.
Valitettavasti tässä ei ole kyse pelkästään minun ajatusmaailmasta. Vaan siitä miten maailma pyörii. Puolisoni jakaa näkemykseni täydelleen- olenhan itse se "toinen" nainen joka tarjosi hänelle sen koko paketin.
Onko sinun koko pakettisi se, että edellytät mieheltä täyttä uskollisuutta sinulle? Jos näin on, niin on vaihtanut huonompaan. Jos siis edellinen antoi vapauden käydä vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette suhteissanne? Pystyttekö näkemään itsenne miestenne kanssa 5-10 vuoden päästä?
Ykkönen vastaa (olen unohtanut "allekirjoittaa" muut viestini tässä ketjussa):
Olen suhteessa, koska haluan olla. Minun on tässä suhteessa miljoonakertaisesti parempi kuin yksin, ja parempi kuin missään muussa suhteessa, voisin kuvitella. Koettu on monta suhdetta ennen tätä. Vasta tässä on tällainen syvä yhteys, syvä yhteenkuuluvuuden tunne, joka kantaa läpi vuosien. Joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, että saan olla tuon miehen kanssa. Hän tekee minusta käsittämättömän onnellisen. Tämä suhde on minun henkistä ja fyysistä terveyttäni parantava, minulle iloa ja onnea tuottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tunne, että tässä minun kuuluu olla, tämä on minun paikkani, tähän minut on tarkoitettu. Saan tässä suhteessa kaiken tarvitsemani ja enemmänkin. En olisi voinut edes kuvitella tällaista tyyneyttä ja onnellisuutta, ja sitä, että joka päivä rakastaa pohjattoman paljon omaa puolisoaan. Johan tässä on pieni ikuisuus oltu yhdessä, mutta silti hän saa perhosia vatsanpohjaani ja varpaat kipristelemään. Hänen kanssaan olemisensa on tehnyt minusta paremman ihmisen, ja niin paljon onnellisemman, etten tällaista osannut edes kuvitella.
Ja olet valmis siihen, että ihan jokaisena aamuna se mies ei ole vierellä, koska se ei ole sinulta pois, olet edelleen rakastettu ja hyväksytty ja onnellinen, vaikka tiedät, että mies on toisen naisen luona, joka hänkin tuntee kuin sinä. Uskot, että paikkasi on aina välillä tyhjä makuuhuone, koska miehen onni ei juuri silloin ole siellä vaan muualla. Sinulle riittää, että hän palaa. Joskus.
Kyllä. Vaikka kuinka yrität saada siihen melankoliaa, se ei siihen sovi. :) Mutta sitä en tiedä, mitä toinen nainen ajattelee. Sovimme miehen kanssa, että suhteet ovat pelkkää seksiä, ja tunteita ei anneta toisen osapuolen elätellä. Jos niin kuitenkin tapahtuu, se on valitettavaa.
Onko rakkaus todella pelkkä sopimuskysymys? Sovitte, että suhteet ovat pelkkää seksiä vähän niin kuin sovitaan, että lomalla lähdetään Lontooseen. Ei siinä sen enempiä tunteita ole mukana, kun niin sovitaan.
Täytyyhän jokaisen parisuhteen sopia säännöt. Varmasti sinäkin olet sopinut omasi. Jos tulee tilanne, joka niitä sääntöjä koettelee, siitä keskustellaan. Säännöt ovat olemassa ehkäisemässä sellaisia tilanteita, eivät estämässä täysin.
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä parisuhteessa on aina tarpeeksi haasteita jo lähtökohtaisestikkin, joten kuulostaa omituiselta haluta lisätä sitä haastavuutta ihan omalla toinnallaan. Toki jokainen on vapaa tekemään lain puitteissa mitä haluaa, mutta välttämättä siitä ei ole seurauksena kasvu ihmisenä vaan ongelmia ja selkkauksia. Ihmisluonto kun on se mikä on. Vaikka kuinka olisi hyvät aikomukset ja yhteisymmärrys.