Meidän 12-v poika on ollut koko elämänsä aikana alle 10 yötä erossa äidistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. En ole ollut reissutöissä, ja valitettavasti lapsella ei ole ollut sellaisia sukulaisia tai kummeja tai kaverien perheitä, jotka olisivat vieneet matkoille. Isänsäkään ei ole vienyt matkoille ennen kuin 14 v. On harrastanut paljon, mutta niissä harrastuksissa ei ole leirejä.

Tarkoituksella olin kaverilla yön, kun hän täytti 14, että hän saisi kokea mitä on olla ihan rauhassa itsekseen kotona. Hän itse toivoi sitä. Tykkäsi niin paljon, että olen yrittänyt järjestää muutaman kerran vuodessa.

Nyt lähtee rippileirille, eikä mitään epäilystä että on itsenäinen ja pärjää hienosti. Kyllä sitä samassa talossa asuessakin pystyy antamaan toisilleen tilaa ja itsenäisyyttä.

On reipas ja omatoiminen nuori, uskon, että lähtee opiskelemaan ilman mitään ongelmia.

Mikä on harrastus, jossa ei olleiden? En millään keksi, koska minun tietämissäni taas on; palloilulajit, kamppailulajit, partio, yleisurheilu ja uinti, muita en nyt keksi. Mitä on vielä paljon kuten sanot ja ei leirejä?

Eihän harrastukset ole vain urheilua. Esim. teatteri, kuvataiteet, musiikki. Liikunta jota ei tehdä kilpailullisesti ja joukkueessa.

Toki leirejä on olemassa, mutta voi harrastaa ilmankin. Jos ei ole leireilijätyyppiä, ei lähde leirille vain huvin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, monen mielestä normaalia vaikkei ihminen olisi yökyläillyt missään ennen aikuisuutta?? Itse en ainakaan haluaisi tehdä lapsestani outoa lintua, joka itkee rippileirillä koti-ikäväänsä, kun ei ole ennen ollut yötä poissa kotoa... Näin kävi siis eräälle pojalle, kun olin 12 vuotta sitten samalla riparilla. Siitähän saikin sitten muut teini-ikäiset pojat hyvän kiusanaiheen.

Olisiko sitä kiusattu jo heti, ja itki sitä ja halusi kotiin. Ei kaikille tuollainen leireily ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomalta monen elämä kuulostaa, niin lapsen kuin aikuisenkin. 

Ei mitään harrastusta edes, jossa olisi joskus leirillä, ottelumatkalla tms. ilman vanhempiaan edes täysi-ikäisyyteen mennessä? 

Eikö kouluissa ole leirikouluja, kieliryhmien matkoja? Meillä lapsilla on ollut monta kertaa. Lisäksi toki me miehen kanssa olemme olleet kahdestaan kaupunkilomilla, kylpylöissä jne. 

Kai nämä ovat maalaisia? En voi kuvitellakaan normaalia kaupunkilaisnuorta, joka eläisi näin?

Lienette varakkaita? Ei meidän lapsen luokalla ole kielimatkoja ja viikon leirikouluja. (Yhdellä yöllä ei täyty tuo yli 10 yötä). Ne ovat suurimmalle osalle liian kalliita.

Ja käyn lapsen kanssa ulkomailla, esim kaupunkilomalla, kerran vuodessa. Mutta ei minulla sen jälkeen ole varaa enää toiseen pitkään viikonloppuun. Ja vuoden ainoalta matkalta en todellakaan jätä lasta kotiin, johan se olisi hänelle hylkäys, enkä itse nauttisi lomasta pätkääkään.

Meillä 12 v on ollut

- isovanhempien luona yökylässä noin 2-3 yötä vuodessa 3-vuotiaasta lähtien (kyse isovanhempien tarpeesta, ei vanhempien)

- harrastusleirillä (neljä yötä) kolmena kesänä peräkkäin

-yökylässä kavereilla ehkä nyt 4 kertaa

-harrastuksen takia kerran vuodessa turnausviikonloppu eli 2 yötä poissa 7-vuotiaasta lähtien

-kummien kanssa viikon matkalla

Eli yli 50 yötä poissa eikä mikään niistä vanhempien tarpeiden takia.

Mä olin itse jo 9-vuotiaana viikon mittaisella ratsastusleirillä ja joka kesä sen jäljeen 17v asti, omasta halustani. Ja sitä ennen olin öitä kotona isoveljieni kanssa kun vanhemmat kävivät pidemmällä hautajaisissa, häissä jne. mutta tämä olikin 90-luvun alkua.

Ap, jos olet siis 12-vuotiaan pojan isä, niin vie itse häntä retkelle, matkalle, mökkeilemään, telttailemaan, pienelle kaupunkilomalle hotellissa miesten kesken. Mikä sinua estää? Ottakaa vaikka pojan bestis mukaan ja käykää hotellissa ja huvipuistossa, tai laivalla ja museossa.

AP:n poika on nyt 19-vuotias, kuinka monta yötä on ollut erossa äidistään nykyään?

Meillä tuo määrä päiviä tulee jo 2-3 kuukaudessa kun molemmat vanhemmat reissaa työn puolesta. Isä saattaa olla poissa jopa pari kuukautta kerrallaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo määrä päiviä tulee jo 2-3 kuukaudessa kun molemmat vanhemmat reissaa työn puolesta. Isä saattaa olla poissa jopa pari kuukautta kerrallaan

Ja vielä parempi, jos vanhemmat eroavat ja lapsi asuu aina viikon jommankumman luona.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 2v tyttö on ollut yli 10 yötä erossa äidistään, vanhemmista lapsista puhumattakaan.

Ei ole siis normaalia tuo ap:n meno.

Eri ihmisillä on eri normaalit. Mielestäni tuo  kaksivuotiaan yli kymmenen yön ero äidistään on epänormaalia.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta kyörätä pieniä lapsia aina toisten hoidettavaksi kun itseä huvittaa. Ei se aina perheen oma valinta ole, että lapset eivät ole pois kotoa. Sosiaalisia suhteita voi myös hoitaa päiväsaikaan, ei ole pakko tehdä sitä öisin. Itselläni on useampi lapsi, jotka ovat jo aikuisia. Pari heistä taisi olla ensimmäistä kertaa pois kotoa yhden yön joskus kutosluokalla, kun olivat leirikoulussa. Yhden lapsen ensimmäinen yötä pois kotoa-reissu oli juuri viikon rippileiri. Nuorin oli ensimmäistä kertaa yön ilman vanhempia, kun oli lukiossa ja lähdimme reissuun. 

Ei heistä kukaan ole itkenyt, tai ollut joku nössö. Ovat kaikki reippaita, hyvin pärjääviä, fiksuja nuoria aikuisia. Joten tällä kokemuksella en ole huolissani yhtään, jos ei ole mahdollisuutta tuupata omia lapsia toisten kotiin öiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 12 v on ollut

- isovanhempien luona yökylässä noin 2-3 yötä vuodessa 3-vuotiaasta lähtien (kyse isovanhempien tarpeesta, ei vanhempien)

- harrastusleirillä (neljä yötä) kolmena kesänä peräkkäin

-yökylässä kavereilla ehkä nyt 4 kertaa

-harrastuksen takia kerran vuodessa turnausviikonloppu eli 2 yötä poissa 7-vuotiaasta lähtien

-kummien kanssa viikon matkalla

Eli yli 50 yötä poissa eikä mikään niistä vanhempien tarpeiden takia.

Noissa harrastuturnauksissa on aina vanhempia mukana, ei sinne voi lähteä valmentaja yksin koko lapsilauman kanssa. Tekö ette ole koskaan kantaneet omaa osaanne näistä reissuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo määrä päiviä tulee jo 2-3 kuukaudessa kun molemmat vanhemmat reissaa työn puolesta. Isä saattaa olla poissa jopa pari kuukautta kerrallaan

Ja vielä parempi, jos vanhemmat eroavat ja lapsi asuu aina viikon jommankumman luona.

Miksi eroaisimme? Yhdessä jo 23v onnellisesti

Muitten lapset käy hoidossa, yökylässä, leireillä... on erikoista jos ei ikinä käy missään niin ettei olisi yötä, etenkin jos ikää on jo kertynyt. 



Joillakin lapset tukiperheissä, jos joutuu olemaan yh tai ei ole mummulaa tms. 



Suomessa heikot tukiverkot, jos ei ole läheinen sukulaisten kanssa tai heitä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän 2v tyttö on ollut yli 10 yötä erossa äidistään, vanhemmista lapsista puhumattakaan.

Ei ole siis normaalia tuo ap:n meno.

Heh! Meinaat että teidän malli on automaattisesti se normaali?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 2v tyttö on ollut yli 10 yötä erossa äidistään, vanhemmista lapsista puhumattakaan.

Ei ole siis normaalia tuo ap:n meno.

Eri ihmisillä on eri normaalit. Mielestäni tuo  kaksivuotiaan yli kymmenen yön ero äidistään on epänormaalia.

Samaa mieltä. Varsinkin jos tuo koostuu vain muutamasta pidemmästä pätkästä. 1-2 yötä kerrallaan korkeintaan on tuon ikäiselle sopiva määrä. No jos on omassa kodissaan oman isänsä hoidossa on sitten eri asia, edellyttäen että isä muutenkin arjessa hoitaa lasta tasapuolisesti äidin kanssa.

En minäkään teininä ollut hirveästi erossa ollut öisin vanhemmistani, mutta se johtui siitä että kaikki asuttiin samassa kodissa ja vanhemmat teki tavallista päivävuoroa eikä kukaan harrastanut yökyläilyä. Oma makuuhuone minulla sentään oli ;) Yksittäisiä kertoja alakouluikäisenä ja pienempänä varmaan olin isovanhemmilla yön yli hoidossa ja yksittäisiä kertoja jompi kumpi vanhempi oli poissa kotoa oman lomamatkan takia. En käynyt missään leirikouluissa, koska minua ei sellaiset kiinnostanut. Ei minusta mikään vanhempien perässä kulkeva hiirulainen silti tullut :D Lukion jälkeen muutin yksiöön ja sen jälkeen aikuisiällä silloin tällöin käyn edelleen vanhemmillani yön yli reissuilla ja sekin vain sen takia, että asuvat niin kaukana että päiväseltään käyminen ei onnistu tai pitäisi majoittua hotellissa. Eikä minulla ole mitään intoa mennä hotelliin, kun vaihtoehtona on olla tilavassa lapsuudenkodissa ja vanhemmat ovat useimmiten ihan mukavaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään teininä ollut hirveästi erossa ollut öisin vanhemmistani, mutta se johtui siitä että kaikki asuttiin samassa kodissa ja vanhemmat teki tavallista päivävuoroa eikä kukaan harrastanut yökyläilyä. Oma makuuhuone minulla sentään oli ;) Yksittäisiä kertoja alakouluikäisenä ja pienempänä varmaan olin isovanhemmilla yön yli hoidossa ja yksittäisiä kertoja jompi kumpi vanhempi oli poissa kotoa oman lomamatkan takia. En käynyt missään leirikouluissa, koska minua ei sellaiset kiinnostanut. Ei minusta mikään vanhempien perässä kulkeva hiirulainen silti tullut :D Lukion jälkeen muutin yksiöön ja sen jälkeen aikuisiällä silloin tällöin käyn edelleen vanhemmillani yön yli reissuilla ja sekin vain sen takia, että asuvat niin kaukana että päiväseltään käyminen ei onnistu tai pitäisi majoittua hotellissa. Eikä minulla ole mitään intoa mennä hotelliin, kun vaihtoehtona on olla tilavassa lapsuudenkodissa ja vanhemmat ovat useimmiten iha

Jatkoa aiempaan viestiini. Matkustettiin toki vanhempien ja muun perheen kanssa useasti vuodessa sekä Suomessa että ulkomaille, joten matkustuskokemusta tuli kyllä. Usein reissut tehtiin koulujen loma-aikaan joten senkin takia mielummin varmaan halusin mukaan kahden viikon Aasian matkalle kuin ratsastusleirille viikonlopuksi. Muistan lapsuuden aikaisia kavereita, jotka eivät ikinä matkustaneet perheensä kanssa ja he ehkä kävi sitten jossain leirikouluissa. 

Kyllä se kastraatio voidaan myös suorittaa henkisesti..

 

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomalta monen elämä kuulostaa, niin lapsen kuin aikuisenkin. 

Ei mitään harrastusta edes, jossa olisi joskus leirillä, ottelumatkalla tms. ilman vanhempiaan edes täysi-ikäisyyteen mennessä? 

Eikö kouluissa ole leirikouluja, kieliryhmien matkoja? Meillä lapsilla on ollut monta kertaa. Lisäksi toki me miehen kanssa olemme olleet kahdestaan kaupunkilomilla, kylpylöissä jne. 

Kai nämä ovat maalaisia? En voi kuvitellakaan normaalia kaupunkilaisnuorta, joka eläisi näin?

Meillä oli koulussa yökoulu kerran vuodessa (syödään pizzaa, katsotaan leffaa, ei opiskella). Minä ja sisarukseni harrasteltiin aktiivisestikin, mutta ei mitään urheilua, mihin sisältyisi kisamatkoja. Sosiaalisia verkostoja ei hirveästi ollut. Kun yökyläilypaikkoja ei ole, niin sitten ei ole.