Miksi uskot, ettei ihmisen kohdalla kaikki pääty kuolemaan?
Mikä on syy siihen, että uskot kuoleman jälkeen olevan vielä jotain edessä (muutakin kuin ruumiin käsittely hautauskuntoon yms.)?
Kommentit (61)
Koska ihminen ei sekunnissa katoa maan päältä. Kestää parhaimmillaan satoja vuosia että kaikki ihmisestä on maatunut luita myöden.
Koska haluan uskoa niin. Se tuo merkitystä elämään ja auttaa jaksamaan menetyksiä. Sisäinen tunne ja usko asiaan on tosi vahva. Ajattelen, että ihminen ei tiedä paljoakaan. Ollaan kuin muurahaisia, joiden näkökyky ja ymmärrys asioista on pakosti rajoittunutta. Miksi juuri meidän tiedon rajat olisi elämän rajat? Onhan muurahaistenkin ympärillä paljon enemmän kuin mitä ne ymmärtävät. Joskus olen kokenut telepaattista yhteyttä, merkillisiä yhteensattumia, ne kokemukset ovat lisänneet taipumusta uskoa, että henkiä on.
Oma kokemus pyhästä hengestä ja demonin hyökkäys jälkikäteen. Itse en ollut mikään huumausaineiden suurkäyttäjä vain alkoholia ja hieman liimaa.
Mä ajattelen niin koska: mikä pointti elämällä ees olis olla olemassa jos se on vaan kertakäyttöinen.
Vierailija kirjoitti:
Kosa jos on yhtään järkeä päässä ja koulussa ollut hereillä esim biologian ja maantiedon tunnella niin ymmärtää ettei mikään tässä maailmassa tai ihmiskehossa ole sattumata tai hups vahingossa näin upeaksi ja hienovaraiseksi koneistoksi muokkautunut vailla mitään merkitystä tai jatkumoa.
Älykkään suunnittelun opit kiehtovat?
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin koska: mikä pointti elämällä ees olis olla olemassa jos se on vaan kertakäyttöinen.
Ihan vain se elämä itsessään. Miksi sen pitäisi olla jokin harjoitusversio? Pelkäätkö eläväsi huonosti?
Koska en pysty kuvittelemaan, miten tietoisuus voisi sammua. Yhtäkkiä et vaan havaitsisi, ajattelisi tai tuntisi mitään? Uskon kuolemattomaan sieluun/henkeen sekä jälleensyntymiseen.
Siksi koska asiasta on olemassa Jumalan ilmoitus. Raamatussa kerrotaan tästä ilmoituksesta.
Mm. on neljän henkilön kertomus Jeesuksen toiminnasta maan päällä mm. hänen tekemistään ihmeteoista.
Lisäksi kerrotaan Jeesuksen opetuslasten toiminnasta , kuinka he vakuuttuivat Jeesuksesta. Kerrotaan ketkä meni Jeesuksen haudalle ja kuinka Jeesus ilmestyi opetuslapsille kuolemansa jälkeen.
On niin paljon todisteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin koska: mikä pointti elämällä ees olis olla olemassa jos se on vaan kertakäyttöinen.
Ihan vain se elämä itsessään. Miksi sen pitäisi olla jokin harjoitusversio? Pelkäätkö eläväsi huonosti?
Ei, vaan musta se tuntuu hassulta, että elää vaan kerran, kun elämähän on kuitenkin aika iso asia, joten miksi se pitäisi "heittää hukkaan".
Koti-ikävästä kyse. Uskon että oikea elämä alkaa vasta tämän maallisen matkan jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vain kuolleet uskovat kuolemaan.
Aamukahvi alkoi toimimaan, siis tarkennan hieman. Ruumishan kuolee, tämä on väistämätöntä. Myös yksilön mielen kohdalla näin on. Mutta on eräs yhteinen tekijä johon eivät päde maailman lait, mutta josta maailma kuitenkin virtaa. Tätä voidaan kutsua jumalaksi, ikuiseksi rakkaudeksi, tajunnaksi, sillä on monta nimeä. Pohjimmiltaan mieli ei kuitenkaan voi käsittää sitä. Mieli voi käyttää apunaan suuntaviittoja joista kuitenkaan mikään ei kykene kuvaamaan sitä. Heti kun avaamme suumme kuvaillaksemme sitä, menetämme sen. Se jää ihmismielelle ikuiseksi salaisuudeksi.
Emme kuitenkaan voi paeta sitä, sillä me olemme se, niinkuin kaikki muukin joka syntyy, elää aikansa ja väistämättä vaipuu unholaan. Tässä mielessä kaikki olemme me ja me olemme kaikki. Emme koskaan ole olleet erossa siitä. Tajunta voi nähdä vain tajunnan ja vain tajunta voi nähdä objektin. Vaikka objekti nähtäsiin aivan tarkasti, on tajunta aina tämänkin objektin takana hajuttomana ja värittömänä tarkkailijana, vähän kuin tietokoneen ruutu on näytön värien ja muotojen takana, vaikka ruudun ollessa päällä, itse ruutua ei näy. Ilman näyttöä kuvaa ei olisi. Kuva on yhtä ruudun kanssa. Vaikka ruutu olisi pimeä, ilman muotoja ja värejä, itse ruutu on yhä olemassa.
Kaikki mitä tarvitaan ihmiskokemukseen on sen tiedostaminen. Ei ole mitään mitä ei olisi tiedostettu. Tämä on päivänselvää: emmehän koskaan ole kokeneet mitään tajunnan ulkopuolista asiaa. Jokainen meistä voi kysyä itseltään, mikä on se juttu millä kaikki tajutaan, mikä on sen luonne? Voiko tämä tiedostaminen tapahtua milloinkaan muulloin kuin nyt?
Ylläolevan tekstin inspiksenä on mainio kirja nimeltä ”nature of consciousness”, tekijänä heppu nimeltä rupert spira. Valitettavasti yhtään hänen teostaan ei liene suomennettu. Suosittelen tutustumaan jos aihe kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi en uskoisi?
Luotan siihen, että tapaan rakkaat edesmenneet vielä uudelleen.
Eihän niit tunnista sitte, kun on vaan luut jäljellä!
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään tiedä, mutta on vähän sellainen tunne vain. Tuntuisi kauhealta tuhlaukselta, että sitten ei enää koskaan ikinä mitään tietoisuutta. Ehkä psyyke ei sitä ajatusta kestä.
Ahdistiko sinua kaikki ne tuhannet vuodet ennen kuin synnyit?
Vierailija kirjoitti:
Kosa jos on yhtään järkeä päässä ja koulussa ollut hereillä esim biologian ja maantiedon tunnella niin ymmärtää ettei mikään tässä maailmassa tai ihmiskehossa ole sattumata tai hups vahingossa näin upeaksi ja hienovaraiseksi koneistoksi muokkautunut vailla mitään merkitystä tai jatkumoa.
Et sinä ainakaan biologian tunneilla ole ollut, kun et ole evoluutiosta kuullut. Ei ole kyse sattumasta, vaan siitä että eliö mukautuu siihen maailmaan mitä se asuttaa, kuinka muutenkaan?. Täydellisestä olemme silti kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus pyhästä hengestä ja demonin hyökkäys jälkikäteen. Itse en ollut mikään huumausaineiden suurkäyttäjä vain alkoholia ja hieman liimaa.
Juu, alkoholin liikakäyttöhän olisi liian todennäköinen selitys, mennään demoneilla :D
Ai että, ihmiset on hauskoja.
Kuolemanrajakokemuksista johtuen.
Vinkki: esim.