Lue keskustelun säännöt.
Miksi uskot, ettei ihmisen kohdalla kaikki pääty kuolemaan?
03.07.2018 |
Mikä on syy siihen, että uskot kuoleman jälkeen olevan vielä jotain edessä (muutakin kuin ruumiin käsittely hautauskuntoon yms.)?
Kommentit (61)
Jos ihminen on älykäs ja keksii suhteellisuusteorian, peninsiliinin ym.
Hän saavuttaa 300 vuoden kuolemattomuuden (kiitollisuus ihmisten muistoissa)
Aiemmin minua haittasi keskinkertaisuuteni..mutta ei enää
Painun unholaan tyytyväisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska en pysty kuvittelemaan, miten tietoisuus voisi sammua. Yhtäkkiä et vaan havaitsisi, ajattelisi tai tuntisi mitään? Uskon kuolemattomaan sieluun/henkeen sekä jälleensyntymiseen.
Mikä siinä on niin vaikeaa hahmottaa? Se tuntuu samalta kuin aika ennen sinun olemassaoloasi, siis ei miltään.
Eli Kallion spurgu petteri syntyy uudestaan..ja jatkaa ryyppäämistä?
Nyt ei ymmärrä
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut ja katsonut dokkareita kuolemanrajakokemuksista.
Minäkin olen sekä lukenut, että katsonut dokkarin maajussista, jonka humanoidit riistivät traktorin päältä ja himokas punapäähumanoiditar käytti miestäsiitossonninaan.
Onko siis rouvallani syytä mustasukkaisuuteen, kun lähden peltotöihin yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kuolleet uskovat kuolemaan.
Aamukahvi alkoi toimimaan, siis tarkennan hieman. Ruumishan kuolee, tämä on väistämätöntä. Myös yksilön mielen kohdalla näin on. Mutta on eräs yhteinen tekijä johon eivät päde maailman lait, mutta josta maailma kuitenkin virtaa. Tätä voidaan kutsua jumalaksi, ikuiseksi rakkaudeksi, tajunnaksi, sillä on monta nimeä. Pohjimmiltaan mieli ei kuitenkaan voi käsittää sitä. Mieli voi käyttää apunaan suuntaviittoja joista kuitenkaan mikään ei kykene kuvaamaan sitä. Heti kun avaamme suumme kuvaillaksemme sitä, menetämme sen. Se jää ihmismielelle ikuiseksi salaisuudeksi.
Emme kuitenkaan voi paeta sitä, sillä me olemme se, niinkuin kaikki muukin joka syntyy, elää aikansa ja väistämättä vaipuu unholaan. Tässä mielessä kaikki olemme me ja me olemme kaikki. Emme koskaan ole olleet erossa siitä. Tajunta voi nähdä vain tajunnan ja vain tajunta voi nähdä objektin. Vaikka objekti nähtäsiin aivan tarkasti, on tajunta aina tämänkin objektin takana hajuttomana ja värittömänä tarkkailijana, vähän kuin tietokoneen ruutu on näytön värien ja muotojen takana, vaikka ruudun ollessa päällä, itse ruutua ei näy. Ilman näyttöä kuvaa ei olisi. Kuva on yhtä ruudun kanssa. Vaikka ruutu olisi pimeä, ilman muotoja ja värejä, itse ruutu on yhä olemassa.
Kaikki mitä tarvitaan ihmiskokemukseen on sen tiedostaminen. Ei ole mitään mitä ei olisi tiedostettu. Tämä on päivänselvää: emmehän koskaan ole kokeneet mitään tajunnan ulkopuolista asiaa. Jokainen meistä voi kysyä itseltään, mikä on se juttu millä kaikki tajutaan, mikä on sen luonne? Voiko tämä tiedostaminen tapahtua milloinkaan muulloin kuin nyt?
Ylläolevan tekstin inspiksenä on mainio kirja nimeltä ”nature of consciousness”, tekijänä heppu nimeltä rupert spira. Valitettavasti yhtään hänen teostaan ei liene suomennettu. Suosittelen tutustumaan jos aihe kiinnostaa.
Aikamoista tuubaa. Aivot ovat se juttu, millä kaikki tajutaan ja tiedostetaan ja niiden luonne on biologinen. Geneettisestä vaihtelusta ja yksilöllisistä muistoista ja kokemuksista syntyy sitten illuusio siitä, että minä olen minä enkä kukaan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Energian säilymislaki. Mihin katoaa ihmisen sielu joka on puhdasta energiaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin koska: mikä pointti elämällä ees olis olla olemassa jos se on vaan kertakäyttöinen.
Elämän pointti on luoda uutta elämää.
Sinun pointtisi biologian kannalta on joko tehdä lapsia tai saada lapsia, mahdollisimman monta.
Se että omaat ajattelukyvyn ei muuta biologista tehtävääsi miksikään. Toki sinun ei ole pakko noudattaa sitä ollenkaan, koska voit tietoisesti valita toisen polun.
Juuri sinun elämälläsi (eikä minun) ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa pointtia.
Olemme kertakäyttöisiä lihatehtaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin koska: mikä pointti elämällä ees olis olla olemassa jos se on vaan kertakäyttöinen.
Elämän pointti on luoda uutta elämää.
Sinun pointtisi biologian kannalta on joko tehdä lapsia tai saada lapsia, mahdollisimman monta.
Se että omaat ajattelukyvyn ei muuta biologista tehtävääsi miksikään. Toki sinun ei ole pakko noudattaa sitä ollenkaan, koska voit tietoisesti valita toisen polun.
Juuri sinun elämälläsi (eikä minun) ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa pointtia.
Olemme kertakäyttöisiä lihatehtaita.
Ei elämällä ole biologian näkökulmasta mitään "tarkoitusta". Tosin ei sitä elämän tarkoitusta ole tarkoitus biologiasta etsiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin koska: mikä pointti elämällä ees olis olla olemassa jos se on vaan kertakäyttöinen.
Elämän pointti on luoda uutta elämää.
Sinun pointtisi biologian kannalta on joko tehdä lapsia tai saada lapsia, mahdollisimman monta.
Se että omaat ajattelukyvyn ei muuta biologista tehtävääsi miksikään. Toki sinun ei ole pakko noudattaa sitä ollenkaan, koska voit tietoisesti valita toisen polun.
Juuri sinun elämälläsi (eikä minun) ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa pointtia.
Olemme kertakäyttöisiä lihatehtaita.
Sinä olet, mutta on ihmisiä jotka pystyvät nousemaan tämän yläpuolelle.
T.apa itsesi..sinä madonruoka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiiveja ovat ihmiset...koska minä haluan/toivon/pelkään, näin se on oltava.
En tiedä onko ruumiin kuoleman jälkeen mitään, ajatus siitä että tietoisuus säilyisi on ahdistava. Mullakin on yksi rajakokemus, mutta en sille laske juurikaan painoarvoa koska yritin itsemurhaa lääkkeillä, se ruumiista irti leijailun tunne saattoi olla vaan joku hallusinaatio. Tämän jälkeen en ole uskaltanut kuitenkaan yrittää toistamiseen tappaa itseäni kun pelkään sitä että jos tietoisuus säilyisikin jäisin vain levottomana ja ahdistuneena keikkailemaan ympäriinsä. sinänsä tuo oli merkittävä kokemus omassa elämässäni, että sen jälkeen olen pyrkinyt sopuun itseni ja elämäni kanssa, joka todennäköisesti on parantanut huomattavasti elämänlaatuani jolla on kuitenkin itselleni merkitystä elämäni aikana. Tuota tietoisuuden jatkumista vastaan sotii kuitenkin se ettei mulla ainakaan ole mitään tietoisuutta ajasta ennen syntymääni tai muutamaa vuotta sen jälkeen. Niin tai näin, vaikka en usko tietoisuuden olemassa oloon kuoleman jälkeen ajattelin varmuuden vuoksi elää sovussa itseni ja elämäni kanssa jos sattuisikin olemaan niin että tietoisuus säilyisi, jolloin en päätyisi miksikään levottomaksi sieluksi keikkailemaan, tästä kun ei ainakaan haittaa ole kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näin kersana enkelin.
Sen jälkeen olen nähnyt sellaisia ihmeitä nykyaikana, joita myös Jeesuksen toiminnan kautta tapahtui. Yliluonnollisia asioita on ja tapahtuu. Ei vain minulle vaan myös monille muille. Olen siis saanut todisteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen niin koska: mikä pointti elämällä ees olis olla olemassa jos se on vaan kertakäyttöinen.
Elämän pointti on luoda uutta elämää.
Sinun pointtisi biologian kannalta on joko tehdä lapsia tai saada lapsia, mahdollisimman monta.
Se että omaat ajattelukyvyn ei muuta biologista tehtävääsi miksikään. Toki sinun ei ole pakko noudattaa sitä ollenkaan, koska voit tietoisesti valita toisen polun.
Juuri sinun elämälläsi (eikä minun) ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa pointtia.
Olemme kertakäyttöisiä lihatehtaita.
Ei elämällä ole biologian näkökulmasta mitään "tarkoitusta". Tosin ei sitä elämän tarkoitusta ole tarkoitus biologiasta etsiäkään.
Suosittelen lämmöllä elokuvaa: Monthy Python Meaning of life
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä näin kersana enkelin.
Sen jälkeen olen nähnyt sellaisia ihmeitä nykyaikana, joita myös Jeesuksen toiminnan kautta tapahtui. Yliluonnollisia asioita on ja tapahtuu. Ei vain minulle vaan myös monille muille. Olen siis saanut todisteita.
Suomessa on keksitty pullobnkorkki joka muuttaa veden viinaksi..
Eli no more need for Jesus
Vierailija kirjoitti:
Mä näin kersana enkelin.
Sen jälkeen olen nähnyt sellaisia ihmeitä nykyaikana, joita myös Jeesuksen toiminnan kautta tapahtui. Yliluonnollisia asioita on ja tapahtuu. Ei vain minulle vaan myös monille muille. Olen siis saanut todisteita.
Kummallista että se on kristillisissä maissa aina Jeesus eikä esim. Thor, Zeus tai Vishnu kenet nähdään tai kuka niitä taikatemppuja tekee.
rewwer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kuolleet uskovat kuolemaan.
Aamukahvi alkoi toimimaan, siis tarkennan hieman. Ruumishan kuolee, tämä on väistämätöntä. Myös yksilön mielen kohdalla näin on. Mutta on eräs yhteinen tekijä johon eivät päde maailman lait, mutta josta maailma kuitenkin virtaa. Tätä voidaan kutsua jumalaksi, ikuiseksi rakkaudeksi, tajunnaksi, sillä on monta nimeä. Pohjimmiltaan mieli ei kuitenkaan voi käsittää sitä. Mieli voi käyttää apunaan suuntaviittoja joista kuitenkaan mikään ei kykene kuvaamaan sitä. Heti kun avaamme suumme kuvaillaksemme sitä, menetämme sen. Se jää ihmismielelle ikuiseksi salaisuudeksi.
Emme kuitenkaan voi paeta sitä, sillä me olemme se, niinkuin kaikki muukin joka syntyy, elää aikansa ja väistämättä vaipuu unholaan. Tässä mielessä kaikki olemme me ja me olemme kaikki. Emme koskaan ole olleet erossa siitä. Tajunta voi nähdä vain tajunnan ja vain tajunta voi nähdä objektin. Vaikka objekti nähtäsiin aivan tarkasti, on tajunta aina tämänkin objektin takana hajuttomana ja värittömänä tarkkailijana, vähän kuin tietokoneen ruutu on näytön värien ja muotojen takana, vaikka ruudun ollessa päällä, itse ruutua ei näy. Ilman näyttöä kuvaa ei olisi. Kuva on yhtä ruudun kanssa. Vaikka ruutu olisi pimeä, ilman muotoja ja värejä, itse ruutu on yhä olemassa.
Kaikki mitä tarvitaan ihmiskokemukseen on sen tiedostaminen. Ei ole mitään mitä ei olisi tiedostettu. Tämä on päivänselvää: emmehän koskaan ole kokeneet mitään tajunnan ulkopuolista asiaa. Jokainen meistä voi kysyä itseltään, mikä on se juttu millä kaikki tajutaan, mikä on sen luonne? Voiko tämä tiedostaminen tapahtua milloinkaan muulloin kuin nyt?
Ylläolevan tekstin inspiksenä on mainio kirja nimeltä ”nature of consciousness”, tekijänä heppu nimeltä rupert spira. Valitettavasti yhtään hänen teostaan ei liene suomennettu. Suosittelen tutustumaan jos aihe kiinnostaa.
Aikamoista tuubaa. Aivot ovat se juttu, millä kaikki tajutaan ja tiedostetaan ja niiden luonne on biologinen. Geneettisestä vaihtelusta ja yksilöllisistä muistoista ja kokemuksista syntyy sitten illuusio siitä, että minä olen minä enkä kukaan muu.
Aivot ovat se juttu, mikä tuottaa mielen, minkä avulla ja kautta tajunta näkee maailman (ja samalla itsensä) - värit, hajut, maut, äänet, tuntoaistimukset, tunteet. Näiden mielen ikkunoiden väistämätön sivutuote on illuusio erillisestä tarkkailijasta. Mutta jotta ylipäätään pystymme puhumaan tästä erillisestä tarkkailijasta, vaatii tämäkin oman havainnoijansa joka alistaa aistien tarkkailijan ja ajattelijan abstraktiksi objektiksi. Tätä havainnoijaa, ultimaattista diskreettiä subjektia, tarkkailijan tarkkailijaa, ei tämä ”minä” kykene koskaan löytämään. Tehtävä on mahdoton kuin autolla joka yrittää törmätä omaan takapuskuriinsa. Kuitenkin tämä ultimaattinen tarkkailija on se, mikä näkee kaiken, ja josta kaikki nousee. Se on aina taustalla. Mieli ei pääse sitä pakoon koska mieli on tehty siitä. Mieli ei kuitenkaan kykene näkemään sitä.
Omien pärstäkertoimiemme erilaisuus on evoluution sanelemaa sattumaa. Kokemuksemme, elämäntarinamme ovat yhtä kuollutta kamaa kuin vesilasiin pyydystetty virta, tai purkkiin vangittu tuuli. Elämää ei voi olla koskaan missään muualla kuin nykyhetkessä. Aivot toki rakentavat kytköksiään, ja nämä muodostavat omia pidempään pysyviä konseptejaan. Haalistuneisiin valokuviin ja erinäisiin tarinoihin ripustautuminen on leipälajimme. Nykyhetki, eli se mikä on, ei kuitenkaan tunne näitä tarinoita. Nykyhetkelle niitä ei ole olemassa. Aivot tuppaavat tekemään sitä mitä ne tekevät parhaiten, eli pysymään vanhalla urallaan. Aivotoiminta tavallaan ajattelee itse itsensä. Kun näemme maailman vanhojen konseptien läpi, kaikki on ok ja turvallista, kunnes ”virheet matriisissa” kasvavat liian suuriksi.
Saattaa olla niin että useimmat ehtivät kuolla ennen asioiden todellisen tolan paljastumista, joka on pikemminkin luonnonlaki kuin erityisluontoinen tapahtuma. Illuusion elinkaari on näissä tapauksissa vain sattumalta pidempi kuin ruumiin elinkaari.
Näissä kuoleman "porteilla" käyneiden kokemuksissa on se vika, että he eivät kuolleet. Ne ketkä ovat kuolleet, eivät, luonnollisesti, ole kertomassa mitä sen jälkeen. itse uskon että kaikki loppuu kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on huono mielikuvitus.
Mutta osaathan sä piirtää tikku-ukkojaki, sekin on jo jotain!
Koska Jeesus Kristus kuolemalla kuoleman voitti.
Eihän tässä luonnon puolesta muuta pointtia olekaan kuin lajin säilyminen lisääntymisen kautta. Mutta hienoa on se, että kaiken muun merkityksen pääset keksimään ihan itse. Se on jokaiselle erilainen.