Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisten lasten kanssa vanhemmilla
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisen voi jättää yksin kotiin, jos käy vaikka kahden tunnin lenkillä?
Itse ajattelen että aika pienenkin (n. 7-8 v) varmaan konkreettisesti pystyy, mutta "henkisesti" pystyin vasta kuopuksen ollessa lähes 11 v ja tällöinkin niin, että muu päivä oltiin oltu lomalla yhdessä.
Ei minulla ole sydäntä sanoa pikkukoululaisille, että nyt kun olette ollet koko työpäivän ilman vanhempia, niin sitten olette vielä koko illan yksin, kun äiti lähtee lenkille. Pakkotilanteissa (esim. ylityöt, pakko käydä kampaajalla) ovat toki yksittäisinä päivinä pitkiäkin aikoja itsekseen 10-vuotiaina, mutta "huvikseen" en lapsia tuohon tilanteeseen laita. Meillä 13-v:lle on jo täysin ok, että vanhemmat menevät illalla lenkille tai leffaan, ei kaipaa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurperheen äitinä totean, että 25!
Juu teitä naurattaa ja ihmetyttää, mutta vaikka olis jo maailmalla, puhelin soi usein ja haluaa neuvoja arjen ongelmiin.
Näin se vasn menee.
Siitä se sitten alkaa pärjätä omillaan, puhelutkin vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, että monet pitävät jo tuollaisia 8v niin kovin itsenäisinä ja isoina. Ehkä täällä on vain tosi pienten lasten vanhempia palstailemassa.
Oon nähnyt aika monenlaisia 7-8vee lapsia, ei käynyt mielessä, että toisten lapset on tuolloin jo melkoisen "isoja"? Lapsen persoona vaikuttaa paljon, toki liian itsenäiseksi ei pidä pakottaa. Puhelin auttaa, ja naapurusto, onko tuttuja lähellä jne. Itseä ihmetyttää puolestaan se, miten paljon kaikkea tulisi valvoa nykyään. Omasta lapsuudesta muistan, miten kivaa ja jännää oli mennä ilman aikuista, kouluikäisinä saatiin jo hyvin liikkua.
Riippuu millaisen turvsverkoston olet luonut ja miten ihmissuhteet toimivat.
Olen aina saanut omaa aikaa tarvittaessa, vaikka lasten isä olisi estynyt hoitamasta lasta. Meillä naapurit ja ystävät antavat hoitoapua ja hoidetaan vuorollaan toisten lapsia, vaikka ei olisi erityistä menoa. Ja näin jokainen saa vuorollaan omaa aikaa, vaikkapa kaupassa käymiseen. Ja lapsetkin siitä tykkäävät. Se tukiverkoston luominen on siksi tärkeää.
Isovanhemmat asuvat kaukana, eikä juuri siksi hoitoapua sieltäpäin saa.
Totta kai lähes kaikkien arjessa on niitä pieniä oman ajan hetkiä, esim. kahvit rauhassa, lukeminen/tv:n katselu lasten mentyä nukkumaan, jumpassa käynti, puolison kanssa keskustelu jne. Itse kaipaan myös toisenlaista omaa aikaa, esim.
- mahdollisuutta olla koko viikonloppu itsekseni, niin ettei tarvitse puhua mitään tai kuunnella ketään
- mahdollisuutta viettää aikaa ystävieni kanssa ilman kenenkään lapsia ja puolisoa
- mahdollisuutta lukea koko kirja yhdellä istumalla tai katsoa tv-sarjan koko kausi kerralla
- mahdollisuutta paneutua johonkin harrastukseen, minulle näitä ovat sukututkimus ja käsityöt, joiden pariin voisin uppoutua helposti useaksi tunniksi ja joita haluan tehdä keskeytyksettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n. 40 vuotiaiden, toki vaihtelee eri yksilöillä.
Yhdyn täysin kaksosten äidin juttuun.
Ei lapsi vaippaikäisenä isoja asioita kaipaa. Ne ajat on sitten myöhemmin, kun vuosia kertyy.
Äidin läsnäolo vaikka romaania lukien riittää.
Se kodin rauha rauhoittaa lapsenkin.
Näin meilläkin aikoinaan.
Kasvoi rauhallisia menestyviä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oman ajan löytyminen välillä haaste, mulla 13v, 9v, 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan millainen tarve sinulla on sitä omaa aikaa saada ja millainen tukiverkosto sinulla on, kyllä vauva voi olla hoidossa yötäkin, ihan siinä missä isompikin lapsi. Monelle vanhemmalle on jo omaa aikaa kun saa lapsen nukkumaan ja voi itse vaikka katsoa leffaa yms.
Nyt rupeaa olemaan, kun lapsi on 9v.
Perheissä, jossa esim. sisarukset tulevat hyvin toimeen ja ovat iältään hyvin lähellä toisiaan, varmaan jo aikaisemmin.
Tämä kuitenkin johtuu siitä, että lapsi juoksee kaverinsa kanssa (asuu ihan vieressä) paljon ulkona ja ylipäätään on paljon kavereiden kanssa.
Nyt esim. ehtisin sinne kuuluisalle salillekin. Tosin talvi-illat varmasti ovat ihan toinen juttu, kun pimeä tuntuu niin tahmaiselvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.
Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.
Koira meillä enemmän rajoittaa.Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.
Jos on kovin omaa aikaa -ihminen ei varmaan hanki lapsia sarjassa kahden vuoden välein, vaan tyytyy maltillisempaan tahtiin, jos lapsen saanti sattuu olemaan helppoa.
No eikös omaa aikaa -ihmisen kannattaisi nimenomaan tehdäkin lapset tiheästi? Näin olisi lapsiaika nopeammin ohi. Ei sitä omaa aikaa ainakaan niin järjesty että juuri kun yksi lapsi on saatu itsenäisempään ikään niin aloitetaan sylivauvan kanssa alusta.
... Ja se syy saada lapsia elämäänsä on sitten mikä...? - että niistä pääsee eroon mah pian?
Ei, ei ymmärrä.
Kukaan ei ole vieläkään kertonut mitä se oma aika olisi ja mitä sillä tekisi.
Päivään jää rakoja joissa juoda kahvinsa rauhassa, toinen vanhemmista voi olla kotona sen aikaa kun toinen harrastaa, yhdessä voi käydä kun joku tulee katsomaan lapsia ja puhumattakaan siitä, kuinka voi tehdä perheen kanssa kyllä ihan kaiken sen, mitä haluaakin.
Ja jos nyt haluaa syvällisiä keskusteluja käydä ystävien kanssa, niin suosittelen hankkimaan hyvän uuden elokuvan tapaamisen ajaksi. Tai jo 8 veen voi nakata yksin ulos siksi aikaa. Siellä ulkonakin voi keskustella. Miehen kanssa voi keskustella ja sekstailla yöllä, seuraavana aamuna väsyttää mutta nukutaan taas seuraavana yönä. Ja se hirvittävän kiristävä pipa kannattaa välillä riisua.
Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia? Etkö oikeasti ymmärrä sitä? On olemassa sellaisia ihmisiä, joille se, että lapsi katsoo lähellä elokuvaa samalla, kun aikuiset juttelevat, ei ole aidosti omaa aikaa. Etkö oikeasti voi mitenkään ymmärtää, että joku haluaa välillä olla ilman lapsia vain aikuisten kesken?
Siksi toisekseen sinullakin on omaa aikaa ja kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa, kun kerran käytte teatterissa ja sinä pystyt lukemaan yms. Et vain millään halua vastata kysymykseen, joka oli se, missä iässä lapsi on sen verran itsenäinen, että vanhemmat saavat rauhassa tehdä omia juttuja. Ette teekään varmaan hirveän usein juosseet omissa harrastuksissa, kun lapsi oli vaikkapa 2-vuotias? Kaikilla ei ole tukiverkkoa ja aika harva tuntee aidosti hyväksi ratkaisuksi jättää taaperoikäisen ulkopuoliseen hoitoon, jos lapsi kaiken lisäksi on vielä ollut jo päiväkodissa. Jos lapsia on useampi ja he ovat pieninä vaativia ja temperamenttisia, eivät he rauhoitu leikkeihinsä niin, että siinä saisi oikeasti rauhassa lukea kirjaa ja nauttia siitä lukemisesta. Lapsetkin kun ovat erilaisia.
Ap:lle vastaus: Ehkä noin nelivuotiaana lapsi oppii hieman leikkimään jo itsekseen. Siitä se sitten hiljalleen lähtee. Yleensä lapsi kuin lapsi itsenäistyy edes vähän, kun menee kouluun. Tulee enemmän omia juttuja, kavereita ja ehkä joitain harrastuksiakin. Silloin viihtyvät jo hyvin jonkin aikaa itsekseen tai kaverin kanssa omassa rauhassa. Teini-ikäisillä usein ottavatkin sitten jonkin verran etäisyyttä eivätkö edes halua, että vanhemmat ovat jatkuvasti kimpussa.
"Yhdyn täysin kaksosten äidin juttuun.
Ei lapsi vaippaikäisenä isoja asioita kaipaa. Ne ajat on sitten myöhemmin, kun vuosia kertyy.
Äidin läsnäolo vaikka romaania lukien riittää.
Se kodin rauha rauhoittaa lapsenkin.
Näin meilläkin aikoinaan.
Kasvoi rauhallisia menestyviä lapsia."
Meille sattui syntymään erittäin herkästi ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva vauva. Todella temperamenttinen ja vielä koliikki ja yliherkkyyksiä myös. Siinä mies lähti ja jätti äidin yksin selviytymään, tukiverkko myös petti, koska vauva niin suuritarpeinen ja hankala, kun ei voinut just rauhassa kahvitella tai jutella. Ja vieraan kanssa huusi yhä pahemmin. Nukkui vain pystyasennossa ja heräsi öisin 0.5-2 h välein. Vaati jatkuvaa viihdyttämistä hereillä ollessaan ja kyllästyi virikkeisiin nopeasti.
Siinä ei ollut oikeasti yhtään omaa aikaa, kun piti jatkuvasti olla vastaamassa toisen tarpeisiin ja unohtaa omat tarpeensa täysin. Kaksi vuotta meni ja sitten vähän helpotti ja ehtii hengittää rauhallisesti ja syvään.
Riippuu siis lapsen temperamentista minkälaista on. Ei kyllä ole tullut mieleen tehdä enää toista, vaikka lapsi edelleen on suuritarpeinen 4-vee,joka ei viihdy yksin leikkien vaan koko ajan pitäisi olla joku (mielellään aikuinen) leikkimässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn täysin kaksosten äidin juttuun.
Ei lapsi vaippaikäisenä isoja asioita kaipaa. Ne ajat on sitten myöhemmin, kun vuosia kertyy.
Äidin läsnäolo vaikka romaania lukien riittää.
Se kodin rauha rauhoittaa lapsenkin.
Näin meilläkin aikoinaan.
Kasvoi rauhallisia menestyviä lapsia.
Heh, lue siinä romaania kun talossa reilu 1-vuotias juoksee ympäriinsä tekemässä milloin mitäkin. Aika rauhallinen lapsi saa olla jos siinä romaania pystyy lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.
Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.
Koira meillä enemmän rajoittaa.Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.
Jos on kovin omaa aikaa -ihminen ei varmaan hanki lapsia sarjassa kahden vuoden välein, vaan tyytyy maltillisempaan tahtiin, jos lapsen saanti sattuu olemaan helppoa.
No eikös omaa aikaa -ihmisen kannattaisi nimenomaan tehdäkin lapset tiheästi? Näin olisi lapsiaika nopeammin ohi. Ei sitä omaa aikaa ainakaan niin järjesty että juuri kun yksi lapsi on saatu itsenäisempään ikään niin aloitetaan sylivauvan kanssa alusta.
... Ja se syy saada lapsia elämäänsä on sitten mikä...? - että niistä pääsee eroon mah pian?
Ei, ei ymmärrä.
Kukaan ei ole vieläkään kertonut mitä se oma aika olisi ja mitä sillä tekisi.
Päivään jää rakoja joissa juoda kahvinsa rauhassa, toinen vanhemmista voi olla kotona sen aikaa kun toinen harrastaa, yhdessä voi käydä kun joku tulee katsomaan lapsia ja puhumattakaan siitä, kuinka voi tehdä perheen kanssa kyllä ihan kaiken sen, mitä haluaakin.
Ja jos nyt haluaa syvällisiä keskusteluja käydä ystävien kanssa, niin suosittelen hankkimaan hyvän uuden elokuvan tapaamisen ajaksi. Tai jo 8 veen voi nakata yksin ulos siksi aikaa. Siellä ulkonakin voi keskustella. Miehen kanssa voi keskustella ja sekstailla yöllä, seuraavana aamuna väsyttää mutta nukutaan taas seuraavana yönä. Ja se hirvittävän kiristävä pipa kannattaa välillä riisua.Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia? Etkö oikeasti ymmärrä sitä? On olemassa sellaisia ihmisiä, joille se, että lapsi katsoo lähellä elokuvaa samalla, kun aikuiset juttelevat, ei ole aidosti omaa aikaa. Etkö oikeasti voi mitenkään ymmärtää, että joku haluaa välillä olla ilman lapsia vain aikuisten kesken?
Siksi toisekseen sinullakin on omaa aikaa ja kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa, kun kerran käytte teatterissa ja sinä pystyt lukemaan yms. Et vain millään halua vastata kysymykseen, joka oli se, missä iässä lapsi on sen verran itsenäinen, että vanhemmat saavat rauhassa tehdä omia juttuja. Ette teekään varmaan hirveän usein juosseet omissa harrastuksissa, kun lapsi oli vaikkapa 2-vuotias? Kaikilla ei ole tukiverkkoa ja aika harva tuntee aidosti hyväksi ratkaisuksi jättää taaperoikäisen ulkopuoliseen hoitoon, jos lapsi kaiken lisäksi on vielä ollut jo päiväkodissa. Jos lapsia on useampi ja he ovat pieninä vaativia ja temperamenttisia, eivät he rauhoitu leikkeihinsä niin, että siinä saisi oikeasti rauhassa lukea kirjaa ja nauttia siitä lukemisesta. Lapsetkin kun ovat erilaisia.
Ap:lle vastaus: Ehkä noin nelivuotiaana lapsi oppii hieman leikkimään jo itsekseen. Siitä se sitten hiljalleen lähtee. Yleensä lapsi kuin lapsi itsenäistyy edes vähän, kun menee kouluun. Tulee enemmän omia juttuja, kavereita ja ehkä joitain harrastuksiakin. Silloin viihtyvät jo hyvin jonkin aikaa itsekseen tai kaverin kanssa omassa rauhassa. Teini-ikäisillä usein ottavatkin sitten jonkin verran etäisyyttä eivätkö edes halua, että vanhemmat ovat jatkuvasti kimpussa.
Ihan on edelleen läheiset välit jopa mieheeni vaikka pienin on vasta 6 kk.. Jestas!
Ja parin tunnin reissu tehtiin kun mummu oli katsomassa.
Ja 8 vee voisi jäädä kotiin kauppareissun ajaksi, muttei jää.
Meillä on 2 vanhempaa ja mummut ja vaarit, joten on joo kauhean vaikea ymmärtää kysymystä.
Alle 14v on vielä paljon mukana joka paikassa.
Onks tää nyt omaa aikaa kun oon sohvalla pötköllään, lapset pelaa tai kattoo tölsyä ja vauva katselee lelujaan? Ootan että kahvi tippuu, annan vauvalle tissiä ja se rupee varmaan nukkumaan takasin ja juon rauhassa kahvit, kun oon saanu pennuille aamiaista. Mieskin on lomalla joten jutellaan aamiaisella ja syödään ja juodaan rauhassa.
Vai mitä se oma aika on? Harrastukseen pääsen lähtemään ihan normaalisti. Ulos varmaan lähdetään ja isommat jo puuhaa omiaan ja vauva nukkuu vielä vaunuissa sen ajan, kerkeen ajaan nurmikon tai peseen auton. Onko se omaa aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Onks tää nyt omaa aikaa kun oon sohvalla pötköllään, lapset pelaa tai kattoo tölsyä ja vauva katselee lelujaan? Ootan että kahvi tippuu, annan vauvalle tissiä ja se rupee varmaan nukkumaan takasin ja juon rauhassa kahvit, kun oon saanu pennuille aamiaista. Mieskin on lomalla joten jutellaan aamiaisella ja syödään ja juodaan rauhassa.
Vai mitä se oma aika on? Harrastukseen pääsen lähtemään ihan normaalisti. Ulos varmaan lähdetään ja isommat jo puuhaa omiaan ja vauva nukkuu vielä vaunuissa sen ajan, kerkeen ajaan nurmikon tai peseen auton. Onko se omaa aikaa?
Ei kai sitten.
Niin mitä se oma aika kellekin on. Jollekin riittää yksi tunti illassa lasten mentyä nukkumaan että saa luettua rauhassa tai katsoa ohjelmaa, käydä suihkussa tai lenkillä omassa rauhassa, joskus satunnaisesti kampaamo käynti tai hieronta jne.
Sitten nämä toiset joille oma aika hyvin tärkeää, sitä tarvitaan paljon ja jatkuvasti että pää kestää omaa perhettä ja vaativia kakaroita. Lapset piti tehdä pienellä ikäerolla että "saa pois jaloista" pian.
He yleensä pääsee vähemmällä koska on jo luonnostaan iso tukiverkko ja sen myötä järjestyy helposti omaa aikaa. Tiedän tapauksia joille tuo oma aika on niin tärkeää että omia lapsia tuskin näkee muulloin kun viikonloppuna. Silloinkin saattaa olla järjestetty jotain omaa kivaa ja lapset on sitten taas mummeilla ja kummeilla hoidossa. Ihmetyttää vaan miksi lapsia piti sitten saada jos ne on joku välttämätön paha. Muiden takia?