Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisten lasten kanssa vanhemmilla
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.
Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.
Koira meillä enemmän rajoittaa.Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.
Eipä noista tarvi mukaan ottaa kuin nuorimmainen, ja sen aikana voi kyllä käydä yksityisen keskustelun. 9 ja 7-vuotiaat on jo isoja, ja katsovat vähän aikaa tarvittaessa nuorempien 3 ja 5-vuotiaiden perään, kuitenkin osaavat syödä ja käydä potalla hekin. Kuntosalille kun menee niin pitää ehkä joku esim. lasten isä pyytää olemaan lasten saatavilla tai vaikka joku opiskelija lastevahdiksi. Ja sama juttu teatteriin, jos miehen kanssa menee niin varmaan joutuu ottamaan jonkun lapsenvahdiksi siksi aikaa. Lapsethan ovat suurimman osan omissa leikeissään, ei mun lapset ole koskaan tarvinneet minua leikittäjäksi tai keksimään tekemistä, ei vaikka esikoinen oli pitkään ainoa lapsi, kyllä mulla on aina ollut omaa aikaa, toki tuo että olisi viisi lasta olisi haasteellisempaa, mulla on vain kolme.
Pyytää esim. lasten isä olemaan lasten saatavilla?
Anteeksi vain, mutta normaalisti isä on lasten toinen tasavertainen vanhempi, jota ei todellakaan tarvitse normaalissa perheessä erikseen pyytää olemaan läsnä omille lapsilleen, että äiti voi poistua hetkeksi.Siinä jää lapset yksin jos molemmat vanhemmat vaan olettaa toisen olevan lasten kanssa tai lähistöllä. Tottakai sitä on pakko toiselle vanhemmalle sanoa jotain kun lähtee pois kotoa ja lapset on kotona.
.. Vau.. Te ette todellakaan kerkeä kommunikoimaan. Sympatiaa teille.
Miten niin? Tottakai kerkeää kommunikoimaan, mistä sä nyt tuollaisen vetäisit? Se on sitä kommunikointia että kerrotaan puolisolle koska ollaan itse pois kotoa jotta puoliso tietää olla menemättä silloin itse mihinkään tai jos hänelläkin on jo sovittuna jotain niin katsotaan kuka on lasten kanssa. Ei kai kukaan jolla on lapsia lähde kotoa puhumatta puolisolleen mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollu ihan vauvavuosia lukuunottamatta omaa aikaa aina sen verran, et on ollu aineki 1 harrastus, jossa säännöllisesti käy ilman lapsia. Nyt kun kaikki lapset on kouluikäsiä, omaa aikaa ja vapautta on älyttömästi. Tehdään edelleen paljon lasten kanssa kaikkea, mutta toisaalta voikin vaikka ex tempore lähtee miehen kanssa yhessä salille ja jättää lapset keskenää.
Niinpä, mutta jos tilanne on se, että ei laske omaksi ajaksi ja vapaudeksi edes sitä jumppaa, kun kerran joutuu miehen kanssa sopimaan että hän ei voi häipyä sillä aikaa kotoa. Et koska voi vaan lähteä? Sitähän tässä kysyttiin.
Ei se ole omaa aikaa jos joutuu selittelemään mihin menee.
Höpsis! Eli siis jos sulla on koira, sulla ei ole koskaan omaa aikaa koska joudut sopimaan että puoliso ruokkii ja kusettaa koiran?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.
Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.
Koira meillä enemmän rajoittaa.Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.
Jos on kovin omaa aikaa -ihminen ei varmaan hanki lapsia sarjassa kahden vuoden välein, vaan tyytyy maltillisempaan tahtiin, jos lapsen saanti sattuu olemaan helppoa.
No eikös omaa aikaa -ihmisen kannattaisi nimenomaan tehdäkin lapset tiheästi? Näin olisi lapsiaika nopeammin ohi. Ei sitä omaa aikaa ainakaan niin järjesty että juuri kun yksi lapsi on saatu itsenäisempään ikään niin aloitetaan sylivauvan kanssa alusta.
... Ja se syy saada lapsia elämäänsä on sitten mikä...? - että niistä pääsee eroon mah pian?
Ei, ei ymmärrä.
Kukaan ei ole vieläkään kertonut mitä se oma aika olisi ja mitä sillä tekisi.
Päivään jää rakoja joissa juoda kahvinsa rauhassa, toinen vanhemmista voi olla kotona sen aikaa kun toinen harrastaa, yhdessä voi käydä kun joku tulee katsomaan lapsia ja puhumattakaan siitä, kuinka voi tehdä perheen kanssa kyllä ihan kaiken sen, mitä haluaakin.
Ja jos nyt haluaa syvällisiä keskusteluja käydä ystävien kanssa, niin suosittelen hankkimaan hyvän uuden elokuvan tapaamisen ajaksi. Tai jo 8 veen voi nakata yksin ulos siksi aikaa. Siellä ulkonakin voi keskustella. Miehen kanssa voi keskustella ja sekstailla yöllä, seuraavana aamuna väsyttää mutta nukutaan taas seuraavana yönä. Ja se hirvittävän kiristävä pipa kannattaa välillä riisua.Lapsissa on paljon muutakin ihanaa kuin vain se pikkulapsiaika, jolloin he ovat vanhemmistaan kovin riippuvaisia. Täällä on vaikka kuinka monta kertaa kerrottu mitä tuo oma aika voisi kenellekin olla, mutta et ilmeisesti osaa lukea tai sitten et vain ymmärrä.
Enkä ymmärrä miten voit väittää, että kyllä siihen päivään jää rakoja joissa voi juoda kahvia, seurustella ystävien kanssa yms. Jos pieniä ja vahdittavia lapsia on useampi, niin päivät saattavat olla pelkkää taukoamatonta imettämistä, ruuan laittoa, vahtimista, vaipan vaihtoa, pyllyn pyyhkimistä jne. Vai perustuuko se sinun oma aika tuollaiseen lasten heitteillejättöön, kun kerran ehdotat että kahdeksanvuotiaankin voi heittää pellolle siksi aikaa kun äiti tapaa ystäviää? Noh, siinähän sitä omaa aikaa toki saa kun jättää lapset hoitamatta mutta kukaan vastuullinen ja vähänkään järjissään oleva vanhempi ei ikinä toimisi noin
Höpsis! Mulla on kaksoset ei silti ekan parin kuukauden jälkeen elämä todellakaan ollut taukoamatta imettämistä, ruuanlaittoa, vahtimista ja vaipanvaihtoa. Kun lopetti imettämisen alkoi jäädä aikaa muuhun aika paljon, pullosta kun ruokkii ei mennyt montaa minuuttia kun sai yhtäaikaa molemmille, eikä niitä ruokkimisiakaan montaa kertaa päivässä ehtinyt tulla kun söivät n. neljän tunnin välein. Kun lapset oli vähän isompia ei tarvinnut vaippaa vaihtaa kuin 2-4 kertaa vuorokaudessa, ja siinä ne köllötteli mitenkään suuremmin vahtimatta samalla kuin itse luki kirjaa tai katsoi telkkaria, kun alkoivat liikkua laitettiin portit niihin oviaukkoihin mistä eivät saaneet kulkea esim. rappusiin tai vessaan.
Huh huh, ootko tosissas? Parin minuutin syöttö, vaipanvaihto 2-4 kertaa päivässä ja vauvat ryömii itsekseen kun äiti lukee ja kattoo telkkaa?? Varsinaista läsnäoloa ja huolenpitoa. Moni haluaa olla ihan oikeasti läsnä niille lapsilleen, vaikka sitä omaakin aikaa välillä vähän tarviikin. Käytkö muuten itsekin vessassa vain 2 kertaa päivässä?
No ei ne lapset tuttipullosta tai lusikalla syötettäessä puolta tuntia syö. Ja nykyajan vaipat on niin imukykyisiä ettei hullukaan niitä joka pissan jälkeen vaihda. Yöllä vaipat pysyi kuivana jo todella pienestä, niin tottakai odotin aamulla että tulee pissat ja kakat ennenkuin vaihdoin vaipan, toinen kaksosista kakkasi aina vain kerran päivässä ja sen kakan jälkeen vaippa imi kyllä hyvin pissat, toinen kakkasi ehkä kaksikin kertaa päivässä joten tuli vaihdettua sitten useammin.
Tottakai minä olin läsnä myös lapsille, samoin isompi sisarus ja lasten isä. En kai minä nyt niin keskittyneesti lue tai katso telkkaria etten pysty huomioimaan myös ympäristöäni, en ole robotti, lukemisen voi aina välillä keskeyttää, samoin telkkarin katsomisen, siinä on sitä varten oikein sellainen pause-nappula.
Ei mun lapset ole koskaan tarvinneet sitä että joku olisi ollut koko ajan hössöttämässä jotain ympärillä ja naama naamassa kiinni puhumassa ja ilveilemässä, hulluksihan siinä tulisi se lapsi, kyllä lapsenkin pitää saada olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Toki kun on kaksoset he ovat aina yhdessä ja heillä menee välillä hermo toisiinsa ja kaipaavat omaa aikaa ilman kaksosta siinä häsläämässä.
Ja ei, en käy kovin montaa kertaa päivässä vessassa. Lapset eivät tykkää käydä koulussa vessassa, tulevat koulusta aika kiireellä välillä kun pitää vessaan :) Esikoinen oli samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisen voi jättää yksin kotiin, jos käy vaikka kahden tunnin lenkillä?
Riippuu lapsesta, mutta ehkä eskarilaisen voi jo jättää tai viimeistään sitten koululaisen. Eli vastaisin että noin 7v.
Sihti kirjoitti:
"Yhdyn täysin kaksosten äidin juttuun.
Ei lapsi vaippaikäisenä isoja asioita kaipaa. Ne ajat on sitten myöhemmin, kun vuosia kertyy.
Äidin läsnäolo vaikka romaania lukien riittää.
Se kodin rauha rauhoittaa lapsenkin.
Näin meilläkin aikoinaan.
Kasvoi rauhallisia menestyviä lapsia."Meille sattui syntymään erittäin herkästi ja voimakkaasti ympäristöön reagoiva vauva. Todella temperamenttinen ja vielä koliikki ja yliherkkyyksiä myös. Siinä mies lähti ja jätti äidin yksin selviytymään, tukiverkko myös petti, koska vauva niin suuritarpeinen ja hankala, kun ei voinut just rauhassa kahvitella tai jutella. Ja vieraan kanssa huusi yhä pahemmin. Nukkui vain pystyasennossa ja heräsi öisin 0.5-2 h välein. Vaati jatkuvaa viihdyttämistä hereillä ollessaan ja kyllästyi virikkeisiin nopeasti.
Siinä ei ollut oikeasti yhtään omaa aikaa, kun piti jatkuvasti olla vastaamassa toisen tarpeisiin ja unohtaa omat tarpeensa täysin. Kaksi vuotta meni ja sitten vähän helpotti ja ehtii hengittää rauhallisesti ja syvään.Riippuu siis lapsen temperamentista minkälaista on. Ei kyllä ole tullut mieleen tehdä enää toista, vaikka lapsi edelleen on suuritarpeinen 4-vee,joka ei viihdy yksin leikkien vaan koko ajan pitäisi olla joku (mielellään aikuinen) leikkimässä mukana.
Erikoistapaukset on aina poikkeus säännöstä. Ei voi vetää mitään yleistyksiä siitä jos itselle sattuu syntymään noinkin erikoinen lapsi. Tosin minä en oikein usko tuollaiseen että lapsi on tempperamentiltaan luontaisesti noin vaativa, epäilen että se on myös kasvatuksen tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn täysin kaksosten äidin juttuun.
Ei lapsi vaippaikäisenä isoja asioita kaipaa. Ne ajat on sitten myöhemmin, kun vuosia kertyy.
Äidin läsnäolo vaikka romaania lukien riittää.
Se kodin rauha rauhoittaa lapsenkin.
Näin meilläkin aikoinaan.
Kasvoi rauhallisia menestyviä lapsia.Heh, lue siinä romaania kun talossa reilu 1-vuotias juoksee ympäriinsä tekemässä milloin mitäkin. Aika rauhallinen lapsi saa olla jos siinä romaania pystyy lukemaan.
Ei meillä lapset saaneet riehua ympäri taloa, vain olohuoneessa ja keittiössä olivat vapaasti, eivät menneet yksin yläkertaan, eteiseen tai vessaan. Ei niiden leikit siinä iässä nyt niin kauheita olleet, viihtyivät paljon esim. muovisten kippojen ja kauhojen kanssa, tykkäsivät kun saivat ne ottaa keittiön alalaatikosta ja levittää ympäri lattiaa, siinä touhusivat pitkät tovit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.
Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.
Koira meillä enemmän rajoittaa.Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.
Jos on kovin omaa aikaa -ihminen ei varmaan hanki lapsia sarjassa kahden vuoden välein, vaan tyytyy maltillisempaan tahtiin, jos lapsen saanti sattuu olemaan helppoa.
No eikös omaa aikaa -ihmisen kannattaisi nimenomaan tehdäkin lapset tiheästi? Näin olisi lapsiaika nopeammin ohi. Ei sitä omaa aikaa ainakaan niin järjesty että juuri kun yksi lapsi on saatu itsenäisempään ikään niin aloitetaan sylivauvan kanssa alusta.
... Ja se syy saada lapsia elämäänsä on sitten mikä...? - että niistä pääsee eroon mah pian?
Ei, ei ymmärrä.
Kukaan ei ole vieläkään kertonut mitä se oma aika olisi ja mitä sillä tekisi.
Päivään jää rakoja joissa juoda kahvinsa rauhassa, toinen vanhemmista voi olla kotona sen aikaa kun toinen harrastaa, yhdessä voi käydä kun joku tulee katsomaan lapsia ja puhumattakaan siitä, kuinka voi tehdä perheen kanssa kyllä ihan kaiken sen, mitä haluaakin.
Ja jos nyt haluaa syvällisiä keskusteluja käydä ystävien kanssa, niin suosittelen hankkimaan hyvän uuden elokuvan tapaamisen ajaksi. Tai jo 8 veen voi nakata yksin ulos siksi aikaa. Siellä ulkonakin voi keskustella. Miehen kanssa voi keskustella ja sekstailla yöllä, seuraavana aamuna väsyttää mutta nukutaan taas seuraavana yönä. Ja se hirvittävän kiristävä pipa kannattaa välillä riisua.Lapsissa on paljon muutakin ihanaa kuin vain se pikkulapsiaika, jolloin he ovat vanhemmistaan kovin riippuvaisia. Täällä on vaikka kuinka monta kertaa kerrottu mitä tuo oma aika voisi kenellekin olla, mutta et ilmeisesti osaa lukea tai sitten et vain ymmärrä.
Enkä ymmärrä miten voit väittää, että kyllä siihen päivään jää rakoja joissa voi juoda kahvia, seurustella ystävien kanssa yms. Jos pieniä ja vahdittavia lapsia on useampi, niin päivät saattavat olla pelkkää taukoamatonta imettämistä, ruuan laittoa, vahtimista, vaipan vaihtoa, pyllyn pyyhkimistä jne. Vai perustuuko se sinun oma aika tuollaiseen lasten heitteillejättöön, kun kerran ehdotat että kahdeksanvuotiaankin voi heittää pellolle siksi aikaa kun äiti tapaa ystäviää? Noh, siinähän sitä omaa aikaa toki saa kun jättää lapset hoitamatta mutta kukaan vastuullinen ja vähänkään järjissään oleva vanhempi ei ikinä toimisi noin
Höpsis! Mulla on kaksoset ei silti ekan parin kuukauden jälkeen elämä todellakaan ollut taukoamatta imettämistä, ruuanlaittoa, vahtimista ja vaipanvaihtoa. Kun lopetti imettämisen alkoi jäädä aikaa muuhun aika paljon, pullosta kun ruokkii ei mennyt montaa minuuttia kun sai yhtäaikaa molemmille, eikä niitä ruokkimisiakaan montaa kertaa päivässä ehtinyt tulla kun söivät n. neljän tunnin välein. Kun lapset oli vähän isompia ei tarvinnut vaippaa vaihtaa kuin 2-4 kertaa vuorokaudessa, ja siinä ne köllötteli mitenkään suuremmin vahtimatta samalla kuin itse luki kirjaa tai katsoi telkkaria, kun alkoivat liikkua laitettiin portit niihin oviaukkoihin mistä eivät saaneet kulkea esim. rappusiin tai vessaan.
Hohhoijaa... kun minulla on ollut helpot lapset niin kaikilla muillakin on.
Suurimmalla osalla on helpot lapset, nykyäidit vaan itse tekevät kaikesta niin vaikeaa kun pitää lapsia viihdyttää ja leikittää eikä niiden anneta koskaan olla rauhassa, oppivat sitten siihen että eivät anna vanhempienkaan olla koskaan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset on pieniä, omaa aikaa on silloin kun ne nukkuu, leikkii itsekseen jne. Nykyään tuntuu olevan vallassa sellainen käsitys että lapsen kanssa on oltava koko ajan. Mielestäni riittää kun on paikalla, ei tarvi kädestä pitää koko ajan. Itse luin paljon lehtiä ja kirjoja kun lapset leikki hiekkalaatikolla. Oma aika on ennenkaikkea asenne, ei kenenkään tarvi uhrautua vuosikausiksi ilman omaa aikaa.
Sisarusten vanhemmat eivät usein tule ajatelleeksi, että ne joila on vain yksi lapsi, ovat hyvin sidottuja lapseen, koska lapsella ei ole ketään muita, kenen kanssa leikkiä. Ei se silloin ole asenteesta kiinni, jos lapsi osoittaa huomioinsa vain ja ainoastaan ja joka hetki vain vanhemmalle. Ihan turha on mitään lehtiä ottaa ottaa mukaan mihinkään, jos on kahdestaan lapsen kanssa, joka ei leiki yhtään yksin. Niitä on paljon. Älä väitä, että tämä on joku vanhemmuuden taito, jota tässä nyt tarvittaisiin, mutta kaikki eivät ole sitä oivaltaneet. Sinulla sattuu vain olemaan tällainen vähän kevyempi taakka tässä suhteessa.
Kyllä nimenomaan sitä se on että vanhempi on opettanut lapsen siihen että lapsi ei osaa eikä halua tehdä itsekseen yhtään mitään. Sehän on henkisesti rasittavaa myös sille lapselle ettei koskaan saa tehdä rauhassa mitään kun koko ajan joku on siinä sössäämässä jotain. Lapselle pitää antaa aikaa kehittää mielikuvitustaan ja opetella pikkuhiljaa pärjäämään itsekseen. Mun esikoinen oli ainoa lapsi 14-vuotiaaksi, ja hyvin pärjäsi ilman minun viihdyttämistäni. Samoin itse pärjäsin, minä olin kuusivuotiaaksi asti ainoa lapsi, ja muistan kyllä hyvin miten nautin leikkimisestä myös yksin, ei käynyt mielessäkään että äiti olisi minun kanssani leikkinyt, ei aikuisten kuulu leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minun kuusivuotias kyllä vaatii vielä seuraa ja ohjausta lähes koko ajan. On itseksen vain sen ajan, jonka pelaa, katsoo tablettia tai telkkaria. Näin kesällä olen rajoittanut tuon ajan kuuteen tuntiin päivässä, josta jää yhdessäolon aikaa päivässä 7-8 tuntia. Tuon ajan, kun lapsi on ruudulla, minulla on omaa aikaa. Siihen sisältyy ruuan laittoa, kotitöitä, mutta myös lepoa. Minun on pakko levätä, jotta palaudun rankasta keväästä. Tunnen itseni hyvin väsyneeksi. Olemme kahdestaan ja lomailemme kaksi kuukautta. Tuo yhdessäolo onkin sitten aika intensiivistä ja henkisesti vaativaa, koska lapsi kaipaa leikkiseuraa, eikä hänelle kelpaa tekemiset, joita ehdotan, esim. rannalle, pyöräilemään, jätskille meneminen ym. joista itse nauttisin. Hän haluaa leikkiä sisällä kotona. Leikit ovat tyypillisiä kuusivuotiaan pojan taistelu ja leegoleikkejä, eivät kiinnosta minua yhtään, mutta leikin seuraksi väkisin, jotta hänen ei tarvitse olla yksin. Teemme välillä kompromisseja ja valitsemme myös minun ehdottamia juttuja, kuten kirjan lukemista yhdessä ja ulkoilua tai leipomista. Itse myös uskoisin, että kun tuonne 10 ikävuoteen menee, niin lapsi voi jo itsenäisemmin olla ja käydä kavereillaan jo yksinkin. Nyt on kuitenkin vielä aika sitovaa tämä yhteiselo, vaikka tuota ruutuaikaakin on mielestäni turhankin paljon.
Mitä tapahtuu jos annat pojan leikkiä yksin? Meneekö rikki? Ei millään pahalla, vaan ihan vilpittömästi kysyn. Ja ihan oikeasti, jos äiti sanoo että lähdetään rannalle, niin sinne lähdetään, ei voi olla niin että lapsi päättää perheessä kaiken mitä tehdään ja äidin mielipide on vain harvinainen kompromissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset on pieniä, omaa aikaa on silloin kun ne nukkuu, leikkii itsekseen jne. Nykyään tuntuu olevan vallassa sellainen käsitys että lapsen kanssa on oltava koko ajan. Mielestäni riittää kun on paikalla, ei tarvi kädestä pitää koko ajan. Itse luin paljon lehtiä ja kirjoja kun lapset leikki hiekkalaatikolla. Oma aika on ennenkaikkea asenne, ei kenenkään tarvi uhrautua vuosikausiksi ilman omaa aikaa.
Itsekin miellän mm. lapsen nukkuma-ajat omaksi ajaksi. Mutta leikkeihin hän vaatii minut kokoajan mukaan, jopa leikkipuistossa. En siis voi olla niitä vanhempia, jotka vain istuskelevat penkillä katsellen lasten touhuja, pakko on osallistua :D kai se on lapsen persoonastakin kiinni, paljonko tekemistä itse keksii ja paljonko tarvii vanhempaa siihen.. Mutta tosiaan joku täällä sanoi hyvin, että se oma aika ei ole kiinni lasten iästä vaan elämäntilanteesta, esimerkiksi onko tukiverkostoa ja voiko lasta antaa vaikka hoitoon silloin tällöin. Mä sanoisin, että itse olin kiinni lapsessa ensimmäisen vuoden, sen jälkeen on ollut isällään kylässä tai yötä joitakin kertoja, se on omaa aikaa se. Kaikilla niin eri elämäntilanne..
Lapsi vaatii? Miksi kaikki pitää tehdä niinkuin lapsi vaatii? Minkälainen kuspää siitä lapsesta kasvaa joka määrää jo pikkuipanasta asti koko perheen toiminnot?
No meillä on ollut aina omaa aikaa, koska kumpikin on antanut sitä toiselleen.
Yhteinen aika sitten erikseen, sitä ei ole ollut vuosiin. Tai no, kyllä me käytiin synnyttämässä kahdestaan 6h ajan reilu pari vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen tuosta, että osa lapsista vaatii vanhemman leikkiin mukaan, että normaalin (ei siis erityislapsi tarkoitan) lapsen voi kyllä "opettaa" leikkimään itsekseen, mutta se vaatii panostusta jo 1-vuotiaasta lähtien. Eli jo tuossa iässä pitäisi seurata aktiivisesti lapsen leikkiä niin, että kun lapsi syventyy leikkiin itsekseen, häntä ei häiritä (eli aikuinen ei ns. pilaa leikkiä), ja kun lapsi kaipaa leikkiseuraa, niin aikuinen auttaa leikkiä eteenpäin ja aktiivisesti osallistaa lapsen keksimään leikin kulun. Eli ei niin, että aikuinen menee rakentamaan sen legotornin lapsen puolesta, vaan niin että aikuinen kysyy lapselta mihin tämä palikka laitetaan (jos ei vielä motorisesti itse osaa). Tai mielikuvitukselliset kysytään lapselta mihin tämä poni/tyttö/dinosaurus menisi, menisikö se kauppaan, mitä se sieltä ostaisi/menisikö se x paikkaan (lisää x:n lapselle tuttu paikka). Sitten kun lapsi innostuu leikkimään, niin vetäydytään takavasemmalle kunnes lapsi tarvitsee leikkinsä tueksi taas aikuista. Tuota kun jaksaa taaperoajan, niin lapsi yleensä oppii leikkimään itsekseen. Ja useimmat vanhemmat tekevät tuota ihan luonnostaan kotitöiden/kirjan lukemisen lomassa, mutta osa vanhemmista ei osallistu lainkaan, ja osa osallistuu liikaa tukahduttaen lapsen leikkimään "oppimisen". Sen sijaan leikkipuistoissa yms. lapset kyllä usein kaipaavat leikkikaveria, kun ulkoleikit ovat enemmän liikunnallisia enemmän kuin mielikuvituksellisia yksinleikkejä. Tylsäähän se on keinua yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset on pieniä, omaa aikaa on silloin kun ne nukkuu, leikkii itsekseen jne. Nykyään tuntuu olevan vallassa sellainen käsitys että lapsen kanssa on oltava koko ajan. Mielestäni riittää kun on paikalla, ei tarvi kädestä pitää koko ajan. Itse luin paljon lehtiä ja kirjoja kun lapset leikki hiekkalaatikolla. Oma aika on ennenkaikkea asenne, ei kenenkään tarvi uhrautua vuosikausiksi ilman omaa aikaa.
Itsekin miellän mm. lapsen nukkuma-ajat omaksi ajaksi. Mutta leikkeihin hän vaatii minut kokoajan mukaan, jopa leikkipuistossa. En siis voi olla niitä vanhempia, jotka vain istuskelevat penkillä katsellen lasten touhuja, pakko on osallistua :D kai se on lapsen persoonastakin kiinni, paljonko tekemistä itse keksii ja paljonko tarvii vanhempaa siihen.. Mutta tosiaan joku täällä sanoi hyvin, että se oma aika ei ole kiinni lasten iästä vaan elämäntilanteesta, esimerkiksi onko tukiverkostoa ja voiko lasta antaa vaikka hoitoon silloin tällöin. Mä sanoisin, että itse olin kiinni lapsessa ensimmäisen vuoden, sen jälkeen on ollut isällään kylässä tai yötä joitakin kertoja, se on omaa aikaa se. Kaikilla niin eri elämäntilanne..
Lapsi vaatii? Miksi kaikki pitää tehdä niinkuin lapsi vaatii? Minkälainen kuspää siitä lapsesta kasvaa joka määrää jo pikkuipanasta asti koko perheen toiminnot?
No miten 2 vuotias esimerkiksi ottaa keinussa ite vauhtia? Ja tässä vaan yks esimerkki. Ja se keinuminen kun sattuu oleen mieluisinta siellä. Kotona haluaa osallistuttaa minut vaikka kuinka haluaisin olla rauhassa ja sanon, että menepäs nyt leikkimään siitä ja keksimään ite jotain tekemistä itsellesi. Ei vaan toimi ei. Ehkä on hieman liian kiinni minussa, syytä en osaa sanoa, koska en todellakaan oo ollu mikään supermutsi saatika tehny asioita lapsen puolesta liikaa. Sulla ei taida itelläs olla kyllä lapsia, kun hyökkäät tuollalailla täysin asiallista kommenttia kohtaan. Toki voin olla osallistumatta lapsen yhtään mihinkään juttuihin ja olla täysin tylsistyneen näköinen ja epäkiinnostunut kaikesta, mitä hän tekee, mutta en usko, että sekään kovin hyvä vaihtoehto on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen synnyttyä omaa aikaa alkoi olemaan kun hän oli 1,5-vuotias ja meni päiväkotiin. Itse jatkoin opiskeluja ja siitä työelämään. Esikoisen isä osallistui myös, joten pääsin tekemään omia juttuja lähes niin usein kuin halusin. Nuoremman kohdalla tuntuu, että omaa aikaa on ollut enemmän sen jälkeen kun imetys loppui (imetystä 4,5 kk) ja nyt esikoinen on 16 v. ja nuorempi 1,5-vuotias ja omaa aikaa on ihan kivasti. Osallistuva isä ja osallistuvat isovanhemmat = omaa aikaa äidille.
En oikein ymmärrä miten joillain ei ole omaa aikaa. Tai no, tietenkin jos tukiverkostoa ei ole ja lasten isä on joku itsekäs ääliö...
Mitä ihmeen omaa aikaa? Eikö sekin ole omaa aikaa, jonka viettää lapsensa seurassa? Sain esikoiseni ja ainoakaiseni 43-vuotiaana ja mielestäni olen - vaikka totaali yksinhuoltaja olenkin - elänyt lapsen kanssa omaa elämääni, omaa aikaani. Mistään en ole lapsen takia joutunut luopumaan.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen synnyttyä omaa aikaa alkoi olemaan kun hän oli 1,5-vuotias ja meni päiväkotiin. Itse jatkoin opiskeluja ja siitä työelämään. Esikoisen isä osallistui myös, joten pääsin tekemään omia juttuja lähes niin usein kuin halusin. Nuoremman kohdalla tuntuu, että omaa aikaa on ollut enemmän sen jälkeen kun imetys loppui (imetystä 4,5 kk) ja nyt esikoinen on 16 v. ja nuorempi 1,5-vuotias ja omaa aikaa on ihan kivasti. Osallistuva isä ja osallistuvat isovanhemmat = omaa aikaa äidille.
En oikein ymmärrä miten joillain ei ole omaa aikaa. Tai no, tietenkin jos tukiverkostoa ei ole ja lasten isä on joku itsekäs ääliö...
Kai teillä se esikoinenkin nuorempaa hoitaa jotta sinä ja mies pääsette yhtäaikaa pois kotoa?
Kun lapsi on menossa toiselle luokalle. Kolmen lapsen kokemuksella. Tai ei oikeastaan omaa aikaa, vaan voi alkaa pikkuhiljaa ottamaan rennommin lapsen kanssa. Silloin vapautuu energiaa miettiä enemmän omia asioitaan.
Niin, ja muissa maissa on sen ikäiset jo töissä, myös Suomessa se oli yleistä vielä sata vuotta sitten ja hyvinkin vähän aikaa sitten kotona piti tehdä töitä.
Nykyäänkin tuon ikäiset lapset osallistuvat telkkarissa kokkikilpailuun jossa tekevät ruokia itse jotka on suurimmalle osalle aikuisiakin vaikeita.