Minkä ikäisten lasten kanssa vanhemmilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.

Koira meillä enemmän rajoittaa.

Meillä lapset 9v, 8v, 6v, 4v ja 5kk. Ja koira :) että se siitä omasta ajasta. Itseppä olemme tilanteemme kehittäneet ja tyytyväisiä olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.

Koira meillä enemmän rajoittaa.

Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.

Jos on kovin omaa aikaa -ihminen ei varmaan hanki lapsia sarjassa kahden vuoden välein, vaan tyytyy maltillisempaan tahtiin, jos lapsen saanti sattuu olemaan helppoa.

No eikös omaa aikaa -ihmisen kannattaisi nimenomaan tehdäkin lapset tiheästi? Näin olisi lapsiaika nopeammin ohi. Ei sitä omaa aikaa ainakaan niin järjesty että juuri kun yksi lapsi on saatu itsenäisempään ikään niin aloitetaan sylivauvan kanssa alusta.

... Ja se syy saada lapsia elämäänsä on sitten mikä...? - että niistä pääsee eroon mah pian?

Ei, ei ymmärrä.

Kukaan ei ole vieläkään kertonut mitä se oma aika olisi ja mitä sillä tekisi.

Päivään jää rakoja joissa juoda kahvinsa rauhassa, toinen vanhemmista voi olla kotona sen aikaa kun toinen harrastaa, yhdessä voi käydä kun joku tulee katsomaan lapsia ja puhumattakaan siitä, kuinka voi tehdä perheen kanssa kyllä ihan kaiken sen, mitä haluaakin.

Ja jos nyt haluaa syvällisiä keskusteluja käydä ystävien kanssa, niin suosittelen hankkimaan hyvän uuden elokuvan tapaamisen ajaksi. Tai jo 8 veen voi nakata yksin ulos siksi aikaa. Siellä ulkonakin voi keskustella. Miehen kanssa voi keskustella ja sekstailla yöllä, seuraavana aamuna väsyttää mutta nukutaan taas seuraavana yönä. Ja se hirvittävän kiristävä pipa kannattaa välillä riisua.

Lapsissa on paljon muutakin ihanaa kuin vain se pikkulapsiaika, jolloin he ovat vanhemmistaan kovin riippuvaisia. Täällä on vaikka kuinka monta kertaa kerrottu mitä tuo oma aika voisi kenellekin olla, mutta et ilmeisesti osaa lukea tai sitten et vain ymmärrä. 

Enkä ymmärrä miten voit väittää, että kyllä siihen päivään jää rakoja joissa voi juoda kahvia, seurustella ystävien kanssa yms. Jos pieniä ja vahdittavia lapsia on useampi, niin päivät saattavat olla pelkkää taukoamatonta imettämistä, ruuan laittoa, vahtimista, vaipan vaihtoa, pyllyn pyyhkimistä jne. Vai perustuuko se sinun oma aika tuollaiseen lasten heitteillejättöön, kun kerran ehdotat että kahdeksanvuotiaankin voi heittää pellolle siksi aikaa kun äiti tapaa ystäviää? Noh, siinähän sitä omaa aikaa toki saa kun jättää lapset hoitamatta mutta kukaan vastuullinen ja vähänkään järjissään oleva vanhempi ei ikinä toimisi noin  

Voi hyvää päivää. Kyllä niitä hetkiä löytyy. Ihan voi vaikka siinä imettäessä jutella ystävän tai sen miehen kanssa.

Isommat voi leikkiä tai katsoa sen elokuvan.

Tai ne isommat voi lähteä ulos leikkimään.

Ei se vaadi heitteillejättöä, se vaatii vaan positiivista elämänasennetta ja sen hyvän löytämistä hetkestä. Kyllä sitten saa olla rauhassa kun ne lapset on omassa kodissaan mutta kyllä niitä rauhoittumisen hetkiä löytyy siitä arjestakin.

Varsinkin kun vanhemmat on kolme-neljä tuntia lastensa kanssa päivässä.

Sekoitat nyt sen että tehdään useampaa asiaa samaan aikaan ja sen oman ajan. Jos vauva on huono syömään ja imemään, niin ei siitä ystävän kanssa juttelemisesta tule mitään. Omassa ajassa poinnti on juuri se, että voi keskeytyksettä tehdä jotain itselleen mieluisaa asiaa tietyn ajan. Jos lapset leikkii kiltistä lattialla, niin vanhempihan voi tehdä sillä aikaa jotain muuta. Mutta en luo tällaista omaksi ajaksi, koska koska tahansa lapsille voi tulla jotain, jonka takia vanhemman on keskeytettävä tekemisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.

Koira meillä enemmän rajoittaa.

Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.

Jos on kovin omaa aikaa -ihminen ei varmaan hanki lapsia sarjassa kahden vuoden välein, vaan tyytyy maltillisempaan tahtiin, jos lapsen saanti sattuu olemaan helppoa.

No eikös omaa aikaa -ihmisen kannattaisi nimenomaan tehdäkin lapset tiheästi? Näin olisi lapsiaika nopeammin ohi. Ei sitä omaa aikaa ainakaan niin järjesty että juuri kun yksi lapsi on saatu itsenäisempään ikään niin aloitetaan sylivauvan kanssa alusta.

... Ja se syy saada lapsia elämäänsä on sitten mikä...? - että niistä pääsee eroon mah pian?

Ei, ei ymmärrä.

Kukaan ei ole vieläkään kertonut mitä se oma aika olisi ja mitä sillä tekisi.

Päivään jää rakoja joissa juoda kahvinsa rauhassa, toinen vanhemmista voi olla kotona sen aikaa kun toinen harrastaa, yhdessä voi käydä kun joku tulee katsomaan lapsia ja puhumattakaan siitä, kuinka voi tehdä perheen kanssa kyllä ihan kaiken sen, mitä haluaakin.

Ja jos nyt haluaa syvällisiä keskusteluja käydä ystävien kanssa, niin suosittelen hankkimaan hyvän uuden elokuvan tapaamisen ajaksi. Tai jo 8 veen voi nakata yksin ulos siksi aikaa. Siellä ulkonakin voi keskustella. Miehen kanssa voi keskustella ja sekstailla yöllä, seuraavana aamuna väsyttää mutta nukutaan taas seuraavana yönä. Ja se hirvittävän kiristävä pipa kannattaa välillä riisua.

Lapsissa on paljon muutakin ihanaa kuin vain se pikkulapsiaika, jolloin he ovat vanhemmistaan kovin riippuvaisia. Täällä on vaikka kuinka monta kertaa kerrottu mitä tuo oma aika voisi kenellekin olla, mutta et ilmeisesti osaa lukea tai sitten et vain ymmärrä. 

Enkä ymmärrä miten voit väittää, että kyllä siihen päivään jää rakoja joissa voi juoda kahvia, seurustella ystävien kanssa yms. Jos pieniä ja vahdittavia lapsia on useampi, niin päivät saattavat olla pelkkää taukoamatonta imettämistä, ruuan laittoa, vahtimista, vaipan vaihtoa, pyllyn pyyhkimistä jne. Vai perustuuko se sinun oma aika tuollaiseen lasten heitteillejättöön, kun kerran ehdotat että kahdeksanvuotiaankin voi heittää pellolle siksi aikaa kun äiti tapaa ystäviää? Noh, siinähän sitä omaa aikaa toki saa kun jättää lapset hoitamatta mutta kukaan vastuullinen ja vähänkään järjissään oleva vanhempi ei ikinä toimisi noin  

Höpsis! Mulla on kaksoset ei silti ekan parin kuukauden jälkeen elämä todellakaan ollut taukoamatta imettämistä, ruuanlaittoa, vahtimista ja vaipanvaihtoa. Kun lopetti imettämisen alkoi jäädä aikaa  muuhun aika paljon, pullosta kun ruokkii ei mennyt montaa minuuttia kun sai yhtäaikaa molemmille, eikä niitä ruokkimisiakaan montaa kertaa päivässä ehtinyt tulla kun söivät n. neljän tunnin välein. Kun lapset oli vähän isompia ei tarvinnut vaippaa vaihtaa kuin 2-4 kertaa vuorokaudessa, ja siinä ne köllötteli mitenkään suuremmin vahtimatta samalla kuin itse luki kirjaa tai katsoi telkkaria, kun alkoivat liikkua laitettiin portit niihin oviaukkoihin mistä eivät saaneet kulkea esim. rappusiin tai vessaan.

Hohhoijaa... kun minulla on ollut helpot lapset niin kaikilla muillakin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.

Koira meillä enemmän rajoittaa.

Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.

Jos on kovin omaa aikaa -ihminen ei varmaan hanki lapsia sarjassa kahden vuoden välein, vaan tyytyy maltillisempaan tahtiin, jos lapsen saanti sattuu olemaan helppoa.

No eikös omaa aikaa -ihmisen kannattaisi nimenomaan tehdäkin lapset tiheästi? Näin olisi lapsiaika nopeammin ohi. Ei sitä omaa aikaa ainakaan niin järjesty että juuri kun yksi lapsi on saatu itsenäisempään ikään niin aloitetaan sylivauvan kanssa alusta.

... Ja se syy saada lapsia elämäänsä on sitten mikä...? - että niistä pääsee eroon mah pian?

Ei, ei ymmärrä.

Kukaan ei ole vieläkään kertonut mitä se oma aika olisi ja mitä sillä tekisi.

Päivään jää rakoja joissa juoda kahvinsa rauhassa, toinen vanhemmista voi olla kotona sen aikaa kun toinen harrastaa, yhdessä voi käydä kun joku tulee katsomaan lapsia ja puhumattakaan siitä, kuinka voi tehdä perheen kanssa kyllä ihan kaiken sen, mitä haluaakin.

Ja jos nyt haluaa syvällisiä keskusteluja käydä ystävien kanssa, niin suosittelen hankkimaan hyvän uuden elokuvan tapaamisen ajaksi. Tai jo 8 veen voi nakata yksin ulos siksi aikaa. Siellä ulkonakin voi keskustella. Miehen kanssa voi keskustella ja sekstailla yöllä, seuraavana aamuna väsyttää mutta nukutaan taas seuraavana yönä. Ja se hirvittävän kiristävä pipa kannattaa välillä riisua.

Lapsissa on paljon muutakin ihanaa kuin vain se pikkulapsiaika, jolloin he ovat vanhemmistaan kovin riippuvaisia. Täällä on vaikka kuinka monta kertaa kerrottu mitä tuo oma aika voisi kenellekin olla, mutta et ilmeisesti osaa lukea tai sitten et vain ymmärrä. 

Enkä ymmärrä miten voit väittää, että kyllä siihen päivään jää rakoja joissa voi juoda kahvia, seurustella ystävien kanssa yms. Jos pieniä ja vahdittavia lapsia on useampi, niin päivät saattavat olla pelkkää taukoamatonta imettämistä, ruuan laittoa, vahtimista, vaipan vaihtoa, pyllyn pyyhkimistä jne. Vai perustuuko se sinun oma aika tuollaiseen lasten heitteillejättöön, kun kerran ehdotat että kahdeksanvuotiaankin voi heittää pellolle siksi aikaa kun äiti tapaa ystäviää? Noh, siinähän sitä omaa aikaa toki saa kun jättää lapset hoitamatta mutta kukaan vastuullinen ja vähänkään järjissään oleva vanhempi ei ikinä toimisi noin  

Voi hyvää päivää. Kyllä niitä hetkiä löytyy. Ihan voi vaikka siinä imettäessä jutella ystävän tai sen miehen kanssa.

Isommat voi leikkiä tai katsoa sen elokuvan.

Tai ne isommat voi lähteä ulos leikkimään.

Ei se vaadi heitteillejättöä, se vaatii vaan positiivista elämänasennetta ja sen hyvän löytämistä hetkestä. Kyllä sitten saa olla rauhassa kun ne lapset on omassa kodissaan mutta kyllä niitä rauhoittumisen hetkiä löytyy siitä arjestakin.

Varsinkin kun vanhemmat on kolme-neljä tuntia lastensa kanssa päivässä.

Sekoitat nyt sen että tehdään useampaa asiaa samaan aikaan ja sen oman ajan. Jos vauva on huono syömään ja imemään, niin ei siitä ystävän kanssa juttelemisesta tule mitään. Omassa ajassa poinnti on juuri se, että voi keskeytyksettä tehdä jotain itselleen mieluisaa asiaa tietyn ajan. Jos lapset leikkii kiltistä lattialla, niin vanhempihan voi tehdä sillä aikaa jotain muuta. Mutta en luo tällaista omaksi ajaksi, koska koska tahansa lapsille voi tulla jotain, jonka takia vanhemman on keskeytettävä tekemisensä.

Mun isä kuoli kesken meidän iltatoimien ja äiti soittelee mulle sekavana kesken mun lentopallo treenien. Oma aika mennyttä ja lapset ei ole mailla halmeilla.

Koiraa joudun käydä komentamassa vaikka mulla oli just hyvä lehti kesken ja joskus kun lähdin itsekseni marjaan niin hälytettiin kesken pois kun iso- anoppi oli kaatunut. Se siitä omasta ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Jännä että ihmiset pitää 7-vuotiaita jo isoina. Pieni lapsi se ekaluokkalainenkin vielä on... herranjestas.

Lapsilla voi olla tuo "kotona vain syömässä ja nukkumassa" -kausi vaikka alle kouluikäisenä, jos kotona päivystää joku.

Myöhemmin kotiin jämähdetään ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Suurperheen äitinä totean, että 25!

Juu teitä naurattaa ja ihmetyttää, mutta vaikka olis jo maailmalla, puhelin soi usein ja haluaa neuvoja arjen ongelmiin.

Näin se vasn menee.

Siitä se sitten alkaa pärjätä omillaan, puhelutkin vähenee.

Meillä ei ole soittanut, minä olen. Tytär on 27, ja nyt olen lopettanut hänen pitämisensä " nuorena".

En ole liikaa häirinnyt, mutta opiskelija pysyy mielessä ehkä pitempään vähemmän aikuisena. Nyt hän on valmistunut ja välit menneet kautta linjan aikuisemmiksi.

Minkä ikäiset on pieniä lapsia? Onko ala-astelaiset?

Up

Minulla on ollut omaa aikaa alle 1-vuotiaasta. Välillä puoliso käy harrastuksissa tai ystävien kanssa kahvilla ja minä olen pienen kanssa kaksin, välillä toisinpäin. Ei se sen vaikeampaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Onks tää nyt omaa aikaa kun oon sohvalla pötköllään, lapset pelaa tai kattoo tölsyä ja vauva katselee lelujaan? Ootan että kahvi tippuu, annan vauvalle tissiä ja se rupee varmaan nukkumaan takasin ja juon rauhassa kahvit, kun oon saanu pennuille aamiaista. Mieskin on lomalla joten jutellaan aamiaisella ja syödään ja juodaan rauhassa.

Vai mitä se oma aika on? Harrastukseen pääsen lähtemään ihan normaalisti. Ulos varmaan lähdetään ja isommat jo puuhaa omiaan ja vauva nukkuu vielä vaunuissa sen ajan, kerkeen ajaan nurmikon tai peseen auton. Onko se omaa aikaa?

No sinulle se ehkä on. Jos ap kyselee erikseen oman ajan perään, niin hänelle se ei todennäköisesti sitä ole. Hän luultavasti tarvitsisi sellaista aikaa, jolloin ei tarvitse olla lasten suhteen jatkuvassa päivystysvalmiudessa, vaan on sovittu että joku muu hoitaa nyt hetken. Monet tarvitsevat ainakin pieniä tällaisiakin hetkiä. Toki jos joku ei tarvitse, niin ihan hyvä niin, elämä on varmasti helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset on pieniä, omaa aikaa on silloin kun ne nukkuu, leikkii itsekseen jne. Nykyään tuntuu olevan vallassa sellainen käsitys että lapsen kanssa on oltava koko ajan. Mielestäni riittää kun on paikalla, ei tarvi kädestä pitää koko ajan. Itse luin paljon lehtiä ja kirjoja kun lapset leikki hiekkalaatikolla. Oma aika on ennenkaikkea asenne, ei kenenkään tarvi uhrautua vuosikausiksi ilman omaa aikaa.

Sisarusten vanhemmat eivät usein tule ajatelleeksi, että ne joila on vain yksi lapsi, ovat hyvin sidottuja lapseen, koska lapsella ei ole ketään muita, kenen kanssa leikkiä. Ei se silloin ole asenteesta kiinni, jos lapsi osoittaa huomioinsa vain ja ainoastaan ja joka hetki vain vanhemmalle. Ihan turha on mitään lehtiä ottaa ottaa mukaan mihinkään, jos on kahdestaan lapsen kanssa, joka ei leiki yhtään yksin. Niitä on paljon. Älä väitä, että tämä on joku vanhemmuuden taito, jota tässä nyt tarvittaisiin, mutta kaikki eivät ole sitä oivaltaneet. Sinulla sattuu vain olemaan tällainen vähän kevyempi taakka tässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdyn täysin kaksosten äidin juttuun.

Ei lapsi vaippaikäisenä isoja asioita kaipaa. Ne ajat on sitten myöhemmin, kun vuosia kertyy.

Äidin läsnäolo vaikka romaania lukien riittää.

Se kodin rauha rauhoittaa lapsenkin.

Näin meilläkin aikoinaan.

Kasvoi rauhallisia menestyviä lapsia.

Tässä kannattaa muistaa, ennen kun lähtee noin suoraviivaisesti yleistämään, että kaikki vauvat eivät vain makaa aloillaan rauhallisesti ilman huomiota ja seuraa. On lapsia, jotka eivät viihdy edes missään kopassa tai lattialla yksin. Eikä lapselle ole edes hyväksi olla niin pitkiä aikoja tai suurimman osan päivästä. Kaikkihan sen tietää.

Minun kuusivuotias kyllä vaatii vielä seuraa ja ohjausta lähes koko ajan. On itseksen vain sen ajan, jonka pelaa, katsoo tablettia tai telkkaria. Näin kesällä olen rajoittanut tuon ajan kuuteen tuntiin päivässä, josta jää yhdessäolon aikaa päivässä 7-8 tuntia. Tuon ajan, kun lapsi on ruudulla, minulla on omaa aikaa. Siihen sisältyy ruuan laittoa, kotitöitä, mutta myös lepoa. Minun on pakko levätä, jotta palaudun rankasta keväästä. Tunnen itseni hyvin väsyneeksi. Olemme kahdestaan ja lomailemme kaksi kuukautta. Tuo yhdessäolo onkin sitten aika intensiivistä ja henkisesti vaativaa, koska lapsi kaipaa leikkiseuraa, eikä hänelle kelpaa tekemiset, joita ehdotan, esim. rannalle, pyöräilemään, jätskille meneminen ym. joista itse nauttisin. Hän haluaa leikkiä sisällä kotona. Leikit ovat tyypillisiä kuusivuotiaan pojan taistelu ja leegoleikkejä, eivät kiinnosta minua yhtään, mutta leikin seuraksi väkisin, jotta hänen ei tarvitse olla yksin. Teemme välillä kompromisseja ja valitsemme myös minun ehdottamia juttuja, kuten kirjan lukemista yhdessä ja ulkoilua tai leipomista. Itse myös uskoisin, että kun tuonne 10 ikävuoteen menee, niin lapsi voi jo itsenäisemmin olla ja käydä kavereillaan jo yksinkin. Nyt on kuitenkin vielä aika sitovaa tämä yhteiselo, vaikka tuota ruutuaikaakin on mielestäni turhankin paljon.

Tuo, mitä sisaruksista sanottiin, pitää hyvin paljon paikkansa.

Tosin usein pitää pukea erotuomarin paita päälle...

Meillä 5 lasta, mukana kaksoset ja erityisiäkin.

Nyt nuorin alkaa olla 10 ja omaakin aikaa on.

Oma aika oli tosi vähäistä jossain vaiheessa, esim. romaania ei kyennyt vuosiin lukemaan, koska ei ollut 10min pidempää rauhallista hetkeä.

Mutta on elettävä elämäntilanteen mukaan, harrastuksetkin kannattaa säätää sellaisiksi, että onnistuu pikku pätkissä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut omaa aikaa alle 1-vuotiaasta. Välillä puoliso käy harrastuksissa tai ystävien kanssa kahvilla ja minä olen pienen kanssa kaksin, välillä toisinpäin. Ei se sen vaikeampaa ole.

Joo,niin meilläkin. Mutta parasta omaa aikaa olisi lukea&katsoa sarjoja,kirjoittaa ja askarrella tuntikausia ja tähän on vähän harvemmin mahdollisuutta. Silloinkun on,niin helposti tulee sekin aika käytettyä esim.siivoukseen kun kerrankin saa rauhassa tehdä. Omalla tavallaan toki rentouttavaa sekin.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset on pieniä, omaa aikaa on silloin kun ne nukkuu, leikkii itsekseen jne. Nykyään tuntuu olevan vallassa sellainen käsitys että lapsen kanssa on oltava koko ajan. Mielestäni riittää kun on paikalla, ei tarvi kädestä pitää koko ajan. Itse luin paljon lehtiä ja kirjoja kun lapset leikki hiekkalaatikolla. Oma aika on ennenkaikkea asenne, ei kenenkään tarvi uhrautua vuosikausiksi ilman omaa aikaa.

Itsekin miellän mm. lapsen nukkuma-ajat omaksi ajaksi. Mutta leikkeihin hän vaatii minut kokoajan mukaan, jopa leikkipuistossa. En siis voi olla niitä vanhempia, jotka vain istuskelevat penkillä katsellen lasten touhuja, pakko on osallistua :D kai se on lapsen persoonastakin kiinni, paljonko tekemistä itse keksii ja paljonko tarvii vanhempaa siihen.. Mutta tosiaan joku täällä sanoi hyvin, että se oma aika ei ole kiinni lasten iästä vaan elämäntilanteesta, esimerkiksi onko tukiverkostoa ja voiko lasta antaa vaikka hoitoon silloin tällöin. Mä sanoisin, että itse olin kiinni lapsessa ensimmäisen vuoden, sen jälkeen on ollut isällään kylässä tai yötä joitakin kertoja, se on omaa aikaa se. Kaikilla niin eri elämäntilanne..

Hyvä pointti myös tuo, että jos on useampi lapsi, niin se voi olla jopa helpompaa, kun sisaruksilla on toisistaan seuraa verrattuna siihen, että on yksi lapsi, jolla vain yksi vanhempi, niin silloin joutuu itse olla se viihdyttäjä ja leikkiseura kokoajan. Ei auta edes kyläillä tai puistoilla mammakavereiden kanssa, koska lapsi ei ole kiinnostunut oman ikäisistään (2v.), vaan tarvitsisi vanhemman leikkiseuralaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

- Tavata kavereita

- Tehdä omia projekteja

- Harrastaa

- Kuntoilla

- Lukea

Mulla on ollut näihin aikaa aina. Ennen lapsia ja lasten synnyttyä. Lapsilla on isäkin. Tosin kaksi nuorimmaista eivät vauvoina syöneet pullosta. Imetin ja luin. Luin noiden imetysaikana varmaan enemmän kirjoja kuin koskaan. 

Menin ulos syömään kavereiden kanssa kun esikoinen oli 3 viikkoinen. Mummi työnteli rattaita Espalla ja antoi pullosta maitoa.

Mutta jos tarkoitat sellaista aikaa, ettei tarvitse kuitenkin miettiä niitä lapsia jatkuvasti siellä takaraivossa, niin sanoisin että koulun alettua. Silloin poistuivat päiväkodin aikataulut ja lapset osasivat jo omatoimisestikin tehdä juttuja.

Nyt on kolme teiniä talossa, olemme lähdössä mökille ja vain nuorimmainen tulee mukaan. Isommat ovat lupautuneet mm. pesemään yläkerran ikkunat ja ja jatkamaan pihakiveyksen puhdistusprojektia poissaollessamme. 

Ymärrän tän oman ajan niin, että voit todellakin miettimättä ja keskeytyksettä tehdä jotain sellaista, mikä sinua sattuu huvittamaan sillä hetkellä.

Meillä on kaksi lasta aika pienellä ikäerolla. Muistan, kun tyttöjen ollessa aika pieniä vielä, lähdin ex-tempore miehen mukaan työmatkalle niinkin tylsään kaupunkiin kuin Frankfurt. Lapset jäivät mummille ja vaarille hoitoon. Meillä oli kaksi päivää siellä Frankfurtissa ennen miehen palaveria, järjestimme homman näin ihan omaan piikkiin. Muistan, kun istuimme sinne saavuttuamme pienessä viihtyisässä ravintolassa lounaalla . Jompi kumpi meistä sanoi: "mieti, jos halutaan, voidaan istua tässä vaikka niin kauan että tää ravintola menee kiinni. Kukaan ei tarvitse meitä, ei tarvitse miettiä, että pitää kohta laittaa ruokaa, pitää vaihtaa vaippa, pitää käydä kaupassa, pitää, pitää, pitää..." Se oli aika hieno fiilis juuri sillä hetkellä. Tilasimme toisetkin lasilliset viiniä. Se reissu on jäänyt mieleen, koska oli eka kahdenkeskinen matka lasten synnyttyä. Lapset olivat silloin muistaakseni n. 2,5 ja 1 vuotiaita.

No, lapset on nyt 8 ja 13, koen, että elämäni on superhelppoa. Toki aina pitää katsoa, missä menevät ja sietää erityisesti nuoremman kaverilössejä tässä juoksemassa, mutta  voin huikkauksella häipyä kauppaan, voidaan miehen kanssa ottaa päikkärit tai katsoa vaikka Netflix-leffa sunnuntaina keskellä päivää rauhassa. Jos haluan lukea kirjaa, saan luettua kymmeniäkin sivuja ilman keskeytystä. Jos haluttaan miehen kanssa leffaan, niin pitää vaa sopia, että vanhempi lapsi on kotona silloin. Sekin onnistuu aika ex tempore, jos ei ole harrastusilta.