Minkä ikäisten lasten kanssa vanhemmilla
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset nyt 3v ja 5v. Huomattavasti enemmän on omaa aikaa nyt kuin esim. vuosi sitten. Eniten se näkyy öissä/ illoissa kun lapset ei enää valvota tai tule viereen yöllä. Saan olla omissa oloissani aikalailla klo. 20.00-06.00.
Lisäksi he käy päiväkotia ja silloin välillä saa omaa aikaa jos itsellä myöhänen töihiinmeno tai pääsee töistä aikaisin kesken päikkyjen (jolloin ei voi heti hakea).
Eli sä oot niiden kanssa 4 h päivässä. Jeah. Toi on elämää!
Juu en 😂 Teen osa-aikaista työtä että voin olla lasteni kanssa enemmän. Haen päikystä klo. 14.30. Viikonloput olen aina vapaalla. Nyt meillä on 2 kuukauden kesäloma. Rakastan lapsiani mutta olen muutakin kuin äiti.
Mutta sehän on kamala synti jos äiti-ihminen kehtaa joskus nauttia myös omasta ajasta.. 😈
Kukas niin sanoi?
Mulla on ollu ihan vauvavuosia lukuunottamatta omaa aikaa aina sen verran, et on ollu aineki 1 harrastus, jossa säännöllisesti käy ilman lapsia. Nyt kun kaikki lapset on kouluikäsiä, omaa aikaa ja vapautta on älyttömästi. Tehdään edelleen paljon lasten kanssa kaikkea, mutta toisaalta voikin vaikka ex tempore lähtee miehen kanssa yhessä salille ja jättää lapset keskenää.
Vierailija kirjoitti:
on jo omaa aikaa myös?
Yli 20v.
Nyt olen huomannut, että aikaa on enemmän. Lapset ovat 3- ja 5-vuotiaat. Lasken omaksi ajaksi myös illat, koska en ole koskaan ollut kova menemään omia menoja ennen lapsiakaan niin ei sitä ei ole myöskään kaivannut. Juuri viime viikolla olin yön poissa kotoa ja nyt viikonloppuna olen suunnitellut meneväni syömään ravintolaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsia aikuisia ja 13, 14 vuotiaat. Muuten olisi ehkä sitä omaakin aikaa, mutta nyt joutuu avittamaan vanhimpia lasten ja yrityksen kanssa. Eli ei ole vieläkään niin hirveästi.
Poika 17 v ottaa viimeisistä alaikäisen kuukausista kaiken irti -anna äiti ruokaa! Tietysti hän itsenäistyy, mutta elatusvelvollisen panos käytetään tarkkaan ja loppuun asti.
Hänen siskonsa oli vähemmän riippuvainen, mutta yhtä kaikki tarvitsi tukea tuossa vaiheessa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollu ihan vauvavuosia lukuunottamatta omaa aikaa aina sen verran, et on ollu aineki 1 harrastus, jossa säännöllisesti käy ilman lapsia. Nyt kun kaikki lapset on kouluikäsiä, omaa aikaa ja vapautta on älyttömästi. Tehdään edelleen paljon lasten kanssa kaikkea, mutta toisaalta voikin vaikka ex tempore lähtee miehen kanssa yhessä salille ja jättää lapset keskenää.
Niinpä, mutta jos tilanne on se, että ei laske omaksi ajaksi ja vapaudeksi edes sitä jumppaa, kun kerran joutuu miehen kanssa sopimaan että hän ei voi häipyä sillä aikaa kotoa. Et koska voi vaan lähteä? Sitähän tässä kysyttiin.
Ei se ole omaa aikaa jos joutuu selittelemään mihin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorin täytti 4 ja vanhempi poika täyttää kohta 7. Eivät pysty yhteisleikkiin, mutta kyllä huomaan, että ruoanlaittojen välissä jää vähän pieniä hetkiä, jolloin vain istun ja kuuntelen ja kommentoin tarvittaessa. Täältä korvesta ei voi lasta lähettää yksin kavereille kilometrien päähän, joten ollaan keskenämme, jos ei olla erillisiä leikkitreffejä sovittu.
Aika erikoista etteivät pysty yhteisleikkiin.
Mulla on esikoinen 23v ja nuorimmat 9v. ja hekin kykenevät joskus yhteisleikkiin. Toki eivät leiki enää niin paljon kuin nuorempana, 9-vuotiaat tykkää pelata paljon tabletilla yksinäänkin.
Ei se ole ikäerosta kiinni, kaikki ihmiset eivät viihdy erityisen hyvin keskenään ja joskus tällaiset osuvat sisaruksiksi. Kuten meillä, kuormitusherkkä oman tilan kaipuinen introvertti ja tauotta papattava energinen vauhtiville, jotka vasta nyt 5v ja 8v alkavat löytää kärsivällisyyttä ja joustoa toistensa erilaisuudelle. Kaverisuhteissa ei ole ongelmia.
Minkä ikäiset lapset tässä lasketaan isoiksi ja mitkä pieniksi?
Nyt kun poika täytti seitsemän ja aloitti koulun niin ei paljoa enää kotona näy. Päivät kavereiden kanssa ulkona. Hyvä kun malttaa tulla kotiin syömään. Menee myös yksin kouluun bussilla ja tulee bussilla kotiin. Eli sanoisin että koulun alkaessa tapahtuu valtava kypsyminen ja iso muutos... Toki on perheessä myös vauva eli pitää vielä odotella toiset seitsemän vuotta että on taas enempi omaa aikaa. :D
Kun vauva oli 2 kk, aloin käydä salilla, yms. Pumppasin maitoa ja vauva oli miehen kanssa kotona.
Jännä että ihmiset pitää 7-vuotiaita jo isoina. Pieni lapsi se ekaluokkalainenkin vielä on... herranjestas.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset on pieniä, omaa aikaa on silloin kun ne nukkuu, leikkii itsekseen jne. Nykyään tuntuu olevan vallassa sellainen käsitys että lapsen kanssa on oltava koko ajan. Mielestäni riittää kun on paikalla, ei tarvi kädestä pitää koko ajan. Itse luin paljon lehtiä ja kirjoja kun lapset leikki hiekkalaatikolla. Oma aika on ennenkaikkea asenne, ei kenenkään tarvi uhrautua vuosikausiksi ilman omaa aikaa.
Kirjoja ja lehtiä voitnvielä ehkä lukea, mutta jos kädessä on puhelin ja luet sitä lehteä siitä niin olet kyllä maailman huonoin äiti ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ihmiset pitää 7-vuotiaita jo isoina. Pieni lapsi se ekaluokkalainenkin vielä on... herranjestas.
No on se nyt esim. 2 vuotiaaseen verrattuna iso ja saattaa leikkiä yksin tai kaverin kanssa pitkään ilman että tarvii siihen aikuista. 2 vuotias tarvii ne valvovat silmät koko valveilla olon.
Mun mielestä tuo 7-v ollut selkeästi vaihe jossa lapsesta tuli paljon helpompi, eli koulun aloitus auttoi. Voi jo jättää lyhyiksi ajoiksi yksin ilman että paniikki iskee, esim. jos käyn lenkillä, osaa soittaa apua tarvittaessa, auttaa kotitöissä, pikkusiskon hoidossa, tehdä välipalaa itse jne. Tosin vielä moni asia on tietty harjoituksen alla, kellonajat, liikennekäyttäytyminen jne.
Minäkin ihmettelen, että monet pitävät jo tuollaisia 8v niin kovin itsenäisinä ja isoina. Ehkä täällä on vain tosi pienten lasten vanhempia palstailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.
Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.
Koira meillä enemmän rajoittaa.Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.
Jos on kovin omaa aikaa -ihminen ei varmaan hanki lapsia sarjassa kahden vuoden välein, vaan tyytyy maltillisempaan tahtiin, jos lapsen saanti sattuu olemaan helppoa.
No eikös omaa aikaa -ihmisen kannattaisi nimenomaan tehdäkin lapset tiheästi? Näin olisi lapsiaika nopeammin ohi. Ei sitä omaa aikaa ainakaan niin järjesty että juuri kun yksi lapsi on saatu itsenäisempään ikään niin aloitetaan sylivauvan kanssa alusta.
... Ja se syy saada lapsia elämäänsä on sitten mikä...? - että niistä pääsee eroon mah pian?
Ei, ei ymmärrä.
Kukaan ei ole vieläkään kertonut mitä se oma aika olisi ja mitä sillä tekisi.
Päivään jää rakoja joissa juoda kahvinsa rauhassa, toinen vanhemmista voi olla kotona sen aikaa kun toinen harrastaa, yhdessä voi käydä kun joku tulee katsomaan lapsia ja puhumattakaan siitä, kuinka voi tehdä perheen kanssa kyllä ihan kaiken sen, mitä haluaakin.
Ja jos nyt haluaa syvällisiä keskusteluja käydä ystävien kanssa, niin suosittelen hankkimaan hyvän uuden elokuvan tapaamisen ajaksi. Tai jo 8 veen voi nakata yksin ulos siksi aikaa. Siellä ulkonakin voi keskustella. Miehen kanssa voi keskustella ja sekstailla yöllä, seuraavana aamuna väsyttää mutta nukutaan taas seuraavana yönä. Ja se hirvittävän kiristävä pipa kannattaa välillä riisua.Lapsissa on paljon muutakin ihanaa kuin vain se pikkulapsiaika, jolloin he ovat vanhemmistaan kovin riippuvaisia. Täällä on vaikka kuinka monta kertaa kerrottu mitä tuo oma aika voisi kenellekin olla, mutta et ilmeisesti osaa lukea tai sitten et vain ymmärrä.
Enkä ymmärrä miten voit väittää, että kyllä siihen päivään jää rakoja joissa voi juoda kahvia, seurustella ystävien kanssa yms. Jos pieniä ja vahdittavia lapsia on useampi, niin päivät saattavat olla pelkkää taukoamatonta imettämistä, ruuan laittoa, vahtimista, vaipan vaihtoa, pyllyn pyyhkimistä jne. Vai perustuuko se sinun oma aika tuollaiseen lasten heitteillejättöön, kun kerran ehdotat että kahdeksanvuotiaankin voi heittää pellolle siksi aikaa kun äiti tapaa ystäviää? Noh, siinähän sitä omaa aikaa toki saa kun jättää lapset hoitamatta mutta kukaan vastuullinen ja vähänkään järjissään oleva vanhempi ei ikinä toimisi noin
Höpsis! Mulla on kaksoset ei silti ekan parin kuukauden jälkeen elämä todellakaan ollut taukoamatta imettämistä, ruuanlaittoa, vahtimista ja vaipanvaihtoa. Kun lopetti imettämisen alkoi jäädä aikaa muuhun aika paljon, pullosta kun ruokkii ei mennyt montaa minuuttia kun sai yhtäaikaa molemmille, eikä niitä ruokkimisiakaan montaa kertaa päivässä ehtinyt tulla kun söivät n. neljän tunnin välein. Kun lapset oli vähän isompia ei tarvinnut vaippaa vaihtaa kuin 2-4 kertaa vuorokaudessa, ja siinä ne köllötteli mitenkään suuremmin vahtimatta samalla kuin itse luki kirjaa tai katsoi telkkaria, kun alkoivat liikkua laitettiin portit niihin oviaukkoihin mistä eivät saaneet kulkea esim. rappusiin tai vessaan.
Huh huh, ootko tosissas? Parin minuutin syöttö, vaipanvaihto 2-4 kertaa päivässä ja vauvat ryömii itsekseen kun äiti lukee ja kattoo telkkaa?? Varsinaista läsnäoloa ja huolenpitoa. Moni haluaa olla ihan oikeasti läsnä niille lapsilleen, vaikka sitä omaakin aikaa välillä vähän tarviikin. Käytkö muuten itsekin vessassa vain 2 kertaa päivässä?
Minkä ikäisen voi jättää yksin kotiin, jos käy vaikka kahden tunnin lenkillä?
.. Vau.. Te ette todellakaan kerkeä kommunikoimaan. Sympatiaa teille.