Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Kamala baby blues ja masennuksen pelko!
27.02.2024 |
Meillä on ihana viikon ikäinen esikoinen, mutta mä en pysty lopettamaan itkemistä, kaikki, siis ihan kaikki ahdistaa! Ihmettelen miten kukaan on pystynyt ikinä kasvattamaan lapsia ja miksen tajunnut miten rankaa tämä oikeasti voi olla. Olen syönyt pitkään mielialalääkkeitä, jotka lopetin raskaana ollessani ja olo oli hyvä, täysin normaali, olin syönyt sitä aika kauan ja lopettaminen tuntu hyvältä. Mutta nyt tän baby bluesin myötä pelottaa ihan hirveesti synnytyksen jälkeinen masennus, pelkään ettei tää baby Blues lopu ikinä, ja puoliso menettää hermonsa. Oon ihan loppu jo nyt viikon jälkeen ja iltaisin en pysty muuhun kun käpertymään sänkyyn ja itkemään. Oon kokoajan vihainen miehelleni kun se ei tee tarpeeksi, ja se tekee siis kyllä paljon ja osallistuu, mutta ei samoissa määrin kuin mä. En uskalla puhua asiasta kun pelkään että loukkaan sitä, ja kun hän on epävarmempi kuin mä lapsen kanssa jo muutenkin.
Kertokaa teidän kokemuksia ja tsemppejä.
Kommentit (12)
Tietysti otat heti yhteyttä neuvolalääkäriin tai synnytyssairaalaan ja varaat ajan pikaisesti. Joskus puhelimitsekin pääsee jo alkuun.
Ei näitä asioita voi kotona ja puolison kanssa keskustellen hoitaa, vaan vain ammatti-ihmisten kanssa, jotka ovat ihan sitä varten ja nähneet monenlaisia äitejä ja tilanteita.
Kerrot rehellisesti kaiken, minkä tännekin ja pyydät apua. Itkemällä ja murehtimalla, pelkäämällä ja itseesi käpertymällä teet lapsellesi ja perheellesi karhunpalveluksen.
Nyt heti toimeksi, sitä nopeammin toivut ja pääset taas normaalielämään kiinni. Synnytykseen liittyy niin paljon kaikilla suuria muutoksia, ettei ole syytä arkailla tai pelätä kysyä apua. Ja jos ei yhdestä paikasta löydy neuvoa ja tukea, kysyt tietysti toisesta paikasta tai toiselta lääkäriltä, kunnes löydät tarvitsemasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuminen on ihan yksi tärkeimmistä, ettei sekoa. Kokemuksesta tiedän, että helposti alkaa liukumaan sairauden puolelle, eikä itse ymmärrä muuta kuin että joku on pielessä. Kuten tuossa aiemmin on, kerro neuvolassa, pyydä vauvan hoitoon apua, että saat nukkua, ettei hajoa mieli.
Se menee ohi! Mä ajattelin ekan kuukauden, etten selviä, lapsi ei selviä, avioliitto ei selviä. Kuukauden jälkeen huomasin, että selvittiin, mä osaan ja pystyn. Hormonimyrsky on pahimmillaan tuossa kohdalla. Olin koko ajan huolissani!
Mä nyt en viikon kohdalla etsisi mitään lääkäriä jos saa nukuttua. Itku ei ole paha ja pelottava asia. Pelottavampaa on jos ei saa itkettyä ja menee lukkoon. Nuo tunteet on TÄYSIN normaaleja viikko synnytyksestä.
Itsellä lapsi tuntui vieraalta, tuntui, etten osaa. Oli huolta, huonoa omaatuntoa. Se menee ohi. Hormonit tasaantuu. Jos uni karkaa tai itkettää vielä parin viikon päästä, niin sitten hae apua. Nyt vaan aikaa ja armoa itselle. Kaikki on uutta. Onnea vauvasta!
Mä olin ennen terve mutta synnytyksen jälkeen sairastuin masennukseen. Aloitin lääkityksen ja se auttoi, suosittelen! On myös sellaisia lääkkeitä joita saa käyttää vaikka imettää. Älä anna tilanteen mennä pahemmaksi, mä aloitin lääkkeen liian myöhään, vasta kun olin ihan toimintakyvytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna puhuisin miehelle. Vai luuletko, että tunne siitä että mies ei tee tarpeeksi on pelkkä tunne vai onko asia oikeasti niin?
meillä mies oli syntymästä 3vk isyyslomalla ja sinä aikana hoiti KAIKKI kotityöt, ruoanlaiton ja vaipan vaihtamiset ja minä sain keskittyä pelkästään imettämiseen ja vauvan kanssa nukkumiseen (ja synnytyksestä parantumiseen). Omalla kohdalla baby blues ei ikinä päässyt niin pahaksi kun mulla oli tunne että mies pitää musta huolta. Mut kyllähän sitä imetyksen kanssa kipuilin ja itkin ekat 2vk kun se oli pelkkää sotaa vauvan kanssa samoin se oman kehon rikkinäisyys oli jotain jota surin paljon ja joka ahdisti
Kiitos! En oikein saa syötyä, mikään ei tunnu menevän alas. Samalla vanha syömishäiriö nostaa päätään ja kiittelee ettei ruoka maistu, että nyt ne raskauskilot karisee. Tiedän että se on ihan sairas ajatus tässä vaiheessa, kun synnytyksestä on viikko.
Äitini asuu lähellä ja varmasti auttaa jos pyydän, mutta en kestä hänen reaktiota ja henkistä kuormittavuutta, jonka tieto siitä etten voi tällä hetkellä täydellisesti aiheuttaisi hänessä.
Mulla on kohtutulehdus ja rajut antibiootit siihen, joka varmaan osaltaan vetää mielen matalaksi. Imetys stressaa ja vauva saa lähinnä korviketta ja imettäminen ei meinaa onnistua, osittain myöskään siksi etten haluisi että vauva saa antibioottia maidosta.
koitin äsken puhua miehen kanssa tästä olosta ja tuli vaan yhteentörmäys, kun kerroin miltä minusta tuntuu. Hän ymmärsi väärin tunteitani ja keskustelusta jäi vaan paska fiilis. Ollaan siis ihan kolmekymppisiä, hyvät tukiverkot ja muutenkin turvattu tilanne, eli sen suhteen ei ole aihetta tällaisille tunteille ja itkuisuudelle. Tästäkin tunnen huonoa omaatuntoa ja itkettää kun ajattelen että miten ihmeessä mun tilanteessa voi olla näin maassa ja itkuinen, kun kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies siis osallistuu kyllä paljon, sanoisin että oletin tavallaan osallistuvan vähemmän, mutta ei hän ymmärrä tilannetta tai fiiliksiin. Sanoi vain että ainahan mä oon ollut herkkä, jouduin selittämään että tää ei oo nyt sama asia kun se että harmittaa ja itken, vaan oon epätoivosta lamaantunut ja järkyttynyt miksi en pysty lopettamaan itkemistä.
Mies On kysynyt nyt kolme kertaa, ekan kerran kaksi päivää synnytyksestä että sattuuko minuun vielä. Kohtutulehdusta hän ei oo ottanut lainkaan tosissaan, sille tää on joku flunssaan verrattava pikkuasia. Ja mun itkeminen on sille vaan vähän pahaamieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teidän puolisot on suhtautunut baby bluesiin? Oma mies siis koittaa olla läsnä, mutta on niin surkea sakottamaan tunteita tai ylipäätään keskustelemaan mistään. Pelottaa että hänellä menee hermo jatkuvaan itkemiseen.
Älä missään tapauksessa jää yksin. Käsittääkseni Suomessa neuvolatoiminta vielä on voimissaan? Toistaiseksi ainakin.... Sinne yhteys ja kerro tilanteestasi. Kukaan ei tule lastasi viemään, apua saat.
Synnytyksen jälkeen hormonit on ylikierroksilla. Se on normaalia ja menee ohi. Masentuneisuus ja paniikki ja ahdistus taas ei.
Se menee ohi. Ootko muistanut levätä, syödä, juoda, älä suorita liikaa. Parin kuukauden päästä on kevätkin jo ja parempi. Mummo, täti, kummi, serkku avuksi joskus? Jos osaa muutamia perusrutiineja vauvan kanssa, sehän on hyvä alku. Ja kirjoittaa muistettavat asiat ylös. Miehelle oma minilista. Kysy mummolta (tai luotettavalta lähisukulaiseltasi) mitä teet jos mies ei tee tarpeeksi, soita sille. Sano että sun pitää itsekin aina välillä levätä ja miehen pitäisi silloin osata jotain. Voitko luottaa mieheen missä määrin vai onko liian nuori isäksi. Saatko positiivisia ajatuksia, etsi vähän niitä kun rauhoitut.