Mies ei halunnut treffeille kuultuaan koiristani.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se monille turn off. Itsekkään en innostuisi jos miehellä olisi koira tai varsinkaan useita. Kun miettii asiaa sitä kautta, että jos hyvin menee niin muutamassa vuodessa joutuisi asua itsekkin niiden koirien kanssa. Totuushan on se, että koirat ovat usein äänekkäitä, niillä on se epämiellyttävä ominaishaju ja monet yksilöt kuolaavat. Jatkuva lenkittäminenkin voi olla ärsyttävää, mutta ei olisi minun ongelmani kun miehen lemmikkejä olisivat. Kissan ja jyrsijät vielä kestän kun harvemmin huutavat. Toki jos mies olisi täydellinen niin voisin yrittää seurustella, mutta tuskin pääsisin koirien olemassaolosta yli. Lapsuudessani olen saanut elää koirataloudessa ihan tarpeeksi etten enää aikuisiällä jaksaisi

Todellisuudessa eläimet on kummankin ongelma, jos niitä on. Vaikka koira olisi puolison ja voitaisiin sopia, että päävastuu lenkkeilytyksestä on puolisolla, mutta kyllä yhteisessä elämässä asiat kuitenkin täytyy jakaa. Samalla tavalla kuin ei voi pestä käsiään puolison lapsista täysin, ei voi myöskään pestä elukoista. Se on tavallaan aina se koko paketti... jossa pitää jeesiä toista toisen velvollisuuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla tuntemillani kouluttautuneillla ihmisillä on koira.

Kaikilla tuntemillani kouluttamattomilla wtllä on koira. Mutta kaikilla tuntemillani koulutetuilla on kissa.

Höpsis. Mun mies taas sanoo, että elukkaruokahyllyllä näkee paksuja ihmisiä kissanruokaostoksilla ja urheilullisemmat osaa koiranruokaa. En kyllä tuossa mitään sellaista näe, että fiksummat ottaisi kissoja ja tyhmemmät koiria. Se on totta, että elämiä on vähemmän ns. korkeammissa yhteiskuntaluokissa ja sitten tuolla vuokrataloissa on sekalaiset eläinlaumat sotkut keskellä. Koirissa enemmänkin koko korreloi tuota. Mitä isompi ja "taistelevampi" koira, sitä surkeampi omistaja. Rikkailla rouvilla on aina ollut ne puudelinsa.

Meillä on koira ja suhde siihen on viha-rakkaus. Vaikka elämäntilanne on hyvä koiralle: asumme omakotitalossa, elämä on säännöllistä ja teini pystyy jo ulkoiluttamaan koiraa, niin silti se on samalla hirveä rasite. Söpö se on ja rakastankin sitä, mutta välillä harmittaa, kun ollaan aina siinä kiinni ja erityisesti matkustaminen vaatii aina järjestelyä. Joskus odotan, että teini aikuistuisi ja voitaisiin laittaa koira hänelle hoitoon, kun meillä on menoa, eikä tarvisi aina varailla kennelpaikkaa ja anella sukulaisilta hoitopaikkaa. Koira on vasta vajaa 4v., joten pyörii tässä vielä todennäköisesti hyvin pitkään.

Kahdelle tutulle oli muuten "lääkäri määrännyt" koiran. Kumpikin on 70+ miehiä ja lääkäri ehdotti, että ottaisi koiran, niin tulisi liikuttua usean kerran päivässä. Ja näin kumpikin mies on nykyään koiranomistaja ja lenkkeilyttää koiraansa kolmesti päivässä. 

Joo ei kiitos mitään isoja hurttia tähänkään elämään. Minä vähän pelkäänkin niitä, ylettyvät hyppiessään suuhun asti ja yrittävät nuolla käsiä, haistella haaruksia, voivat kaataa kumoon. Moni omistaja ei ymmärrä miten epämukavaa se on vieraalle eikä useat tunnu kasvattavan lainkaan koiriaan tässä asiassa. Karmea älämölö aina kun joku tulee asuntoon. Niin hyvää kuin se koira tarkoittaakin, omani olen opettanut ettei nuoleskele ihmisiä eikä meuhkaa vaan odottaa kiltisti vuoroaan huomioimisessa. Vaikka onkin vain pieni sylikoira.

Ymmärrän miestä hyvin. Itselläni ei ole mitään koiria vastaan, mutta en juurikaan välitä niistä. Koira on ihan kiva, kun se kävelee kadulla ohi ja söpöä pentua on mukava taputtaa. Mutta muuten en vain saa niistä mitään irti.

Useimmiten ihmiset, joilla on koiria, viettävät niiden kanssa paljon aikaa ja koirat ovat suuressa roolissa elämässä. Niiden kanssa harrastetaan, niitä pitää lenkittää, ne ovat persoonia, joiden touhuja kuvataan someen jne. Se on ihan oma maailmansa, johon ainakaan minä en ole saanut minkäänlaista yhteyttä.

Miesystävälläni on ollut koira, ja yhden kanssa olen vielä pärjännyt, mutta kolme on jo eri juttu.

Olisi siis vaikea lähteä parisuhteeseen innokkaan koiraihmisen kanssa, koska en vain koskaan tulisi ymmärtämään sitä intohimoa koiria kohtaan.

Et nyt kerro missä asut ja millä koko luokalla, mutta edes yksi keskikokoinen koira kaupungissa on minusta liikaa.

Koira on ulkoeläin mikä tarvitsee tilaa ja kolme jossain keskusta asunnossa on täysin hullu ylilyönti, menisi myös itseltä kiinnostus.

Sitten vielä kun naiset usein "kasvattavat" koiransa vähän miten sattuu, eli eivät juurikaan kasvata vaan se koira on jokin miehen/lapsen korvike elämässä ja se saa tehdä mitä lystää.

Siinä vaiheessa kun edes 1v koira ei osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla tai hyppää sänkyyn tai sohvalle niin viimeistään silloin katoaa maku ja kiinnostus kasvattajaan. Ehket sinä, mutta niiiiiin moni muu nainen kyllä on juurikin tällainen koirien kanssa.

Mies oli luultavasti lukenut ketjun aihe vapaalta, jossa kerrottiin koiranaisten lähes poikkeuksetta pelastavan oman koiransa mieluummin tulipalosta kuin tapailemansa miehen.

Koirat ei haittaa mutta kissat on kyllä turn off itsellä ja lähes kaikilla ystävillänikin. Kerran aloin seurustelemaan kissaihmisen kanssa ja yhteenmuuton ehto oli Viiru piikille. Näin myös kävi. No ero tuli muista syistä myöhemmin.

Sen verran oli iso työmaa saada se kissa hävitettyä että nykyisin on vaan helpompi kysyä onko kissaa ja sen mukaan päättää jatkosta. Koirat ei haittaa ollenkaan.

Miksi ihmeessä jollakin normaalina itseään pitävällä ihmisellä on kolme koiraa??

Hyi hitto, kaikki sympatiat miehen puolella. Koirat on inhottavia, eikä niitä pääse enää pakoon kuin omakotitaloon. Ja siihen ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Koirat ei haittaa mutta kissat on kyllä turn off itsellä ja lähes kaikilla ystävillänikin. Kerran aloin seurustelemaan kissaihmisen kanssa ja yhteenmuuton ehto oli Viiru piikille. Näin myös kävi. No ero tuli muista syistä myöhemmin.

Sen verran oli iso työmaa saada se kissa hävitettyä että nykyisin on vaan helpompi kysyä onko kissaa ja sen mukaan päättää jatkosta. Koirat ei haittaa ollenkaan.

Kissat ällöttää.. ne haisee paskalta ja vaikka ois just siivonnu kissanhiekkalaatikon nii 10min päästä haisee uudelleen pska.

Pidän koirista, mutta olisi kolme jo melko monta ja äkkiä mieleen hiipisi ajatus oletko "naimisissa" harrastuksesi kanssa niin ettei miehelle ole oikein tilaa elämässä ja  mitä monikin näyttää kommentoineen en minäkään tykkää eläimistä ruokapöydällä tai sängyssä. (En myöskään "pusuttele" lemmikkejä, eli anna nuolla suuta/kasvojani). Omat rajansa kullakin. Varmaan parempi tuoda ne esiin, jollekulle ehkä jo yksi eläin on liikaa vaikkei olisi allergiaakaan.

M30

Anna vaan jos roolit olisi toistepäin eli nainen ei hyväksyisi miehen koiria. ”Miten kehtaat? Ne on miehen perheenjäseniä! Ootpas typerä.”

Kolme koiraa on aika paljon, ja väistämättä vaikuttaa yhteiseen parisuhde-elämään. Koirista pitämättömälle ihmiselle varsinkin voi olla täysin ylitsepääsemätöntä, mikä on ihan ymmärrettävää...

Itselläni on yksi isohko koira ja se riittää. Rakastan koiria mutta kolme on ihan liikaa... Koko arki pyörisi niiden koirien ympärillä, huonolla tavalla. Yhdessäkin on ihan tarpeeksi hommaa!

Kerrostalossamme on naapuri, jolla kolme isoa koiraa aina irti. Tulevat iholle, kukin eri suunnalta, vaikka allergikkona olen sanonut etten tahdo koiria vaatteisiin kiinni. Naapurin mielestä "ne on kilttejä". Koko on siis saksanpaimenkoiraa isompi.

Jos tämä naapuri olisi toista sukupuolta ja minusta kiinnostunut deitti, olisi asenne ja koirat niin turn off, ettei mikään.

Itse olen koiraihminen ja omistan koiran. Myös kissoista tykkään vaikka en ajanpuutteen vuoksi ole sellaista hankkinut. Olen löytänyt miehen, joka pitää koirista. Vaikea olisi olla miehen kanssa, joka ei koirista tykkäisi. Itse en voisi seurustella miehen kanssa, jolla olisi käärme tai hämähäkki lemmikkinä. Joten ymmärrän myös sen, että kaikki eivät koirista pidä. Toivottavasti löydät miehen, jolle koirat ovat ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat ei haittaa mutta kissat on kyllä turn off itsellä ja lähes kaikilla ystävillänikin. Kerran aloin seurustelemaan kissaihmisen kanssa ja yhteenmuuton ehto oli Viiru piikille. Näin myös kävi. No ero tuli muista syistä myöhemmin.

Sen verran oli iso työmaa saada se kissa hävitettyä että nykyisin on vaan helpompi kysyä onko kissaa ja sen mukaan päättää jatkosta. Koirat ei haittaa ollenkaan.

Kissat ällöttää.. ne haisee paskalta ja vaikka ois just siivonnu kissanhiekkalaatikon nii 10min päästä haisee uudelleen pska.

No ei kyllä haise. Olin kaverin kissaa hoitamassa viikon niin ei kyllä haissut. Se on sitten eri asia, jos on 100 kissaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä kiva jos tuollaiset miehet kertoisivat jo esittelytekstissään että koirat on ehdoton ei-ei. Itsellänikin sama kokemus vaikka koiria oli vain yksi kappale.

Voisi eläinystävätkin laittaa jo esittelytekstiinsä, että vain koira/kissa-ihmiset käy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuossa tulee jo mieleen että nainen nuoletuttaa itseään niillä koirilla tai jotain.

Tämä on sun sairas fantasiasi

Vierailija kirjoitti:

Ei jatkoon tuollaista miestä! Minä olen myös koira ihminen ja jos mies ei koiraa hyväksy, se olisi tosiaan sitten siinä. Onneksi kaikki mun miehet mitä mulla ollut, ovat tykänneet koirista :) En voisi edes olla sellaisen kanssa joka ei koirista pidä. 

Koiriin hurahtaneen naisen tapauksessa on suuri mahdollisuus, että koirat menevät kaiken edelle. Jopa miehen edelle. Olen nähnyt tämän useissa tapauksissa. Sairaille yksilöille lemmikkieläimet ovat kaikki kaikessa.

Useimmat tuntemani naispuoliset "koiraihmiset" tuntuvat olevan jotenkin sosiaalisesti kyvyttömiä ja kohdistavat hoivaviettinsä koiriin. Mamman karvalapsi, voi yäk. Eikä mikään ole ärsyttävämpää kuin kouluttamaton piski.