Lue keskustelun säännöt.
Menin naimisiin toivottoman jahkailijan kanssa. Pystyyköhän siihen vaikuttamaan?
01.07.2018 |
Minulla menee hermot, kun kaikki päätökset ja tekemiset aina kestää. Päätös uuden auton mallista kesti 2 vuotta. Käytiin koeajoilla ja etsittiin läpi Suomen. Viimeksi keväällä oli sovittu, että mies varaa risteilyn hääpäiväksi, mutta se hyttiluokkien valinta ja otetaanko ruokia ennakkoon vai päätetäänkö vasta laivalla- pohdinta vei niin monta viikkoa, että ne A-luokan hytit, joihin hän oli päätynyt pohdinnoissaan, olikin loppuunmyyty. Jätettiin menemättä kokonaan. Eilen oltiin menossa ravintolaan syömään. Mies tutki netistä listoja koko aamupäivän. Minä sanoin, että mikä tahansa broileri tai naudanliha kelpaa minulle, tulista tai vähemmän tulista. Yhdessä oltiin jo sovittu ravintola ja päästiin sisäänkin vielä. Mies katsoi listaa pitkään, tarjoilija kävi kaksi kertaa kysymässä, joko tilataan. Sitten mies totesi, että ei hän ehkä haluakaan sitä ruokaa, mitä oli ennakkoon miettinyt. Hän halusi lähteä toiseen ravintolaan. Siinä vaiheessa minulta meni hermot ja sanoin, että toiseen ravintolaan en lähde puoleksi tunniksi miettimään, kelpaako mikään, mene yksin ja minä lähden kotiin. Niin tein. Mies tuli kotiin tunnin päästä ja kertoi käyneensä kebabilla, kun ei yksin viitsi mihinkään hienoon paikkaan mennä. Siis v*tuttaa tuollainen jahkailu. Onko kenelläkään vinkkiä, miten hänet saisi nopeammaksi? Anoppi kertoi, että nuorena mieheni oli saanut vuodessa säästettyä 1000€ tililleen, koska oli niin harkitsevainen ja säästäväinen ostamaan mitään. Harkitsevainen on yltiöpositiivinen ilmaisu jahkailijasta.
Kommentit (67)
Minä olen yksinhuoltajana tottunut tekemään nopeita päätöksiä, mutta kun tunnen tarvitsevani enemmän aikaa, hankin enemmän tietoa ja annan asian hautua, kunnes päätös on kypsynyt kuin pataruoka uunissa, ja silloin se on aina osoittautunut oikeaksi päätöksesi. Ne nopeat päätöksetkin ovat yleensä menneet nappiin, mutteivät aina. Onneksi en ole koskaan tehnyt mitään isompia mokia. Nopeiden päätösten tekoon on kuitenkin ollut pakko oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tekeekö miehesi muita kuin rahaan liittyviä päätöksiä nopeasti? Onko jahkailu ongelma työssä vai peräti etu? Eli tarkoitan että vaatiiko miehen työ pitkäjänteistä pohdintaa, jolloin se rohkaisee käyttämään samaa tyyliä muissakin asioissa. Jos joka asiaa pohtii näin kauan, niin että se jo estää tekemästä asioita, on kyseessä jo mielenhäiriö. Eli suosittelin ottamaan lääkäriin tai psykologiin yhteyttä... Terveisin psykologi.
Keittiöpsykologi 😀
Onpa mielenkiintoinen ketju. Olen nimittäin itsekin jonkinsortin jahkailija, vaikkakaan en yhtä "paha" kuin ap:n mies. Voin vakuuttaa, että ainakin minulle tämä piirre on myös itselleni aika rasittava, mielelläni olisin edes hieman spontaanimpi.
Olen pyrkinyt muuttamaan ajatteluani siten, että tietoisesti noteeraan sen, ettei esimerkiksi jäätelön valitseminen ole niin merkityksellistä, että siihen kannattaisi käyttää montaa minuuttia, sillä suurella todennäköisyydellä jäätelö kuitenkin on hyvää. Pohtiminen on kuitenkin niin voimakkaasti minussa oleva piirre, että se on jonkinlainen "oletusasetus" ellen tietoisesti pyri sitä ohittamaan.
Et voi miestäsi muuttaa, mutta ehkä voisit tosiaan keskustella hänen kanssaan siitä, millaisia tuntemuksia hänen taipumuksensa sinussa aiheuttaa ja millaisia käytännön arkielämän ongelmia se aiheuttaa. Voisiko kompromissina olla, että mies pyrkii olemaan nopeampi ns. merkityksettömissä asioissa (ruokien, onnittelukorttien, juomien jne. kanssa) ja sinä annat hänen rauhassa pohtia isompia (lomamatkat, työpaikan tai auton vaihto jne? Tai tarjoudut tekemään joitain yhteisiä päätöksiänne tiettyjen reunaehtojen puitteissa (nämä eivät voi olla kuitenkaan liian tiukkoja, jottei ongelmasta tule sinulle liian hankala). Esimerkiksi loman valitseminen, ja kriteereinä vaikkapa lokakuussa ja jossain lämpimässä tai lontoossa kesäkuussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain suurta asiaa, avioliittoa, asunnon tai auton ostoa, lapsen tekoa tms harkitsee pitkään niin se ihmiselle suotakoon. Mutta se, että ei pysty tekemään arkisia päätöksiä (minkä pitsan ottaisin) on jotain ihan muuta, haittaa arkea ja on jonkunlainen häiriö ihmisessä.
En nyt tiedä liittyykö tähän mutta tuntemani masentunut henkilö kerran vain seisoi todella pitkään kaupan mehuhyllyllä, ei osannut päättää mitä mehua ottaisi. Päätöksen teko, pienikin, vaatii aivoilta jotain mitä masentuneella ei ole.
Hah! Minä en osaa koskaan valita, mitä ruokaa ottaisin. Se taas johtuu siitä, että pidän kaikesta hyvästä. Pelkään pettymystä, jos tuleekin pahaa ruokaa nenän eteen. Sellaiset vaihtoehdot on minulle todella vaikeita, jos kahdessa annoksessa on lempiaineksiani, siis vaikka toisessa valkosipuliaiolia ja toisessa vuohenjuustoa. Olen jossain määrin hedonisti. Lomamatkojen valinnassa on sama juttu. Rakastan matkustelua, mutta saatan valita kohteita ja selata hotelleja viikkokausia. Kun ei voi päästä kaikkialle, haluaa mahdollisimman nautinnollisen loman.
Vierailija kirjoitti:
Minulla menee hermot, kun kaikki päätökset ja tekemiset aina kestää. Päätös uuden auton mallista kesti 2 vuotta. Käytiin koeajoilla ja etsittiin läpi Suomen. Viimeksi keväällä oli sovittu, että mies varaa risteilyn hääpäiväksi, mutta se hyttiluokkien valinta ja otetaanko ruokia ennakkoon vai päätetäänkö vasta laivalla- pohdinta vei niin monta viikkoa, että ne A-luokan hytit, joihin hän oli päätynyt pohdinnoissaan, olikin loppuunmyyty. Jätettiin menemättä kokonaan. Eilen oltiin menossa ravintolaan syömään. Mies tutki netistä listoja koko aamupäivän. Minä sanoin, että mikä tahansa broileri tai naudanliha kelpaa minulle, tulista tai vähemmän tulista. Yhdessä oltiin jo sovittu ravintola ja päästiin sisäänkin vielä. Mies katsoi listaa pitkään, tarjoilija kävi kaksi kertaa kysymässä, joko tilataan. Sitten mies totesi, että ei hän ehkä haluakaan sitä ruokaa, mitä oli ennakkoon miettinyt. Hän halusi lähteä toiseen ravintolaan. Siinä vaiheessa minulta meni hermot ja sanoin, että toiseen ravintolaan en lähde puoleksi tunniksi miettimään, kelpaako mikään, mene yksin ja minä lähden kotiin. Niin tein. Mies tuli kotiin tunnin päästä ja kertoi käyneensä kebabilla, kun ei yksin viitsi mihinkään hienoon paikkaan mennä. Siis v*tuttaa tuollainen jahkailu. Onko kenelläkään vinkkiä, miten hänet saisi nopeammaksi? Anoppi kertoi, että nuorena mieheni oli saanut vuodessa säästettyä 1000€ tililleen, koska oli niin harkitsevainen ja säästäväinen ostamaan mitään. Harkitsevainen on yltiöpositiivinen ilmaisu jahkailijasta.
Tuo on kyllä ominaisuua, jota ei saa muutettua.
Joskus homma toimii noin, että dominoiva ja jopa aggressiivinen puoliso sitten tekee päätökset.
Voisitko alkaa Justiinaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En ikinä toimisi noin kuin pakkotilanteessa. En voisi olla tyytyväinen noin nopeaan päätöksentekoon. Miettisin, että kuinka hyvä olisi tullut kunnollisella suunnittelulla. Sitä paitsi, etkö halunnut fiilistellä (netti)kaupoissa erilaisia materiaaleja ja koneita yms? Siis kyllähän meilläkin se lopullinen remonttipäätös yms. tehtiin ihan hetkessä. Suunnittelijan kanssa istuttiin pöydän ääressä varmaan alle tunti. Mutta tällöin omat ajatukset olivat jo kohtalaisen selkeät.
15
Remontista tuli ihan täydellinen ja se oli erittäin hyvin suunniteltu. Käytin tietysti apuna suunnittelijaa. Hänen kanssaan katsoin läpi erilaisia materiaaleja, mutta ei siihen päätöksen tekoon mennyt kuin hetki, koska tiesin heti mistä tykkään.
Miten ihmeessä tiedät että tulos on täydellinen? Olet käynyt läpi vain vähän vaihtoehtoja. Ehkä parempiakin vaihtoehtoja olisi, et vain tiedä niistä. Tai ehkä toinen remonttifirma olisi tehnyt saman lopputuloksen 5000 e halvemmalla.
Sä olet vaan hidas! Kyllä isonkin suunnitelman voi tehdä nopeasti, kun on nopea muutenkin. Jonkun remppafirmojen kilpailutuksessa pisimpään kestää saada vastaukset kaikista firmoista.
Toinen sun ongelma on se, että sun on "pakko" tutustua KAIKKIIN vaihtoehtoihin, vaikka oikeasti et vakavasti harkitsisi kuin muutamaa. Me nopeammat tiedetään jo valmiiksi, minkälaista halutaan, ja siitä lähdetään rajaamaan tarkemmin. Eikä jäädä märehtimään, josko jossain olisi periaatteessa potentiaalisesti ollut jotain marginaalisesti "parempaa".
Oikeastaan toi on ehkä se syvin ero: nopeat osaavat tyytyä ihan tarpeeksi hyvään, jahkailijat pelkäävät loputtomiin menettävänsä jotain parempaa.
Ajattele kuinka paljon tuolla harkitsevaisuudella säästää! Ei tule rampattua kampaajalla tai lomamatkalla tai ostettua turhia tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En ikinä toimisi noin kuin pakkotilanteessa. En voisi olla tyytyväinen noin nopeaan päätöksentekoon. Miettisin, että kuinka hyvä olisi tullut kunnollisella suunnittelulla. Sitä paitsi, etkö halunnut fiilistellä (netti)kaupoissa erilaisia materiaaleja ja koneita yms? Siis kyllähän meilläkin se lopullinen remonttipäätös yms. tehtiin ihan hetkessä. Suunnittelijan kanssa istuttiin pöydän ääressä varmaan alle tunti. Mutta tällöin omat ajatukset olivat jo kohtalaisen selkeät.
15
Remontista tuli ihan täydellinen ja se oli erittäin hyvin suunniteltu. Käytin tietysti apuna suunnittelijaa. Hänen kanssaan katsoin läpi erilaisia materiaaleja, mutta ei siihen päätöksen tekoon mennyt kuin hetki, koska tiesin heti mistä tykkään.
Miten ihmeessä tiedät että tulos on täydellinen? Olet käynyt läpi vain vähän vaihtoehtoja. Ehkä parempiakin vaihtoehtoja olisi, et vain tiedä niistä. Tai ehkä toinen remonttifirma olisi tehnyt saman lopputuloksen 5000 e halvemmalla.
Koska olen ihan älyttömän tyytyväinen ja enkä mitään muuttaisi. Siis kyllähän materiaaleja ja vaihtoehtoja käy läpi päivässä vaikka kuinka paljon, kun vaan googlettaa. Tiesin heti, että haluan parkettilattian, sitten vain piti valita millaisen parketin haluan. Sen jälkeen menin rautakauppaan ja valitsin sieltä sen mieluisamman vaihtoehdon. Kylppäriin tulee kaakelit, eihän siinä tarvitse muuta kuin valita ne mieluisimmat kaakelit. Suunnittelija neuvoi millaiset kaakelit kannattaa ottaa lattiaan ja minä valitsin mieluisamman värin. Suunnittelija suuunnitteli toimivan keittiön ja sen jälkeen käytiin läpi erilaisia materiaalivaihtoehtoja, jonka jälkeen valitsin sen mieluisamman materiaalin ja värimaailman. Pidän tietyistä väreistä, joten se oli hyvin helppoa. Ja sain erittäin hyvän remonttitarjouksen. Kysyin suosituksia työkavereilta ja tutuilta ja kävin suunnittelijan kanssa katsomassa etukäteen millaista työtä he tekevät. Ja kävi tuuri, että he ottivat työn vastaan. Pyysin tietysti myös muita tarjouksia. Mulla on hyvin voimakas tieto ja tunne siitä, mistä minä pidän, joten sen takia on helppo tehdä päätökset nopeasti. Tietysti tarvitsen apua siinä, mitä materiaalia käytetään mihinkin pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miestä siis ahdistaa tehdä valintoja, koska hän pelkää valitsevansa väärin ja sitten hän pahoittaa mielensä kun häntä alkaa kaduttamaan. Ei ole tervettä, jos pieniinkin valintoihin suhtautuu näin vakavasti. Tuo sama psykologi.
On muitakin motiiveja tehdä päätöksiä hitaasti kuin katumuksen pelko. Luulisi sinun psykologina ymmärtävän, että osa meistä ihmisistä (kuten minä) haluaa kokea mahdollisimman suuria nautintoja, elämyksiä. Itse kuvittelen usein mielessäni, miltä jokin annos maistuu. Jos epäilyttää, ettei ole kovin hyvä, en valitse sitä. Saatan katsoa netissä pitkään vaikka lomamatkoja. Tutustun myös matkakohteisiin ennalta, että saisin mahdollisimman paljon irti. Huom! Yhtään matkaa en ole katunut jälkikäteen, enkä yleensäkään mieti, kaduttaako tehty matka vai ei. Ei ole tapana palata jauhamaan menneitä valintoja. Minulla on myös paljon yhdentekeviä valintoja, joita en mieti. Vaatteet ostan yleensä jostain alesta. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä merkki tai onko muotia vai ei, kunhan päälle mahtuu eikä ole kallis.
Ymmärrän jahkailua, mutta nyt on mittakaava karannut käsistä. Kuinka usein käytte ravintolassa syömässä?
Oliko tämä jotenkin ainutkertainen tilaisuus elämässä? Ymmärrän vielä sen, että joskus on vaikea valita. Mutta en mitenkään sitä, että kun on jo istuttu ravintolan pöytään ja ennakkoon jo tutustuttu listaan, niin vielä pitäisi vaihtaa paikkaa??? Se on jo erittäin huonoa käytöstä.
Seuraavalla kerralla sano miehelle, että kerro joku luku 1-50 välillä (tai kuinka monta ruokalajia menussa on). Kun mies vastaa, että 23. Niin kerro, että valitsit juuri annoksen 23: Kanaa ja mantelia (tai mitä lie onkaan).
Et voi alkaa tekemään päätöksiä puolisosi puolesta. 5-10 vuoden päästä olet ihan loppu, koska joudut tekemään kaikki päätökset parisuhteessa...
Ohjaisin puolison ammattilaisen puheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo nyt toivoton jahkaaja ole, kun on naimisiinkin asti ehtinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En ikinä toimisi noin kuin pakkotilanteessa. En voisi olla tyytyväinen noin nopeaan päätöksentekoon. Miettisin, että kuinka hyvä olisi tullut kunnollisella suunnittelulla. Sitä paitsi, etkö halunnut fiilistellä (netti)kaupoissa erilaisia materiaaleja ja koneita yms? Siis kyllähän meilläkin se lopullinen remonttipäätös yms. tehtiin ihan hetkessä. Suunnittelijan kanssa istuttiin pöydän ääressä varmaan alle tunti. Mutta tällöin omat ajatukset olivat jo kohtalaisen selkeät.
15
Remontista tuli ihan täydellinen ja se oli erittäin hyvin suunniteltu. Käytin tietysti apuna suunnittelijaa. Hänen kanssaan katsoin läpi erilaisia materiaaleja, mutta ei siihen päätöksen tekoon mennyt kuin hetki, koska tiesin heti mistä tykkään.
Miten ihmeessä tiedät että tulos on täydellinen? Olet käynyt läpi vain vähän vaihtoehtoja. Ehkä parempiakin vaihtoehtoja olisi, et vain tiedä niistä. Tai ehkä toinen remonttifirma olisi tehnyt saman lopputuloksen 5000 e halvemmalla.
Sä olet vaan hidas! Kyllä isonkin suunnitelman voi tehdä nopeasti, kun on nopea muutenkin. Jonkun remppafirmojen kilpailutuksessa pisimpään kestää saada vastaukset kaikista firmoista.
Toinen sun ongelma on se, että sun on "pakko" tutustua KAIKKIIN vaihtoehtoihin, vaikka oikeasti et vakavasti harkitsisi kuin muutamaa. Me nopeammat tiedetään jo valmiiksi, minkälaista halutaan, ja siitä lähdetään rajaamaan tarkemmin. Eikä jäädä märehtimään, josko jossain olisi periaatteessa potentiaalisesti ollut jotain marginaalisesti "parempaa".
Oikeastaan toi on ehkä se syvin ero: nopeat osaavat tyytyä ihan tarpeeksi hyvään, jahkailijat pelkäävät loputtomiin menettävänsä jotain parempaa.
Ajattele kuinka paljon tuolla harkitsevaisuudella säästää! Ei tule rampattua kampaajalla tai lomamatkalla tai ostettua turhia tuotteita.
Nopealla päätöksenteollako ei voi päätyä olemaan ostamatta jotain? Erikoinen ajattelutapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo nyt toivoton jahkaaja ole, kun on naimisiinkin asti ehtinyt.
Juuri näin. Olen kotoisin maalta pienestä kylästä. Meillä oli nuorten miesten jahkailu sitä luokkaa, että monet jäi peräkammarin pojiksi, eivätkä naista saaneet. Hidas elämäntyyli oli arvostettava ominaisuus. Hötkyilyä pidettiin yleisesti hermovikana. Muistan kun naapurin isäntä tuli käymään. Hän sanoi oven suussa päivää ja istui penkille. Kukaan ei liiemmin puhunut mitään. Äiti laittoi kahvia tulemaan. Sitten naapurin isäntä aloitti jaaritella jostain aiheesta (esim. hevosen sorkista tai navetan katon korjaamisesta). Yleensä varsinaiseen asiaan pääseminen kesti ja kesti. Nuorena tyttönä nauroin tälle hitaan filmin tyypille, mutta eipä hän mikään poikkeus ollut. Meidän kylässä miehet yleisesti taisi olla Tankki täyteen- ohjelman kaltaisia, hitaita ja rauhallisia mutta päättämättömiä.
Omituisia vastaajia. Mitä tähän liittyy se, että joku kokee hienoksi asiaksi sen, että on pohtinut uutta keittiötä x vuotta ja ihastelee omaa harkitsevuuttaan? Ap:n mies ei saanut yhteistä risteilyä järjestettyä ja pilasi illallisen poistamalla ravintolasta ja jättämällä puolisonsa yksin sinne pahoilla mielin. Ei tuo ole enää harkitsevuuttaan tai edes jahkailua vaan vaikea neuroosi, joka tuottaa kärsimystä ihmiselle itselleen ja lähipiirille. Onko mies muuten ahdistunut tai neuroottinen? Olisi vakavan keskustelun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jahkailua, mutta nyt on mittakaava karannut käsistä. Kuinka usein käytte ravintolassa syömässä?
Oliko tämä jotenkin ainutkertainen tilaisuus elämässä? Ymmärrän vielä sen, että joskus on vaikea valita. Mutta en mitenkään sitä, että kun on jo istuttu ravintolan pöytään ja ennakkoon jo tutustuttu listaan, niin vielä pitäisi vaihtaa paikkaa??? Se on jo erittäin huonoa käytöstä.
Seuraavalla kerralla sano miehelle, että kerro joku luku 1-50 välillä (tai kuinka monta ruokalajia menussa on). Kun mies vastaa, että 23. Niin kerro, että valitsit juuri annoksen 23: Kanaa ja mantelia (tai mitä lie onkaan).
Et voi alkaa tekemään päätöksiä puolisosi puolesta. 5-10 vuoden päästä olet ihan loppu, koska joudut tekemään kaikki päätökset parisuhteessa...
Ohjaisin puolison ammattilaisen puheille.
Just joo, niinkuin hitaus olis jokin sairaus! Meillä molemmat on aika hitaita päättämään. Sen takia kattoremontin suunnittelu ollut vireillä 5 kesää. Meille käy myös usein niin, että ei lähdetäkään minnekään matkalle, vaikka on suunniteltu. Ei jotenkin vaan osaa päättää, kannattaako siihen laittaa rahaa. Aikaiset aamulento on minusta niin kauheita, että jätän mieluummin matkustamatta kuin lähden ajamaan kohti lentokenttää aamulla klo 3. Ukkoni taas vihaa kaupunkeja, isoja hotelleja ja kiirettä. Semmoiset tekemiset, jotka vaatii paljon vaivaa, jää meiltä molemmilta usein kesken. Terassi saatiin tehtyä, mutta toiselta puolelta puuttuu kaide, kun puutavara loppui kesken. Antaa olla, minä ajattelen. Tehdään sitten jos keskeneräisyys alkaa ärsyttää. Mielestäni olen ihan normaali. En vaan jaksa stressata joka pikkujutusta.
Meillä minä olen selkeästi nopeampi päättäjä, mies harkitsevampi. Ollaan oltu yhdessä jo vuosia. Alkuun mies tuumaili paljon myös pienempiä asioita tyyliin mitä syödään huomenna ja mitä ruokakaupasta ostetaan. Osittain tämä johtui minusta miehen elämäntilanteesta: ei hänellä ollut kiire minnekään (ja aina löytyi kaveri seuraksi vaikka kaupoille). Eli tuumailu ja vertailu oli ajanvietettä, kivaa tekemistä. Minulla taas siihen ei ollut yhtä paljon aikaa käytettäväksi. Juttelemalla päästiin eteenpäin, mies kyllä ymmärsi minunkin näkökantani tosi hyvin.
Nykyään mies voi käyttää (minun mielestä) paljon aikaa sellaisten ostopäätösten tekemiseen, jotka koskee vain häntä, vaikka harrastevälineitä. Nehän on hänen omia juttujaan, eikä vaikuta meidän arkeen tai elämään. Lisäksi mies tekee tämän tuumailun itse - minä en lähde hänen kanssaan kauppaan kuudetta kertaa katsomaan jotain rannekelloa. Mielipiteeni kerron, jos mies sitä kysyy, mutta tuohon varsinaiseen jahkailuun en osallistu. Eikä mies sitä millään tavalla oletakaan minulta. Nykyään me lähinnä vitsaillaan tästä, riitaa ei tule koskaan. Alkuun kyllä tuli muutamaankin kertaan...
Ravintolat, reissut, kotiin liittyvät päätökset tehdään tietysti yhdessä, mutta niistä suoriudutaan aika nopeasti ja niitä on suhteellisen vähän. Mies ei ikinä jahkaile esim. reissuasioita, koska tietää, että vaikka edullisia lentoja ei voi jäädä miettimään kuukaudeksi. Lisäksi asutaan vuokralla ja lapsia ei ole, eli esimerkiksi remonttijuttuja meillä ei ole mietintälistalla oikein ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En ikinä toimisi noin kuin pakkotilanteessa. En voisi olla tyytyväinen noin nopeaan päätöksentekoon. Miettisin, että kuinka hyvä olisi tullut kunnollisella suunnittelulla. Sitä paitsi, etkö halunnut fiilistellä (netti)kaupoissa erilaisia materiaaleja ja koneita yms? Siis kyllähän meilläkin se lopullinen remonttipäätös yms. tehtiin ihan hetkessä. Suunnittelijan kanssa istuttiin pöydän ääressä varmaan alle tunti. Mutta tällöin omat ajatukset olivat jo kohtalaisen selkeät.
15
Remontista tuli ihan täydellinen ja se oli erittäin hyvin suunniteltu. Käytin tietysti apuna suunnittelijaa. Hänen kanssaan katsoin läpi erilaisia materiaaleja, mutta ei siihen päätöksen tekoon mennyt kuin hetki, koska tiesin heti mistä tykkään.
Miten ihmeessä tiedät että tulos on täydellinen? Olet käynyt läpi vain vähän vaihtoehtoja. Ehkä parempiakin vaihtoehtoja olisi, et vain tiedä niistä. Tai ehkä toinen remonttifirma olisi tehnyt saman lopputuloksen 5000 e halvemmalla.
Sä olet vaan hidas! Kyllä isonkin suunnitelman voi tehdä nopeasti, kun on nopea muutenkin. Jonkun remppafirmojen kilpailutuksessa pisimpään kestää saada vastaukset kaikista firmoista.
Toinen sun ongelma on se, että sun on "pakko" tutustua KAIKKIIN vaihtoehtoihin, vaikka oikeasti et vakavasti harkitsisi kuin muutamaa. Me nopeammat tiedetään jo valmiiksi, minkälaista halutaan, ja siitä lähdetään rajaamaan tarkemmin. Eikä jäädä märehtimään, josko jossain olisi periaatteessa potentiaalisesti ollut jotain marginaalisesti "parempaa".
Oikeastaan toi on ehkä se syvin ero: nopeat osaavat tyytyä ihan tarpeeksi hyvään, jahkailijat pelkäävät loputtomiin menettävänsä jotain parempaa.
Ajattele kuinka paljon tuolla harkitsevaisuudella säästää! Ei tule rampattua kampaajalla tai lomamatkalla tai ostettua turhia tuotteita.
Nopealla päätöksenteollako ei voi päätyä olemaan ostamatta jotain? Erikoinen ajattelutapa.
Miten tuo sitten eroaa hitaasta päätöksenteosta? Kun minä mietin että pitäisikö ostaa palju, tai ehkä ei saa sittenkään, joten ei osteta. Ja sitten taas parin kuukauden päästä mietin samaa ja tutkin malleja ja päätän että ei osteta. Sama puolen vuoden päästä uudestaan. Ja taas vuoden. Jne. Niin minäkö en olekaan jahkaaja vaan nopea useiden päätösten tekijä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En ikinä toimisi noin kuin pakkotilanteessa. En voisi olla tyytyväinen noin nopeaan päätöksentekoon. Miettisin, että kuinka hyvä olisi tullut kunnollisella suunnittelulla. Sitä paitsi, etkö halunnut fiilistellä (netti)kaupoissa erilaisia materiaaleja ja koneita yms? Siis kyllähän meilläkin se lopullinen remonttipäätös yms. tehtiin ihan hetkessä. Suunnittelijan kanssa istuttiin pöydän ääressä varmaan alle tunti. Mutta tällöin omat ajatukset olivat jo kohtalaisen selkeät.
15
Remontista tuli ihan täydellinen ja se oli erittäin hyvin suunniteltu. Käytin tietysti apuna suunnittelijaa. Hänen kanssaan katsoin läpi erilaisia materiaaleja, mutta ei siihen päätöksen tekoon mennyt kuin hetki, koska tiesin heti mistä tykkään.
Miten ihmeessä tiedät että tulos on täydellinen? Olet käynyt läpi vain vähän vaihtoehtoja. Ehkä parempiakin vaihtoehtoja olisi, et vain tiedä niistä. Tai ehkä toinen remonttifirma olisi tehnyt saman lopputuloksen 5000 e halvemmalla.
Sä olet vaan hidas! Kyllä isonkin suunnitelman voi tehdä nopeasti, kun on nopea muutenkin. Jonkun remppafirmojen kilpailutuksessa pisimpään kestää saada vastaukset kaikista firmoista.
Toinen sun ongelma on se, että sun on "pakko" tutustua KAIKKIIN vaihtoehtoihin, vaikka oikeasti et vakavasti harkitsisi kuin muutamaa. Me nopeammat tiedetään jo valmiiksi, minkälaista halutaan, ja siitä lähdetään rajaamaan tarkemmin. Eikä jäädä märehtimään, josko jossain olisi periaatteessa potentiaalisesti ollut jotain marginaalisesti "parempaa".
Oikeastaan toi on ehkä se syvin ero: nopeat osaavat tyytyä ihan tarpeeksi hyvään, jahkailijat pelkäävät loputtomiin menettävänsä jotain parempaa.
Ajattele kuinka paljon tuolla harkitsevaisuudella säästää! Ei tule rampattua kampaajalla tai lomamatkalla tai ostettua turhia tuotteita.
Nopealla päätöksenteollako ei voi päätyä olemaan ostamatta jotain? Erikoinen ajattelutapa.
Miten tuo sitten eroaa hitaasta päätöksenteosta? Kun minä mietin että pitäisikö ostaa palju, tai ehkä ei saa sittenkään, joten ei osteta. Ja sitten taas parin kuukauden päästä mietin samaa ja tutkin malleja ja päätän että ei osteta. Sama puolen vuoden päästä uudestaan. Ja taas vuoden. Jne. Niin minäkö en olekaan jahkaaja vaan nopea useiden päätösten tekijä?
Tuo taas on saivartelua. Nopea päätöksentekijä tekee päätöksen ja pysyy siinä, ellei tilanne olennaisesti muutu. Sinä palaat samaan päätökseen uudelleen ja uudelleen. Hämmentävää, että tätä pitää edes selittää.
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Äkkilähtö useamman kuukauden päähän
Onko löytynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Äkkilähtö useamman kuukauden päähän
Onko löytynyt?
Minä tulkitsen tuon niin, että sopii etukäteen, että jos esim. loma-aikaan heinäkuussa tulee sopiva äkkilähtö, sitten lähdetään. Järjestää asiansa niin, että on mahdollista lähteä. Että on rahaa, koiralle/kissalle/hamsterille hoitaja, passit voimassa, matkavakuutus, kirjastokirjat palautettu, laskut maksettu tai laitettu maksupalveluun, maitohappobakteerit ja rakkolaastarit ostettu. Minulla on aina lista, mitä pitää tehdä, jos on lähdössä matkoille. Pyydän jopa huonekasveista katselijan yleensä hyvissä ajoin ennen matkaa. Vihaan spontaaneja ihmisiä, joilta on järki kateissa.
Sä olet vaan hidas! Kyllä isonkin suunnitelman voi tehdä nopeasti, kun on nopea muutenkin. Jonkun remppafirmojen kilpailutuksessa pisimpään kestää saada vastaukset kaikista firmoista.
Toinen sun ongelma on se, että sun on "pakko" tutustua KAIKKIIN vaihtoehtoihin, vaikka oikeasti et vakavasti harkitsisi kuin muutamaa. Me nopeammat tiedetään jo valmiiksi, minkälaista halutaan, ja siitä lähdetään rajaamaan tarkemmin. Eikä jäädä märehtimään, josko jossain olisi periaatteessa potentiaalisesti ollut jotain marginaalisesti "parempaa".
Oikeastaan toi on ehkä se syvin ero: nopeat osaavat tyytyä ihan tarpeeksi hyvään, jahkailijat pelkäävät loputtomiin menettävänsä jotain parempaa.