Lue keskustelun säännöt.
Menin naimisiin toivottoman jahkailijan kanssa. Pystyyköhän siihen vaikuttamaan?
01.07.2018 |
Minulla menee hermot, kun kaikki päätökset ja tekemiset aina kestää. Päätös uuden auton mallista kesti 2 vuotta. Käytiin koeajoilla ja etsittiin läpi Suomen. Viimeksi keväällä oli sovittu, että mies varaa risteilyn hääpäiväksi, mutta se hyttiluokkien valinta ja otetaanko ruokia ennakkoon vai päätetäänkö vasta laivalla- pohdinta vei niin monta viikkoa, että ne A-luokan hytit, joihin hän oli päätynyt pohdinnoissaan, olikin loppuunmyyty. Jätettiin menemättä kokonaan. Eilen oltiin menossa ravintolaan syömään. Mies tutki netistä listoja koko aamupäivän. Minä sanoin, että mikä tahansa broileri tai naudanliha kelpaa minulle, tulista tai vähemmän tulista. Yhdessä oltiin jo sovittu ravintola ja päästiin sisäänkin vielä. Mies katsoi listaa pitkään, tarjoilija kävi kaksi kertaa kysymässä, joko tilataan. Sitten mies totesi, että ei hän ehkä haluakaan sitä ruokaa, mitä oli ennakkoon miettinyt. Hän halusi lähteä toiseen ravintolaan. Siinä vaiheessa minulta meni hermot ja sanoin, että toiseen ravintolaan en lähde puoleksi tunniksi miettimään, kelpaako mikään, mene yksin ja minä lähden kotiin. Niin tein. Mies tuli kotiin tunnin päästä ja kertoi käyneensä kebabilla, kun ei yksin viitsi mihinkään hienoon paikkaan mennä. Siis v*tuttaa tuollainen jahkailu. Onko kenelläkään vinkkiä, miten hänet saisi nopeammaksi? Anoppi kertoi, että nuorena mieheni oli saanut vuodessa säästettyä 1000€ tililleen, koska oli niin harkitsevainen ja säästäväinen ostamaan mitään. Harkitsevainen on yltiöpositiivinen ilmaisu jahkailijasta.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Hienoa kun tulit tänne avaamaan toista näkökulmaa!
Voitko kertoa vielä, mitä siinä ”jahkailussa” tapahtuu? Ovatko kaikki vaihtoehdot tosiaan mahdollisia ja pohdit niitä joka kantilta, vai onko sinulla alusta asti mielessä lopullinen valinta mutta haluat harkinnalla varmistua että se on hyvä?Esimerkiksi se keittiö, onko jo suunnittelun alkaessa tiedossa että hankitte modernin valkoisen keittiön suomalaiselta valmistajalta, vai lähteekö mietintö ihan siitä että mitäs kaikkia niitä keittiövaihtoehtoja maailmassa on ja perehdytään niihin?
Mikä päätoksenteossa pelottaa (olettaen että siinä jokin pelottaa)?
Ja viimeisenä, mitä työtä voi tehdä noin rauhallinen ja harkitsevainen henkilö? Voisi luulla että moni työ tuo eteen yllättäviä tilanteita, joissa täytyy tehdä nopeasti ratkaisu.
Hmmm...
Usein se miettiminen sinänsä on arvokasta. Jos ajattelen, että ravintolakäynti, lomamatka, kynsihoito tai keittöremppa on kiva ja hyvä asia, niin asian pohtiminen on jonosa sitä "kivaa". Esim. lomasta tai ravintolakäynnistä menee iso osa hukkaan, jos sitä ei eka rauhassa pohdi.
Vaihtoehdot on yleensä jo varsin rajatut, mutta haluan olla siitä varma. Kyllä ketuttaisi puoli vuotta remontin jälkeen huomata, että sittenkin olisi pitänyt kaataa seinä tai laittaa ne 2 tiskikonetta. Kavereille on käynyt vahinkoja, että on tehty nopea päätös ja sitten huomattu että lomakohteessa on sadekausi, uuden talon vieressä on hyttyssuo, lyhyt kampaus ei todellakaan sovi, pellavamekko on aina ryppyinen, koira on hankalahoitoinen ja lapsi vielä hankalampi. Kun ei ole kunnolla mietitty.
Teen töitä suunnittelijana (siis tuotekehitystä).
T.15
Ei hitsi, nyt alkoi naurattaa kun kirjoitin olevani suunnittelija. Oikeasti minulla siis on englanninkielinen titteli. En ole koskaan ennen ajatellut samaan aikaan tätä suunnitelmallisuuttani ja ammattiani suomeksi. Aika hyvin sopii.
T. 15/20
Mä vielä jotenkin ymmärrän sen, että miehellä kestää pitkään annoksen valitseminen – se kertoo hänen temperamentistaan. Mutta se, että mies halusi vaihtaa ravintolaa, oli mielestäni vain itsekästä ja jopa törkeää! Ihan kuin se yksi HÄNEN annoksensa olisi niin mielettömän tärkeä asia, että sen onnistumiseksi olisi oikeutettua juoksuttaa ap:ta ravintolasta toiseen.
Itse en kyllä sietäisi tuollaista miestä hetkeäkään....
Asia on helppo korjata. Jätä se sika.
Ap, tekeekö miehesi muita kuin rahaan liittyviä päätöksiä nopeasti? Onko jahkailu ongelma työssä vai peräti etu? Eli tarkoitan että vaatiiko miehen työ pitkäjänteistä pohdintaa, jolloin se rohkaisee käyttämään samaa tyyliä muissakin asioissa. Jos joka asiaa pohtii näin kauan, niin että se jo estää tekemästä asioita, on kyseessä jo mielenhäiriö. Eli suosittelin ottamaan lääkäriin tai psykologiin yhteyttä... Terveisin psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile viedä mies johonkin ”kokin yllätymenu” -ravintolaan 😀 Voisi olla mukava kokemus, kun se hankala päätöksenteko jää kerrankin pois.
Olisiko se mahdollista, että sinä teet päätökset. Selitä miehelle, että haluat helpottaa hänen elämäänsä ja tehdä päätökset itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n miestä siis ahdistaa tehdä valintoja, koska hän pelkää valitsevansa väärin ja sitten hän pahoittaa mielensä kun häntä alkaa kaduttamaan. Ei ole tervettä, jos pieniinkin valintoihin suhtautuu näin vakavasti. Tuo sama psykologi.
I feel you. Ei voi muuttaa. Samanlaisen kanssa naimisissa nyt kuudettatoista vuotta. Kasvattanut kummasti omaa kärsivällisyyttä ja luonnetta, vaikka välillä vieläkin hitsaa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla menee hermot, kun kaikki päätökset ja tekemiset aina kestää. Päätös uuden auton mallista kesti 2 vuotta. Käytiin koeajoilla ja etsittiin läpi Suomen. Viimeksi keväällä oli sovittu, että mies varaa risteilyn hääpäiväksi, mutta se hyttiluokkien valinta ja otetaanko ruokia ennakkoon vai päätetäänkö vasta laivalla- pohdinta vei niin monta viikkoa, että ne A-luokan hytit, joihin hän oli päätynyt pohdinnoissaan, olikin loppuunmyyty. Jätettiin menemättä kokonaan. Eilen oltiin menossa ravintolaan syömään. Mies tutki netistä listoja koko aamupäivän. Minä sanoin, että mikä tahansa broileri tai naudanliha kelpaa minulle, tulista tai vähemmän tulista. Yhdessä oltiin jo sovittu ravintola ja päästiin sisäänkin vielä. Mies katsoi listaa pitkään, tarjoilija kävi kaksi kertaa kysymässä, joko tilataan. Sitten mies totesi, että ei hän ehkä haluakaan sitä ruokaa, mitä oli ennakkoon miettinyt. Hän halusi lähteä toiseen ravintolaan. Siinä vaiheessa minulta meni hermot ja sanoin, että toiseen ravintolaan en lähde puoleksi tunniksi miettimään, kelpaako mikään, mene yksin ja minä lähden kotiin. Niin tein. Mies tuli kotiin tunnin päästä ja kertoi käyneensä kebabilla, kun ei yksin viitsi mihinkään hienoon paikkaan mennä. Siis v*tuttaa tuollainen jahkailu. Onko kenelläkään vinkkiä, miten hänet saisi nopeammaksi? Anoppi kertoi, että nuorena mieheni oli saanut vuodessa säästettyä 1000€ tililleen, koska oli niin harkitsevainen ja säästäväinen ostamaan mitään. Harkitsevainen on yltiöpositiivinen ilmaisu jahkailijasta.
Mikset itse tilaa niitä matkoja ym, olkoon jahkailija lähtemättä, lähde ainakin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En ikinä toimisi noin kuin pakkotilanteessa. En voisi olla tyytyväinen noin nopeaan päätöksentekoon. Miettisin, että kuinka hyvä olisi tullut kunnollisella suunnittelulla. Sitä paitsi, etkö halunnut fiilistellä (netti)kaupoissa erilaisia materiaaleja ja koneita yms? Siis kyllähän meilläkin se lopullinen remonttipäätös yms. tehtiin ihan hetkessä. Suunnittelijan kanssa istuttiin pöydän ääressä varmaan alle tunti. Mutta tällöin omat ajatukset olivat jo kohtalaisen selkeät.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Hienoa kun tulit tänne avaamaan toista näkökulmaa!
Voitko kertoa vielä, mitä siinä ”jahkailussa” tapahtuu? Ovatko kaikki vaihtoehdot tosiaan mahdollisia ja pohdit niitä joka kantilta, vai onko sinulla alusta asti mielessä lopullinen valinta mutta haluat harkinnalla varmistua että se on hyvä?Esimerkiksi se keittiö, onko jo suunnittelun alkaessa tiedossa että hankitte modernin valkoisen keittiön suomalaiselta valmistajalta, vai lähteekö mietintö ihan siitä että mitäs kaikkia niitä keittiövaihtoehtoja maailmassa on ja perehdytään niihin?
Mikä päätoksenteossa pelottaa (olettaen että siinä jokin pelottaa)?
Ja viimeisenä, mitä työtä voi tehdä noin rauhallinen ja harkitsevainen henkilö? Voisi luulla että moni työ tuo eteen yllättäviä tilanteita, joissa täytyy tehdä nopeasti ratkaisu.
Hmmm...
Usein se miettiminen sinänsä on arvokasta. Jos ajattelen, että ravintolakäynti, lomamatka, kynsihoito tai keittöremppa on kiva ja hyvä asia, niin asian pohtiminen on jonosa sitä "kivaa". Esim. lomasta tai ravintolakäynnistä menee iso osa hukkaan, jos sitä ei eka rauhassa pohdi.
Vaihtoehdot on yleensä jo varsin rajatut, mutta haluan olla siitä varma. Kyllä ketuttaisi puoli vuotta remontin jälkeen huomata, että sittenkin olisi pitänyt kaataa seinä tai laittaa ne 2 tiskikonetta. Kavereille on käynyt vahinkoja, että on tehty nopea päätös ja sitten huomattu että lomakohteessa on sadekausi, uuden talon vieressä on hyttyssuo, lyhyt kampaus ei todellakaan sovi, pellavamekko on aina ryppyinen, koira on hankalahoitoinen ja lapsi vielä hankalampi. Kun ei ole kunnolla mietitty.
Teen töitä suunnittelijana (siis tuotekehitystä).
T.15
Teen nopeasti päätökset, mutta en ole kuitenkaan harkitsematon. Tarkistaisin nuo edellä mainitut asiat, mutta en tarvitse siihen kauan aikaa. Tehdessäni päätöksen lähteä lomalle googlaan mikä on paras kuukausi matkustaa minnekin. Kysyn aina ohjeita ja neuvoja Tripadvisorista. Helpompi suoraan kysyä kuin kahlata niitä viestejä läpi. Kysyn aina kampaajalta neuvoja millainen malli minulle sopisi ja sen mukaan mennään. Remontoidessa olen käyttänyt apuna sisustussuunnittelijaa. Hän antaa eri vaihtoehtoja, joista valitsen sen mieluisamman. Ihan turhaa itse pähkäillä noita asioita, kun ei ole tarpeeksi tietotaitoa.
Koiraa valitessa jututin koiraihmisiä ja löysin nopeasti juuri minulle sopivan rodun ja sattui vielä löytymään aivan ihana yksilö. Minulla on tapana kysyä neuvoa ja sitten onkin helppo tehdä nopeasti päätökset, kun kuitenki tietää mistä tykkää ja mitä haluaa. Olen tehnyt elämässäni todella nopeita päätöksiä, mutta kaikki asiat on mennyt aina hyvin.
Voi olla pitkällinen tie oppi ripeään päätöksentekoon. Vastedes jos ryhdytte johonkin niin sovitte päivän johon mennessä on päätös synnyttävä tai muuten koko suunnitelma raukeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miestä siis ahdistaa tehdä valintoja, koska hän pelkää valitsevansa väärin ja sitten hän pahoittaa mielensä kun häntä alkaa kaduttamaan. Ei ole tervettä, jos pieniinkin valintoihin suhtautuu näin vakavasti. Tuo sama psykologi.
Niinpä. Ja mistähän mies on oppinut olemaan ylitarkkaavainen ja harkitsevainen valinnoissaan siitä saaden hyväksyntää, kehuja ja vääristä valinnoista kylmyyttä tms.? Varmaan pitkälle aikuisuuteen asti. Samaa metodia ap voi käyttää, osoittaa ylpeyttään ja iloaan miestä kohtaan tämän tehdessä edes pieniä, nopeita valintoja sekä päätöksiä.
Kyllä tuota voi parantaa. Kerrot miehelle, että et jaksa enää sitä, että naurettavan kokoisiin päätöksiin menee aikaa vaikka kuinka. Pyydä, että miehesi opettelee tuosta ikävästä epävarmuudesta eroon. Oma mieheni on oppinut aika hyvin. Tuollainen jahkailu on itsekästä ja tyhmää.
Menkää nyt vaikka ravintolaan ja sovitte, että päätös tehdään vaikka kahdessa minuutissa. Miehesi kannatta opetella muistamaan, että yksi ravintola-annos tai muu vastaava ei vain ole niin tärkeä, että siitä kannattaisi tehdä niin iso asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En ikinä toimisi noin kuin pakkotilanteessa. En voisi olla tyytyväinen noin nopeaan päätöksentekoon. Miettisin, että kuinka hyvä olisi tullut kunnollisella suunnittelulla. Sitä paitsi, etkö halunnut fiilistellä (netti)kaupoissa erilaisia materiaaleja ja koneita yms? Siis kyllähän meilläkin se lopullinen remonttipäätös yms. tehtiin ihan hetkessä. Suunnittelijan kanssa istuttiin pöydän ääressä varmaan alle tunti. Mutta tällöin omat ajatukset olivat jo kohtalaisen selkeät.
15
Remontista tuli ihan täydellinen ja se oli erittäin hyvin suunniteltu. Käytin tietysti apuna suunnittelijaa. Hänen kanssaan katsoin läpi erilaisia materiaaleja, mutta ei siihen päätöksen tekoon mennyt kuin hetki, koska tiesin heti mistä tykkään.
On tilanteita, joissa kannattaa tehdä nopeita päätöksia "carpe diem" -tyyliin. Mutta ne pitää tunnistaa erikseen ja niidenkin kohdalla on yleensä päätös tehty jo paljon aiemmin. Tilaisuutta on vain odotettu latentisti tulevan eteen.
Yleisesti ottaen mitä hankalampi ongelma tai päätös on ratkaistava sitä enemmän kannattaa käyttää aikaa oneglman määrittelyyn ja sitten erilaisten vaihtoehtoisten menettelytapojen generoimiseen. Tätä moni kutsuu jahkailuksi, mutta oikeiden päätösten tekeminen oikealla tavalla tunnistettuihin tarpeisiin mahdollistaa sen, että saa elämässään aikaiseksi paljon enemmän tuloksia kuin sellainen, joka ad hoc hyppii sinne tänne ja joka jatkuvasti joutuu muuttamaan päätöksiään tai suunnitelmiaan.
Esimerkiksi Mauno Koivistoa sanottiin jahkailijaksi, joka ei osannut tehdä päätöksiä, mutta hän eteni satamamiehestä tasavallan presidentiksi ja muutti Suomen presidenttivaltaisen perustuslain aivan uuteen uskoon sekä huomaamattomasti liitti Suomen tiukasti länteen.
Jos jotain suurta asiaa, avioliittoa, asunnon tai auton ostoa, lapsen tekoa tms harkitsee pitkään niin se ihmiselle suotakoon. Mutta se, että ei pysty tekemään arkisia päätöksiä (minkä pitsan ottaisin) on jotain ihan muuta, haittaa arkea ja on jonkunlainen häiriö ihmisessä.
En nyt tiedä liittyykö tähän mutta tuntemani masentunut henkilö kerran vain seisoi todella pitkään kaupan mehuhyllyllä, ei osannut päättää mitä mehua ottaisi. Päätöksen teko, pienikin, vaatii aivoilta jotain mitä masentuneella ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse olen harkitsevainen ja hitaasti lämpiävä. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Olisi kovin vaikeaa elää spontaanin ihmisen kanssa. Onneksi puolisoni on samanlainen hidas hämäläinen. Nopea ystäväni nauraa joskus katketakseen hidasteluani. Esim. hänestä oli huvittavaa kun vuonna 2016 alettiin miettimään, että v. 2017 voisi alkaa suunnitella keittiöremppaa jotta sitten 2018 sen voisi toteuttaa. Minusta tämä taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Jos nopeita päätöksiä tarvitaan, ne pitää valmistella. Esim. voi jo vuotta aiemmin miettiä, että jos tulisi vastaan hyvä äkkilähtö tähän, tähän tai tähän kohteeseen, niin tilataan ja mennään. Mutta se äkkilähdölle lähtö pitää siis rauhassa miettiä ja tarkoitan nyt useamman kk mietintäaikas. Ei mitään viikkoa.
Voisiko ap muuttaa itseään? Nopeatempoiset ihmiset ovat harkitsevien mielestä ihan yhtä kummallisia ja rasittavia kuin toisin päin.
Kun asuntoni remontoitiin, kahdessa viikossa olin löytänyt työmiehet, suunnitelmat oli tehty ja kaikki materiaalit ja kalusteet oli valittu. Remontista tuli todella hyvä ja olen lopputulokseen tyytyväinen.
Tuo kuulostaa aivan kamalalta. En ikinä toimisi noin kuin pakkotilanteessa. En voisi olla tyytyväinen noin nopeaan päätöksentekoon. Miettisin, että kuinka hyvä olisi tullut kunnollisella suunnittelulla. Sitä paitsi, etkö halunnut fiilistellä (netti)kaupoissa erilaisia materiaaleja ja koneita yms? Siis kyllähän meilläkin se lopullinen remonttipäätös yms. tehtiin ihan hetkessä. Suunnittelijan kanssa istuttiin pöydän ääressä varmaan alle tunti. Mutta tällöin omat ajatukset olivat jo kohtalaisen selkeät.
15
Remontista tuli ihan täydellinen ja se oli erittäin hyvin suunniteltu. Käytin tietysti apuna suunnittelijaa. Hänen kanssaan katsoin läpi erilaisia materiaaleja, mutta ei siihen päätöksen tekoon mennyt kuin hetki, koska tiesin heti mistä tykkään.
Miten ihmeessä tiedät että tulos on täydellinen? Olet käynyt läpi vain vähän vaihtoehtoja. Ehkä parempiakin vaihtoehtoja olisi, et vain tiedä niistä. Tai ehkä toinen remonttifirma olisi tehnyt saman lopputuloksen 5000 e halvemmalla.
Anoppi on melko hidas lämpenemään uusille asioille ja ihmisille, ehkä hiukan ujokin, mutta oikein sydämellinen ja sopuisa ihminen. Ei ole minusta mitenkään hallitseva tai määräilevä. Mieheni isää en ole tavannut, kuollut jo ennen kuin alettiin seurustella.
Miehelläni on veli, joka asuu vielä lapsuudenkodissa ja säästää oman kodin käsirahaa varten.
-ap