V...! Julkinen terveyskeskus sai sittenkin tietää käyntini yksityisellä ja siellä määrätyt lääkkeet. Kaikki on pilalla! Olkaa muut fiksumpia :/

Vierailija kirjoitti:

Ei reseptitietoja enää voi kieltää.

Kyllä voi. Ainoastaan pkv-lääkkeiden näkymistä ei voi estää reseptikatselussa.

Yksityisellä ei kuitenkaan näy julkisen tiedot? Ainakaan minun kohdalla ei ole näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

jos on mt merkintä ,niin usein saa paskaa kohtelua. eli aina pitää korostaa että "tulen nyt korvatulehdusta näyttämään"tms käynnin syy, usein lääkäri keskittyy johonkin mielialan tenttaamiseen ,vaikka masennus olisi ollut noin 15 vuotta sitten.ymmärrän ap tuskaa.

mielenterveys potilaat kuolevat tilastollisesti nuorempina sairauksiin, kuten syöpiin.sydänsairauksiin ym koska lääkärit laittaa asiat mt piikkiin. medical gaslight on oikea ilmiö ja siihen kuolee ihmisiä oikeasti kuten se bb tyyppi.

on epäammatillista jättää mt potilaan fyysinen terveys tutkimatta ja hoitamatta.

Psykiatrisen potilaan päänsärkyä, oksentelua, ja näkö- tai esim. myrkytysharhoja ei edes lähdetä tutkimaan, koska jos papereista huomataan, että tällähän on skitsofrenia, niin potilas siirretään psykiatrian osastolle tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun psyykkisesti terveeltä potilaalta olisi vastaavassa tilanteessa esim. kuvattu pää.

Itse olin vuosia sitten masennuksesta toivuttuani potilaana psykiatrisella osastolla työkykyarviossa. Osastolla olin toisen naisen kanssa yhtenä iltana saunomassa, ja hän rupesi puhumaan jalastaan, jota oli päivemmällä näyttänyt psykiatrille. Oli ilmeisesti joku verikoe aiemmin päivällä otettu, mutta ei ollut siitä mitään kommenttia. Itse olen ammatiltani lääkäri (tämä toinen potilas ei ammattiani tiennyt) ja se oli kyllä aivan selvä syvä laskimotukos. Eli tämän olisi kyllä pitänyt päästä päivystyksellisesti somaattiselle puolelle tutkimuksiin, mutta en tiedä pääsikö missään vaiheessa.

Sillä samalla jaksolla huomattiin minulla itselläni kilpirauhasarvoissa häikkää, ja psykiatri teki lähetteen sisätaudeille. Kotiuduttuani jaksolta rupesin 2-3 kk kuluttua soittelemaan sisätautien ajanvaraushoitajalle , että onko tulossa aikaa. No ei ollut, lähete oli peruutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on pahempi ihmisoikeudet ja yksityisyys vai teoreettinen mahdollisuus lääkkeiden väärinkäyttöön mitä se ikinä tarkoittaakaan? Vaikuttaa että on keksitty abstrakti uhka, lääkkeiden väärinkäyttö. Kuten abstraktien uhkien torjumisessa yleensäkin niin pyritään kieltämään jotain hyvin huterilla, fiilispohjaisilla, perusteilla. Kun keskitytään tekaistuihin ongelmiin niin jää oikeat asiat hoitamatta. Esim. mainittu yksityisyys ja tehokas lääkehoito.

Lääkärinä vastaan, että väärinkäyttö ja mahdolliset haitalliset yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa. Mä hoidan kriittisesti somaattisesti sairaita potilaita, joilla lääkkeissä mm. Verenohennuslääkkeitä ja syöpälääkkeitä. Tähän komboon yksikin väärä valmiste voi tappaa. Lääkärin pitää saada tietää kaikissa tilanteissa hoitamansa potilaan lääkelista ja valitettavasti hoito kapeutuu huomattavast

Apteekeissa käsittääkseni nykyään tarkistetaan myös pyydetyn lääkkeen yhteisvaikutukset muihin asiakkaan käyttämiin lääkkeisiin, siellähän ne ainakin näkyy kaikki. Ja käsittääkseni itse asiassa kaikki lääkitykset näkyvät lääkärille nykyään myös, vaikka olisi salaus laajemmin muihin tietoihin.

Potilas voi itse myös kertoa siinä vaiheessa kun lääkistystä ollaan määrämässä näistä muista käyttämistään lääkkeistä. Koko hoitokertomusta mt-puolelta ei pitäisi vaatia jonkin ihan toisen, somaattisen sairauden hoitoon.

En myöskään ymmärrä, miksi pitäisi lähtökohtaisesti 100% luottaa täysin vieraaseen ihmiseen, varsinkin kun julkisella puolella on usein vastassa eri lääkäri kuin millä on aiemmin käynyt. Olisi aivan eri asia päästä aina samalle hoitavalle lääkärille, johon on mudostunut jo luottamus. Käyntiaika on usein myös riittämättömän lyhyt kaikille asioille. Ja kyllä sinunkin pitäisi tietää, että joillekin valitettavasti nuo mt-dignoosit vaikuttaa, jopa tiedostamatta, vaikkei pahaa tarkoittaisi. Ihmisiä ne lääkäritkin on, ja on toisinaan oikeasti ongelma, ettei vättämättä saa ajoissa hoitoa somaattisiin oireisiin ja sairauteen, jos on mt-diagnoosia myös, varsinkin jos ei ole heti selkeää oirekuvaa, mistä vaivasta on kyse, vaan vaatisi esim. lisätutkimuksia. Ja jos se lyhyt vastaanottoaika menee lääkärillä osin nyt sitten mt-puolenkin pohtimiseen, niin ei se vättämättä ole hyvä.

Ja kyllä, potilaalla on oikeus valita yksityisyydensuoja ja kieltää mt-ketomusten lukeminen itselleen vierailta henkilöiltä. Jopa hoitonsa kustannuksella. Kuitenkin esim. aloituksen tapauksessa siitä on kuitenkin todennäkäisesti potilaalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Ihmisen peruspsykologiaa on myös se, että luottamuksen rakentumiseen menee jonkin aikaa, ja se on ihan tervettä ja nomaalia. Nykyään ihmisiltä odotetaan ilmeisesti lääkäikäynneilläkin jotain robottimaista liukuhihnatoimintaa, mikä ei ole ihmisille kyllä kovin luontaista henkilöhotaisissa vaikeissa ja aroissakin asioissa kuten terveysasiat usein ovat. Ymmärrän, että se olisi lääkärin kannalta katsottuna kätevää ja tehokasta, mutta ihmisiä tässä ollaan, eikä mitään robotteja. Ja päätäntävalta on viimekädessä potiaalla oman elämästä tärkeissä asioissa ja näin tietenkin pitääkin olla, vaikka se uusi lääkäri 20 minuutissa luulisi tietävän paremmin.

terv. hyviä ja huonoja, jopa traumaattisia, kokemuksia eri lääkäreistä

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö lainkaan, että sinua hoitavan lääkärin pitää tietää, mitä lääkkeitä käytät, jotta voidaan välttää mahdolliset haitalliset yhteisvaikutukset toisia lääkkeitä määrättäessä? Miten ajattelet saavasi laadukasta hoitoa, jos et kerro koko totuutta terveydentilastasi?

Vaikea valinta: joko ei kerro totuutta ja saa huonoa hoitoa, tai kertoo koko totuuden ja saa huonoa hoitoa. 

Lose - lose tilanne. 

Tarkennuksena edellisiin viesteihin: apteekissa näkyvät oletuksena voimassaolevat reseptit joita asiakas ei ole itse kannassa piilottanut. Vanhentuneet reseptit voidaan hakea jos siihen on erityinen syy. Jos resepti on mennyt tyhjäksi tai jos se on piilotettu, se ei näy automaattisesti e-reseptien listalla. Ostohistoria näkyy vain lääkkeille jotka on ostettu kyseisestä apteekista ja sekin on rajallinen.

Näin ollen ei kannattaisi sokeasti luottaa siihen että apteekissa huolehditaan kaikkien lääkekaapin lääkkeiden yhteensopivuudesta vaikka piilottaisi reseptitietonsa ja diagnoosinsa lääkäriltä. Jos kuitenkin interaktio huomataan, lääkehoito saattaa viivästyä kun sen tarkoituksenmukaisuus pitää tarkistaa lääkäriltä ennen toimitusta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan käsittämätöntä miten ihmisillä voi olla vaikeaa tuo terveyden- ja sairaudenhoito. Kun minä menen käymään lääkärissä, kerron oireeni. Lääkäri määrää tarvittavat tutkimukset ja sen jälkeen lääkkeet, ja minä käytän niitä ohjeen mukaan. Jos oireet jatkuvats silti, menen uudestaan lääkäriin ja tehdään lisätutkimuksia, ja saan kenties toiset lääkkeet.

Sitten, kun oikea diagnoosi ja toimivat lääkkeet löytyvät, en mene enää lääkäriin. Jos lääkitys on pysyvä, saan reseptin yleensä uusittua sähköisesti, ei tarvitse mennä paikan päälle.

Jos tulee uusi sairaus, toimin samalla tavalla.

Ikinä ei ole jäänyt hoito, lääke tai tutkimukset saamatta, ja olen sentään jo 50-vuotias. En ymmärrä näitä marisijoita, jotka ei saa muka lääkkeitä tai hoitoa. Taitaa olla itsekeksityt diagnoosit ja toivelääkkeet heillä. Ei se niin mene, vaan lääkäri tutkii ja määrää ne lääkkeet, jotka hän näkee tar

Sinun kokemuksesi ei ole universaali, vaan tässä maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä. Heillä on erilaiset kehot, kokemukset ja elämäntarinat kuin sinulla. Kaikkien ihmisten kaikki sairaudet eivät ole niitä tyypillisimpiä tai aina ilmene oppikirjaesimerkkien tavoin. Lisäksi on olemassa sairauksia, jotka ovat harvinaisia tai hyvin harvinaisia. Diagnosointi voi olla hyvin haasteellista. Lääketieteellisen tiedon määrä ylittää valtavasti yhden ihmisen omaksumiskyvyn, ja siitä huolimatta tietämyksessä on edelleen suuria puutteita. Potilas voi myös reagoida lääkehoitoihin hyvin yksilöllisesti. On olemassa myös potilaita, joita ei pystytä tällä hetkellä diagnosoimaan tai mielekkäästi hoitamaan. Missä tahansa näistä tilanteista yksi lääkärikäynti ei johda diagnoosiin ja hoitoon, vaan asian selvittely vaatisi aikaa ja energiaa. Lääkärillä ei välttämättä ole riittävästi relevanttia tietoa tai välineitä selvitellä epäselviä oireita, jolloin asian käsittely siirtyy eteenpäin, ja eteenpäin, ja eteenpäin. Lääkäreillä on myös vaihtelevia kokemuksia, persoonia ja myös ennakkoluuloja tiettyjä potilasryhmiä kohtaan. Osalla lääkäreistä on se kokemus/näkemys, ettei potilaan sanaan voi luottaa, ja potilaan lääkärille (vähänkään) epätavallinen kertomus on lähtökohtaisesti vain tämän omaa sekoilua. Potilaalla ei kuitenkaan useimmiten ole muuta keinoa kommunikoida oireistaan kuin puhuminen, eikä potilaalla ole valtuuksia hoitaa itse itseään. Jopa kolmasosalle terveyskeskuskäyntien oireista ei löydy syytä, joten terveyskeskuslääkäri saa paljon harjoitusta potilaan diskaamiseen.