Onko täällä muita, joiden ei tarvitse tehdä ruokaa miehelleen ja pestä tämän pyykkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.

Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap

Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan

Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap

Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.

Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.

Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.

Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.

Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen

Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....

Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap

Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?

Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap

Kumpi teistä on vastuussa lasten ruokahuollosta?

Kumpi teistä? Meillä on molemmat vanhemmat. ap

Teillä molemmat käy kaupassa ja tekee omat ruuat. Mistään ei sovita

Onhan yässä riski että joko molemmat varautuu tai sitten ei kumpikaan

Ei meillä ainakaan ole ollut mitään riskiä tai ongelmaa ruokatalouden kanssa tällä systeemillä.  ap

Ette ole koskaan ostaneet molemmat lapsille ruokia tai välipaloja

Tai kumpikaan ei ole ostanut kun on olettanut toisen ostavan

Menettekö joskus yhdessä kauppaan? Omat kärrut toki ja molemmilla siellä lapsille leipää

Kuten sanoin, meillä ei ole koskaan ruoka loppunut kesken. Onko teillä? Miksi tuhlata aikaa yhteisiin kauppareissuihin, joille tarvitsee erikseen lähteä, kun ruoka-ostokset voi kätevästi hoitaa nopeasti työstä kotiin tullessa? Alkaa tuntumaan, että meidän systeemillä säästyy aikaa huomattavasti perinteiseen tyyliin verrattuna. ap

Ei säästy. Teillä kaksi käy kaupassa. Kaksi ostaa ruokaa kolmelle. Kuten sanottu. Ajan ja rahan tuhlausta

Sinun oma päähänpistosi on laskea henkilölukuja. Minä en osta ruokaa kolmelle, vaan riittävästi. Kerralla saattaa tulla ostettua yhden rykmentin tarpeisiin ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita, koska hyödynnän tarjoukset. Jos toinen meistä lakkaisi käymästä kaupassa, niin silloin toisen ostostaakka nousisi yksinään turhan suureksi. Tasapuolinen jako toimii meillä parhaiten. ap

Tottakai mietitään kuinka monta syöjää on. Kuinka monelle teen ruokaa. Kuinka monelle hedelmiä ja leipää.

Teillä on kaksi lasta? Ostat siis kolmelle ruokaa

Mies ostaa myös kolmelle

Ja molemmat ostaa myös omat jauhot ym. Kun ostokset erotellaan. Sinä ostat tänään juustoa. Miehen juusto loppuu. Hänen pitää mennä kauppaan ja ostaa juustoa kolmelle. Lisäksi tietenkin ruokaa kolmelle

Huomaan, ettei sinun aivokapasiteettisi riitä meidän helpon ja toimivan systeemin pyörittämiseen. Yrität tahallasi vääntää yksinkertaisista asioista vaikeita. ap

Ei tosiaan riitä. Et ole kertonut muuta kuin että molemmat ostaa ruuat erikseen ja tekee ruuat erikseen. Lapset sitten ottaa mitä löytää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.

Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap

Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan

Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap

Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.

Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.

Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.

Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.

Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen

Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....

Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap

Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?

Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap

Kumpi teistä on vastuussa lasten ruokahuollosta?

Kumpi teistä? Meillä on molemmat vanhemmat. ap

Teillä molemmat käy kaupassa ja tekee omat ruuat. Mistään ei sovita

Onhan yässä riski että joko molemmat varautuu tai sitten ei kumpikaan

Ei meillä ainakaan ole ollut mitään riskiä tai ongelmaa ruokatalouden kanssa tällä systeemillä.  ap

Ette ole koskaan ostaneet molemmat lapsille ruokia tai välipaloja

Tai kumpikaan ei ole ostanut kun on olettanut toisen ostavan

Menettekö joskus yhdessä kauppaan? Omat kärrut toki ja molemmilla siellä lapsille leipää

Kuten sanoin, meillä ei ole koskaan ruoka loppunut kesken. Onko teillä? Miksi tuhlata aikaa yhteisiin kauppareissuihin, joille tarvitsee erikseen lähteä, kun ruoka-ostokset voi kätevästi hoitaa nopeasti työstä kotiin tullessa? Alkaa tuntumaan, että meidän systeemillä säästyy aikaa huomattavasti perinteiseen tyyliin verrattuna. ap

Ei säästy. Teillä kaksi käy kaupassa. Kaksi ostaa ruokaa kolmelle. Kuten sanottu. Ajan ja rahan tuhlausta

Sinun oma päähänpistosi on laskea henkilölukuja. Minä en osta ruokaa kolmelle, vaan riittävästi. Kerralla saattaa tulla ostettua yhden rykmentin tarpeisiin ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita, koska hyödynnän tarjoukset. Jos toinen meistä lakkaisi käymästä kaupassa, niin silloin toisen ostostaakka nousisi yksinään turhan suureksi. Tasapuolinen jako toimii meillä parhaiten. ap

Tottakai mietitään kuinka monta syöjää on. Kuinka monelle teen ruokaa. Kuinka monelle hedelmiä ja leipää.

Teillä on kaksi lasta? Ostat siis kolmelle ruokaa

Mies ostaa myös kolmelle

Ja molemmat ostaa myös omat jauhot ym. Kun ostokset erotellaan. Sinä ostat tänään juustoa. Miehen juusto loppuu. Hänen pitää mennä kauppaan ja ostaa juustoa kolmelle. Lisäksi tietenkin ruokaa kolmelle

Kun on olemassa pakastin, ei tarvitse miettiä ruokailijoiden määrää. Vuosien varrella ostotottumukset ovat hioutuneet omalle perheelle sopivaksi. ap

Aika harva ruoka on hyvää pakastettuna

Teillä lapset katsoo onko äidin tai isän ruokaa. Ei ole. Kaivetaan sitten pakastinta löytyisikö jotain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.

Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap

Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan

Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap

Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.

Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.

Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.

Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.

Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen

Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....

Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap

Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?

Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap

Kumpi teistä on vastuussa lasten ruokahuollosta?

Kumpi teistä? Meillä on molemmat vanhemmat. ap

Teillä molemmat käy kaupassa ja tekee omat ruuat. Mistään ei sovita

Onhan yässä riski että joko molemmat varautuu tai sitten ei kumpikaan

Ei meillä ainakaan ole ollut mitään riskiä tai ongelmaa ruokatalouden kanssa tällä systeemillä.  ap

Ette ole koskaan ostaneet molemmat lapsille ruokia tai välipaloja

Tai kumpikaan ei ole ostanut kun on olettanut toisen ostavan

Menettekö joskus yhdessä kauppaan? Omat kärrut toki ja molemmilla siellä lapsille leipää

Kuten sanoin, meillä ei ole koskaan ruoka loppunut kesken. Onko teillä? Miksi tuhlata aikaa yhteisiin kauppareissuihin, joille tarvitsee erikseen lähteä, kun ruoka-ostokset voi kätevästi hoitaa nopeasti työstä kotiin tullessa? Alkaa tuntumaan, että meidän systeemillä säästyy aikaa huomattavasti perinteiseen tyyliin verrattuna. ap

Ei säästy. Teillä kaksi käy kaupassa. Kaksi ostaa ruokaa kolmelle. Kuten sanottu. Ajan ja rahan tuhlausta

Sinun oma päähänpistosi on laskea henkilölukuja. Minä en osta ruokaa kolmelle, vaan riittävästi. Kerralla saattaa tulla ostettua yhden rykmentin tarpeisiin ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita, koska hyödynnän tarjoukset. Jos toinen meistä lakkaisi käymästä kaupassa, niin silloin toisen ostostaakka nousisi yksinään turhan suureksi. Tasapuolinen jako toimii meillä parhaiten. ap

Tottakai mietitään kuinka monta syöjää on. Kuinka monelle teen ruokaa. Kuinka monelle hedelmiä ja leipää.

Teillä on kaksi lasta? Ostat siis kolmelle ruokaa

Mies ostaa myös kolmelle

Ja molemmat ostaa myös omat jauhot ym. Kun ostokset erotellaan. Sinä ostat tänään juustoa. Miehen juusto loppuu. Hänen pitää mennä kauppaan ja ostaa juustoa kolmelle. Lisäksi tietenkin ruokaa kolmelle

Kun on olemassa pakastin, ei tarvitse miettiä ruokailijoiden määrää. Vuosien varrella ostotottumukset ovat hioutuneet omalle perheelle sopivaksi. ap

Entä tuoretuotteet? Molemmat ostaa lapsille maitoa ja hedelmiä. Tai kumpikaan ei osta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sitä on kukaan harvinaiseksi väittänyt, että mies kokkaa. Eikö tässäkin ketjussa moni juuri ole sanonut, että mieskin kokkaa tai sitten tehdään ruokaa yhdessä.  Ei siinä ole mitään poikkeuksellista tai ihmeellistä että mies kokkaa ja pesee pyykkiä, ketjussa ihmetellään sitä, miksi kaksi ruuanlaittoa inhoavaa ihmistä päätyvät ongelman kannalta epäloogiseen ratkaisuun. 

Ei kenenkään naisen ole pakko miehelleen ruokaa tehdä tai pestä sen pyykkejä, se vaan on arjen kannalta yleensä toimivampaa molemmille. On helpompi ostaa kaikki yhdellä kauppareisulla, tehdä ruokaa yhdellä kertaa enemmän (samaa tai  kahta eri ruokaa) ja heittää samaan pyykkikoneeseen molempien vaatteita jos siellä tilaa on. Ne hommat voi tehdä mies tai nainen, ei siihen mitään pakkoa liity.

Meidän systeemissä ei ole mitään epäloogista. Mielestäni siinä on paljon enemmän epäloogista, että juuri naisen pitäisi hoitaa se 'toimiva' arki yksinään. Miksei yhtälailla sitten perheen mies voi yhdellä kauppareissulla hoitaa kaikki ostokset ja tehdä koko perheen sapuskat? ap

Eikö tässä nyt useimmissa viesteissä tilanne ole ollutkin juuri tämä? Että kun vastenmieliset asiat, kuten kaupassa käyminen jateaan niin, että toinen tekee joskus, toinen tekee joskus ja kerralla  kaikille, niin jää enemmän vapaa-aikaa. Nythän te käytte peräkkäin kumpikin erikseen ja ostatte itsellenne, eli molemmat käyttää siihen aikaa, eli käytätte tupla-ajan ja vaivan. Mun mielestä ihan järjetöntä. Varmasti todella harvassa on perheet joissa nainen tekee kaiken.

Joo, joka päivä ei tarvii laittaa ruokaa. Ei tarvii niissäkään perheissä joissa yksi tekee kaikille ja sitten taas toinen jonain toisena päivänä kaikille. Jälleen, aikaa säästyy. On todella hassua, että ruoanlaittoa inhoavat tekevät sen parissa tuplatyön.

Mutta toki saa tehdä.

Ei meillä mene tupla-aikaa mihinkään, koska nyt kumpikin vanhempi selviää puolet pienemmällä ajankäytöllä kuin sinun systeemilläsi. ap

Jos käy kaupassa ei menee yhtään enempää aikaa ostaa myös sille yhdelle ruokaa

Kun ei osaa ostaa toisen maun/mieliteon mukaista ruokaa, eikä pysty kantamaankaan enempää kerralla, joten silloin on parempi, että se toinen käy ihan itse kaupassa. ap

Molemmat käy ja samalla joka päivä kantaa vastuun lasten ruuista... luulisi tulevan tuplamäärät välipal8ja ja ruokia

Et ole tätä osannut käytännössä kuvata

Esim ne jauhot on yhteiset. Kumpi ne ostaa? Vai molemmat. Mikä muu on yhteistä?

Mitä olette esim tänään syöneet ja kuka ne osti. Entä huomenna ja tiistaina?

Ennen tätä ketjua en ymmärtänytkään, miten yksinkertasia ihmiset osaavat ollakaan. Kumpi teillä ostaa jauhot? Mitä teillä syödään huomenna tai tiistaina?

Ei tämä ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin muissakaan perheissä. ap

Eli te kuitenkin neuvottelette ja suunnittelette, kumpi ostaa mitäkin perustarviketta. Eikö tuo ole sitten ihan sama systeemi kuin perheissä, joissa tehdään viikon ruokalista ja lähdetään esim. lauantaina kauppaan ja ostetaan pääosin viikon tavarat tai kuten meillä, että mies käy pari kertaa viikolla marketissa ostoslistan kanssa ja minä tuon lihat ja kalat Hakaniemen hallista, koska se on työpaikkani vieressä.

Ei meidän tarvitse mitään neuvotella. Ollaan ilmeisesti niin hioutuneita toisiimme, ettei tällaisista asioista tarvitse erikseen keskustella. 

Teilläkin selvästi jaetaan työtaakka molempien vanhempien kesken, koska molemmat käyvät ruokaostoksilla. ap

Niin käydään ja niin käydään varmaan muissakin perheissä. Monet ovat päätyneet systeemiin, että kerran viikossa ostetaan iso satsi ja sitten täydennystä viikolla lähikaupasta. Meillä toimii parhaiten kertomani tapa. Ja meillä ruoka tehdään yleensä yhdessä tyyliin minä pilkon sinä paistat ja lapset kattaa ja korjaa pöydän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sitä on kukaan harvinaiseksi väittänyt, että mies kokkaa. Eikö tässäkin ketjussa moni juuri ole sanonut, että mieskin kokkaa tai sitten tehdään ruokaa yhdessä.  Ei siinä ole mitään poikkeuksellista tai ihmeellistä että mies kokkaa ja pesee pyykkiä, ketjussa ihmetellään sitä, miksi kaksi ruuanlaittoa inhoavaa ihmistä päätyvät ongelman kannalta epäloogiseen ratkaisuun. 

Ei kenenkään naisen ole pakko miehelleen ruokaa tehdä tai pestä sen pyykkejä, se vaan on arjen kannalta yleensä toimivampaa molemmille. On helpompi ostaa kaikki yhdellä kauppareisulla, tehdä ruokaa yhdellä kertaa enemmän (samaa tai  kahta eri ruokaa) ja heittää samaan pyykkikoneeseen molempien vaatteita jos siellä tilaa on. Ne hommat voi tehdä mies tai nainen, ei siihen mitään pakkoa liity.

Meidän systeemissä ei ole mitään epäloogista. Mielestäni siinä on paljon enemmän epäloogista, että juuri naisen pitäisi hoitaa se 'toimiva' arki yksinään. Miksei yhtälailla sitten perheen mies voi yhdellä kauppareissulla hoitaa kaikki ostokset ja tehdä koko perheen sapuskat? ap

Eikö tässä nyt useimmissa viesteissä tilanne ole ollutkin juuri tämä? Että kun vastenmieliset asiat, kuten kaupassa käyminen jateaan niin, että toinen tekee joskus, toinen tekee joskus ja kerralla  kaikille, niin jää enemmän vapaa-aikaa. Nythän te käytte peräkkäin kumpikin erikseen ja ostatte itsellenne, eli molemmat käyttää siihen aikaa, eli käytätte tupla-ajan ja vaivan. Mun mielestä ihan järjetöntä. Varmasti todella harvassa on perheet joissa nainen tekee kaiken.

Joo, joka päivä ei tarvii laittaa ruokaa. Ei tarvii niissäkään perheissä joissa yksi tekee kaikille ja sitten taas toinen jonain toisena päivänä kaikille. Jälleen, aikaa säästyy. On todella hassua, että ruoanlaittoa inhoavat tekevät sen parissa tuplatyön.

Mutta toki saa tehdä.

Ei meillä mene tupla-aikaa mihinkään, koska nyt kumpikin vanhempi selviää puolet pienemmällä ajankäytöllä kuin sinun systeemilläsi. ap

Jos käy kaupassa ei menee yhtään enempää aikaa ostaa myös sille yhdelle ruokaa

Kun ei osaa ostaa toisen maun/mieliteon mukaista ruokaa, eikä pysty kantamaankaan enempää kerralla, joten silloin on parempi, että se toinen käy ihan itse kaupassa. ap

Molemmat käy ja samalla joka päivä kantaa vastuun lasten ruuista... luulisi tulevan tuplamäärät välipal8ja ja ruokia

Et ole tätä osannut käytännössä kuvata

Esim ne jauhot on yhteiset. Kumpi ne ostaa? Vai molemmat. Mikä muu on yhteistä?

Mitä olette esim tänään syöneet ja kuka ne osti. Entä huomenna ja tiistaina?

Ennen tätä ketjua en ymmärtänytkään, miten yksinkertasia ihmiset osaavat ollakaan. Kumpi teillä ostaa jauhot? Mitä teillä syödään huomenna tai tiistaina?

Ei tämä ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin muissakaan perheissä. ap

Eli te kuitenkin neuvottelette ja suunnittelette, kumpi ostaa mitäkin perustarviketta. Eikö tuo ole sitten ihan sama systeemi kuin perheissä, joissa tehdään viikon ruokalista ja lähdetään esim. lauantaina kauppaan ja ostetaan pääosin viikon tavarat tai kuten meillä, että mies käy pari kertaa viikolla marketissa ostoslistan kanssa ja minä tuon lihat ja kalat Hakaniemen hallista, koska se on työpaikkani vieressä.

Ei meidän tarvitse mitään neuvotella. Ollaan ilmeisesti niin hioutuneita toisiimme, ettei tällaisista asioista tarvitse erikseen keskustella. 

Teilläkin selvästi jaetaan työtaakka molempien vanhempien kesken, koska molemmat käyvät ruokaostoksilla. ap

Tottakai työtaakka jaetaan. Ei kuitenkaan niin että molemmat käy jokapäivä kaupassa ja tekee omat ruokansa tai pesee pyykkinsä peräkkäin

Meillä esim tänään mies teki ruuan ja imuroi. Ja leikkasi nurmikon. Minä pesin pyykit ja vessan sekä pyyhin pölyt.

Eilen käytiin yhdessä kaupassa. Tiistaina minä menen kauppaan. Molempien ei tarvitse miettiä joka asiaa koko aikaa

Näin säästyy aikaa ja rahaa

Ei meilläkään käydä joka päivä kaupassa ja tehdä omia ruokia. Ihan sama se on, kun sen koneen päälle laittaa, kun kone on täynnä pyykkiä, joten mikä tässäkin asiassa nyt on niin ihmeellistä, kun mies haluaa pestä omat pyykkinsä? ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.

Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap

Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan

Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap

Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.

Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.

Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.

Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.

Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen

Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....

Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap

Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?

Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap

Kumpi teistä on vastuussa lasten ruokahuollosta?

Kumpi teistä? Meillä on molemmat vanhemmat. ap

Teillä molemmat käy kaupassa ja tekee omat ruuat. Mistään ei sovita

Onhan yässä riski että joko molemmat varautuu tai sitten ei kumpikaan

Ei meillä ainakaan ole ollut mitään riskiä tai ongelmaa ruokatalouden kanssa tällä systeemillä.  ap

Ette ole koskaan ostaneet molemmat lapsille ruokia tai välipaloja

Tai kumpikaan ei ole ostanut kun on olettanut toisen ostavan

Menettekö joskus yhdessä kauppaan? Omat kärrut toki ja molemmilla siellä lapsille leipää

Kuten sanoin, meillä ei ole koskaan ruoka loppunut kesken. Onko teillä? Miksi tuhlata aikaa yhteisiin kauppareissuihin, joille tarvitsee erikseen lähteä, kun ruoka-ostokset voi kätevästi hoitaa nopeasti työstä kotiin tullessa? Alkaa tuntumaan, että meidän systeemillä säästyy aikaa huomattavasti perinteiseen tyyliin verrattuna. ap

Ei säästy. Teillä kaksi käy kaupassa. Kaksi ostaa ruokaa kolmelle. Kuten sanottu. Ajan ja rahan tuhlausta

Sinun oma päähänpistosi on laskea henkilölukuja. Minä en osta ruokaa kolmelle, vaan riittävästi. Kerralla saattaa tulla ostettua yhden rykmentin tarpeisiin ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita, koska hyödynnän tarjoukset. Jos toinen meistä lakkaisi käymästä kaupassa, niin silloin toisen ostostaakka nousisi yksinään turhan suureksi. Tasapuolinen jako toimii meillä parhaiten. ap

Tottakai mietitään kuinka monta syöjää on. Kuinka monelle teen ruokaa. Kuinka monelle hedelmiä ja leipää.

Teillä on kaksi lasta? Ostat siis kolmelle ruokaa

Mies ostaa myös kolmelle

Ja molemmat ostaa myös omat jauhot ym. Kun ostokset erotellaan. Sinä ostat tänään juustoa. Miehen juusto loppuu. Hänen pitää mennä kauppaan ja ostaa juustoa kolmelle. Lisäksi tietenkin ruokaa kolmelle

Kun on olemassa pakastin, ei tarvitse miettiä ruokailijoiden määrää. Vuosien varrella ostotottumukset ovat hioutuneet omalle perheelle sopivaksi. ap

Aika harva ruoka on hyvää pakastettuna

Teillä lapset katsoo onko äidin tai isän ruokaa. Ei ole. Kaivetaan sitten pakastinta löytyisikö jotain

Lapset eivät edes tiedä, mikä on äidin ja mikä isän ruokaa. Olen jo monta kertaa sanonut, että ruokaa on aina riittävästi. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.

Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap

Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan

Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap

Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.

Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.

Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.

Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.

Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen

Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....

Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap

Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?

Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap

Kumpi teistä on vastuussa lasten ruokahuollosta?

Kumpi teistä? Meillä on molemmat vanhemmat. ap

Teillä molemmat käy kaupassa ja tekee omat ruuat. Mistään ei sovita

Onhan yässä riski että joko molemmat varautuu tai sitten ei kumpikaan

Ei meillä ainakaan ole ollut mitään riskiä tai ongelmaa ruokatalouden kanssa tällä systeemillä.  ap

Ette ole koskaan ostaneet molemmat lapsille ruokia tai välipaloja

Tai kumpikaan ei ole ostanut kun on olettanut toisen ostavan

Menettekö joskus yhdessä kauppaan? Omat kärrut toki ja molemmilla siellä lapsille leipää

Kuten sanoin, meillä ei ole koskaan ruoka loppunut kesken. Onko teillä? Miksi tuhlata aikaa yhteisiin kauppareissuihin, joille tarvitsee erikseen lähteä, kun ruoka-ostokset voi kätevästi hoitaa nopeasti työstä kotiin tullessa? Alkaa tuntumaan, että meidän systeemillä säästyy aikaa huomattavasti perinteiseen tyyliin verrattuna. ap

Ei säästy. Teillä kaksi käy kaupassa. Kaksi ostaa ruokaa kolmelle. Kuten sanottu. Ajan ja rahan tuhlausta

Sinun oma päähänpistosi on laskea henkilölukuja. Minä en osta ruokaa kolmelle, vaan riittävästi. Kerralla saattaa tulla ostettua yhden rykmentin tarpeisiin ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita, koska hyödynnän tarjoukset. Jos toinen meistä lakkaisi käymästä kaupassa, niin silloin toisen ostostaakka nousisi yksinään turhan suureksi. Tasapuolinen jako toimii meillä parhaiten. ap

Tottakai mietitään kuinka monta syöjää on. Kuinka monelle teen ruokaa. Kuinka monelle hedelmiä ja leipää.

Teillä on kaksi lasta? Ostat siis kolmelle ruokaa

Mies ostaa myös kolmelle

Ja molemmat ostaa myös omat jauhot ym. Kun ostokset erotellaan. Sinä ostat tänään juustoa. Miehen juusto loppuu. Hänen pitää mennä kauppaan ja ostaa juustoa kolmelle. Lisäksi tietenkin ruokaa kolmelle

Kun on olemassa pakastin, ei tarvitse miettiä ruokailijoiden määrää. Vuosien varrella ostotottumukset ovat hioutuneet omalle perheelle sopivaksi. ap

Aika harva ruoka on hyvää pakastettuna

Teillä lapset katsoo onko äidin tai isän ruokaa. Ei ole. Kaivetaan sitten pakastinta löytyisikö jotain

Lapset eivät edes tiedä, mikä on äidin ja mikä isän ruokaa. Olen jo monta kertaa sanonut, että ruokaa on aina riittävästi. ap

Mutta et ole kertonut kuinka tämä riittävästi varmistetaan

Menastko etteivät lapset näe että te syötte eri ruokia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sitä on kukaan harvinaiseksi väittänyt, että mies kokkaa. Eikö tässäkin ketjussa moni juuri ole sanonut, että mieskin kokkaa tai sitten tehdään ruokaa yhdessä.  Ei siinä ole mitään poikkeuksellista tai ihmeellistä että mies kokkaa ja pesee pyykkiä, ketjussa ihmetellään sitä, miksi kaksi ruuanlaittoa inhoavaa ihmistä päätyvät ongelman kannalta epäloogiseen ratkaisuun. 

Ei kenenkään naisen ole pakko miehelleen ruokaa tehdä tai pestä sen pyykkejä, se vaan on arjen kannalta yleensä toimivampaa molemmille. On helpompi ostaa kaikki yhdellä kauppareisulla, tehdä ruokaa yhdellä kertaa enemmän (samaa tai  kahta eri ruokaa) ja heittää samaan pyykkikoneeseen molempien vaatteita jos siellä tilaa on. Ne hommat voi tehdä mies tai nainen, ei siihen mitään pakkoa liity.

Meidän systeemissä ei ole mitään epäloogista. Mielestäni siinä on paljon enemmän epäloogista, että juuri naisen pitäisi hoitaa se 'toimiva' arki yksinään. Miksei yhtälailla sitten perheen mies voi yhdellä kauppareissulla hoitaa kaikki ostokset ja tehdä koko perheen sapuskat? ap

Eikö tässä nyt useimmissa viesteissä tilanne ole ollutkin juuri tämä? Että kun vastenmieliset asiat, kuten kaupassa käyminen jateaan niin, että toinen tekee joskus, toinen tekee joskus ja kerralla  kaikille, niin jää enemmän vapaa-aikaa. Nythän te käytte peräkkäin kumpikin erikseen ja ostatte itsellenne, eli molemmat käyttää siihen aikaa, eli käytätte tupla-ajan ja vaivan. Mun mielestä ihan järjetöntä. Varmasti todella harvassa on perheet joissa nainen tekee kaiken.

Joo, joka päivä ei tarvii laittaa ruokaa. Ei tarvii niissäkään perheissä joissa yksi tekee kaikille ja sitten taas toinen jonain toisena päivänä kaikille. Jälleen, aikaa säästyy. On todella hassua, että ruoanlaittoa inhoavat tekevät sen parissa tuplatyön.

Mutta toki saa tehdä.

Ei meillä mene tupla-aikaa mihinkään, koska nyt kumpikin vanhempi selviää puolet pienemmällä ajankäytöllä kuin sinun systeemilläsi. ap

Jos käy kaupassa ei menee yhtään enempää aikaa ostaa myös sille yhdelle ruokaa

Kun ei osaa ostaa toisen maun/mieliteon mukaista ruokaa, eikä pysty kantamaankaan enempää kerralla, joten silloin on parempi, että se toinen käy ihan itse kaupassa. ap

Molemmat käy ja samalla joka päivä kantaa vastuun lasten ruuista... luulisi tulevan tuplamäärät välipal8ja ja ruokia

Et ole tätä osannut käytännössä kuvata

Esim ne jauhot on yhteiset. Kumpi ne ostaa? Vai molemmat. Mikä muu on yhteistä?

Mitä olette esim tänään syöneet ja kuka ne osti. Entä huomenna ja tiistaina?

Ennen tätä ketjua en ymmärtänytkään, miten yksinkertasia ihmiset osaavat ollakaan. Kumpi teillä ostaa jauhot? Mitä teillä syödään huomenna tai tiistaina?

Ei tämä ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin muissakaan perheissä. ap

Eli te kuitenkin neuvottelette ja suunnittelette, kumpi ostaa mitäkin perustarviketta. Eikö tuo ole sitten ihan sama systeemi kuin perheissä, joissa tehdään viikon ruokalista ja lähdetään esim. lauantaina kauppaan ja ostetaan pääosin viikon tavarat tai kuten meillä, että mies käy pari kertaa viikolla marketissa ostoslistan kanssa ja minä tuon lihat ja kalat Hakaniemen hallista, koska se on työpaikkani vieressä.

Ei meidän tarvitse mitään neuvotella. Ollaan ilmeisesti niin hioutuneita toisiimme, ettei tällaisista asioista tarvitse erikseen keskustella. 

Teilläkin selvästi jaetaan työtaakka molempien vanhempien kesken, koska molemmat käyvät ruokaostoksilla. ap

Tottakai työtaakka jaetaan. Ei kuitenkaan niin että molemmat käy jokapäivä kaupassa ja tekee omat ruokansa tai pesee pyykkinsä peräkkäin

Meillä esim tänään mies teki ruuan ja imuroi. Ja leikkasi nurmikon. Minä pesin pyykit ja vessan sekä pyyhin pölyt.

Eilen käytiin yhdessä kaupassa. Tiistaina minä menen kauppaan. Molempien ei tarvitse miettiä joka asiaa koko aikaa

Näin säästyy aikaa ja rahaa

Ihan samalla tavalla meilläkin säästyy aikaa ja rahaa. Toinen tekee toista juttua sillä välin kuin toinen on  muissa hommissa. Osataan vuorotella. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.

Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap

Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan

Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap

Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.

Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.

Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.

Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.

Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen

Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....

Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap

Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?

Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap

Kumpi teistä on vastuussa lasten ruokahuollosta?

Kumpi teistä? Meillä on molemmat vanhemmat. ap

Teillä molemmat käy kaupassa ja tekee omat ruuat. Mistään ei sovita

Onhan yässä riski että joko molemmat varautuu tai sitten ei kumpikaan

Ei meillä ainakaan ole ollut mitään riskiä tai ongelmaa ruokatalouden kanssa tällä systeemillä.  ap

Ette ole koskaan ostaneet molemmat lapsille ruokia tai välipaloja

Tai kumpikaan ei ole ostanut kun on olettanut toisen ostavan

Menettekö joskus yhdessä kauppaan? Omat kärrut toki ja molemmilla siellä lapsille leipää

Kuten sanoin, meillä ei ole koskaan ruoka loppunut kesken. Onko teillä? Miksi tuhlata aikaa yhteisiin kauppareissuihin, joille tarvitsee erikseen lähteä, kun ruoka-ostokset voi kätevästi hoitaa nopeasti työstä kotiin tullessa? Alkaa tuntumaan, että meidän systeemillä säästyy aikaa huomattavasti perinteiseen tyyliin verrattuna. ap

Ei säästy. Teillä kaksi käy kaupassa. Kaksi ostaa ruokaa kolmelle. Kuten sanottu. Ajan ja rahan tuhlausta

Sinun oma päähänpistosi on laskea henkilölukuja. Minä en osta ruokaa kolmelle, vaan riittävästi. Kerralla saattaa tulla ostettua yhden rykmentin tarpeisiin ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita, koska hyödynnän tarjoukset. Jos toinen meistä lakkaisi käymästä kaupassa, niin silloin toisen ostostaakka nousisi yksinään turhan suureksi. Tasapuolinen jako toimii meillä parhaiten. ap

Tottakai mietitään kuinka monta syöjää on. Kuinka monelle teen ruokaa. Kuinka monelle hedelmiä ja leipää.

Teillä on kaksi lasta? Ostat siis kolmelle ruokaa

Mies ostaa myös kolmelle

Ja molemmat ostaa myös omat jauhot ym. Kun ostokset erotellaan. Sinä ostat tänään juustoa. Miehen juusto loppuu. Hänen pitää mennä kauppaan ja ostaa juustoa kolmelle. Lisäksi tietenkin ruokaa kolmelle

Kun on olemassa pakastin, ei tarvitse miettiä ruokailijoiden määrää. Vuosien varrella ostotottumukset ovat hioutuneet omalle perheelle sopivaksi. ap

Aika harva ruoka on hyvää pakastettuna

Teillä lapset katsoo onko äidin tai isän ruokaa. Ei ole. Kaivetaan sitten pakastinta löytyisikö jotain

Lapset eivät edes tiedä, mikä on äidin ja mikä isän ruokaa. Olen jo monta kertaa sanonut, että ruokaa on aina riittävästi. ap

Mutta et ole kertonut kuinka tämä riittävästi varmistetaan

Menastko etteivät lapset näe että te syötte eri ruokia?

Mikä ongelma siinä on, jos lapset näkevät meidän syövän eri ruokia? Syödään me samojakin ruokia. Samoin lapsilla on omanlaisensa mieltymykset ruokien suhteen, kuten meillä kaikilla. Vai pakotatko sinä kaikki ihmiset syömään vain sinun makusi mukaista ruokaa tai syötkö itse vastentahtoisesti vain jonkun muun maun mukaista ruokaa. 

Riittävästi tarkoittaa sitä, että ruokaa on riittävästi. Jokainen täysijärkinen näkee, milloin varastot ovat vähissä ja osaa täydentää niitä. Ei siihen tarvita mitää erillisiä perhekokouksia. Aika harva ruoka-aine on sellainen, että pilaantuu parissa päivässä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sitä on kukaan harvinaiseksi väittänyt, että mies kokkaa. Eikö tässäkin ketjussa moni juuri ole sanonut, että mieskin kokkaa tai sitten tehdään ruokaa yhdessä.  Ei siinä ole mitään poikkeuksellista tai ihmeellistä että mies kokkaa ja pesee pyykkiä, ketjussa ihmetellään sitä, miksi kaksi ruuanlaittoa inhoavaa ihmistä päätyvät ongelman kannalta epäloogiseen ratkaisuun. 

Ei kenenkään naisen ole pakko miehelleen ruokaa tehdä tai pestä sen pyykkejä, se vaan on arjen kannalta yleensä toimivampaa molemmille. On helpompi ostaa kaikki yhdellä kauppareisulla, tehdä ruokaa yhdellä kertaa enemmän (samaa tai  kahta eri ruokaa) ja heittää samaan pyykkikoneeseen molempien vaatteita jos siellä tilaa on. Ne hommat voi tehdä mies tai nainen, ei siihen mitään pakkoa liity.

Meidän systeemissä ei ole mitään epäloogista. Mielestäni siinä on paljon enemmän epäloogista, että juuri naisen pitäisi hoitaa se 'toimiva' arki yksinään. Miksei yhtälailla sitten perheen mies voi yhdellä kauppareissulla hoitaa kaikki ostokset ja tehdä koko perheen sapuskat? ap

Eikö tässä nyt useimmissa viesteissä tilanne ole ollutkin juuri tämä? Että kun vastenmieliset asiat, kuten kaupassa käyminen jateaan niin, että toinen tekee joskus, toinen tekee joskus ja kerralla  kaikille, niin jää enemmän vapaa-aikaa. Nythän te käytte peräkkäin kumpikin erikseen ja ostatte itsellenne, eli molemmat käyttää siihen aikaa, eli käytätte tupla-ajan ja vaivan. Mun mielestä ihan järjetöntä. Varmasti todella harvassa on perheet joissa nainen tekee kaiken.

Joo, joka päivä ei tarvii laittaa ruokaa. Ei tarvii niissäkään perheissä joissa yksi tekee kaikille ja sitten taas toinen jonain toisena päivänä kaikille. Jälleen, aikaa säästyy. On todella hassua, että ruoanlaittoa inhoavat tekevät sen parissa tuplatyön.

Mutta toki saa tehdä.

Ei meillä mene tupla-aikaa mihinkään, koska nyt kumpikin vanhempi selviää puolet pienemmällä ajankäytöllä kuin sinun systeemilläsi. ap

Jos käy kaupassa ei menee yhtään enempää aikaa ostaa myös sille yhdelle ruokaa

Kun ei osaa ostaa toisen maun/mieliteon mukaista ruokaa, eikä pysty kantamaankaan enempää kerralla, joten silloin on parempi, että se toinen käy ihan itse kaupassa. ap

Molemmat käy ja samalla joka päivä kantaa vastuun lasten ruuista... luulisi tulevan tuplamäärät välipal8ja ja ruokia

Et ole tätä osannut käytännössä kuvata

Esim ne jauhot on yhteiset. Kumpi ne ostaa? Vai molemmat. Mikä muu on yhteistä?

Mitä olette esim tänään syöneet ja kuka ne osti. Entä huomenna ja tiistaina?

Ennen tätä ketjua en ymmärtänytkään, miten yksinkertasia ihmiset osaavat ollakaan. Kumpi teillä ostaa jauhot? Mitä teillä syödään huomenna tai tiistaina?

Ei tämä ole yhtään sen monimutkaisempaa kuin muissakaan perheissä. ap

Eli te kuitenkin neuvottelette ja suunnittelette, kumpi ostaa mitäkin perustarviketta. Eikö tuo ole sitten ihan sama systeemi kuin perheissä, joissa tehdään viikon ruokalista ja lähdetään esim. lauantaina kauppaan ja ostetaan pääosin viikon tavarat tai kuten meillä, että mies käy pari kertaa viikolla marketissa ostoslistan kanssa ja minä tuon lihat ja kalat Hakaniemen hallista, koska se on työpaikkani vieressä.

Ei meidän tarvitse mitään neuvotella. Ollaan ilmeisesti niin hioutuneita toisiimme, ettei tällaisista asioista tarvitse erikseen keskustella. 

Teilläkin selvästi jaetaan työtaakka molempien vanhempien kesken, koska molemmat käyvät ruokaostoksilla. ap

Tottakai työtaakka jaetaan. Ei kuitenkaan niin että molemmat käy jokapäivä kaupassa ja tekee omat ruokansa tai pesee pyykkinsä peräkkäin

Meillä esim tänään mies teki ruuan ja imuroi. Ja leikkasi nurmikon. Minä pesin pyykit ja vessan sekä pyyhin pölyt.

Eilen käytiin yhdessä kaupassa. Tiistaina minä menen kauppaan. Molempien ei tarvitse miettiä joka asiaa koko aikaa

Näin säästyy aikaa ja rahaa

Ihan samalla tavalla meilläkin säästyy aikaa ja rahaa. Toinen tekee toista juttua sillä välin kuin toinen on  muissa hommissa. Osataan vuorotella. ap

Eli sovitte kuka ostaa mitäkin. Säästöä tulee myös isommista annoksista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa monikaan nainen tekee yksin kaiken. Ainakaan työssäkäyvä. Jos tekee, niin omaa tyhmyyttä tai pätemistä. Mutta eri ruokia ei tehdä ja syömme joka päivä yhteisen aterian. Se tekee, jota huvittaa sillä kertaa.

Ei meilläkään tehdä eri ruokia samana päivänä ja yhteinen ateria syödään (jokainen vain valitsee sitä ruokaa, mistä tykkää), jos kaikki ovat kotona samaan aikaan töiden ja harrastusten puolesta. ap

Eli te teette kuitenkin koko perheelle ruuan

Totta ihmeessä koko perheelle löytyy ruokaa joka päivä, mutta syömme miehen kanssa yleensä eri ruokia ja ovat varmaan myös eri päivinä tehtyjä. Pointtina oli se, ettei minun tarvitse tehdä miehelleni ruokaa joka päivä. ap

Miten tämä käytännössä toimii? Käyt kaupassa ja ajattelet että Liisa ja Leevi tarvitsee ruokaa. Teen meille kolmelle lasagnea.

Mies saa syödä omaa eilistä nakkikeittoa.

Ostat myös lapsille leipää ja omenoita sekä juustoa. Mies syököön omiaan.

Menet kotiin. Teet lasagnea. Syötte yhdessä. Mies lämmittää eilistä nakkikeittoa.

Seuraavana päivänä on vähän jäljellä lasagnea. Mutta ei riitä kaikille. Kumpikaan teistä ei käy kaupassa tai tee ruokaa. Lapset jakaa lasagnen

Seuraavana päivänä menet taas kauppaan. Ostat ruuaksi broileria. Mies menee kauppaan. Ostaa lihapullatarvikkeet. Molemmat ostaa lapsille välipalaa. Molemmat tekeevruuan ja lapset valitsee kumman ruokaa ottais....

Meillä ei ole ruoka koskaan loppunut kesken. Sitä on aina vähintäänkin pakastimessa lisää. Toiset osaavat suunnitella kahta päivää pidemmälle. Ehkä sinun tyyliisi kuuluu ostaa kaupasta aineita vain yhtä ateriaa varten, minun ei. ap

Kerro nyt käytännössä. Suunnitteletko kolmelle ne ruuat moneksi päiväksi? Suunnitteleeko myös mies kolmelle?

Kerroin jo, että ruokaa tehdään kerralla sen verran iso satsi, että sitä riittää moneksi päiväksi ja/tai pakkaseen. Ei tarvitse laskea lukumääriä. Samoin ruokatarvikkeita ostan aina tarjouksesta isommat määrät kerralla, joten aina löytyy aineita ruoan valmistamiseen tai valmista ruokaa pakkasesta tai eineksiä. Vieläkö lisää rautalankaa? ap

Kumpi teistä on vastuussa lasten ruokahuollosta?

Kumpi teistä? Meillä on molemmat vanhemmat. ap

Teillä molemmat käy kaupassa ja tekee omat ruuat. Mistään ei sovita

Onhan yässä riski että joko molemmat varautuu tai sitten ei kumpikaan

Ei meillä ainakaan ole ollut mitään riskiä tai ongelmaa ruokatalouden kanssa tällä systeemillä.  ap

Ette ole koskaan ostaneet molemmat lapsille ruokia tai välipaloja

Tai kumpikaan ei ole ostanut kun on olettanut toisen ostavan

Menettekö joskus yhdessä kauppaan? Omat kärrut toki ja molemmilla siellä lapsille leipää

Kuten sanoin, meillä ei ole koskaan ruoka loppunut kesken. Onko teillä? Miksi tuhlata aikaa yhteisiin kauppareissuihin, joille tarvitsee erikseen lähteä, kun ruoka-ostokset voi kätevästi hoitaa nopeasti työstä kotiin tullessa? Alkaa tuntumaan, että meidän systeemillä säästyy aikaa huomattavasti perinteiseen tyyliin verrattuna. ap

Ei säästy. Teillä kaksi käy kaupassa. Kaksi ostaa ruokaa kolmelle. Kuten sanottu. Ajan ja rahan tuhlausta

Sinun oma päähänpistosi on laskea henkilölukuja. Minä en osta ruokaa kolmelle, vaan riittävästi. Kerralla saattaa tulla ostettua yhden rykmentin tarpeisiin ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita, koska hyödynnän tarjoukset. Jos toinen meistä lakkaisi käymästä kaupassa, niin silloin toisen ostostaakka nousisi yksinään turhan suureksi. Tasapuolinen jako toimii meillä parhaiten. ap

Tottakai mietitään kuinka monta syöjää on. Kuinka monelle teen ruokaa. Kuinka monelle hedelmiä ja leipää.

Teillä on kaksi lasta? Ostat siis kolmelle ruokaa

Mies ostaa myös kolmelle

Ja molemmat ostaa myös omat jauhot ym. Kun ostokset erotellaan. Sinä ostat tänään juustoa. Miehen juusto loppuu. Hänen pitää mennä kauppaan ja ostaa juustoa kolmelle. Lisäksi tietenkin ruokaa kolmelle

Kun on olemassa pakastin, ei tarvitse miettiä ruokailijoiden määrää. Vuosien varrella ostotottumukset ovat hioutuneet omalle perheelle sopivaksi. ap

Aika harva ruoka on hyvää pakastettuna

Teillä lapset katsoo onko äidin tai isän ruokaa. Ei ole. Kaivetaan sitten pakastinta löytyisikö jotain

Lapset eivät edes tiedä, mikä on äidin ja mikä isän ruokaa. Olen jo monta kertaa sanonut, että ruokaa on aina riittävästi. ap

Mutta et ole kertonut kuinka tämä riittävästi varmistetaan

Menastko etteivät lapset näe että te syötte eri ruokia?

Mikä ongelma siinä on, jos lapset näkevät meidän syövän eri ruokia? Syödään me samojakin ruokia. Samoin lapsilla on omanlaisensa mieltymykset ruokien suhteen, kuten meillä kaikilla. Vai pakotatko sinä kaikki ihmiset syömään vain sinun makusi mukaista ruokaa tai syötkö itse vastentahtoisesti vain jonkun muun maun mukaista ruokaa. 

Riittävästi tarkoittaa sitä, että ruokaa on riittävästi. Jokainen täysijärkinen näkee, milloin varastot ovat vähissä ja osaa täydentää niitä. Ei siihen tarvita mitää erillisiä perhekokouksia. Aika harva ruoka-aine on sellainen, että pilaantuu parissa päivässä. ap

Te molemmat vastaatte ruuan ostosta ja molemmat täydentää varastoja

Syötte siis samaa. Kumman ruokaa? Kumpi sen ostaa

Kyllä meillä kaikki syö samaa. Sitä mitä perheelle on tänään tehty

Kuulostaa vähän työläältä tehdä kaksi erillistä ruokaa joka päivä. Varsinkin lapsiperheessä, jossa vapaa-aika on muutenkin vähissä. Meillä homma toimii parhaiten niin, että kumpikin tekee sitä vähiten inhottavaa kotityötä. Meillä esim. mies inhoaa ruoanlaittoa ja kauppareissuja, joten hoidan ne itse, koska teen ruokaa ihan mielelläni. Toisaalta taas itse inhoan imurointia ja mies onkin hoitanut sen jo vuosia täysin.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni hoita itse pääosin ruokansa, käy itsenäisesti kaupassa ja ostaa sitä mitä tykkää syödä. Samoin teen minä. Ruokamakumme poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toki välillä syömme koko perhe yhteistä ruokaa tai grillataan kaikille, mutta pääosa arjesta menee niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole päävastuussa ruoanlaitosta. Samoin mies pesee itse pyykkinsä ja osittain lastenkin.

Tämä tyyli sopii meille oikein mainiosti. On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei sitä halua tehdä. Eikä ole koskaan tullut riitaa asian tiimoilta. Olenkohan poikkeuksellisen onnekas, kun olen löytänyt näin sopivan puolison itselleni.

Kirjoitit näin: "On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei halua sitä tehdä."

Ja kuitenkin myöhemmin kerrot, että teillä toimitaan ihan samoin kuin muissakin perheissä eli valmistetaan ruokaa. Välille sen teet sinä ja välillä miehesi.

Mikä siis oli tämän aloituksen pointti?

Meillä mies tykkää laittaa ruokaa ja hyvää ruokaa tekeekin. Itse inhoan kokkaamista ja en ole koskaan ruokaa tehnytkään. Pyykit hoidan minä, koska olen niistä hyvin tarkka ja rakastan hoitaa tekstiilejä.

Hyvin toimii! :)

Tuo vie kaksinkertaisen ajan kokata ja pyykätä. Ihan turhaa ajan ja veden hukkausta.

Ei toimisi meillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.

Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.

En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.

Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap

Eikö se miehen ruoka valmistu siinä samalla, kun itsellesikin teet?

Vai oletko se laiska paksukainen, joka makaa sohvalla ja miehen pitää syöttää sinua?

Aika moni nainen tykkää ruuanlaitosta, eikä koe sitä mitenkään ikäväksi velvollisuudeksi.

Onpa omituinen suhde sinulla, jos puolisolle ruuan tekeminen tuntuu pakolta. Älä vaan ikinä tee lapsia, niillekin on aikalailla pakko antaa useaan kertaan päivässä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä em. asioita.

Olen tehnyt nuo erittäin mielelläni, ilman minkäänlaista pakkoa.

En minäkään ole koskaan pakottanut miestäni korjaamaan esim. kenkieni korkolappuja, silti mieheni on ne korjannut, kun olen näyttänyt korkolappujen kehnoa tilaa hänelle.

Kun toista rakastaa, asiat eivät tunnu koskaan pakolta. Hyvin on näillä eväillä menty jo 36 vuotta.

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Minä rakastan miestäni, mutta varmasti tuntuisi minusta pakolta, jos pitäisi tehdä hänelle ruoka joka päivä. ap

Eikö se miehen ruoka valmistu siinä samalla, kun itsellesikin teet?

Vai oletko se laiska paksukainen, joka makaa sohvalla ja miehen pitää syöttää sinua?

Aika moni nainen tykkää ruuanlaitosta, eikä koe sitä mitenkään ikäväksi velvollisuudeksi.

Onpa omituinen suhde sinulla, jos puolisolle ruuan tekeminen tuntuu pakolta. Älä vaan ikinä tee lapsia, niillekin on aikalailla pakko antaa useaan kertaan päivässä ruokaa.

Sehän sanoi että lapsiakin on, mutta kumpikaan vanhemmista ei ole vastuussa ruoanlaitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä mielelläni pesen pyykkiä, ei tartte ku nakata koneeseen ja koneesta kaappiin 😊 mies meillä tekee pääasiassa ruoan, joskus minäkin 😊

Meillä on sama juttu vain sillä erotuksella, että myös mies pesee mielellään omat pyykkinsä. Samon minä omani. Ei tartte kuin nakata koneeseen, koneesta narulle ja sieltä kaappiin. ap

Aikaa kuluu tplamäärä ja koneelliset on vajaita

Meillä ei pestä koskaan vajaita koneellisia ja ihan sama aika siihen kuluu, kun kaikki pyykit on kuitenkin pestävä. Silloin on ihan sama, onko innokas pyykkäri minä vai mieheni. Vanhempana myös lapset saavat halutessaan alkaa pyykkäämään. ap

Miten voi olla ettei ole vajaita koneellisia

Meillä minä pesen neljän ihmisen pyykit. Lajitellaan värin ja lämpötilan mukaan. Silti koneelliset kaikkea tulee vain kerran viikossa

Onko teillä kaikilla oma pyykkikori. Mihin lasten pyylit laitetaan. Miten varmistuu ettei miehen pyykkiä ole sinun koneellisessa?

Voi pyhä yksinkertaisuus sentään. Meillä on elfa-korihyllystö, jossa on oma useita koreja. Yksi kori on varattu miehen pyykeille. Meillä pyykkikone täyttyy lähes joka päivä, sillä kaikki perheenjäsenet urheilevat aktiivisesti. Joko olette sohvaperunoita tai kuljette likaisissa vaatteissa tai sitten teillä on jättisuuri pesukone, mikäli vain yksi koneellinen tulee pyykkiä viikossa. ap

Meillä tulee viisi erilaista koneellista viikossa. Siksi niitä juuri kerätään että voi lajitella

Miehellä yksi kori. Lapsilla omat

Ja otat oman pyykin (sekalaiset) joukloon lasten koreista. Miehen et. Hän pesee sitten illalla oman korinsa sekalaisia

Meillä ei ole tarvetta pestä viittä erilaista koneellista, vaan suurin osa pyykeistä pestään samalla ohjelmalla. Teet asian turhan monimutkaisesti. ap

Tummat ja vaaleat sekaisin. 30 ja 40 astetta sekaisin. Pyyhkeet ja lakanat.

Väistämättä tulee erilaisia koneellisia

30 pyykkiä meille ei tule koskaan ja 40 vain aniharvoin.  Samoin vaaleita tulee harvemmin ja niille on oma kori. Vaatteet pestään pääosin 50 tai 60 asteessa sen arimman vaatekappaleen mukaisesti. Pyyhkeistä ja lakanoista tulee usein oma koneellinen ja jos ei tule, niin sitten joukkoon vaatteita. En ymmärrä, mikä tässäkään nyt niin vaikeaa on? ap

Eli kelpaako miehen lakanat sun koneelliseen? Tai miehehn pyyhe? Miten se raja vedetään tässä pykkiasiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni hoita itse pääosin ruokansa, käy itsenäisesti kaupassa ja ostaa sitä mitä tykkää syödä. Samoin teen minä. Ruokamakumme poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toki välillä syömme koko perhe yhteistä ruokaa tai grillataan kaikille, mutta pääosa arjesta menee niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole päävastuussa ruoanlaitosta. Samoin mies pesee itse pyykkinsä ja osittain lastenkin.

Tämä tyyli sopii meille oikein mainiosti. On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei sitä halua tehdä. Eikä ole koskaan tullut riitaa asian tiimoilta. Olenkohan poikkeuksellisen onnekas, kun olen löytänyt näin sopivan puolison itselleni.

Kirjoitit näin: "On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei halua sitä tehdä."

Ja kuitenkin myöhemmin kerrot, että teillä toimitaan ihan samoin kuin muissakin perheissä eli valmistetaan ruokaa. Välille sen teet sinä ja välillä miehesi.

Mikä siis oli tämän aloituksen pointti?

Paitsi että nää käyttää sihen tuplasti aikaa, koska kumpikin käy erikseen kaupassa. Lisäksi uskoisin että tuplasti rahaa, koska tossahan on pakko olla kummllekin omat mausteet, kahvit, jauhot, ketsupit, maustekastikkeet. 

Mietin miten tällaisessa taloudessa ostetaan pyykinpesuaineet, muut pesuaineet, tiskirätit, suihkusaippuat, shampoot, vessapaperit,...luettelen nyt vaan mitä ekana mieleen tulee. Ruuoanlaittokin koostuu niin monista aineksista joita ostetaan harvoin, mutta ne on melko pakollisia. Onko näillä siis esim. suolapurkit erikseen? Jos ei ole, kumpi huolehtii että suolaa on? Jos toinen käyttää ruokaansa viimeiset suolat, niin miten toinen tekee ruoan?

Tää on kyllä outo systeemi, täytyy olla se banaanikakkutyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni hoita itse pääosin ruokansa, käy itsenäisesti kaupassa ja ostaa sitä mitä tykkää syödä. Samoin teen minä. Ruokamakumme poikkeavat jonkin verran toisistaan. Toki välillä syömme koko perhe yhteistä ruokaa tai grillataan kaikille, mutta pääosa arjesta menee niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole päävastuussa ruoanlaitosta. Samoin mies pesee itse pyykkinsä ja osittain lastenkin.

Tämä tyyli sopii meille oikein mainiosti. On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei sitä halua tehdä. Eikä ole koskaan tullut riitaa asian tiimoilta. Olenkohan poikkeuksellisen onnekas, kun olen löytänyt näin sopivan puolison itselleni.

Kirjoitit näin: "On ihanaa, ettei kummankaan tarvitse uhrata elämäänsä hellan vieressä, kun kumpikaan ei halua sitä tehdä."

Ja kuitenkin myöhemmin kerrot, että teillä toimitaan ihan samoin kuin muissakin perheissä eli valmistetaan ruokaa. Välille sen teet sinä ja välillä miehesi.

Mikä siis oli tämän aloituksen pointti?

Pointti on se, ettei kummankaan YKSINÄÄN tarvitse urhata elämäänsä hellan vieressä. Tämä on mennyt ohi niin että viuhuu suurimmalta osalta, koska tullaan paheksumaan meidän tyyliä ja samaan hengenvetoon kerrotaan, miten heilläkin molemmat tekevät ruokaa. ap