millä tavoin naisem ja miehen kanssa juttelu eroaa toisistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kanssa pitää välillä varoa mitä sanoo.

Miesten kanssa ei.

Jaa? Joillekin miehille ei tarvitse sanoa kuin hymyillen hei ja heti on saatu väärä käsitys siitä, että on kiinnostunut miehestä, niin aika paljon saa varoa sanojaan.

Mietinkin jo kommenttia kirjoittaessani että voiko tänne edes kommentoida moista ilman että siitä joku alkaa vaahtoamaan ja vetämään keskustelua sivuraiteille.

Kiitos kuitenkin pointtini vahvistamisesta.

Eli siis ei-sivuraide on se, mikä johtaa mielestäsi oikeaan näkemykseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kanssa pitää välillä varoa mitä sanoo.

Miesten kanssa ei.

Miksi näin ajattelet? Toisaalta kyllä itsellänikin on norsun muisti ja kaikkea mitä sanot voidaan käyttää todisteena sinua vastaan.

3 siskoa ja 10v naisvaltaisella alalla miehenä saa kummasti miettimään mitä sanoo/miten sen sanoa.

Eikä muuten aina ole helppoa, kun on ns. suorapuheinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monedtii se on varmaan niin että naisella on jokin ennakkokäsitys joka tulee rikkoa.

Mitä ihmettä sinä selität?

Hänellä vain on ennakkokäsitys. Ei tuollaisten kanssa jaksa jutella.

Ehkä ensimmäisen tulee mieleen että kun puhutaan negatiivisista asioista, useimmin naiset valittavat ja miehet toteavat. Tästä seuraa että naiset pohtivat enemmän ongelmaan syytä ja miehet ratkaisua. Positiivisita asioista kun puhutaan niin en huomaa mitään sukupuolien eroa, lähinnä yksilöistä johtuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kanssa pitää välillä varoa mitä sanoo.

Miesten kanssa ei.

Jaa? Joillekin miehille ei tarvitse sanoa kuin hymyillen hei ja heti on saatu väärä käsitys siitä, että on kiinnostunut miehestä, niin aika paljon saa varoa sanojaan.

Mietinkin jo kommenttia kirjoittaessani että voiko tänne edes kommentoida moista ilman että siitä joku alkaa vaahtoamaan ja vetämään keskustelua sivuraiteille.

Kiitos kuitenkin pointtini vahvistamisesta.

Eli siis ei-sivuraide on se, mikä johtaa mielestäsi oikeaan näkemykseen?

Vastasin vain omalta osaltani aloittajan kysymykseen, enkä toivonut jonkun vetävän "No kyllä ne miehet/naisetkin" -kortteja esiin, koska mielipiteeni ei tällä kertaa miellyttänyt.

naisen kanssa voi heittää rennosti läppää. miehen kohdalla on arempaa itsellä ,koska merkitsee paljon miten mies tulkitsee ja mitä ajattelee minusta naisena.

Se riippuu ihan yksilöstä. Mä olen mies, ja tulen ihan yhtä hyvin toimeen kummankin sukupuolen kanssa. Ainakin huumorintajuisempien ihmisten kanssa.

Joitain havaintoja olen kyllä tehnyt.

Naiset on helposti härskimpiä kuin miehet ja puhuvat luottavaisemmin henkilökohtaisistakin jutuista. Naisporukassa on tosin melkein mahdoton saada puheenvuoroa kun ne pääsevät vauhtiin. Naiset myös herkemmin ilmaisee tunteita jollain tavalla. Puheessa ja muutenkin.

Miehet ei yleensä puhu heti niin henkilökohtaisia. Miehissä tuntuu myös olevan enemmän sellaisia aidosti hiljaisia tyyppejä, jotka kyllä tykkäävät olla seurassa, mutta puhuvat vain harvoin ja asiaa. Lisäksi miehissä on enemmän sellaisia, joiden kanssa on oikeasti hauskaa pohtia, miten esim. joku laite toimii tai miten jonkun jutun saisi korjattua. Esim. töissä jos joku juttu ei meinaa onnistua, niin miesporukassa voi olla jopa hauskaakin kun koitetaan saada hommat taas toimimaan. Naisilla on taipumus ahdistua niissä tilanteissa.

Ei mikään tietty päde kaikkiin. Ja kuten sanoin, niin ei mulla ole mitään mieltymyksiä juttukavereiden yms. suhteen. Yleensä tunnun kyllä tulevan parhaiten toimeen keski-ikäisten naisten kanssa jostain syystä.

yleensä miehet vaa tuijottaa naisen tissei ja vastaa kyllä rakas, ihan kohta rakas, tottakai rakas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa tuohon yleisesti ottaen, mutta omasta puolestani: miesten kanssa keskustelu on yleensä kiusallisempaa ja jännitän sitä enemmän. Tuntuu monesti siltä, että heidän edessään ei voi olla yhtä helposti oma itsensä kuin muiden naisten. Esim. aika varovainen olen miesten seurassa "valittamaan" mistään, kun tuntuu ettei heitä kiinnosta seurani, ellen ole iloinen ja huoleton. Ovatko naiset yleensä vain kärsivällisempiä esittämään, että toisen murheiden kuunteleminen kiinnostaa?

Minusta vähintään  yhtä relevantti kysymys voisi olla, että onko sinulla jokin alitajuinen pelko tai jännittyneisyys miehiä kohtaan, joka tekee siitä sinulle, jotenkin kiusallisen. 

Onhan mulla, luulin ettei sitä tarvitsisi kysyäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa tuohon yleisesti ottaen, mutta omasta puolestani: miesten kanssa keskustelu on yleensä kiusallisempaa ja jännitän sitä enemmän. Tuntuu monesti siltä, että heidän edessään ei voi olla yhtä helposti oma itsensä kuin muiden naisten. Esim. aika varovainen olen miesten seurassa "valittamaan" mistään, kun tuntuu ettei heitä kiinnosta seurani, ellen ole iloinen ja huoleton. Ovatko naiset yleensä vain kärsivällisempiä esittämään, että toisen murheiden kuunteleminen kiinnostaa?

Miksi miesten pitäisi olla kiinnostuneita seurastasi? Jos sitä haluat, luulisin kyllä ,että kannattaisi olla mahdollisimman rennosti oma itsensä.

Ei miesten "pidä" olla kiinnostunut seurastani, vaikka olisikin kiva jos joskus olisivat nimenomaan silloin kun olen oma itseni. Tein vain havainnon etteivät ole, ja se vaikuttaa heidän kanssaan keskusteluun, ja siitähän tässä keskustelussa oli kyse miten erilaiseksi kokee keskustelun eri sukupuolten kanssa. Olen huomannut että yritän joskus miellyttää miehiä esittämällä jotain muuta kuin oikeasti olen (iloisempaa), jotta heitä kiinnostaisi edes normaali keskustelu kanssani. Toisaalta olen niin harvoin kenenkään seurassa oma itseni, etten edes tiedä miten miehet suhtautuisivat minuun jos olisin täysin oma itseni eli en jännittäisi yhtään. Ehkä käyttäydyn itse eri tavalla eri sukupuolia kohtaan ja se vaikuttaa siihen, miten he käyttäytyvät minua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa tuohon yleisesti ottaen, mutta omasta puolestani: miesten kanssa keskustelu on yleensä kiusallisempaa ja jännitän sitä enemmän. Tuntuu monesti siltä, että heidän edessään ei voi olla yhtä helposti oma itsensä kuin muiden naisten. Esim. aika varovainen olen miesten seurassa "valittamaan" mistään, kun tuntuu ettei heitä kiinnosta seurani, ellen ole iloinen ja huoleton. Ovatko naiset yleensä vain kärsivällisempiä esittämään, että toisen murheiden kuunteleminen kiinnostaa?

Tämä on kummallista, mutta jos ei lasketa juoppoja ja muita tyillaisia niin itselläni on helpompi puhua miesten kanssa. Naisten suhteen tulee tunne, että en riitä heille juttuseuraksi. Töissä tulee tämä tunne.

Ai jaa. Minkä näköinen olet? Itse aika ruma.

Ainakin oman kokemuksen mukaan miehet haluavat pääasiassa vaan puhua itsestään ja jos sanon jotain itsestäni tai omista mielipiteistäni/kiinnostuksenkohteistani niin vastaus on tyyliä 'jaa'. Keskustelu siis sujuu paljon paremmin ja menee eteenpäin jos vaan pysytään miehen jutuissa.

Naisten kanssa jutteleminen tuntuu paljon tasapuolisemmalta.