Hei miten pärjäätte kahden, kolmen tai jopa neljän koiran kanssa?

Niin, miten on?

Täyty olla myö rikas.Eläinlääkäri maksaa.Rotukset,madotukset ymm.

Olen aina pitänyt kahta koiraa, palveluskoirarotu. Usein on hoidossa sitten useampi, kun lapsilla ja sukulaisillakin on samaa rotua. Omien kanssa matkustan usein myös ulkomailla ja ne osaavat kävellä hihnassa hihna löysällä ja muutenkin ovat mallikelpoisia. Ei se siis sen vaikeampaa ole kuin yhdenkään kanssa.

Asun sekä maalla että kaupungissa, maalla tietysti kivaa, kun ei tartte käyttää hihnaa ollenkaan. Kun koiria on useampi hoidossa, ne saavat peuhata pihassa keskenään. Sisällä ei saa leikkiä.

Eläinlääkärikuluissa auttaa, kun koirilla on iso ikäero eli nuoremmalla ei ole vaivoja, vanhemmilla tulee sitten loppuaikoina kremppaa. 

Omia koiria minulla on ollut 36 vuotta ja lapsuudenperheessäni oli koiria, isovanhemmilla kennel.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina pitänyt kahta koiraa, palveluskoirarotu. Usein on hoidossa sitten useampi, kun lapsilla ja sukulaisillakin on samaa rotua. Omien kanssa matkustan usein myös ulkomailla ja ne osaavat kävellä hihnassa hihna löysällä ja muutenkin ovat mallikelpoisia. Ei se siis sen vaikeampaa ole kuin yhdenkään kanssa.

Asun sekä maalla että kaupungissa, maalla tietysti kivaa, kun ei tartte käyttää hihnaa ollenkaan. Kun koiria on useampi hoidossa, ne saavat peuhata pihassa keskenään. Sisällä ei saa leikkiä.

Eläinlääkärikuluissa auttaa, kun koirilla on iso ikäero eli nuoremmalla ei ole vaivoja, vanhemmilla tulee sitten loppuaikoina kremppaa. 

Omia koiria minulla on ollut 36 vuotta ja lapsuudenperheessäni oli koiria, isovanhemmilla kennel.

ps. Koiraa ei tarvitse koko ajan huomioida. Se koulutetaan nuorena hyviin käytöstapoihin (tai minkä ikäisenä hyvänsä), osallistutaan kisoihin tms. ja vanhempana sitten ollaan eläkeläisiä, käydään lenkillä ja nautitaan elämästä. Koiraa kannattaa pitää mukana arkimenoissa, niin sen hoidot eivät ole pois muusta vapaa-ajasta ja samalla koira oppii tarvittavat taidot.

Meillä on vain yksi koira, mutta kolme kissaa. Lenkitys on tietenkin erilaista kuin koirien kanssa, minulla on vain koira hihnassa, kaksi kissaa säntäilee perässä sitten milloin mitenkin. Aamulenkki, jonka pääsisin koiran kanssa 15 minuutissa, kestää vähintään puoli tuntia. Usein illalla joudun vielä erikseen lenkittämään jonkun kissan, joka ei omilta touhuiltaan ehtinytkään yhteisiltalenkille mukaan.

Eläinlääkäriin mennään joko tarvittaessa (akuutit tilanteet) yksi kerrallaan, mutta esimerkiksi rokotukset hoidan usein niin, että kaksi kissaa yhteen isoon kuljetuskoppaan ja yksi pieneen. Sitten vaan liukuhihnameiningllä eläinlääkärissä, aika on tietenkin varattu kolmelle kissalle, ei vain yhtä slottia.

Sekä kissat että koirat ovat laumaeläimiä, PIENlaumaeläimiä. Ne tarvitsevat seuraa, ja jos on vain yksi eläin, niin sille joutuu olemaan sitten se lauma. Meillä koiratkin ovat olleet tyytyväisempiä, kun on ollut kissa tai kissoja. Jos ei olisi kissaa/kissoja, pitäisi olla koiralle sitten aina myös koirakaveri!

Sisällä ei riehuta, ja öisin nukutaan. Jos on hirveä hätä, niin sitten pyydetään ulos - nämä periaatteet toimivat sekä koiralle että kissoille. Madotan kaikki eläimet samanaikaisesti, se on yksinkertaisempaa niin. Ja "alistuvat kohtaloonsa" kun tietävät, että kaikki muutkin joutuvat sen lääkkeen ottamaan. Jos on joku erillislääkitys jollekin eläimelle, niin annan sitten ruutalla vettä muille sen aikaa.

Ruokaan kuluu tottakai enemmän mitä yhdelle eläimelle. Mutta kun olen lemmikkejä hankkinut, niin olen sitoutunut sitten myös huolehtimaan. No, yksi kissa tuli ihan itse meille, mutta olen sille luvannut, että se saa täsmälleen saman huolenpidon kuin muutkin, eli tarvitsemansa huolenpidon.

Aikaa menee enemmän, mutta se ei ole suoraan lukumäärä kertaa tarvittava aika. Moni asia menee päällekäin ja rinnakkain, ja moni asia on helpompi, kun eläimiä on monta - juuri esimerkiksi viihdytys. Tottakai seurustelen jokaisen eläimen kanssa erikseen joka päivä, ja jokainen eläin hakeutuu seuraani erikseen. Tietyt hoitotoimenpiteet pitää tehdä erikseen jokaiselle, mutta olen tietoisesti hankkinut eläimiä, joilla ei esimerkiksi ole työläshoitoinen turkki.

Paljon paremmin kuin pärjäisin neljän tai viiden lapsen kanssa. Koirat ovat paljon helpompia.

Meillä on lähes aina ollut kaksi koiraa, eri rotuja. Ihan hyvin kahden koiran kanssa pärjää, en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että kahden kanssa olisi jotenkin hankalaa.

Kallistakin jos pitää käyttää eläinlääkärissä ja rokottaa, siruttaa, kuvata, hoitaa hammaskivet, seurata. Sitten vielä ruoka ja tarvikkeet ja hoito.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yksi koira, mutta kolme kissaa. Lenkitys on tietenkin erilaista kuin koirien kanssa, minulla on vain koira hihnassa, kaksi kissaa säntäilee perässä sitten milloin mitenkin. Aamulenkki, jonka pääsisin koiran kanssa 15 minuutissa, kestää vähintään puoli tuntia. Usein illalla joudun vielä erikseen lenkittämään jonkun kissan, joka ei omilta touhuiltaan ehtinytkään yhteisiltalenkille mukaan.

Eläinlääkäriin mennään joko tarvittaessa (akuutit tilanteet) yksi kerrallaan, mutta esimerkiksi rokotukset hoidan usein niin, että kaksi kissaa yhteen isoon kuljetuskoppaan ja yksi pieneen. Sitten vaan liukuhihnameiningllä eläinlääkärissä, aika on tietenkin varattu kolmelle kissalle, ei vain yhtä slottia.

Sekä kissat että koirat ovat laumaeläimiä, PIENlaumaeläimiä. Ne tarvitsevat seuraa, ja jos on vain yksi eläin, niin sille joutuu olemaan sitten se lauma. Meillä koiratkin ovat olleet tyytyväisempiä, kun on ollut kissa tai kissoja. Jos ei olisi kissaa/kissoja, pitäisi olla koiralle sitten aina myös koirakaveri!

Sisällä ei riehuta, ja öisin nukutaan. Jos on hirveä hätä, niin sitten pyydetään ulos - nämä periaatteet toimivat sekä koiralle että kissoille. Madotan kaikki eläimet samanaikaisesti, se on yksinkertaisempaa niin. Ja "alistuvat kohtaloonsa" kun tietävät, että kaikki muutkin joutuvat sen lääkkeen ottamaan. Jos on joku erillislääkitys jollekin eläimelle, niin annan sitten ruutalla vettä muille sen aikaa.

Ruokaan kuluu tottakai enemmän mitä yhdelle eläimelle. Mutta kun olen lemmikkejä hankkinut, niin olen sitoutunut sitten myös huolehtimaan. No, yksi kissa tuli ihan itse meille, mutta olen sille luvannut, että se saa täsmälleen saman huolenpidon kuin muutkin, eli tarvitsemansa huolenpidon.

Aikaa menee enemmän, mutta se ei ole suoraan lukumäärä kertaa tarvittava aika. Moni asia menee päällekäin ja rinnakkain, ja moni asia on helpompi, kun eläimiä on monta - juuri esimerkiksi viihdytys. Tottakai seurustelen jokaisen eläimen kanssa erikseen joka päivä, ja jokainen eläin hakeutuu seuraani erikseen. Tietyt hoitotoimenpiteet pitää tehdä erikseen jokaiselle, mutta olen tietoisesti hankkinut eläimiä, joilla ei esimerkiksi ole työläshoitoinen turkki.

Tämä kuulosti tosi kivalta, siltä, että eläimet on sinulle rakkaita ja hoidat niitä hyvin :)

Eläinlääkäriin menee kaksinkertainen summa tietenkin. Talutus onnistuu ihan hyvin. Siihen tottuu nopeasti että on kaksi/kolme koiraa. Tuntuu hassulta vain yhtä taluttaa. Huomioida ei tarvitse jokaista erikseen. Lauman hyväksyntä ja seura on se huomio mitä koira tarvitsee. Keskenään välejä selvittävät.

Itsellä ollut vaan kaksi kerrallaan, just sopiva, helppo ulkoiluttaa ja nujuavat ja touhuavat keskenään eikä niin paljoa tarvitse ihmisen huomiota kuin ainokainen.

Onhan maailmalla näitä ammattilaisia koiranulkoiluttajia joilla voi olla tusina tai enemmänkin koiria ulkoilutuksessa yhtä aikaa. En kyll tajua, ainahan joku keksii singota eri suuntaan kuin muut.

Ei me oikein pärjätä.

Naapureiden kanssa koko ajan suu kopua, koirat haukuu ja räksyttää koira tarhassa, jos raja naapurit kulkee ohi, jotka ei sano enää hyvää päivää tai huomenta kun tulee vastaan. Harmittaa vähäsen koirain puolesta. Ne on kivoja mutta on niitä lian monta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan maailmalla näitä ammattilaisia koiranulkoiluttajia joilla voi olla tusina tai enemmänkin koiria ulkoilutuksessa yhtä aikaa. En kyll tajua, ainahan joku keksii singota eri suuntaan kuin muut.

Tämä on ihmetyttänyt!

Miksi ottaa niin vaativa lemmikki kuin kissa tai koira? Hanki käärme. Huomattavasti helppohoitoisempi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ottaa niin vaativa lemmikki kuin kissa tai koira? Hanki käärme. Huomattavasti helppohoitoisempi.

Tai vuohi

Meillä on ollut aina vähintään 3 koiraa. Lenkit menee niin, että opetan niille oikea, vasen, eteen ja odottaa. Kaks vanhempaa kun ovat jo oppineet käskyt ja osaa kulkea vierekkäin kulkee juoksuvyössä kiinni olevassa hihnanjakajassa ja nuorin kulkee omassa hihnassa ja hihna kädessä, että voin hihnalla vähän ohjata mihin suuntaan kuljetaan ja miten, kun ei vielä osaa käskyjä. Toinen käsi pysyy vapaana koko ajan, paitsi jos "parivaljakko" pysähtyy niin kerään hihnan käteen siksi aikaa ettei mene sekaisin. Mut harvemmin on hihnat sotkussa tai kädet täynnä. Kun on ollut neljä koiraa, niin kolmaskin osaa jo kävellä toivotulla tavalla ja senkin laitan juoksuvyöhön, kunnes neljäs osaa kävellä halutusti ja sit se opettelee kolmannen kanssa kulkemaan parivaljakkona. Kaks paria omissa hihnoissa on helppo rasti ja saa taas kummatkin kädet vapaaksi.

Ruokailu ei tuota ongelmaa vaikka on erilaisia syöjiä. Ajokoira hotkii, pienempi on hitaampi, kaks vähän nirsompaa, yks hieman resurssiaggre ruuasta, milloin mitäkin. Rauhallisemmat ja nirsommat syö vierekkäin, resurssiaggre omassa sopissa ja hotkija vähän syrjemmässä hitaammista. Ei se silti toisten kupeille mene kuin vasta sitten kun hitaammat on valmiita.

Jokaisen kanssa harrastetaan omia juttuja, mutta ollaan myös kaikki yhdessä sen ohella. Ja koirat saa olla laumana pihalla niin paljon kuin haluaa, ei ne tarvitse lapsenvahtia. Vanhukset köllöttää ennemmin sisällä kainalossa kun nuoremmat jahtaa toisiaan puolen hehtaarin aidatulla alueella, mut ei kukaan oo mustis. Joskus toki on vähän känkkäränkkää, mutta kun ottaa toisiinsa sopivat luonteet jotta yhteiselo toimii laumassa ja ennakoi, vaikkapa tuossa ruuan annossa kuka saa ruuan ekana, niin pahempia kiistojakaan ei tule.

Lääkärikulut voi olla hurjat, on ollut niin että yhtenä vuonna sattui viikon sisään niin että yhdellä oli akuutti maksatulehdus, toinen sai elämänsä ensimmäisen epilepsiakohtauksen ja kolmannelta lähti harrastuksen tiimellyksessä kynsi kokonaan. Seuraavassa kuussa oli varattuna aika neljännellä lonkka ja selkäkuviin. Mut maalla on vähän halvempaa, joten päästiin alta tonnilla onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut aina vähintään 3 koiraa. Lenkit menee niin, että opetan niille oikea, vasen, eteen ja odottaa. Kaks vanhempaa kun ovat jo oppineet käskyt ja osaa kulkea vierekkäin kulkee juoksuvyössä kiinni olevassa hihnanjakajassa ja nuorin kulkee omassa hihnassa ja hihna kädessä, että voin hihnalla vähän ohjata mihin suuntaan kuljetaan ja miten, kun ei vielä osaa käskyjä. Toinen käsi pysyy vapaana koko ajan, paitsi jos "parivaljakko" pysähtyy niin kerään hihnan käteen siksi aikaa ettei mene sekaisin. Mut harvemmin on hihnat sotkussa tai kädet täynnä. Kun on ollut neljä koiraa, niin kolmaskin osaa jo kävellä toivotulla tavalla ja senkin laitan juoksuvyöhön, kunnes neljäs osaa kävellä halutusti ja sit se opettelee kolmannen kanssa kulkemaan parivaljakkona. Kaks paria omissa hihnoissa on helppo rasti ja saa taas kummatkin kädet vapaaksi.

Ruokailu ei tuota ongelmaa vaikka on erilaisia syöjiä. Ajokoira hotkii, pienempi on hitaampi, kaks vähän nirsompaa, yks hieman resurssiaggre ruuasta, milloin mitäkin. Rauhallisemmat ja nirsommat syö vierekkäin, resurssiaggre omassa sopissa ja hotkija vähän syrjemmässä hitaammista. Ei se silti toisten kupeille mene kuin vasta sitten kun hitaammat on valmiita.

Jokaisen kanssa harrastetaan omia juttuja, mutta ollaan myös kaikki yhdessä sen ohella. Ja koirat saa olla laumana pihalla niin paljon kuin haluaa, ei ne tarvitse lapsenvahtia. Vanhukset köllöttää ennemmin sisällä kainalossa kun nuoremmat jahtaa toisiaan puolen hehtaarin aidatulla alueella, mut ei kukaan oo mustis. Joskus toki on vähän känkkäränkkää, mutta kun ottaa toisiinsa sopivat luonteet jotta yhteiselo toimii laumassa ja ennakoi, vaikkapa tuossa ruuan annossa kuka saa ruuan ekana, niin pahempia kiistojakaan ei tule.

Lääkärikulut voi olla hurjat, on ollut niin että yhtenä vuonna sattui viikon sisään niin että yhdellä oli akuutti maksatulehdus, toinen sai elämänsä ensimmäisen epilepsiakohtauksen ja kolmannelta lähti harrastuksen tiimellyksessä kynsi kokonaan. Seuraavassa kuussa oli varattuna aika neljännellä lonkka ja selkäkuviin. Mut maalla on vähän halvempaa, joten päästiin alta tonnilla onneksi.

Huhhuh. Pitkä teksti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ottaa niin vaativa lemmikki kuin kissa tai koira? Hanki käärme. Huomattavasti helppohoitoisempi.

Olisko akvaariokalat sopivampi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut aina vähintään 3 koiraa. Lenkit menee niin, että opetan niille oikea, vasen, eteen ja odottaa. Kaks vanhempaa kun ovat jo oppineet käskyt ja osaa kulkea vierekkäin kulkee juoksuvyössä kiinni olevassa hihnanjakajassa ja nuorin kulkee omassa hihnassa ja hihna kädessä, että voin hihnalla vähän ohjata mihin suuntaan kuljetaan ja miten, kun ei vielä osaa käskyjä. Toinen käsi pysyy vapaana koko ajan, paitsi jos "parivaljakko" pysähtyy niin kerään hihnan käteen siksi aikaa ettei mene sekaisin. Mut harvemmin on hihnat sotkussa tai kädet täynnä. Kun on ollut neljä koiraa, niin kolmaskin osaa jo kävellä toivotulla tavalla ja senkin laitan juoksuvyöhön, kunnes neljäs osaa kävellä halutusti ja sit se opettelee kolmannen kanssa kulkemaan parivaljakkona. Kaks paria omissa hihnoissa on helppo rasti ja saa taas kummatkin kädet vapaaksi.

Ruokailu ei tuota ongelmaa vaikka on erilaisia syöjiä. Ajokoira hotkii, pienempi on hitaampi, kaks vähän nirsompaa, yks hieman resurssiaggre ruuasta, milloin mitäkin. Rauhallisemmat ja nirsommat syö vierekkäin, resurssiaggre omassa sopissa ja hotkija vähän syrjemmässä hitaammista. Ei se silti toisten kupeille mene kuin vasta sitten kun hitaammat on valmiita.

Jokaisen kanssa harrastetaan omia juttuja, mutta ollaan myös kaikki yhdessä sen ohella. Ja koirat saa olla laumana pihalla niin paljon kuin haluaa, ei ne tarvitse lapsenvahtia. Vanhukset köllöttää ennemmin sisällä kainalossa kun nuoremmat jahtaa toisiaan puolen hehtaarin aidatulla alueella, mut ei kukaan oo mustis. Joskus toki on vähän känkkäränkkää, mutta kun ottaa toisiinsa sopivat luonteet jotta yhteiselo toimii laumassa ja ennakoi, vaikkapa tuossa ruuan annossa kuka saa ruuan ekana, niin pahempia kiistojakaan ei tule.

Lääkärikulut voi olla hurjat, on ollut niin että yhtenä vuonna sattui viikon sisään niin että yhdellä oli akuutti maksatulehdus, toinen sai elämänsä ensimmäisen epilepsiakohtauksen ja kolmannelta lähti harrastuksen tiimellyksessä kynsi kokonaan. Seuraavassa kuussa oli varattuna aika neljännellä lonkka ja selkäkuviin. Mut maalla on vähän halvempaa, joten päästiin alta tonnilla onneksi.

Huhhuh. Pitkä teksti.

Anteeksi, en osannut tiiviistä, mutta onneksi jokaista kommenttia ei ole pakko lukea jos ei jaksa.