terapian jälkeinen huono olo
Jotenkin jäi asiat ja tunteet auki. Kohtalaisen ikävä olo nyt.
Onneksi poika tuli kotiin koska mulle alkoi tulla ahdistusta sen poissaolosta.
Onko muilla ollut samaa?
Kommentit (9)
No nyt ei ollut vain jutustelua. Tuli tunteita ja aukes ns. Pandoran lipas.
No kaikille ihmisille tuollainen asioiden jatkuva analysointi ja vatvonta ei edes sovi.
Aika paljon siinä moni antaa valtaa ihan tuntemattomalle ihmiselle vaikuttaa omaa elämään.
Tuo on yleistä. Terapia on raskasta silloin kun päästään asioiden ytimeen. On tavallista että istunnon jälkeen on uupunut ja paha olo. Helpottaa, kun asioita saadaan käsiteltyä eteenpäin. Tärkeää on, ettet jätä terapiaa kesken ikävän olon takia! Moni jättää terapian kesken tuosta syystä, juuri kun oltaisiin päästy itse asiaan ja oltaisiin voitu saada jotain muutosta aikaiseksi.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
No kaikille ihmisille tuollainen asioiden jatkuva analysointi ja vatvonta ei edes sovi.
Aika paljon siinä moni antaa valtaa ihan tuntemattomalle ihmiselle vaikuttaa omaa elämään.
Ei se huono olo tullut vatvomisesta eikä analyysistä vaan siitä kun vanhat, piilossa olevat asiat tulevat esiin.
Ei ne vanhat ikävät asiat koskaan häviä vaikka tuntikausia niistä jankuttaa.
Hyväksy faktat ja jatka elämää niin ei tarvitse menneisyydessä rypeä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yleistä. Terapia on raskasta silloin kun päästään asioiden ytimeen. On tavallista että istunnon jälkeen on uupunut ja paha olo. Helpottaa, kun asioita saadaan käsiteltyä eteenpäin. Tärkeää on, ettet jätä terapiaa kesken ikävän olon takia! Moni jättää terapian kesken tuosta syystä, juuri kun oltaisiin päästy itse asiaan ja oltaisiin voitu saada jotain muutosta aikaiseksi.
Tsemppiä.
Joo. Jotkut pelästyvät huonoa oloa.
Minä olen tottunut jo.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne vanhat ikävät asiat koskaan häviä vaikka tuntikausia niistä jankuttaa.
Hyväksy faktat ja jatka elämää niin ei tarvitse menneisyydessä rypeä.
Ei asiat häviä mutta voin saada otteen elämästä koska oireet ovat voimakkaat ja pienenä jouduin kätkemään tunteeni.
Ei se ole jankutusterapiaa kuten sinä kuvittelet.
Anna alitajunnan työskennellä ja jatka mahdollisimman normaalia elämää. Itse olin todella väsynyt jokaisen kerran jälkeen mutta toisaalta myös helpottunut kun sai keskustella jonkun kanssa joka ymmärsi minua. Asiat kyllä ahdistivat mutta ajan myötä ne eivät tuntuneet enää niin pahoilta kun oli saanut purettua tunteita ulos.
Tuo tarkoittaa että joku prosessi sun alitajunnassa jatkuu. Joku palikka menee nyt eri kohtaan kuin aiemmin ja se voi osoittautua ihan hyväksi jutuksi.Jos terapia on vaan kivaa jutustelua, ei siitä ole hyötyä.