millä tavoin naisem ja miehen kanssa juttelu eroaa toisistaan?
Kommentit (30)
Enemmän on kyse luonteesta. Toisten kanssa on helppo olla ja toisten seurassa tulee sellainen olo, että sanoo kaiken väärin.
Ei mitenkään. Ihmisiä ne vaan ovat.
Vierailija kirjoitti:
Monedtii se on varmaan niin että naisella on jokin ennakkokäsitys joka tulee rikkoa.
Mitä ihmettä sinä selität?
En osaa sanoa tuohon yleisesti ottaen, mutta omasta puolestani: miesten kanssa keskustelu on yleensä kiusallisempaa ja jännitän sitä enemmän. Tuntuu monesti siltä, että heidän edessään ei voi olla yhtä helposti oma itsensä kuin muiden naisten. Esim. aika varovainen olen miesten seurassa "valittamaan" mistään, kun tuntuu ettei heitä kiinnosta seurani, ellen ole iloinen ja huoleton. Ovatko naiset yleensä vain kärsivällisempiä esittämään, että toisen murheiden kuunteleminen kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa tuohon yleisesti ottaen, mutta omasta puolestani: miesten kanssa keskustelu on yleensä kiusallisempaa ja jännitän sitä enemmän. Tuntuu monesti siltä, että heidän edessään ei voi olla yhtä helposti oma itsensä kuin muiden naisten. Esim. aika varovainen olen miesten seurassa "valittamaan" mistään, kun tuntuu ettei heitä kiinnosta seurani, ellen ole iloinen ja huoleton. Ovatko naiset yleensä vain kärsivällisempiä esittämään, että toisen murheiden kuunteleminen kiinnostaa?
Minusta vähintään yhtä relevantti kysymys voisi olla, että onko sinulla jokin alitajuinen pelko tai jännittyneisyys miehiä kohtaan, joka tekee siitä sinulle, jotenkin kiusallisen.
Nainen (kilpailijaksi / kauniiksi koetulle) naiselle: hmmmm... mikäs sinä olet naisiasi? (mittailua, kyräilyä, yhteisten vihollisten etsimistä)
Nainen (komealle) miehelle; mmmmm... mikäs mies se (uuuh) sinä olet? (mittailua, nöyristelyä, miehen mielistelyä)
Nainen muille naisille; siis miten sä voisit hyödyttää MUN elämää?
Nainen muille miehille; ks. ed.
Mies naiselle / miehelle : Tämä homma pitäisi hoitaa. Kuka tekee, mitä tekee, prosessi pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa tuohon yleisesti ottaen, mutta omasta puolestani: miesten kanssa keskustelu on yleensä kiusallisempaa ja jännitän sitä enemmän. Tuntuu monesti siltä, että heidän edessään ei voi olla yhtä helposti oma itsensä kuin muiden naisten. Esim. aika varovainen olen miesten seurassa "valittamaan" mistään, kun tuntuu ettei heitä kiinnosta seurani, ellen ole iloinen ja huoleton. Ovatko naiset yleensä vain kärsivällisempiä esittämään, että toisen murheiden kuunteleminen kiinnostaa?
Miksi miesten pitäisi olla kiinnostuneita seurastasi? Jos sitä haluat, luulisin kyllä ,että kannattaisi olla mahdollisimman rennosti oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen (kilpailijaksi / kauniiksi koetulle) naiselle: hmmmm... mikäs sinä olet naisiasi? (mittailua, kyräilyä, yhteisten vihollisten etsimistä)
Nainen (komealle) miehelle; mmmmm... mikäs mies se (uuuh) sinä olet? (mittailua, nöyristelyä, miehen mielistelyä)
Nainen muille naisille; siis miten sä voisit hyödyttää MUN elämää?
Nainen muille miehille; ks. ed.
Mies naiselle / miehelle : Tämä homma pitäisi hoitaa. Kuka tekee, mitä tekee, prosessi pyörimään.
No ainakin itse olen yhtä tylyn asiallinen ja lyhytsanainen olipa tämä keskustelun toinen osapuoli millainen tahansa. En pidä smalltalkista.
Naisten kanssa pitää välillä varoa mitä sanoo.
Miesten kanssa ei.
Vierailija kirjoitti:
Naisten kanssa pitää välillä varoa mitä sanoo.
Miesten kanssa ei.
Jaa? Joillekin miehille ei tarvitse sanoa kuin hymyillen hei ja heti on saatu väärä käsitys siitä, että on kiinnostunut miehestä, niin aika paljon saa varoa sanojaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisten kanssa pitää välillä varoa mitä sanoo.
Miesten kanssa ei.
Jep. Naisille ei voi, tai ei kannata sanoa mitään poliittisesti epäkorrektia. Kaikkea pitää pehmentää, pitää antaa ymmärtää eikä sanoa suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen (kilpailijaksi / kauniiksi koetulle) naiselle: hmmmm... mikäs sinä olet naisiasi? (mittailua, kyräilyä, yhteisten vihollisten etsimistä)
Nainen (komealle) miehelle; mmmmm... mikäs mies se (uuuh) sinä olet? (mittailua, nöyristelyä, miehen mielistelyä)
Nainen muille naisille; siis miten sä voisit hyödyttää MUN elämää?
Nainen muille miehille; ks. ed.
Mies naiselle / miehelle : Tämä homma pitäisi hoitaa. Kuka tekee, mitä tekee, prosessi pyörimään.
No ainakin itse olen yhtä tylyn asiallinen ja lyhytsanainen olipa tämä keskustelun toinen osapuoli millainen tahansa. En pidä smalltalkista.
Useimmat naiset kokevat keskustelun valta-asetelmaksi jossa arvioidaan omaa asemaa lauman naaraana. Huomaa täällä foorumillakin. Jotkut ovat eristyneempiä eivätkä välitä siitä mitä muut sanovat. Smalltalk kuuluu tuohon valta-asetelmaan ja naiset ovat kehittäneet siitä piruilun alalajin. "Mitäs teille kuuluu, niin on kalpeita lapsia, ulkona ette ole kesällä ehtineet olla vai...?".
Vierailija kirjoitti:
Nainen (kilpailijaksi / kauniiksi koetulle) naiselle: hmmmm... mikäs sinä olet naisiasi? (mittailua, kyräilyä, yhteisten vihollisten etsimistä)
Nainen (komealle) miehelle; mmmmm... mikäs mies se (uuuh) sinä olet? (mittailua, nöyristelyä, miehen mielistelyä)
Nainen muille naisille; siis miten sä voisit hyödyttää MUN elämää?
Nainen muille miehille; ks. ed.
Mies naiselle / miehelle : Tämä homma pitäisi hoitaa. Kuka tekee, mitä tekee, prosessi pyörimään.
"mikäs mies se (uuh) sinä olet"? Mitä ihmeen fantasioita taas, ulos lenkille siitä, siellä on nätti ilma :D
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa tuohon yleisesti ottaen, mutta omasta puolestani: miesten kanssa keskustelu on yleensä kiusallisempaa ja jännitän sitä enemmän. Tuntuu monesti siltä, että heidän edessään ei voi olla yhtä helposti oma itsensä kuin muiden naisten. Esim. aika varovainen olen miesten seurassa "valittamaan" mistään, kun tuntuu ettei heitä kiinnosta seurani, ellen ole iloinen ja huoleton. Ovatko naiset yleensä vain kärsivällisempiä esittämään, että toisen murheiden kuunteleminen kiinnostaa?
Tämä on kummallista, mutta jos ei lasketa juoppoja ja muita tyillaisia niin itselläni on helpompi puhua miesten kanssa. Naisten suhteen tulee tunne, että en riitä heille juttuseuraksi. Töissä tulee tämä tunne.
Yleisesti ottaen musta tuntuu, että suurempi osa miehistä on itsevarmempia puheidensa suhteen kuin naiset. Muuten kyllä riippuu ihan luonteensta.
Naisen juttelu: ystävien tai miehen kuulumiset, kirjallisuus, taidenäyttelyt, museot, konsertit ja kasvitieteelliset puutarhat.
Miehen juttelu: penis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten kanssa pitää välillä varoa mitä sanoo.
Miesten kanssa ei.Jaa? Joillekin miehille ei tarvitse sanoa kuin hymyillen hei ja heti on saatu väärä käsitys siitä, että on kiinnostunut miehestä, niin aika paljon saa varoa sanojaan.
Mietinkin jo kommenttia kirjoittaessani että voiko tänne edes kommentoida moista ilman että siitä joku alkaa vaahtoamaan ja vetämään keskustelua sivuraiteille.
Kiitos kuitenkin pointtini vahvistamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Naisten kanssa pitää välillä varoa mitä sanoo.
Miesten kanssa ei.
Miksi näin ajattelet? Toisaalta kyllä itsellänikin on norsun muisti ja kaikkea mitä sanot voidaan käyttää todisteena sinua vastaan.
Monedtii se on varmaan niin että naisella on jokin ennakkokäsitys joka tulee rikkoa.