Lue keskustelun säännöt.
En päässyt opiskelemaan :(
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Nyt pitäisi sitten päättää, että menetänkö ensikertalaisuuteni AMK-paikkaan, sillä en välttämättä koe sitä omaksi opinahjokseni. Olisi kurjaa käydä siellä kääntymässä ja sen takia heikentää omia mahdollisuuksia sisäänpääsyyn jatkossa. ...
Kuudetta kertaa hakeneena en edelleenkään tänäkään vuonna tuhlannut ensikertalaisuutta, koska todella tiedän mitä haluan opiskella ja haluan tehdä kaikkeni sen eteen.
Miten tuo kommentti liittyy lainaamaasi tilanteeseesi? :D Sisälukutaidon kehittäminen voi olla ihan hyvä taito mikäli tiedekorkeakouluun meinaa päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi kamala, millainen mies tuolla yhdellä. Tehkää itse päätöksenne, älkää antako miesten tai muidenkaan painostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Eipä huvita tehdä nyt mitään suunnitelmia. En tosin ole se kenelle vastaat tässä varsinaisesti, mutta olen nyt kolmatta vuotta putkeen hakenut kouluun pääsemättä pääsykokeita pidemmälle täällä pk-seudulla. Muutin miehen perässä tänne ja sain lapsen ja opinnot jäivät Turun seudulle. Hiukan harmittaa, koska ala jota opiskelin oli vaikea päästä sisään mut suht helppo valmistua. Jotenkin kuvittelin että siitä se elo lähtee sujumaan kun hetken vain opettelee olemaan, mutta kaikki meneekin tasaisesti päin vi ttua, ja olo on todella alistettu tällä hetkellä. Sain opiskelupaikan toisaalta, mutta siihen alaan ei ole rahaa eikä mies tue yhtään. Olisin saanut toisenkin paikan viime vuonna, mutta sekin oli kuulemma itsensä myymistä halvalla. Nyt kun myöhästyin työhaastattelusta skipaten senkin, niin mies kehui kuinka holhottava olen ja miten hän on pettynyt minuun. Sen aikaa kun etsin aktiivisesti töitä ilman koulutusta, olen täyttänyt cv:täni tekemällä sen minkä osaan eli grafiikkaa ja kirjotustöitä, mutta mies ei arvosta niitäkään. Olen harkinnut muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, koska täällä en saa mitään aikaan. Itkettää ihan hirveästi ja voimat ihan loppu ja muiden hehkutus julkisilla paikoilla opiskelemaan pääsystä kolahtaa pahasti :( :(
Ei vaan auta itkeä, kun varmaan itsekin näet tekstistäsi, että olet monta mahdollisuutta eteesi saanut, mutta kieltäytynyt niistä milloin mistäkin syystä.
Suosittelisin että haet nyt ainakin ammattikouluun ja saat kunnon ammatin. Korkeakouluhakuja voit jatkaa kesken ammattiopintojenkin ja vaihtaa sitten sinne, mikäli pääset sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Nyt pitäisi sitten päättää, että menetänkö ensikertalaisuuteni AMK-paikkaan, sillä en välttämättä koe sitä omaksi opinahjokseni. Olisi kurjaa käydä siellä kääntymässä ja sen takia heikentää omia mahdollisuuksia sisäänpääsyyn jatkossa. ...
Kuudetta kertaa hakeneena en edelleenkään tänäkään vuonna tuhlannut ensikertalaisuutta, koska todella tiedän mitä haluan opiskella ja haluan tehdä kaikkeni sen eteen.
Miten tuo kommentti liittyy lainaamaasi tilanteeseesi? :D Sisälukutaidon kehittäminen voi olla ihan hyvä taito mikäli tiedekorkeakouluun meinaa päästä.
Olisin päässyt jo useampaan kertaan sellaisiin, jotka eivät kiinnostaneet tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vain uutta suunnitelmaa tekemään. Ajoissa parempi valmistautuminen tai uuden alan valinta. Terveisin kuudetta kertaa korkeakouluihin hakenut ja hakujen välissä kolmessa toisen asteen oppilaitoksessa vieraillut. :D Projektini jatkuu...
Eipä huvita tehdä nyt mitään suunnitelmia. En tosin ole se kenelle vastaat tässä varsinaisesti, mutta olen nyt kolmatta vuotta putkeen hakenut kouluun pääsemättä pääsykokeita pidemmälle täällä pk-seudulla. Muutin miehen perässä tänne ja sain lapsen ja opinnot jäivät Turun seudulle. Hiukan harmittaa, koska ala jota opiskelin oli vaikea päästä sisään mut suht helppo valmistua. Jotenkin kuvittelin että siitä se elo lähtee sujumaan kun hetken vain opettelee olemaan, mutta kaikki meneekin tasaisesti päin vi ttua, ja olo on todella alistettu tällä hetkellä. Sain opiskelupaikan toisaalta, mutta siihen alaan ei ole rahaa eikä mies tue yhtään. Olisin saanut toisenkin paikan viime vuonna, mutta sekin oli kuulemma itsensä myymistä halvalla. Nyt kun myöhästyin työhaastattelusta skipaten senkin, niin mies kehui kuinka holhottava olen ja miten hän on pettynyt minuun. Sen aikaa kun etsin aktiivisesti töitä ilman koulutusta, olen täyttänyt cv:täni tekemällä sen minkä osaan eli grafiikkaa ja kirjotustöitä, mutta mies ei arvosta niitäkään. Olen harkinnut muuttoa takaisin kotipaikkakunnalleni, koska täällä en saa mitään aikaan. Itkettää ihan hirveästi ja voimat ihan loppu ja muiden hehkutus julkisilla paikoilla opiskelemaan pääsystä kolahtaa pahasti :( :(
Tähän päälle vielä kun olen purkanut tilannetta, niin mies käskee lopettaa itsesäälissä kierimisen vaikka oikeasti reagoin käsittääkseni täysin normaalisti kun jatkuvasti tulee takapakkia. Hänellä on työnsä kautta mahdollisuus osakkeisiin, jatkuvasti soi puhelin et moi tuutko töihin ja nyt kaverit tarjosivat hänelle paikkaa firmasta että lähtisi kolmeksi kuukaudeksi töihin jenkkeihin koko perhe. :( Kunpa tulisi tuollaisia soittoja itsellekin. Nyt mies huutaa minulle jatkuvasti miten en saa mitään aikaan ja olen toivoton ihminen ja miten asenteeni vain on väärä. Töitä kuulemma saa kun hakee, kun taas minua ei kiinnosta vähääkään puhelinmyynti tai asiakaspalvelu sen jälkeen kun tein jo viisi vuotta opintojen ohella hanttihommia odottaen että koska tulisi jotain parempaa. Nuo ajat ovat jo ohi, nyt tahtoisin vain opiskelemaan.
Sen lisäksi en saa mitään tukia mistään, koska olemme naimisissa. Käytännössä ainoat rahani ovat joka kuukausi tulevat lapsilisät, koska työssäoloehtoni ei työkkärin mukaan täyty ja sossusta en saa mitään. Mies rähisee rahastakin ihan koko ajan. Todellisuudessa tulisimme kaikki paremmin toimeen jos asuisimme erillämme, eikä minun tarvitsisi pyhittää ajastani kaikkea siivoamalla miehen ja lapsen jälkiä. Nytkin ennen korkeakouluhakuja tulin raskaaksi ehkäisyn petettyä, ja mies ei suostunut hakemaan j-ehkäisyä. Hän vetosi rahaan ettei voi hakea sitä, ja sanoi että nyt jännitetään mitä tapahtuu. Seuraavaksi olimme hänen painostamanaan klinikalla ja pääsykokeita seuraavana päivänä osastolla. Kyllä harmittaa, koska olisin halunnut pitää sen lapsen mutta mies puhui minut mukaan että kannattaa nyt keskeyttää kun minua odottaa hieno tulevaisuus. Kaiken aikaa hän kuitenkin räksytti minulle kun olin raskaana enkä jaksanut pahoinvoinniltani lukea, että mikä on kun en tee elämäni eteen mitään. Tutut tunnistaa, ja saa kivittää vapaasti, mutta just nyt ei huvita minkäänlaisten suunnitelmien teko. Nyt vain kaipaisin keskusteluapua tietämättä mistä hakea sitä.
Aika ottaa myös vastuu omasta elämästä. Hanttihommat on työtä siinä missä korkeakoulutustakin.vaativat työt, sillä sillä saamallasi palkalla olet itsenäinen etkä jonkun äijän armopalojen varassa.
Jos ammattikoulujen jälkihakuja on vielä tänä päivänä olemassa, niin lähde tiedustelemaan nyt heti, että olisiko jossain koulussa paikkaa, jossa voisit aloittaa jo syksyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjalla hetkellä kaikki seinät tuntuvat olevan vastassa, mutta tilanteesi ei ole toivoton ollenkaan. Onneksi olkoon, olet äiti! Sinulla on elämäsi tilaisuus oppia olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja olla kuuntelematta miehesi älyttömyyksiä. Sinä ja elämäsi, saavutuksesi ovat arvokkaita. Nyt uudelleen päämäärä silmien eteen, keskityt ja elämää on vuosikymmeniä edessä jolloin voit nauttia seuraavan vuoden työsi hedelmistä.
Kirjoitin viestin 27, en huomannut sitä kitjoittaessani kokemuksiasi viimeisestä raskaudesta. Halaus!! Todellakin olisi hyvä keskustella, esim kirkon perheneuvonta olisi hyvä, jossa voi käydä yksin tai kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin viestin 27, en huomannut sitä kitjoittaessani kokemuksiasi viimeisestä raskaudesta. Halaus!! Todellakin olisi hyvä keskustella, esim kirkon perheneuvonta olisi hyvä, jossa voi käydä yksin tai kaksin.
Tuo on enemmänkin tilanne, jossa täytyisi herätä tarkastelemaan tilannetta rehellisin silmin. Mies harjoittaa henkistä väkivaltaa ja sitoo kirjoittajan kotiin armopalojen varaan. Kirjoittajalla ei kunnon koulutusta, siksi ei saa töitäkään (ja hanttihommiin ei halua). Tämä seikka lisää merkittävästi miehen valtaa.
Ensisijaisesti tulisi nyt saada JOKU koulutus, jolla työllistyä. Jos ei korkeakouluun meinaa päästä, niin ammattikouluun. Vain sillä tavalla voi alkaa saada otteen omasta elämästä ja itsenäisyydestä. Jos mies pistää kapuloita rattaisiin (kuten hyvin todnäk pistääkin) niin asumusero vakavaan mietintään.
Enpä päässyt minäkään. Toisaalta tuntuu vähän luuserilta, toisaalta saattaa olla että haen ensi keväänä toisaalle - eräs toinen ala on alkanut tuntua enemmän omalta. Mutta semmoinen toivottomuus ja tyhjyys silti iski hylkykirjeen saavuttua, vaikka sitä osasinkin odottaa. Tuntuu, ettei minusta ole mihinkään. Olen jo vähän vanhempi hakija, jolla aiemmat yliopisto-opinnot keskeytyivät ja olisi jo aika päästä elämässä eteenpäin, opiskelemaan uutta alaa ja sitten työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut opinnäytetyötä tehtyä masennuksen vuoksi, ja nyt näyttää siltä, että koko tutkinto jää kesken. Olen totaalinen luuseri.
Vierailija kirjoitti:
En saanut opinnäytetyötä tehtyä masennuksen vuoksi, ja nyt näyttää siltä, että koko tutkinto jää kesken. Olen totaalinen luuseri.
Ei se jää kesken! Pyydät koululta apua ja kerrot rehellisesti tilanteesi. Auttavat sua kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Nyt pitäisi sitten päättää, että menetänkö ensikertalaisuuteni AMK-paikkaan, sillä en välttämättä koe sitä omaksi opinahjokseni. Olisi kurjaa käydä siellä kääntymässä ja sen takia heikentää omia mahdollisuuksia sisäänpääsyyn jatkossa. ...
Kuudetta kertaa hakeneena en edelleenkään tänäkään vuonna tuhlannut ensikertalaisuutta, koska todella tiedän mitä haluan opiskella ja haluan tehdä kaikkeni sen eteen.
Olen tuo lainaamasi kirjoittaja. Ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että kun todella haluaa jonnekin, niin sitten haetaan sinne vuosia putkeen. Kuitenkaan itselläni ei ole tavoitteena käyttää monta vuotta hakuprosessiin. En oikein tiedä miten rahoittaisin välivuoteni järkevästi, että kuitenkin samalla minulla riittäisi energia täysillä pääsykokeisiin lukemisiin. Tunnen itseni siinä suhteessa, että jo viikonlopputyöt uuvuttivat liikaa kun samanaikaisesti kun olisi pitänyt lukea/laskea se 6+ tuntia päivässä. Ehkä pahin pelkoni on se, että jumitun tuonne mäkkärin kassalle tekemään töitä loppuelämäkseni enkä jaksa/pysty panostamaan tarpeeksi pääsykokeisiin sisään päästäkseni. Haluaisin kuitenkin saada mahdollisimman nopeasti itselleni hyvän koulutuksen ja päästä työelämään, ja rakentamaan omaa elämääni, joten siksi olen valmis myös harkitsemaan sitä että luopuisin unelmistani sen sijaan että hakisin vuosikausia putkeen. Myöskin ajatus siitä, että joutuisin työttämäksi (minulla ei ole kuin tämä lukio koulutuksena) ja joutuisin työkkärin kautta työharjoitteluun/koulutukseen jonnekin aivan triviaalille alalle omalta kannaltani samalla kun pitäisi panostaa pääsykokeisiin hirvittää.
En mitenkään dissaa siis sitä että jotkut hakevat pitkään saavuttaaksensa unelmansa, mutta mietin vain omalta kannaltani että mikä on itselleni järkevin tie.
Vierailija kirjoitti:
En saanut opinnäytetyötä tehtyä masennuksen vuoksi, ja nyt näyttää siltä, että koko tutkinto jää kesken. Olen totaalinen luuseri.
Mikä on tilanne läsnäolo- ja poissaolokausien tilanteesta? Jos lääkärilausunnot löytyy, niin niiden avulla voisit ehkä saada myös anottua lisäaikaa opinnoille, mikäli kaudet loppuvat kesken.
Ota yhteyttä opinnonohjaajaasi ja lähde hänen kanssaan purkamaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin viestin 27, en huomannut sitä kitjoittaessani kokemuksiasi viimeisestä raskaudesta. Halaus!! Todellakin olisi hyvä keskustella, esim kirkon perheneuvonta olisi hyvä, jossa voi käydä yksin tai kaksin.
Tuo on enemmänkin tilanne, jossa täytyisi herätä tarkastelemaan tilannetta rehellisin silmin. Mies harjoittaa henkistä väkivaltaa ja sitoo kirjoittajan kotiin armopalojen varaan. Kirjoittajalla ei kunnon koulutusta, siksi ei saa töitäkään (ja hanttihommiin ei halua). Tämä seikka lisää merkittävästi miehen valtaa.
Ensisijaisesti tulisi nyt saada JOKU koulutus, jolla työllistyä. Jos ei korkeakouluun meinaa päästä, niin ammattikouluun. Vain sillä tavalla voi alkaa saada otteen omasta elämästä ja itsenäisyydestä. Jos mies pistää kapuloita rattaisiin (kuten hyvin todnäk pistääkin) niin asumusero vakavaan mietintään.
Kyse on nimenomaan tästä. Olisin mennyt jo viime syksynä vaatetuspuolelle, jotta olisin taannut työt koulutuksella ja päässyt siitä jatkamaan opintoja sitten toiselle asteelle. Ei käynyt. Myyn kuulemma itteni liian halvalla. Nyt sitten pitäisi mennä kaupan kassalle pohtimaan vaihtoehtoja, mutta niistä laskettu tulo ei mitä todellisuudessa jää käteen eiitä mihinkään. Tässä on nyt yritetty vaikka ja mitä. Ihan kaikkea mies ei sentään ole kapuloinut, että syytä on itsessäkin, mutta nyt on vaikeaa nähdä eteensä kun kaikki tiet näyttävät suljetuilta. - tuo äiti
En mäkää:( oon niin pettyny itteeni.
En päässyt yliopistoon ja ahdistaa, ikää jo sen verran että aika hupenee.
Pahinta on se, että menin kertomaan hausta lähisukulaisille ja näin siskojeni ilmeissä välähdyksen kateutta ja toiveen siitä etten pääsisi kouluun. Näennäisesti sanoivat tsempit ja muut asiaan kuuluvat kommentit.
Tuntuu pahalta kun kukaan heistä ei ole pahoitellut, tukenut yms. Uskon että tuotin heille suorastaan vahingoniloa.
Pitäis varmaan katkasta kaikki yhteydet sukuun, ei vaan jaksa jatkuvaa kisaa siitä kuka kelpaa ja millasena, mitä vaaditaan yhdeltä ja toiselta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut opinnäytetyötä tehtyä masennuksen vuoksi, ja nyt näyttää siltä, että koko tutkinto jää kesken. Olen totaalinen luuseri.
Ei se jää kesken! Pyydät koululta apua ja kerrot rehellisesti tilanteesi. Auttavat sua kyllä.
Ootko joutunut jäämään jo työttömäksi? Jos olet, niin kannattaa olla tarkkana työkkärin kanssa. Kaverini teki yhden työkkärin virkailijan (ja koulun) siunauksella loppuun 5 vuotta aiemmin kesken jääneen amiksen opparinsa. Siinä oli vain muutama sivu kirjoitettavaa, sillä työt oli tehty jo silloin 5 vuotta aiemmin. Nyt työkkäri katsoikin että hän on opiskellut työttämänä ollessaan ja työkkäri karhuaa häneltä 13 tonnia tukia takaisin sen takia.
Kaamea mies tuolla yhdellä, vie naistaan kuin pässiä narussa. Nyt jos koskaan voi sanoa: jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin viestin 27, en huomannut sitä kitjoittaessani kokemuksiasi viimeisestä raskaudesta. Halaus!! Todellakin olisi hyvä keskustella, esim kirkon perheneuvonta olisi hyvä, jossa voi käydä yksin tai kaksin.
Tuo on enemmänkin tilanne, jossa täytyisi herätä tarkastelemaan tilannetta rehellisin silmin. Mies harjoittaa henkistä väkivaltaa ja sitoo kirjoittajan kotiin armopalojen varaan. Kirjoittajalla ei kunnon koulutusta, siksi ei saa töitäkään (ja hanttihommiin ei halua). Tämä seikka lisää merkittävästi miehen valtaa.
Ensisijaisesti tulisi nyt saada JOKU koulutus, jolla työllistyä. Jos ei korkeakouluun meinaa päästä, niin ammattikouluun. Vain sillä tavalla voi alkaa saada otteen omasta elämästä ja itsenäisyydestä. Jos mies pistää kapuloita rattaisiin (kuten hyvin todnäk pistääkin) niin asumusero vakavaan mietintään.
Kyse on nimenomaan tästä. Olisin mennyt jo viime syksynä vaatetuspuolelle, jotta olisin taannut työt koulutuksella ja päässyt siitä jatkamaan opintoja sitten toiselle asteelle. Ei käynyt. Myyn kuulemma itteni liian halvalla. Nyt sitten pitäisi mennä kaupan kassalle pohtimaan vaihtoehtoja, mutta niistä laskettu tulo ei mitä todellisuudessa jää käteen eiitä mihinkään. Tässä on nyt yritetty vaikka ja mitä. Ihan kaikkea mies ei sentään ole kapuloinut, että syytä on itsessäkin, mutta nyt on vaikeaa nähdä eteensä kun kaikki tiet näyttävät suljetuilta. - tuo äiti
Miksi mies päättää kaiken puolestasi? Hiukan voisit itsekin ottaa omasta elämästäsi vastuuta.
Sun tilanne kuulostaa aika hurjalta ja kurjalta. Vaikea tietenkään näin ulkopuolisena antaa neuvoja toisen tilanteeseen, mutta oletko miettinyt koskaa sitä että onko parisuhteesi ihan terveellinen? Kuulostaa aika vastuuttomalta jättää jälkiehkäisy väliin tuollaisessa tilanteessa. Eihän se edes maksa kuin vajaan parikymppiä, ja luulisi että hyvissä töissä olevalle miehellesi tuo olisi ihan mitätön kuluerä. Oletko ihan varma että opiskelu korkeakoulussa on sinulle nyt ajankohtaista? Siis että tuon raskaalta kuulostavan tilanteen lisäksi jaksat suoriutua opiskeluista (ettei ne jää kesken).