Vauvakuume ja mieheni traumaattinen kokemus vauva-arjessa edeltävässä suhteessa
Miehelläni on edeltävästä suhteesta pian kuusi vuotta täyttävä lapsi. Lapsen äidistä mieheni erosi, kun lapsi oli 2 vuotias. Arki silloisen uuden tulokkaan kanssa oli täynnä riitoja ja eri näkökulmia sekä arvoja. Miehen edeltävä nainen kielsi mieheltäni vauvan syntymän jälkeen kaikki yhteiset illanvietot, kalareissut, harrastukset jne. Itse hän piti kiinni omista kauneudenhoitokäynneistä, jumpista ja kahvittelusta ystävien kanssa. Mentaliteetti oli se, että hän synnytti lapsen ja mies saisi ottaa päävastuun kaikesta muusta. Yhteistyö ei toiminut.
Nyt me olemme olleet yhdessä 3 vuotta ja minulla on vauvakuume jo lähes sietämätön. Vähitellen myös mies alkaa lämpeämään ajatukseen lapsesta, joita on aina tiennyt kanssani haluavan. Esille hän tuo ainoastaan pelkonsa siitä, että tuo kuuden vuoden takainen, ensimmäisen lapsen kanssa koettu, toistuisi. Olen lähes vastakohta miehen entiselle ja pystynyt muutkin traumaattiset muistot edeltävästä parisuhteesta kumoamaan. Miten nyt vakuuttaa mies siitä, ettei hän todellakaan tule kokemaan mitään samanlaista, mitä koki esikoisensa kanssa?
Kommentit (166)
Miksi te otatte näitä käytettyjä perheellisiä miehiä?
Sinulla on kumma asenne. Eikö yhtään mietitytä, millainen miehen rooli on isänä? Miten voit ennen vauvaa tietää, millainen miehen tai oma kokemuksesi tulee olemaan?
Ottaisin myös krittisemmän asenteen hänen kertomukseen. Tarinoissa on usein kaksi puolta.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on vain miehen versio tapahtumista. Mies ehkä haluaa että oma vapaus säilyy samanlaisena vauvankin jälkeen, ja "traumatisoitunut" kun lapsen äiti halunnut että mieskin ottaa vastuuta.
Tämä :o aika 100% todennäköistä että nainen kuitenkin huolehti vauvasta enemmän, vaati vain itselleenkin omaa aikaa ja mies yllättyi kun joutui joskus hoitamaan vauvaa yksin... Ja sitten vielä erosi :D
Oletko tavannut tulevan lapsenne sisaruspuolta tai hänen äitiään?
Tosiaankin tämä on vain miehen versio..... Tunnetko exää edes itse ollenkaan? Jäin myös miettimään sitä onko mies tekemisissä esikoisensa kanssa.
Naisesta voi tulla äitiydyttyään ihan millainen sekopää vain.
Joten parempi ettet lupaile liikoja.
Tosiaan, luuletko saavasi mieheltä objektiivista infoa ex.vaimosta?
Oletko varma, että tuo miehen versio on ihan totuudenmukainen? Yleensä se on kyllä äiti, joka on täysin sidottu lapseen, ja harva mies ymmärtää sitä.
Meilläkin ex-mies kertoisi varmasti, kuinka hän teki kaikki kotityöt ja kuinka vaimo silti oli tyytymätön. Minun versiossani taas nousee päällimmäiseksi se, että minä jouduin hoitamaan yksin vaativan koliikkivauvan yöt ja illat, kun mies oli tuntikausia päivässä autotallissa ja muutti sohvalle heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Myöhemminkin hän keksi joka illaksi vähintään pariksi-kolmeksi tunniksi pakollista tekemistä, ettei vaan joutuisi olemaan lapsensa kanssa. Minä olisin mielelläni käynyt kaupassa ja laittanut vaikka ruokaa, jos mies vaan olisi hoitanut lasta, mutta sehän ei hänelle sopinut. Niinpä olin kuukausia ympäri vuorokauden täysin sidottu vaativaan ja itkuisaan vauvaan. Jos sain kerran kuussa olla tunnin yksin, mies alkoi vinkua, että hänenkin pitää saada olla sama aika, vaikka hän vietti päivittäin tuntikausia autotallissa. Niinpä reaktio alkoi olla aika ärsyyntynyt aina, kun mies alkoi jauhaa oman ajan tarpeestaan. Miehen mukaan varmasti olin hirveä natsi, joka kielsi häneltä kaiken kivan.
Tottakai sinä olet parempi kuin exä. Tämän kai halusit kuulla?
Minulle tuli heti mieleen, että mies ei halua enää lasta ja keksi tällaisen näppärän syyn.
Vierailija kirjoitti:
No jopa olikin traumaattista.
Ajattelin ihan samaa.
Eiköhän se vauva ole kohtuullisesti äidin tississä kiinni, vaikka hän olisi niin röyhkeä, että ihan kauneushoitolaan menisi...
Kuvasit et oot ton elän vastakohta, ni tulee mieleen, että et hoida ulkonäköäsi, käy urheilemassa etkä tapaa ystäviäsi, ja mies saa mennä miten menee ei, eli millainen oikeen oot?:D
Vierailija kirjoitti:
Kuvasit et oot ton elän vastakohta, ni tulee mieleen, että et hoida ulkonäköäsi, käy urheilemassa etkä tapaa ystäviäsi, ja mies saa mennä miten menee ei, eli millainen oikeen oot?:D
Exän*
Lupaa miehelle, että tämän ei tarvitse luopua mistään, sinä hoidat vauvan ja kodin ja se ksiäkin on aina, kun mies haluaa. Lupaa, että miehen ei tarvitse millään tavalla kahlita itseään kotiin.
Ja katso - sinulla on onnellinen mies, jolla on kavereita ja harrastuksia, ja joka huomaa sinut, vaikka olisi rättipoikkiväsynyt ja pukluja kaikissa paidoissa. Jaksat kyllä 48 tuntia valvottuasi vielä viihdyttää miestäsi ja pikaisen suihkun jälkeen imettää vauvaa.
Kaunainen ex.puoliso on ihan viimeinen henkilö jolta olettaisin saavani luotettavaa tietoa.
Sinuna olisin enemmän huolissani siitä, millainen isä miehestäsi tulee.
Mitä enemmän elää, sitä vähemmän uskoo juttuja sekopäisistä existä.
Pitihän se arvata, että miehen syyttelyksi tämä(kin) ketju menee. Olen tavannut miehen eksän useita kertoja mm.perheneuvolassa ja lastenvalvojalla. Heittämällä hankalin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Toki asetelma jo luo alunperin haastavan tilanteen kaikille.
Mieheni lapsi asuu meillä puolet kuusta, joten yllättävää kyllä, olen tavannut hänetkin. Toiminut kasvattajana, kehityksen tukijana ja turvallisena aikuisena.
Edelleen isänä mieheni on sitoutuva ja rakastava, lapsensa etua ajava. Jospa nyt siis keskitytään alkuperäiseen kysymykseeni ja lopetetaan miehen lynkkaus.
Ap
Tilanne riippuu nyt kyllä miehestä. Jos hän ei ole käsitellyt aiempaa eroaan, on todennäköistä, että hän ei ole itse ainakaan muuttunut yhtään. Eli hänen on saatava mennä. Miten suhtaudut siihen?
Uskotko, että jaksat yksin vauvan kanssa vuoden verran? Mies on viikonloput kalassa ja viikolla kavereitten kanssa, sinä hoidat vauvaa yksin, koska miestä ei saa rajoittaa.
Tuohan on vain miehen versio tapahtumista. Mies ehkä haluaa että oma vapaus säilyy samanlaisena vauvankin jälkeen, ja "traumatisoitunut" kun lapsen äiti halunnut että mieskin ottaa vastuuta.