Lue keskustelun säännöt.
Osaako teidän muiden miehet keskustella syvällisistä asioista?
26.06.2018 |
Mua välillä tökkii se, että ei oo mielipidettä mistään syvällisistä asioista. Tai voi olla että on, mutta ei osaa niistä keskustella.
Jos minä pohdin jotain ääneen, ei oikeastaan sano mitään.
Jos kerron työ- tai opiskelijaasioista niin ei osaa sanoa oikein mitään.
Ehkä muutamalla sanall jotain.
Oikeastaan vituttaa tää asia ihan todella.
Toisaalta miehelle ei itselleen tapahdu juuri uusia asioita, samalla tavalla kuin mulle.. että ehkä sekin tässä tökkii.
Niin ja välillä vituttaa se ettei tee juuri mitään uutta, tai opettele uusia asioita, hae uusia kokemuksia.
Itse haluan oppia, osata ja käsittää maailmaa koko ajan lisää.
Ai että kuulkaa vituttaa.
Miten teillä muilla.
Että pohdin tässä että jaksanko elää näin ja tyydytän keskustelutarpeen jossain muualla.
Kiitos.
Kommentit (80)
Ai kamala. Kuulostaa osin niin tutulta.
Luulen että mieheni pitää keskustelua hieman tylsänä ja tyhmänäkin. Tyyliin, miksi asioita pitää jauhaa ja jankuttaa.
Usein saatan sanoa saman asian vain siksi ettei hän vastaa asiaan mitään.
Ja sitten toi kielitaidottomuus. Ei osaa juuri englantia.
Juhlissa istuu yksin kulmassa tai seuraa minua.
Mua vituttaa sekin.
Jotenkin sellainen perästä vedettävä.
Lähtee kyllä juttuihin jos Mä ehdotan, mutta itse ei keksi mitään ja järkkää treffejä yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa hyviä kirjoituksia nuo.
Kyllä hän mua kuuntelee, ja välillä tuntuu että nauttii olla mun kanssani juuri siksi että tuon hänen elämäänsä uutta kulmaa ja särmää.
En vain ole koskaan kuullut hänen sanovan jotain mitä olisi itse ajatellut syvällisemmin.
Suoraviivainen ja selkeä, sitä hän on. Hoitaa asiat, maksaa lajit ajallaan, huolehtii itsestään ja kunnostaan.
Mutta ei mikään tekijä, että ottaisi hommaksi tehdä jotain päivän mitttaan.
Kirjoja onneksi lukee paljon.
En ole ikinä tajunnut tuota kirjojen hehkuttamista. Mitä lisäarvoa siitä on tässäkään tapauksessa, kun se ei kerran miehen keskustelutaitoihinkaan tuo mitään uutta? Ja miksi vaikkapa elokuva ei ajaisi samaa asiaa?
Mun kohdalla naiset on aina tuollaisia mistään mitään tietämättömiä. Yhtään ap:n tapaista ei ole tullut vastaan sitten kouluaikojen. Mut ehkä vielä joku päivä....
Missä sä tapaat niitä naisia nro 66?
En hehkuttanut kirjoja varsinaisesti. Mutta kyllä se minusta ihmisestä jotain kertoo, lukeeko vai ei ja millaisia kirjoja lukee.
Ja ei ole tässä tapauksessa avuksi.
Mutta mietin, että ihmisillä on eri tapoja oppia ja pohtia. Hän tekee sitä enemmän päänsä sisällä ehkä, ei keskustelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen introvertti, ujo ja nuorempana olin koulukiusattu, ja nuo kaikki asiat varmaan vaikuttaa siihen, etten oikein osaa tai uskalla pukea ajatuksiani sanoiksi. Mieheni kanssa toki jo pystyn keskustella, kun yhdessä vietettyjä vuosia on viisi takana, mutta alkuaikoina olin juurikin kova myötäilemaan enkä oikein omaa mielipidettä uskaltanut tuoda esille.
Voisiko miehellä olla samantapaisesta kyse? Sun täytyisi nyt varmaan joka tapauksessa miettiä ja päättää, että kuinka tärkeänä pidät syvällisiä keskusteluja miehesi kanssa. Voi olla joskus rohkaistuu enemmän keskustelemaan tai voi olla, että ei. Sä voit valita jäädä odottamaan sitä mahdollisesti tapahtuvan tai sitten lähteä.
Niin sitä Mä just pohdin, että täytyykö kumppanin täyttää tämä osa- alue vai ei.
Saan opiskelujen kautta täytettyä myös tätä keskustelun tarvetta ja lisäksi toki ystävien kanssa. Muuten en kestäisi.
Olen menneisyydessä omannut miehen joka osasi keskustella, mutta moni asia hänen puheissaan oli myös valhetta. Siksi arvoton nyt tuota rehellisyyttä ja sitä, että luotan mieheen täysin.
Ja tiedän, ennenkuin kukaan alkaa huutamaan sieltä, että voisi saada ehkä molemmat- luottamuksen ja keskustelun- mutta eipä ole vain mun kohdalle osunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kuullut ja nähnyt kaiken, joten ei sitä mitkään kuulumiset enää jaksa kiinnostaa tai innostaa. Valmistautuu jo eläkkeelle jäämiseen ja kuolemaan.
Pakkoelää kirjoitti:
Se on kuullut ja nähnyt kaiken, joten ei sitä mitkään kuulumiset enää jaksa kiinnostaa tai innostaa. Valmistautuu jo eläkkeelle jäämiseen ja kuolemaan.
Näin voi olla😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyykö lisää vastauksia tähän ketjuun ?
Vierailija kirjoitti:
En hehkuttanut kirjoja varsinaisesti. Mutta kyllä se minusta ihmisestä jotain kertoo, lukeeko vai ei ja millaisia kirjoja lukee.
Ja ei ole tässä tapauksessa avuksi.
Mutta mietin, että ihmisillä on eri tapoja oppia ja pohtia. Hän tekee sitä enemmän päänsä sisällä ehkä, ei keskustelemalla.
Minä en lue kirjoja, mitä se kertoo minusta?
Kiinnostaa tämä asia ihan yleiselläkin tasolla, kun aina hoetaan sitä vanhaa viisautta että pitäisi lukea ja lukeminen on hyväksi, mutta ikinä ei oikein tule keskustelua siitä, että mihin tämä väittämä perustuu, mikä se käytännön hyöty on ja miksi paperille painettuna joku asia olisi jotenkin jalommassa muodossa kuin jollain muulla tavalla esitettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun aihe ratkaisee.
On todella vaikea puhua mitään asioista, joista et tiedä, jotka eivät kiinnosta tai niistä ei ole mitään mielipidettä taikka ajatuksia.
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin sitä Mä just pohdin, että täytyykö kumppanin täyttää tämä osa- alue vai ei.
Saan opiskelujen kautta täytettyä myös tätä keskustelun tarvetta ja lisäksi toki ystävien kanssa. Muuten en kestäisi.
Olen menneisyydessä omannut miehen joka osasi keskustella, mutta moni asia hänen puheissaan oli myös valhetta. Siksi arvoton nyt tuota rehellisyyttä ja sitä, että luotan mieheen täysin.
Ja tiedän, ennenkuin kukaan alkaa huutamaan sieltä, että voisi saada ehkä molemmat- luottamuksen ja keskustelun- mutta eipä ole vain mun kohdalle osunut.
Ei varmaan, kun lisäksi pitää olla lihaksia, miehekkäät piirteet, assertiivinen luonne...
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun aihe ratkaisee.
On todella vaikea puhua mitään asioista, joista et tiedä, jotka eivät kiinnosta tai niistä ei ole mitään mielipidettä taikka ajatuksia.
T. Mies
Älykkäin ja syvällisin tapaamani ihminen on kiinnostunut lähes kaikesta. Hän ei väitä tai anna ymmärtää tietävänsä kaikesta kaikkea vaan esittää "tyhmiä" kysymyksiä aiheesta. Syvällinen ihminen kuuntelee, kyselee ja ottaa selvää muodostaakseen mielipiteen ja ajatuksia vieraasta aiheesta. Oleellista on olla kiinnostunut, utelias ja omata halua ihmetellä maailmaa. Syvällinen keskustelu ei ole faktojen lyömistä pöytään vaan erilaisten lähestymistapojen pyörittelyä ja vaihtoehtoisten ratkaisujen ja ajattelutapojen pohtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun aihe ratkaisee.
On todella vaikea puhua mitään asioista, joista et tiedä, jotka eivät kiinnosta tai niistä ei ole mitään mielipidettä taikka ajatuksia.
T. Mies
Älykkäin ja syvällisin tapaamani ihminen on kiinnostunut lähes kaikesta. Hän ei väitä tai anna ymmärtää tietävänsä kaikesta kaikkea vaan esittää "tyhmiä" kysymyksiä aiheesta. Syvällinen ihminen kuuntelee, kyselee ja ottaa selvää muodostaakseen mielipiteen ja ajatuksia vieraasta aiheesta. Oleellista on olla kiinnostunut, utelias ja omata halua ihmetellä maailmaa. Syvällinen keskustelu ei ole faktojen lyömistä pöytään vaan erilaisten lähestymistapojen pyörittelyä ja vaihtoehtoisten ratkaisujen ja ajattelutapojen pohtimista.
Aika harvassa on nämä elävän elämän esimerkit eräästä televisiohahmosta, joka tunnetaan myös nimellä Routalempi.
Mainitsemasi ominaisuuden kuuluvat ihan normaalin vastavuoroisen keskustelun taitoihin ja hyvä keskustelija käyttää niitä luodakseen lisää keskusteltavaa.
Henkilön hyviä keskustelutaitoja ei pitäisi kuitenkaan mennä sekoittamaan kykyyn tai halukkuuteen siirtyä pintaa syvällisempään.
On kuitenkin suht poikkeuksellista, että lähdettäisiin ns. pintaa syvemmälle keskustelemaan aiheista, jotka eivät itseä niin kiinnosta tai sinulla ei ole tietoa aiheesta.
Vuorovaikutteinen keskustelu itsessään käy jossain vaiheessa mahdottomaksi ja se muuttuu monologiksi. Jos keskustelevat henkilöt ei ole kartalla siitä mistä keskustelevat tai aihe on täysin vieras tai muutoin haasteellinen sille toiselle osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun aihe ratkaisee.
On todella vaikea puhua mitään asioista, joista et tiedä, jotka eivät kiinnosta tai niistä ei ole mitään mielipidettä taikka ajatuksia.
T. Mies
Olet oikeassa, mutta toki fiksua ihmistä kiinnostaa muutkin aiheet kuin vain yksi tai kaksi ominta. Tietysti keskustelu käy hankalaksi, jos toinen ei osaa puhua kuin hevosvoimista, kiertokangista ja vaihteistoöljyistä ja mikään muu ei kiinnosta. Sellaisen ihmisen kannattaisi koettaa kiinnostua ympäröivästä maailmasta vähän laajemmaltikin. Voisi huomata, että oho, onpas sitä kaikenlaista! En minäkään mitään ymmärrä ristipistotöistä, mutta jos minulle muutama sellainen näytetään, voin kyllä kertoa mikä niistä on suosikkini ja miksi. Ei aihetta tarvi tuntea perinpohjin voidakseen siitä keskustella.
No just tämä, että fiksua ihmistä kiinnostaa monet asiat. Eikä pelkää kysyä keskustelun aikana mitään. Vaan haluaa oppia. Mutta kun tämä mun tapaus ei sano mitään. On vaan ja murahtelee.
Keskustelu ( joka ei siis ole keskustelu) on tälläistä.
- Ahah. Joo. Voi olla. Niin. Mitenköhän. Enpä tiedä tuosta asiasta.
Välillä tekisi mieli huutaa että mistä sä saatana tiedät!
Keskustelu myös lässähtää jos kaiken arvoa aletaan mittaamaan rahassa tai yhteiskunnallisena hyötynä eikä osata ajatella syvemmälle.
Mun nykyinen mies osaa. On kaikinpuolin fiksu ja suorittanut myös muutaman eri korkeakoulututkinnon. Sivistynyt, osaa myös käytöstavat ja smalltalkin. Edellinen mieheni oli totaalinen pallipää. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, hän oli todellakin heikkolahjainen ja todennäköisesti lievästi kehitysvammainen... Siis ulkoisesti komea mutta sisäisesti... Aloimme seukkaamaan aikoinaan kun olin 16-vuotias ja lapsellinen itsekin... Mutta hän jäi korkeintaan 16-vuotiaan tasolle, ei sitäkään. Ei mm. osannut sanaakaan englantia puhumattakaan muista kielistä. Mielipiteitä ei ollut. Oli täysin mukaan vedettävä, joka asiassa, ja hyväksikäytettävä. Mistään syvällisestä ei koskaan voinut puhua, ei hän ymmärtänyt niistä asioista hölkäsen pöläystäkään. Luojan kiitos erosin hänestä ja löysin fiksun miehen.