Haluaisitko jäädä varhaiseläkkeelle jos se olisi taloudellisesti mahdollista?

Minun piti päästä varallisuudessa ja statuksessa riittävän korkealle, tajutakseni ettei niillä ole väliä. Näen nyt ympärilläni jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat onnettomia päänsä sisällä, koska asettavat itselleen ympäristön paineissa odotuksia joita eivät kykene saavuttamaan.

Eivätkä kykene näkemään tuota itse itselleen asettamaansa noidankehää, joka pitää heidät onnettomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa suurin osa 40-55 -vuotiaista jäisi saman tien eläkkeelle, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Kotiäiti/rouva -ketjussa saa kuraa päälleen ne naiset, jotka ovat jääneet kotiin talouden sen salliessa. Pikkuinen ristiriita? Eli, töistä ei saa jäädä pois, jos oma puoliso "joutuu" elättämään mutta jos taivaalta tupsahtaisi riittävästi rahaa, niin sitten on ok jäädä laakereille lepäämään.

Joo, mullekin pisti tää silmään! Huvittavaa.

Onko näin? En koskaan lue kotiäitiketjuja. Ehkä täällä vastaavat eri ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Nyt heti

M45

Ennen armeijan upseerit pääsivät täydelle eläkkeelle 25 vuoden palveluksen jälkeen eli noin 45 vuoden iässä, sillä sen tavoitteena oli että reservissäkin olisi suhteellisen nuoria upseereita.

Tarkkailunluokan opettajilla oli myös ennen 55 vuoden eläkeikä korvaukseksi siitä että he jaksoivat opettaa tarkkiksia.

Nykyisin kaikkia etuuksia on huononettu kuten sitäkin että valtion virastoissa ja yliopistoilla oli ennen kesäaika, jolloin työt loppuivat tuntia aikaisemmin kesäkuukausina eli klo 15:00 eikä klo 16:00.

Väsymyksessä ja kyllästymisessä kyse on usein siitä, että mieli sidotaan liian tiiviisti ulkoapäin saneltuun rytmiin ja usein ennakoimattomiin vaatimuksiin. Aivot tarvitsevat myös ns. vapaata, itse säädettyä rytmiä ja joutenoloa. Alitajunta, luovuus pääsevät tällöin toimimaan. Sisäinen tehokkuus voi tällöin olla hyvinkin suurta. Ihminen ei ole robotti, vaan olio, jonka käyttövoimana ovat tunteet.

Nyt ihmiset väsyvät, koska ei ole mahdollista terveeseen palautumiseen.

Kaikkein tuottavin ihminen on työstään innostunut ihminen. Tätä innostusta tulisi varjella.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa suurin osa 40-55 -vuotiaista jäisi saman tien eläkkeelle, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Kotiäiti/rouva -ketjussa saa kuraa päälleen ne naiset, jotka ovat jääneet kotiin talouden sen salliessa. Pikkuinen ristiriita? Eli, töistä ei saa jäädä pois, jos oma puoliso "joutuu" elättämään mutta jos taivaalta tupsahtaisi riittävästi rahaa, niin sitten on ok jäädä laakereille lepäämään.

Kotiäitiyttä miettivät taitavat olla niin nuoria, että heillä ei ole kykyä ajatella, mitä kaikkea se tarkoittaa. Tässäkin reipas asiastaan itsevarma henkilö vetää eläköitymisen ja kotiäitiyden väliin yhtäläisyysmerkin. Varmaan parhaan ymmärryksensä mukaan..

Onneksi Suomi on hyvinvointivaltio ja nekin, jotka eivät ymmärrä kokonaisuuksia eivätkä kykene suunnittelemaan, saavat peruselannon tavalla tai toisella. Se että elatus tulee toisten kustannuksella, harmittaa joskus niitä toisia.  

Minun mielestäni eläkeikä pitäisi määräytyä tehtyjen työvuosien mukaan, ei niinkään minkä ikäisenä eläkkeelle jää. Esim. 30 vuotta töitä ---> eläkkeelle.  Itse nyt ollut työelämässä 25 vuotta ja ikää 45,Kyllä sen vaan huomaa, että ruumillisesti raskasta työtä tekevän kropassa. Laskennallinen eläkeikä taisi olla jossain lähempänä 67 vuotta, niin se on fakta jotta sinne asti ei kroppa kestä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni eläkeikä pitäisi määräytyä tehtyjen työvuosien mukaan, ei niinkään minkä ikäisenä eläkkeelle jää. Esim. 30 vuotta töitä ---> eläkkeelle.  Itse nyt ollut työelämässä 25 vuotta ja ikää 45,Kyllä sen vaan huomaa, että ruumillisesti raskasta työtä tekevän kropassa. Laskennallinen eläkeikä taisi olla jossain lähempänä 67 vuotta, niin se on fakta jotta sinne asti ei kroppa kestä.

Samaa mieltä. Raskasta työtä tekeville lyhyemmät työpäivät ja aikaisemmin täydelle eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa suurin osa 40-55 -vuotiaista jäisi saman tien eläkkeelle, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Kotiäiti/rouva -ketjussa saa kuraa päälleen ne naiset, jotka ovat jääneet kotiin talouden sen salliessa. Pikkuinen ristiriita? Eli, töistä ei saa jäädä pois, jos oma puoliso "joutuu" elättämään mutta jos taivaalta tupsahtaisi riittävästi rahaa, niin sitten on ok jäädä laakereille lepäämään.

Kotiäitiyttä miettivät taitavat olla niin nuoria, että heillä ei ole kykyä ajatella, mitä kaikkea se tarkoittaa. Tässäkin reipas asiastaan itsevarma henkilö vetää eläköitymisen ja kotiäitiyden väliin yhtäläisyysmerkin. Varmaan parhaan ymmärryksensä mukaan..

Onneksi Suomi on hyvinvointivaltio ja nekin, jotka eivät ymmärrä kokonaisuuksia eivätkä kykene suunnittelemaan, saavat peruselannon tavalla tai toisella. Se että elatus tulee toisten kustannuksella, harmittaa joskus niitä toisia.  

Nyt kyllä oikaisit kiemurat polut suoriksi. Kyse on yleisestä mielipiteestä, joka heijastuu aika vahvasti molemmista ketjuista: tuomitaan tai ei tuomita ihmistä, joka jää kotiin, jos olisi taloudellisesti riippumaton omasta ansiotyöstä. Kotiäiti tuomitaan, kun taas neljäkymppinen, joka haaveilee eläkkeelle jäämisestä, saa hyväksynnän.

t. kotirouva 45 v., jonka mies maksaa iloisesti kaiken mutta todennäköisesti jättää tai ainakin kuolee niin varhain, että jään ihan rutiköyhäksi. Av:n mukaan ainakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

700 netto, jäisin heti, jos sen saisi. Palkka on nyt 2000 netto, mutta kuluni ovat pienet, pärjäisin mainiosti.

N58

Miten 700 eurolla maksaa edes asumisen ja ruoan vaikka olisi oma velaton asunto?

Jos ne nyt jollain ihmeen konstilla vielä onnistuisi, miten sitten muut laskut )vakuutukset, sähkö, puhelin, netti) ja eikö yhtään mitään jää, että voisi ostaa joskus vaatteen tai mennä teatteriin (nekin liput on 40 euroa) tai leffaan, konserttiin tai matkustaa joskus yhtään mihinkään. Ei se jatkuvasti kädestä suuhun eläminen kivaa ole.

Itse ajattelen, että asumiskulujen jälkeen pitäisi jäädä 1000 käteen, että voi mitenkään pärjätä (ei riitä mihinkään turhaan edes).

Kerro se kaikille pienituloisille opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille. Suomessa on tuhansittain ihmisiä kenen on pakko tulla toimeen paljon vielä tuota pienemmälläkin rahalla.

Minun mielestäni 1000 € asumiskulujen jälkeen on jo aika kallista elämää. Lähempänä jotain ylemmän keskiluokan elämää. Ei kaikki tarvitse uutta autoa pihalle seisomaan, kesämökkiä, moottorivenettä ja kolmea ulkomaanmatkaa per vuosi. Onnellista ja rikasta elämää voi elää paljon vähemmälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa suurin osa 40-55 -vuotiaista jäisi saman tien eläkkeelle, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Kotiäiti/rouva -ketjussa saa kuraa päälleen ne naiset, jotka ovat jääneet kotiin talouden sen salliessa. Pikkuinen ristiriita? Eli, töistä ei saa jäädä pois, jos oma puoliso "joutuu" elättämään mutta jos taivaalta tupsahtaisi riittävästi rahaa, niin sitten on ok jäädä laakereille lepäämään.

Kotiäitiyttä miettivät taitavat olla niin nuoria, että heillä ei ole kykyä ajatella, mitä kaikkea se tarkoittaa. Tässäkin reipas asiastaan itsevarma henkilö vetää eläköitymisen ja kotiäitiyden väliin yhtäläisyysmerkin. Varmaan parhaan ymmärryksensä mukaan..

Onneksi Suomi on hyvinvointivaltio ja nekin, jotka eivät ymmärrä kokonaisuuksia eivätkä kykene suunnittelemaan, saavat peruselannon tavalla tai toisella. Se että elatus tulee toisten kustannuksella, harmittaa joskus niitä toisia.  

Nyt kyllä oikaisit kiemurat polut suoriksi. Kyse on yleisestä mielipiteestä, joka heijastuu aika vahvasti molemmista ketjuista: tuomitaan tai ei tuomita ihmistä, joka jää kotiin, jos olisi taloudellisesti riippumaton omasta ansiotyöstä. Kotiäiti tuomitaan, kun taas neljäkymppinen, joka haaveilee eläkkeelle jäämisestä, saa hyväksynnän.

t. kotirouva 45 v., jonka mies maksaa iloisesti kaiken mutta todennäköisesti jättää tai ainakin kuolee niin varhain, että jään ihan rutiköyhäksi. Av:n mukaan ainakin...

Kysyt siis että miksi saa haaveilla lottovoitosta ja rahapoteista ja samalla esittää aktiivisesta työelämästä poisjättäytymistä vastaan puhuvia argumentteja silloin kun peruste poisjättäytymiselle on se, että joku muu on pyhästi luvannut elättää sinut omalla palkkatyöllään ihan maailman tappiin asti.

On ihan hyvä tehdä mielessään erilaisia rinnastuksia kun pohtii asioita, ei siinä mitään. Puolison teoreettisessa tulevaisuuden työtulossa ja työssäkäyvän ihmisen lottovoitosta haaveilussa on kuitenkin ihan se vissi ero, että toisessa haaveillaan taloudellisesta riippumattomuudesta ja ensimmäisessä konkreettisesti heittäydytään riippuvuuteen, jossa on selviä epävarmuustekijöitä joilla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia. En itse ymmärrä kuinka näitä kannattaisi mitenkään hedelmällisesti rinnastaa. Ei kai se ole mikään vaiettu tabu että monet työssäkäyvät ihmiset haaveilevat lisääntyneestä vapaa-ajasta?    

Heti tietysti.

N50 hyvin palkatussa asiantuntijatehtävässä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni eläkeikä pitäisi määräytyä tehtyjen työvuosien mukaan, ei niinkään minkä ikäisenä eläkkeelle jää. Esim. 30 vuotta töitä ---> eläkkeelle.  Itse nyt ollut työelämässä 25 vuotta ja ikää 45,Kyllä sen vaan huomaa, että ruumillisesti raskasta työtä tekevän kropassa. Laskennallinen eläkeikä taisi olla jossain lähempänä 67 vuotta, niin se on fakta jotta sinne asti ei kroppa kestä.

Henkisesti raskas ja stressaava työ, koko ajan pitää muistaa ja oppia uutta, omaksua ilman koulutusta uutta teknologiaa ja tietokoneohjelmia koko ajan. Ihan selvä juttu, että en selviä eläkeikään, 67 vuotta, vaan nuppi ja muisti ei riitä.

N50 asiantuntijatehtävissä

Ehdottomasti!

M22

Jep. Pystyisin hyvin täyttämään päiväni muullakin kuin työllä, jos olisi rahaa toteuttaa itseään. Voisin matkustella, remontoida kotia tai ostaa jonkun ihanan, vanhan talon projektiksi. Kuntoilla ja tehdä kaikkea kivaa lasten ollessa koulussa.

En haluaisi! Sen sijaan haluaisin vihdoin sen vakituisen työpaikan kuukausipalkalla!

T. 44v.

Olen tehnyt raskasta työtä virallisesti 31 vuotta, ja jo sitä aiemmin auttanut maatilan töissä ja lomitellut siinä sivussa. Nyt hajosi selkä ja jalkakin uudistettin keinonivelellä, ei riittänyt eläkkeeseen, vaan minut uudelleen koulutetaan. Koulutusta jäljellä vielä kaksi vuotta ja alkaa olla paukut oikeasti vähissä. Mutta uutta kohti, eläke saa vielä reilun kymmenen vuotta odottaa.

Tehkää työtä ja ajallaan sitten eläkkeelle. Suurimman osan täytyy tehdä töitä halusi tai ei.

vitsi mitä lusmuja olette kaikki. Nyt alan ymmärtää, miksi suomi on niin kilpailukyvytön. 99% ihmisistä haluaisi vain jättäytyä pois työelämästä. Tämä tarkoittaa sitä, että motivaatio ja suorituskyky on naurettavalla tasolla.

Suomi valuu kohti konkurssia.

Ketjun perusteella en ihmettele yhtään, että yli 45-vuotiaita ei haluta palkata.

Vihaan työtäni valtiolla. Jäisin heti.