Miten olet mokannut työhaastattelusi? (vertaistuki- ja apuketju)
Kommentit (82)
Itse mokasin kerran kun etsin harjoittelupaikkaa. Yritys johon halusin etsi siis ihan ilmoituksella harjoittelijaa tiettyyn tehtävään, mutta haastattelun aikana haastattelija alkoikin selittää että kuinka minulla olisi (aika isolta kuulostanut) vastuu olla linkki tuotannon ja suunnittelun välillä, ja että kuinka minä olisin se joka opettaa ja ohjaa muita työpaikalla eräässä tietokonetyöskentelyyn liittyvässä asiassa. Aloin sitten jotenkin himmaamaan ja kuulostamaan epävarmalta, ja suorastaan annoin ymmärtää että en ehkä ole oikea henkilö tehtävään. Haastattelija pyysi minua tekemään kyllä vielä jonkun ”ennakkotehtävän” mutta en sitten kuullut mitään enää kyseisestä paikasta. Kärsin kyllä vähän huonosta itsevarmuudesta eikä työnkuvakaan ollut ihan suoraan sitä mihin olen valmistunut, mutta ehkä jotenkin ärsytti myös se että yritys etsi nimenomaan harjoittelijaa, mutta silti haastattelussa luotiin fiilis että minulla olisi kokeneemman vakkarityöntekijän vastuu ja osaaminen.
Palkkatoivetta kysyttäessä ei kannata koskaan sanoa ensimmäisenä suoraan mitään summaa, vaan ennemminkin kannattaa yrittää saada rekrytoija paljastamaan palkkataso ensin.
Jos palkkatoivetta kysytään heti kättelyssä niin voit vastata esim.:
"Ennen palkkakeskustelua haluaisin ensin tietää tarkemmin kyseisen sijan työtehtävät ja vastuut, sekä kuinka hyvin täytän työpaikan vaatimukset."
Jos sitä kysytään haastattelun loppuvaiheessa, voit vastata vaikka:
"Voisitko kertoa ensin, että minkä suuruinen palkka on buddjetoitu tälle sijalle, sekä miten mahdolliset komissio -ja bonusjärjestelmä, sekä työsuhde-edut toimivat yrityksessänne?"
Jos rekryyjä pakolla haluaa jonkun summan, niin kannattaa aina antaa vain jokinnäköinen palkkahaarukka perustelujen kera, esim:
"Markkinatutkimukseni perusteella koulutukseni ja kokemukseni omaavat henkilöt tällä alalla saavat n. 3500-4500 € kuukausipalkkaa. Olen itse palkkani suhteen hyvin joustava, ja olen varma, että voimme päästä yhteisymmärrykseen palkkauksestani."
Vierailija kirjoitti:
Palkkatoivetta kysyttäessä ei kannata koskaan sanoa ensimmäisenä suoraan mitään summaa, vaan ennemminkin kannattaa yrittää saada rekrytoija paljastamaan palkkataso ensin.
Jos palkkatoivetta kysytään heti kättelyssä niin voit vastata esim.:
"Ennen palkkakeskustelua haluaisin ensin tietää tarkemmin kyseisen sijan työtehtävät ja vastuut, sekä kuinka hyvin täytän työpaikan vaatimukset."
Jos sitä kysytään haastattelun loppuvaiheessa, voit vastata vaikka:
"Voisitko kertoa ensin, että minkä suuruinen palkka on buddjetoitu tälle sijalle, sekä miten mahdolliset komissio -ja bonusjärjestelmä, sekä työsuhde-edut toimivat yrityksessänne?"
Jos rekryyjä pakolla haluaa jonkun summan, niin kannattaa aina antaa vain jokinnäköinen palkkahaarukka perustelujen kera, esim:
"Markkinatutkimukseni perusteella koulutukseni ja kokemukseni omaavat henkilöt tällä alalla saavat n. 3500-4500 € kuukausipalkkaa. Olen itse palkkani suhteen hyvin joustava, ja olen varma, että voimme päästä yhteisymmärrykseen palkkauksestani."
Hyviä vinkkejä. Monessa haastattelussa on "tivattu" jotain summaa.
taas joku tyltln kyselee neuvoja kuinka ryssiä haastattelu
Menin väärään paikkaan, joten myöhästyin haastattelusta reippaasti. Soitin heti, kun huomasin virheeni ja yllätyksekseni sain kuitenkin paikan!
Kyseessä oli iso teollisuuslaitos, jossa useita eri toimisto- ja tuotantorakennuksia suurella tontilla. Menin sitten ihan väärään rakennukseen, vaikka olin saanut haastattelukutsussa ohjeet tulla eri paikkaan... Olin siis lukenut sähköpostin huolimattomasti, tarkistin jälkikäteen ja siellähän se oikea paikka oli kerrottu oikein kuvan kera. Haastattelija joutui sitten hakemaan minut sieltä väärästä paikasta, mihin tuhraantui vartti haastatteluun varattua aikaa.
En saanut paikkaa, ylläri.
Olin viime keväänä ekan kerran työhaastattelussa, ja taisin sen haastattelijoille paljastaakin.
En osannut juurikaan kehua itseäni, kun siihen annettiin mahdollisuus, koska eihän suomalainen osaa. Sanoin, et "tämä on vaikein osuus" 🙊
Palkkatoivetta ei onneksi kysytty, vaan kerrottiin, et se on TES:in mukaan tämä näin.
Haastattelun jälkeen tuntui, et metsään meni, mutta sain paikan 😊
Harmi, että se oli vain kesätyö, viihdyin tosi hyvin! Ens kesänä uudestaan, jos vain pääsen 🌞
Vierailija kirjoitti:
Julkisen puolen työhaastattelut on pelkkä vitsi! Ihmisiä ajaa ympäri Suomea haastatteluihin, missä haastatteleva osapuoli ei ole perehtynyt hakemukseeni ja hänellä ei ole ennalta mietittyjä kysymyksiä. Pikainen rupattelu ja sen jälkeen ulos. Arvaa vituttaako valmistautua näihin, maksaa matkakulut ja lastenvahdit jne.! ? Paikka on jo täytetty ja tämä näytelmä toistuu uudestaan ja uudestaan.
Tämä on niin tuttua, kun julkiset paikat on oltava julkisessa haussa. Sitäkin on sattunut, että ensimmäinen valinta on kaatunut valituksen vuoksi, ja sitten uudella haulla valitaan sama henkilö uudestaan.
Turhilta reissuilta välttyy, kun kysyy suoraan onko haastatteluilla merkitystä. Toisinaan olen käynyt matkailun vuoksi, mutta kyllä minulle on sanottu suoraan, jos paikkaan on jo käytännössä valittu joku.
Omista mokista ehkä parhaat tai pahimmat ovat juuri tuollaisissa tilanteissa. Olen esittäytynyt siihen tyyliin, että luulisi valitsijoita edes hävettävän, kun jättävät minut ansioituneimpana hakijana valitsematta. Niinpä on paikkoja, joihin minua ei sitten kutsuttu edes haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
taas joku tyltln kyselee neuvoja kuinka ryssiä haastattelu
Sinä ryssisit vaikka haluaisitkin onnistua.
Cv:ssä oli puolen vuoden katko opiskelun loputtua, kun mursin ranteen ja kyynärpään rinteessä. Haastattelija kyseli katkosta ja sanoin vahingossa, että ranne ja kyr.pä murtui.
Koirani kuoli edellisenä päivänä leikkauspöydälle, ja meillä oli perheen kesken aika itkuinen ilta ja yölläkin piti lasta lohduttaa. Aamulla klo 9 haastattelu. Sanoin tuon syyn ihan rehellisesti, mutta ehkä sitten näytin rähjäiseltä puliakalta ja kävin vähän hitaalla. En saanut paikkaa. Olisi pitänyt peittää elämän jäljet paremmin meikillä ja tsempata, mutta 14 vuotta kaverina ollut perheenjäsen kuitenkin kuoli. Jos olisi lapsi kuollut, olisin perunut haastattelun, mutta koiran kohdalla se ei kuitenkaan tuntunut oikealta.
Yhteen haastatteluun valmistauduin kunnolla ja olin vielä kiirehtinyt edellistä työnantajaa kirjoittamaan työtodistuksen, kun kuitenkin se merkkasi eniten uudessa hommassa. Kunnes sitten todistuksia kysyttäessä tajusin, että se todistus jäi kirjekuoressa keittiön pöydälle, muiden ollessa siististi kansiossa. Siinä hämmennyin niin, etten tajunnut edes valehdella, ettei sitä vielä oltu minulle kirjoitettu. Vaan aloin sönköttää unohduksesta ja että toimitan jälkikäteen. En saanut paikkaa.
Noh, on ollut tilanne, jossa olen taktisesti myös ryssinyt haastattelun kun en halunnut sitä työtä, ei ollenkaan minun juttu se. Olin työttömänä ja se oli näitä työkkärin "hae tätä tai susi tulee ja syö sinut" -velvotteita. Koulutus oli oikea, mutta just se ala oman työn kentältä ei ole se, mistä tykkäisin. Ja sillä paikalla muutenkin oli vähän huono maine. Jo hakemuksen yritin kirjoittaa niin, että en tulisi huomioiduksi. Hakijoita oli kuitenkin niin vähän, että kaikki haastateltiin. Siihen haastatteluun valmistauduin huolella eli mietin miten välttäisin työn. Onnistuinkin. Rekry soitti ja sanoi, että minulla on kyllä paras pätevyys ja työhistoria, mutta ottivat nuoremman koska hän osoitti kokonaisuudella parhaimman soveltuvuutensa töihin. Toivotin onnea hyvästä valinnasta ja hyvää jatkoa. Puhelun jälkeen nauroin. Mitä nyt oon kuullut, niin ei se nuori nainen siinä tainnut viihtyä kuin koeajan, oli uudestaan haussa, kai siinä tällä hetkellä joku tekijä on myös. Sillä välin minä olin jo työllistynyt omalle alalleni hyvään työhön. Itse asiassa 3 viikkoa tuon episodin jälkeen.
Olen aina ollut kova jännittämään. Olen tottunut siihen, että työhaastattelun alussa lehahdan punaiseksi. Olen kuitenkin ajatellut, että se on ihan ok, ja loppujen lopuksi olen aina rauhoittunut, ja haastattelu on mennyt putkeen.
Viime talvena kuitenkin yksi haastattelu meni pieleen jännityksen takia.. Kaikki meni hienosti, kunnes haastattelun lopussa minun piti täyttää eräs lomake. Käteni alkoivat tärisemään, eikä kirjoittamisesta meinannut tulla mitään. Yritin vetää syvään henkeä ja rauhoittua, mutta mikään ei auttanut. Käsialani oli yhtä sotkua! :'( Ojensin lomakkeen haastattelijalle enkä kehdannut selitellä mitään. Minulle jäi haastattelusta tosi kurja fiilis.
Isäni kuoli työhaastattelua edeltävänä iltana. Menin kuitenkin haastatteluun, kerroin asiallisesti itsestäni ja osaamisestani, ja pahoittelin myös sitä, että en ollut parhaimmillani edellisen illan tapahtuman vuoksi. Haastattelu meni hyvin, mutta parin päivän päästä sain soiton, että he eivät valinneet minua, koska ”annan pienten takaiskujen vaikuttaa tekemisiini”. Ihan hyvä, että en päässyt työpaikkaan jossa pomot suhtautuvat läheisen kuolemaan vain pienenä takaiskuna.
Olisi kiva kuulla myös haastattelijoiden näkemyksiä, mitkä asiat ovat aiheuttaneet hylkäämisen.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla myös haastattelijoiden näkemyksiä, mitkä asiat ovat aiheuttaneet hylkäämisen.
Olin mukana haastattelemassa tiimin uutta jäsentä. Hakijoista (n. 30) oli valittu viisi haastateltavaksi, valinnat olivat tehneet esimiehet.
Kolmesta hakijasta ei jäänyt oikein mitään käteen (kaikki tuntuivat jotenkin "haen nyt tätä paikkaa tällä kertaa"-tyylisiltä). Yksi sanoi, että hakee paikkaa koska haluaa aina viiden vuoden välein vaihtaa työtehtävää. Varmasti oli rehellinen vastaus mutta se nimi vedettiin yli kun tarkoitus kuitenkin oli saada pitkäaikainen työntekijä. Viides taas vakuutti meidät sillä että oli ottanut työtehtävästä selvää ja muutenkin tuntui sellaiselta joka porukkaan sopisi. Nappiin osui valinta, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos rekryyjä pakolla haluaa jonkun summan, niin kannattaa aina antaa vain jokinnäköinen palkkahaarukka perustelujen kera, esim:
"Markkinatutkimukseni perusteella koulutukseni ja kokemukseni omaavat henkilöt tällä alalla saavat n. 3500-4500 € kuukausipalkkaa. Olen itse palkkani suhteen hyvin joustava, ja olen varma, että voimme päästä yhteisymmärrykseen palkkauksestani."
Itse en vastaisi tällaisella haitarilla, koska silloinhan suostut jo lähtökohtaisesti tuohon alempaan. Itse pyydän 500 eur enemmän kuin mihin olen valmis tyytymään ja sanon että olen joustava, jolloin voimme lähteä pyytämästäni summasta alaspäin neuvottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rekryyjä pakolla haluaa jonkun summan, niin kannattaa aina antaa vain jokinnäköinen palkkahaarukka perustelujen kera, esim:
"Markkinatutkimukseni perusteella koulutukseni ja kokemukseni omaavat henkilöt tällä alalla saavat n. 3500-4500 € kuukausipalkkaa. Olen itse palkkani suhteen hyvin joustava, ja olen varma, että voimme päästä yhteisymmärrykseen palkkauksestani."Itse en vastaisi tällaisella haitarilla, koska silloinhan suostut jo lähtökohtaisesti tuohon alempaan. Itse pyydän 500 eur enemmän kuin mihin olen valmis tyytymään ja sanon että olen joustava, jolloin voimme lähteä pyytämästäni summasta alaspäin neuvottelemaan.
Itse annan aina haitarin, sillä minulla on kokemusta siitä kun sanon vain tietyn summan esim 4000€, ja saankin muutaman viikon kuluttua viestin että minua ei valittu korkean palkka toivomuken vuoksi, vaikka olisin ollut muuten täydellinen valinta.
Vastakkaisena kokemuksena annoin palkkahaitarin 3800-4800 (en olisi suostunut alle 4000 palkkaan), minulle tarjottiin juuri tuo 3800 ja sainkin sen neuvoteltua 4400€.
Ensimmäisessa tapauksessa edes neuvotteluihin ei päästy korkean palkkatoiveen vuoksi, mutta toisessa tapauksessa alhaisesta tarjouksesta riippumatta sain palkkani neuvoteltua reulisti korkeammaksi kuin mihin olisin ollut tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla myös haastattelijoiden näkemyksiä, mitkä asiat ovat aiheuttaneet hylkäämisen.
Lisää näkökulmia haastattelijoilta hylkäysperusteista olisi kiva kuulla.
Hyvä vinkki!