Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Edes terapiassa en ole saanut käytyä läpi kuin pienen osan kokemistani vaikeuksista. Silti ne muutkin kokemukset yhä vaikuttavat minuun.

Vierailija
23.06.2018 |

Olen käynyt vuosia terapiassa. Silti on aiheita, joista en ole saanut puhuttua. En ole koskaan kertonut miten paljon minuun on vaikuttanut ensin koulukiusatuksi ja myöhemmin raiskatuksi tuleminen.

Olen puhunut monista asioista, mutta koska aikaa on joka käynnillä vain vähän, niin en ole koskaan päässyt niin pitkälle, että olisin päässyt vuosien aikana avaamaan näitä traumoja. Ajattelen aina, että puhun niistä isommista ja merkittävämmistä jutuista ensin. Ja sitten aika jo loppuukin.

Ehkä en ole myöskään puhunut näistä asioista, koska ne hävettävät. Hävettää joutua kiusatuksi vuosien ajan ja hävettää joutuminen raiskatuksi. Ja sitä ajattelee, että kiusaaminen olisi voinut olla vieläkin pahempaa ja raiskaustilanne vieläkin kamalampi, selvästi vielä väkivaltaisempi, fyysisesti vammauttava. Ja onhan asioista jo aikaakin.

Sitä yrittää painaa kaikkea kokemaansa mielessä taka-alalle ja ajatella, että menee ihan kohtalaisesti. Huonomminkin ainakin voisi mennä. Silti välillä huomaa sen, että kyllä nämäkin kokemukset vaikuttavat omaan toimintaan, vaikkei niistä puhukaan. Suhtaudun yhä yleisellä tasolla ihmisiin hyvin epäilevästi ja välttelen ihmisryhmiä.

Oletteko te muut huomanneet vastaavaa? Että hirveän paljon tärkeitä asioita jää kiireessä käsittelemättä, koska käyntiajat menevät niihin kaikkein akuuteimpiin asioihin?

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

On siinä sekin, että eri ihmiset kokevat eri tavoilla asioiden traumatisoivuuden. Tässä joitain kokemiani traumoja, laitan isoimmaksi kokemani lista alkuun:

- se, kun päivystyksessä on usein vähätelty ja suorastaan pilkattu, kun olen rohkaistunut hakemaan apua masennukseen ja ahdistukseen, ja itsemurha-aikeisiini.

- se, kun lapsuudessani minulla ei ollut turvallista ja välittävää ja kuuntelevaa aikuista.

- se, kun lapsuudessani ja nuoruudessani ikätoverini pilkkasivat ja kiusasivat minua.

- se, kun minulla oli seitsemän vuoden pituinen liitto todella tasapainottoman ja manipuloivan ihmisen kanssa.

- se, kun perheenjäsen, joka oli minulle läheisin ihminen maailmassa, teki itsemurhan.

- se, kun minua pahoinpideltiin parisuhteessa.

- se, kun minut raiskattiin.

- se, kun jouduin tekemään abortin.

Jollain toisella nuo asiat voisivat olla vaikka ihan käänteisessä järjestyksessä merkitykseltään.

Mutta yhtäkaikki, kannatan sitä ideaa, että kirjoitat asiat paperille, yksi kerrallaan, sinulla on siinä sitten tukea alkuun, ja saat vähän hahmoteltua mitä kerrot ja miten. Kylmiltään ei meinaa aina löytyä sanoja millä lähtisi liikkeelle. Yhdelle asialle yksi käyntikerta. Toden näköisesti helpottaa oloasi, ainakin ajan oloon. Varaa aikaa ja omaa rauhaa käynnistä toipumiseen, itse ainakin olen usein ollut ihan hämmennyksissä tunnin, tai loppupäivän. Välillä ollut ihan onnettomuusriski, eli varovasti ja rauhallisesti kotimatkalle! Toivotan voimia!

Vierailija
42/42 |
23.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

On siinä sekin, että eri ihmiset kokevat eri tavoilla asioiden traumatisoivuuden. Tässä joitain kokemiani traumoja, laitan isoimmaksi kokemani lista alkuun:

- se, kun päivystyksessä on usein vähätelty ja suorastaan pilkattu, kun olen rohkaistunut hakemaan apua masennukseen ja ahdistukseen, ja itsemurha-aikeisiini.

- se, kun lapsuudessani minulla ei ollut turvallista ja välittävää ja kuuntelevaa aikuista.

- se, kun lapsuudessani ja nuoruudessani ikätoverini pilkkasivat ja kiusasivat minua.

- se, kun minulla oli seitsemän vuoden pituinen liitto todella tasapainottoman ja manipuloivan ihmisen kanssa.

- se, kun perheenjäsen, joka oli minulle läheisin ihminen maailmassa, teki itsemurhan.

- se, kun minua pahoinpideltiin parisuhteessa.

- se, kun minut raiskattiin.

- se, kun jouduin tekemään abortin.

Jollain toisella nuo asiat voisivat olla vaikka ihan käänteisessä järjestyksessä merkitykseltään.

Mutta yhtäkaikki, kannatan sitä ideaa, että kirjoitat asiat paperille, yksi kerrallaan, sinulla on siinä sitten tukea alkuun, ja saat vähän hahmoteltua mitä kerrot ja miten. Kylmiltään ei meinaa aina löytyä sanoja millä lähtisi liikkeelle. Yhdelle asialle yksi käyntikerta. Toden näköisesti helpottaa oloasi, ainakin ajan oloon. Varaa aikaa ja omaa rauhaa käynnistä toipumiseen, itse ainakin olen usein ollut ihan hämmennyksissä tunnin, tai loppupäivän. Välillä ollut ihan onnettomuusriski, eli varovasti ja rauhallisesti kotimatkalle! Toivotan voimia!

Voimia myös sinulle! Tuossa tulikin pitkä lista asioita. Tuo ajatus käydä niitä asia kerrallaan läpi eri terapiakerroilla on oikein hyvä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla