Edes terapiassa en ole saanut käytyä läpi kuin pienen osan kokemistani vaikeuksista. Silti ne muutkin kokemukset yhä vaikuttavat minuun.
Olen käynyt vuosia terapiassa. Silti on aiheita, joista en ole saanut puhuttua. En ole koskaan kertonut miten paljon minuun on vaikuttanut ensin koulukiusatuksi ja myöhemmin raiskatuksi tuleminen.
Olen puhunut monista asioista, mutta koska aikaa on joka käynnillä vain vähän, niin en ole koskaan päässyt niin pitkälle, että olisin päässyt vuosien aikana avaamaan näitä traumoja. Ajattelen aina, että puhun niistä isommista ja merkittävämmistä jutuista ensin. Ja sitten aika jo loppuukin.
Ehkä en ole myöskään puhunut näistä asioista, koska ne hävettävät. Hävettää joutua kiusatuksi vuosien ajan ja hävettää joutuminen raiskatuksi. Ja sitä ajattelee, että kiusaaminen olisi voinut olla vieläkin pahempaa ja raiskaustilanne vieläkin kamalampi, selvästi vielä väkivaltaisempi, fyysisesti vammauttava. Ja onhan asioista jo aikaakin.
Sitä yrittää painaa kaikkea kokemaansa mielessä taka-alalle ja ajatella, että menee ihan kohtalaisesti. Huonomminkin ainakin voisi mennä. Silti välillä huomaa sen, että kyllä nämäkin kokemukset vaikuttavat omaan toimintaan, vaikkei niistä puhukaan. Suhtaudun yhä yleisellä tasolla ihmisiin hyvin epäilevästi ja välttelen ihmisryhmiä.
Oletteko te muut huomanneet vastaavaa? Että hirveän paljon tärkeitä asioita jää kiireessä käsittelemättä, koska käyntiajat menevät niihin kaikkein akuuteimpiin asioihin?
Kommentit (42)
hei, ala kirjoittaa kokemuksista auki jotta pystyt niistä puhumaan
olet itse johdatellut keskustelua ”akuutteihin” asioihin
ei terapiassa ole tarkoitus käsitellä joka ikistä mielenliikettä viikon ajalta,
aika ei ole lyhyt, et vain itse käytä sitä oikein
kirjoita mukaasi muistilappu että mistä haluat puhua, voit vaikka antaa sen terapeutille jos asioiden nostaminen esille tuntuu ylivoimaiselta muuten
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää työstää niitä juttuja myös terapian ulkopuolella. Ei se pelkkä terpalle lörpöttely auta jos vastaanottohuoneen ulkopuolella ei jäsentele asioita.
Toi koulukiusaaminen ja kohtamasi väkivalta sun pitää avata terapiassa jotta pääset käsittelemään ne pois päiväjärjestyksestä.
On vain sellaisia asioita, jotka vaikuttavat elämääni paljon enemmän kuin nuo tapahtumat. Silti tuntuu siltä, että kokonaiskuvaa varten noistakin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä puhumaan. Käynnit vain menevät liian nopeasti, niiden tulipalojen sammuttamiseen. Nämäkin aiheet nimittäin ovat sellaisia, että niiden käsittelyyn tarvittaisiin aikaa. Ei riitä, että esimerkiksi raiskauksesta puhuttaisiin vain käynnin parilla viimeisellä minuutilla. Valitettavasti olen paljon traumatisoituneempi ihminen kuin mitä haluaisin edes ajatella. Sitä on minun itsenikin vaikea hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
hei, ala kirjoittaa kokemuksista auki jotta pystyt niistä puhumaan
olet itse johdatellut keskustelua ”akuutteihin” asioihin
ei terapiassa ole tarkoitus käsitellä joka ikistä mielenliikettä viikon ajalta,
aika ei ole lyhyt, et vain itse käytä sitä oikeinkirjoita mukaasi muistilappu että mistä haluat puhua, voit vaikka antaa sen terapeutille jos asioiden nostaminen esille tuntuu ylivoimaiselta muuten
Kiitos, tuo on hyvä idea! Tapaamisaika kyllä tuntuu lyhyeltä, koska tarvitsen aika paljon terapeutin kannattelua pystyäkseni toimimaan arjessa.
Sano sille terapeutille että sinä olet jo pitkään halunnut puhua näistä asioista.
Et lähde puhumaan niitä mitä te muuten puhutte vaan tämä painaa mieltäsi!
Pelkään jotenkin kaiken vetämistä kerralla yhteenkin. Tuntuu karulta listata pettymyksiään ja todeta jollekin toiselle, että tätä elämäni on ollut. Että pettymyksiä suhteessa ihmisiin on niin paljon, että on ylipäätään ihme, etten ole jo kauan sitten erakoitunut. Että ehkä se usko ihmisiin, jota pyrin tietoisesti kaikesta huolimatta yllä, ei olekaan ehkä vahvan ihmisen merkki, vaan osoitus siitä, etten ole kyennyt ottamaan mitään opikseni.
Kuulostaa vähän siltä, että olet lykännyt noista asioista puhumista niin pitkään kuin mahdollista. Itsellenikin on käynyt samoin, että helposti alkaa puhua vain niistä akuuteista asioista ja ne vanhemmat, isommat ja pahimmat asiat jäävät jonnekin pinnan alle kytemään.
Jotkut käyvät tuon takia terapiassa 2-3 kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää työstää niitä juttuja myös terapian ulkopuolella. Ei se pelkkä terpalle lörpöttely auta jos vastaanottohuoneen ulkopuolella ei jäsentele asioita.
Toi koulukiusaaminen ja kohtamasi väkivalta sun pitää avata terapiassa jotta pääset käsittelemään ne pois päiväjärjestyksestä.
On vain sellaisia asioita, jotka vaikuttavat elämääni paljon enemmän kuin nuo tapahtumat. Silti tuntuu siltä, että kokonaiskuvaa varten noistakin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä puhumaan. Käynnit vain menevät liian nopeasti, niiden tulipalojen sammuttamiseen. Nämäkin aiheet nimittäin ovat sellaisia, että niiden käsittelyyn tarvittaisiin aikaa. Ei riitä, että esimerkiksi raiskauksesta puhuttaisiin vain käynnin parilla viimeisellä minuutilla. Valitettavasti olen paljon traumatisoituneempi ihminen kuin mitä haluaisin edes ajatella. Sitä on minun itsenikin vaikea hyväksyä.
En ole terapeutti mutta kehotan sua ihan ekaks lopettamaan häpeämisen. Se häpeä ei vie sua eteenpäin eikä se mitä sulle on tehty näy sun naamasta.Se mitä sulle tapahtui, tapahtui eikä se ollut sun syytäsi vaan sen joka sen sulle teki. Se ei tee susta huonompaa ihmistä mutta sen käsittelemättömyys hankaloittaa sun elämääsi. Kirjoita päiväkirjaa, työstä asioita.Häpeä on tekijän, ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä estää sua
Miten siitä pääsee eroon? Olen lapsesta asti tottunut aina korostamaan pärjäävää puoltani. Siitä on terapiassakaan vaikea täysin päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän siltä, että olet lykännyt noista asioista puhumista niin pitkään kuin mahdollista. Itsellenikin on käynyt samoin, että helposti alkaa puhua vain niistä akuuteista asioista ja ne vanhemmat, isommat ja pahimmat asiat jäävät jonnekin pinnan alle kytemään.
Olen kyllä lykännyt, mutta valitettavasti nämä eivät ole edes niitä pahimpia asioita. Elämä on ollut sellaista, että jopa raiskaus tuntuu pikkujutulta. Valitettavasti.
Voisit mahdollisesti hyötyä terapian lisäksi myös vertaistuesta. Jos olisi ryhmä jossa on muita saman kokeneita, pystyisit käsittelemään asioita sielläkin koska kaikki olisivat samassa asemassa kuin sinä. Samaan aikaan alitajunta aktivoituisi tekemään omaa parannustyötään ja veisi sua eteenpäin.
Kerran se vaan kirpasee, kun otat asiat puheeksi. Myöhemmin sitten helpompaa. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Kerran se vaan kirpasee, kun otat asiat puheeksi. Myöhemmin sitten helpompaa. Voimia.
Kiitos, olet varmaan tässä aivan oikeassa!
Sun täytyy löytää joku, joka jaksaa koko loppuelämäsi kuunnella vain sinua. Jos traumoja kertyi 30 vuotta, niitä pitää puhua ulos 60 vuotta ja samalla voit unohtaa sen, että elämää eletään nyt, ei menneisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Voisit mahdollisesti hyötyä terapian lisäksi myös vertaistuesta. Jos olisi ryhmä jossa on muita saman kokeneita, pystyisit käsittelemään asioita sielläkin koska kaikki olisivat samassa asemassa kuin sinä. Samaan aikaan alitajunta aktivoituisi tekemään omaa parannustyötään ja veisi sua eteenpäin.
Olen muutaman kerran kokeeksi käynyt tällaisessa ryhmässä, mutta se on lisännyt omaa ahdistuneisuuttani. En ole varma onko kyse enemmän omasta persoonasta vai kiusaamistaustasta, että ryhmässä minun on vaikea rentoutua riittävästi hyötyäkseni siitä. Lisäksi alan helposti murehtia murehtia puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy löytää joku, joka jaksaa koko loppuelämäsi kuunnella vain sinua. Jos traumoja kertyi 30 vuotta, niitä pitää puhua ulos 60 vuotta ja samalla voit unohtaa sen, että elämää eletään nyt, ei menneisyydessä.
Tuon kommentin kirjoittaminen varmaan helpotti sinun oloasi. Voithan nyt jatkaa elämääsi ajatellen, että ahdistus on aina ihmisen oma vika.
Sun pitää työstää niitä juttuja myös terapian ulkopuolella. Ei se pelkkä terpalle lörpöttely auta jos vastaanottohuoneen ulkopuolella ei jäsentele asioita.
Toi koulukiusaaminen ja kohtamasi väkivalta sun pitää avata terapiassa jotta pääset käsittelemään ne pois päiväjärjestyksestä.