Näyttääkö nukutuksessa idiootilta? Menen ensimmäistä kertaa leikkaukseen, jossa anestesia. Avautuuko mun suu jotenkin tyhmästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lääkisläinen kirjoitti:

Ensinnäkin, leikkaussalissa aivan kaikki näyttävät kaavuissaan ihan hölmöiltä. Välillä on vaikea tunnistaa kollegaa käytävällä ilman hattua ja koko kasvot peittävää maskia. 

Ohiksena haluan kertoa mahd. terveydenhuoltohenkilöstölle, että yksi varhaisimpia muistojani on kun makaan leikkauspöydällä (3 v.) ja kiroilen ylläni oleville lääkäreille koska pelottaa niin paljon. He puhuivat minulle oikein tyynnyttelevästi, mielikuvani heistä oli lempeä "Pistän sinua jalkapohjaan ja sitten nukahdat". MUTTA se kandirivistö maskeissaan seisomassa taustalla oli lapselle todella pelottava näky, siis kuin jostain tieteisfiktiopelotteluopuksesta. 

Jalkapohjaan?

Kyllä. Tapahtui 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä asioita ihminen voi höpötellä lääkehuuruissa? Antakaa esimerkkejä.

Puolihereillä kuulin sairaanhoitajan sanovan että olen päihdepotilas. Aloin puolustamaan itseäni, että en minä ole mitään ottanut, enkä ole mikään päihdepotilas. Hoitaja selvensi että oli sanottu päiväkirurginen potilas. Terkut Saloon.

lääkisläinen kirjoitti:

Ensinnäkin, leikkaussalissa aivan kaikki näyttävät kaavuissaan ihan hölmöiltä. Välillä on vaikea tunnistaa kollegaa käytävällä ilman hattua ja koko kasvot peittävää maskia.  Toisekseen, monesti kirurgi ei edes näe potilaan kasvoja tai alapäätä - pää on anestesiahoitajan aluetta ja hän valvoo muun muassa hengitystä siinä pään vieressä. Sen lisäksi monella on teippiä ja pehmikettä ja ties mitä lämmitinputkea siinä pään alueella, että ei niitä kasvoja edes kunnolla näy. Koska kaikki potilaat ovat vähintäänkin nukkuma-rentoja (anestesia!!) niin naama on levollisesti peruslukemilla .Itseasiassa väriä lukuunottamatta näyttää kyllä vähän kuolleelta. Kenenkään etua ei ajeta sillä, että potilasta pidettäisiin tahallisesti alasti ennen leikkausta, kehon lämpötilan halutaan olevan normaali, eikä kukaan toivo mitää riskiä mikä liittyy hypotermiaan (leikkaussaleissa on normaalisti aika viileää...)

Monesti muu henkilökunta valmistelee potilaan, eli leikkaushaavan kohta ikäänkuin eristetään muusta vartalosta steriileillä "telttakankailla". Toisinaan kirurgi on kiireinen ja saapuu saliin juuri ennen viiltoa, ja lähtee 3s sulkemisen jälkeen. Kirurgit siis eivät välttämättä suinkaan näe näitä alastomia potilaita - ei niin kasvoja kuin takamustakaan, enneminkin leikkaussalissa oleva hoitohenkilökunta, tai muut avustavat kuten kandit tai leikkauksessa ehkäpä avustava erikoistuva.

Ainut asia, mikä saa leikkaavan henkilökuunan kiinnittämään huomiota alastomaan kehoosi on kenties paranemaisillaan oleva haava (bakteeririski) tai vaikkapa selkeä sieneltä vaikuttava ihottuma (sieniriski). Nämäkin kiinnostavat vain siksi, että niistä voi tulla myöhempiä komplikaatioita.

Ja viimeiseksi. Leikkaaminen on nopeuslaji. Mitä nopeammin tehty, sen parempi (tietysti täytyy onnistua....). Eli kaikkien etuna on pitää haava auki mahd. vähän aikaa. Kenelläkään siis ei todellakaan ole edes aikaa alkaa pohtia tai tuijotella potilaan ulkonäköä.

Tämä tavallaan rauhoitti ja kuitenkaan ei. Millaisia ihmisiä ovat nämä jotka valmistavst ihmisen siihen leikkaukseen?

Joku nuori harjoittelija?

[/quote]

Tämä tavallaan rauhoitti ja kuitenkaan ei. Millaisia ihmisiä ovat nämä jotka valmistavst ihmisen siihen leikkaukseen?

Joku nuori harjoittelija?[/quote]

Riippuu sairaalan organisaatiossa, mutta jossain sairaaloissa on ihan potilaiden siirtelemiseen erikoistuneita lähihoitajia jotka kiertelevät useammassa salissa aina kutsun tullessa. Se voi myös olla ihan leikkurin hoitajat, mutta siirtäjiä on aina useampia.

Potilaan asennon valinta on nimittäin tosi tärkeää, ja yllättävän vaikeaa, kun pitäisi tehdä kompromissi hyvän verenkierron ja leikkausalueelle pääsyn välillä. Asennon päättää kirurgi ja anestesialääkäri, mutta jos on kyseessä rutiinileikkaus, ei asennosta useinkaan tarvitse keskustella vaan mennään rutiinin mukaan. Ja nukutetun potilaan siirteleminen on ihan super raskasta, ajattele sammunutta keittiön pöydällä makaamassa, joka pitäisi saada vaikka kyykkyasentoon...siinä tarvitsee useamman. Tähän siirtelyynkin on tarkat prosessit ja säännöt, ja homma on tosi koordinoitua, kukin tietää mitä tekee ja mistä raajasta ottaa kiinni niin että homma on nopeaa ja turvallista. Leikkausasennossa olevan potilaan ympärille laitetaan sen lisäksi kaiken maailman pehmustetta ja tukityynyä ja muuta. Ja tietty lopuksi ne steriilit liinat. 

Jokatapauksessa, tätä siirtelevää henkilökuntaa et tule vastaanottokäynnillä tapaamaan, ja he ovat luonasi niin vähän aikaa (ja eivät välttämättä näe kasvojasi), että he eivät sinua leikkaussalihabituksen perusteella tunnistaisi. Ja muutenkin, alastoman, myssypaisen, "nukkuvan", naamasta teipatun tunnistaminen jälkikäteen siviilielämässä on oikeasti tosi vaikeaa. Ajattele vaikka uimahallin saunaa, et välttämättä todellakaan tunnistaisi vastapäätä istuvaa vaikka kauppasi kassaksi....

Sulle laitetaan katetri virtsarakkoon. Pakko sheivaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen yksityisessä sairaalassa töissä ja siellä on tapana laittaa lärvikin kuntoon leikkauksen ohessa. Kiristellään ja laitetaan täytettä tarpeen mukaan. Kokonaisvaltainen hoito nääs... Tätä tuskin julkisella puolella saa.

Sama täällä, joskus kirurgi vähän innostunut ja potilas ei enää tunnistanut itseään.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan kunnon kirurgi ei leikkaa potilasta varmistamatta, että ehostus on kunnossa, ripset paikoillaan ja hiuslisäkkeet kauniisti muotoiltuna. Kun suuhun laitetaan intubaatioputki, kirurgi asettelee huulet hellävaraisesti kauniiseen hymyyn ja sipaisee huulikiillettä päälle. Sitten voi leikkaus alkaa!

Kirurgi ei laita intubaatioputkea, vaan anestesialääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Mitä asioita ihminen voi höpötellä lääkehuuruissa? Antakaa esimerkkejä.

Mulla oli ollut rankka puoli vuotta leikkausta ennen. Toinen vanhemmistani oli joutunut sairaalaan komplikaation vuoksi ja oli selvää, ettei enää toivu. Olin myös itse sairastellut ja samana päivänä kun sain itselleni diagnoosin ja tiedon siitä, että kyseiseen ongelmaan ei ole muuta apua kuin isohko leikkaus, päätin vanhempani hoidon kannalta lopullisista, isoista asioista.

Vanhempani kuoli 3 viikkoa ennen leikkaustani. Leikkaustani pelkäsin ja olin järkyttynyt siitä, että leikkaus oli ainoa vaihtoehto. Heräämössä minua rauhoiteltiin ja selitin jotain sekavaa vanhempani kuolemasta. 

Kun hoitaja tuli hakemaan minua takaisin osastolle, heräämön hoitaja sanoi: "Hän olisi voinut olla valmiimpi tähän leikkaukseen."

Vasta loppukeskustelussa hoitaja ymmärsi, että vanhempani kuolemasta oli vain 3 viikkoa aikaa.

Ei leikkaussalin henkilökunta mieti kenenkään ulkonäköä ns. Näyttääkö tyhmälle tms. Kun hoitavat potilasta. Potilasturvallisuus on tärkeintä. Toisekseen on todella harvinaista, että pissa tai kakka tulisi kesken kaiken. En muista 20v. Työuralla montaa kertaa ja silloinkin yleensä kyseessä potilas, jolla muutenkin ongelmia esim. Virtsan karkailun kanssa. Lopuksi älä tee ennen leikkausta mitään, mistä voi tulla haavaumia iholle esim. turha sheivailu. Ehjä iho etenkin leikkausalueen lähellä on edellytys, että ylipäänsä voidaan leikata.

lääkisläinen kirjoitti:

...

Ja viimeiseksi. Leikkaaminen on nopeuslaji. Mitä nopeammin tehty, sen parempi (tietysti täytyy onnistua....). Eli kaikkien etuna on pitää haava auki mahd. vähän aikaa. Kenelläkään siis ei todellakaan ole edes aikaa alkaa pohtia tai tuijotella potilaan ulkonäköä.

Tästä tulikin mieleeni maailman nopeimman kirurgin taidonnäyte amputoinnista ajalta ennen kunnolta anestesiaa. Hänen standardiaikansa ensimmäisestä viillosta tikkeihin oli 2,5min ja kuuluisin tapaus oli kun veti amputoitavan jalan mukana avustajan sormet ja silpaisi katsojaa. Toki oli samalla myös nopein kellotettu amputaatio historiassa. On myös ainoa tapaus dokumentoidussa sairaanhoidossa jossa kuolleisuusprosentti oli 300%. Sinänsä itse operaatio oli muuten onnistunut ja potilas, sekä avustaja myöhemmin kuolivat "vain" tulehdukseen, eivät itse operaatioon.

138 jatkaa, katsojan todettiin kuolleen shokkiin paikan päällä, tosin häntähän ei operoitu...