Rakastuin naimisissa olevaan mieheen..
Mitä nyt? Pelottavinta asiassa on se ettei juttu perustu vain seksiin vaan luulen että olen oikeasti löytänyt elämäni rakkauden.
Kohtalotovereita? Voiko olla totta et näin köy 4-kymppisille? Voiko tässä iässä löytää tosirakkauden?
Kommentit (56)
Miten toisen naisen osasyyllisyys muka poistaa miehen vastuun pettämisestä? Mielestäni molemmat salasuhteen osapuolet ovat tehneet väärin.
Onneksi oikeasti harva nainen on niin naiivi ja lapsellinen, että ajattelisi toisessa naisessa olevan vikaa. Nuo vaimot ovat ihan oma lukunsa, pelkäävät, että joku vie niiden miehen ja yrittävät moralisoimalla estää sitä. Ei se kuitenkaan mitään auta.
Olen ollut toinen nainen (seksisuhteessa) ja nyt naimisissa. Jos mieheni pettää, niin ei maailmani siihen romahda tai muserru, jos kyseessä on yhden illan juttu, jatkaisin suhdetta. En pidä sitä minään isona asiana. Jos kyeeessä on suhde niin miehen pitää varmaan valita. Ei elämää voi täysin ennustaa etukäteen eikä se ole niin mustavalkoista. Eikä elämäni eroon loppuisi muutenkaan, vaikka miestäni rakastan. En kuitenkaan häntä omista ja hän tekee omat valintansa, toinen nainen ei taas ole missään velvollisuusauhteessa minuun. Olen myös yhden exäni ja hänen nykyisen vaimon hyvä ystävä, vaikka mies jätti tämän naisen vuoksi. En osaa olla katkera, koska minulla on nyt unelmieni mies ja elämä on ylipäätään paljon paremmin kuin tämän exän kanssa. Menneisyyteen ei voi jäädä kiinni. En osaa arvostaa sellaista mustavalkoisuutta ja lapsellisuutta, täyttä ymmärtämättömyyttä ihmisen luonnosta ja elämästä ylipäätään.
Jos mies jättää vaimonsa toisen naisen vuoksi, on syynä se, että toinen nainen on jotenkin miellyttävämpi kuin vaimo. Yleensä miellyttävämpi seksissä.
En vain ymmärrä miksei siitä surkeasta vaimosta voi erota ennen uuden naisen nussimista.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies jättää vaimonsa toisen naisen vuoksi, on syynä se, että toinen nainen on jotenkin miellyttävämpi kuin vaimo. Yleensä miellyttävämpi seksissä.
Näin sen ajattelen itsekin. Mietityttää vain, että millainen vaimo ottaa miehensä vielä takaisin , joka on ollut seksisuhteessa toiseen naiseen. Mikä on se pro-selitys, mikä menee vaimolle läpi, että huolii miehensä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
N47 kirjoitti:
Voi käydä.. itselleni kävi juuri niin. Pyhästi olen ollut pettämistä vastaan ja aina ajatellut ettei varattuihin mennä koskemaan vaikka mikä olisi. Pari vuotta sitten sain kuitenkin itse kokea mitä sillä tarkoitetaan kun kohdallesi sattuukin niin totaalinen sieluntoveri, että oikeasti ensihetkestä alkaen tuntui siltä että löysin kadoksissa olleen puolikkaani. Ihmisen, joka teki minusta kokonaisen ja joka oli niin samalla aaltopituudella että ei voinut kuin haukkoa henkeä - näitähän sattuu vain elokuvissa?
Kovaa moraalista kamppailua käytiin, jälkikäteen ei harmita mikään muu kuin se että epäröitiin ja ruoskittiin itseämme liian pitkään.
Onnellisesti yhdessä ja,rakastuneempina kuin koskaan aiemmin tässä elämässä. Pidä pääsi, elät vain kerran.
N47
Luuseri. Joka pettää kerran pettää toisenkin kerran. Voit ryhtyä odottelemaan koska on sinun vuorosi tulla petetyksi.
Ei pidä paikkaansa. Mies pettää, jos on tyytymätön vaimoonsa ja seksiin. Pitää vain pitää mies tyytyväisenä , niin ei petä. Sama pätee naisiin. Jos joutuu vuosia olemaan ilman seksiä ja läheisyyttä, niin sivu ja salasuhteita syntyy. Onnellinen puoliso ei haikaile muualle.
Oikeasti! Ei nainen sitä perhettä riko, vaan MIES. Tehän itse annatte miehelle sukunimenne ja kutsutte miestä perheen pääksi. On perheen pään tehtävä pitää perhe pystyssä. Hänen kuuluu torjua naisten iskuyritykset ja pitää perhe koossa. Se on sukunimioikeuden saavan tehtävä:) Itsekin ottaisin varatun miehen, se on hänen tehtävänsä päänä tehdä päätökset. Jos hän tekee päätöksen haluta naisia, se on perheen päänä hänen oikeutensa. :) Jos perheen pää ei halua rikkoa perhettä, hän ei lähde muiden naisten matkaan.
Ihan oma vikanne että edes sukunimenne ei saa miestä jäämään. Se toinen nainen houkuttaa enemmän. Se ei ole muiden naisten vika, että polygaminen miehenne haluaa lähteä. Itkekää miehillenne. Hehän ovat perheen PÄITÄ? ;) Eikös heillä ole PÄÄvastuu? ;) Sukunimioikeudenkin saa ukko!
Nainen ei TODELLAKAAN ole yhtä syyllinen. Huomaa taas miten sovinistisia ja alistuvia nämä avioituneet naiset ovat. Anna kun arvaan, jokaisella teistä on aviomiehen nimi? Eikö sekään saa ukkoanne sitoutumaan teihin? Eihän miehet ole sitoutuneita, koska nimet eivät vaihdu. Vaimot ovat aina olleet käytettäviä panoja, joilta hankitaan kotityöt ja seksi. Miehet eivät arvosta vaimojaan. Akkoja on aina pidetty avioliitossa vammaisen tasolla olevina lapsina jotka eivät saa edes itse päättää nimeään. Siitäkään ette miehiä syytä.
Mies on teille tehnyt sen aviolupauksen, ei nainen. Huomaatteko, miten vaaditte naisilta vapainakin jotain moraalia, mutta miehillenne annatte oikeuden katsoa pornoa ja vaatia sukunimeään koko perheelle. Miksi ette tuomitse miehiä itsekkyydestä? :D Juuri tuon takia teitä petetään! Jos te jättäisitte miehen ja syyttäisitte miestä pettämisestä, teitä tossuja ei petettäisi. Jos miehille opetettaisiin moraalia, teitä ei petettäisi.
Ai että NAURATTAA, nämä aviomiehen sukunimellä olevat jotka jäävät sen nimensä kanssa yksin ruikuttamaan ;) yhteinen perhe ja silleen ;) Jostain syystä ukot eivät halua osallistua yhteisen perheen rakentamiseen nimenvaihdon kautta ;) Ihmekös kun pettävät!
Vierailija kirjoitti:
En vain ymmärrä miksei siitä surkeasta vaimosta voi erota ennen uuden naisen nussimista.
Joskus vaan on niin, että se vaimo tosiaan on niin surkea. Mies pelkää, ettei vaimo pärjää tai romahtaa erosta, varsinkin jos vaimo on puhunut siihen suuntaan.
Mies ei raatsi erota, on velvollisuudesta, jos on lapsia, suree niitä. Ajattelee, että ei kait se sen kummempaa muiden kanssa ole jne...
Sitten kuitenkin tapaa jonkun naisen ja huomaa, että on muutakin ja muunlaista elämää. Joskus ihan siihen pettämiseen saakka uskolliset miehet/naiset kohtaavat mukavan ihmisen ja sitten jopa rakastuvat.
Ei elämä ole niin mustavalkoista ja selkeää, ehkä sitten joillekin on.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti! Ei nainen sitä perhettä riko, vaan MIES. Tehän itse annatte miehelle sukunimenne ja kutsutte miestä perheen pääksi. On perheen pään tehtävä pitää perhe pystyssä. Hänen kuuluu torjua naisten iskuyritykset ja pitää perhe koossa. Se on sukunimioikeuden saavan tehtävä:) Itsekin ottaisin varatun miehen, se on hänen tehtävänsä päänä tehdä päätökset. Jos hän tekee päätöksen haluta naisia, se on perheen päänä hänen oikeutensa. :) Jos perheen pää ei halua rikkoa perhettä, hän ei lähde muiden naisten matkaan.
Ihan oma vikanne että edes sukunimenne ei saa miestä jäämään. Se toinen nainen houkuttaa enemmän. Se ei ole muiden naisten vika, että polygaminen miehenne haluaa lähteä. Itkekää miehillenne. Hehän ovat perheen PÄITÄ? ;) Eikös heillä ole PÄÄvastuu? ;) Sukunimioikeudenkin saa ukko!
Öö, mitä?
Tiedän parikin juttua, jossa ukot rakastuneet toiseen naiseen. On ollut suhdetta pitkää ja lyhyttä. Puhuttu rakkaudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Siinä vaiheessa kun mies avaa suunsa ja vaimolle erosta tai toisesta naisesta puhuu, pääsee hel v etti irti. Uhkaillaan ja kiristetään. Ja vaikka se avioliitto olisi ollut kuollut, niin vaimohan ei miehestään irti päästä. Mikään ei ole niin nöyryyttävää, kuin se, että mies jättää ja lähtee toisen naisen matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies jättää vaimonsa toisen naisen vuoksi, on syynä se, että toinen nainen on jotenkin miellyttävämpi kuin vaimo. Yleensä miellyttävämpi seksissä.
Miellyttävämpi sen takia, koska ei vielä tunne toisen huonoja puolia.
Uutuudenviehätys on aina miellyttävämpää kuin arki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies jättää vaimonsa toisen naisen vuoksi, on syynä se, että toinen nainen on jotenkin miellyttävämpi kuin vaimo. Yleensä miellyttävämpi seksissä.
Miellyttävämpi sen takia, koska ei vielä tunne toisen huonoja puolia.
Uutuudenviehätys on aina miellyttävämpää kuin arki.
Jos sinussa on huonoja puolia, se ei tarkoita , että kaikissa naisissa on. Jos mies rakastaa vaimoaan, ei lähde tutkimaan toisen naisen hyviä, eikä huonoja puolia.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinussa on huonoja puolia, se ei tarkoita , että kaikissa naisissa on. Jos mies rakastaa vaimoaan, ei lähde tutkimaan toisen naisen hyviä, eikä huonoja puolia.
Ihanan naiivi kommentti. Kaikissa ihmisissä on huonoja puolia. Myös rakastavissa parisuhteissa on hyviä ja huonoja kausia. Välillä ihminen huonon kauden aikana saattaa haksahtaa ja ihastua toiseen, ei se tarkoita rakkauden loppua. Kun toista ei tunne, eikä jaa arkea, on helppo rakentaa ihannekuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vain lasten jättäminen on aiemmin mennyt oman pahan olon edelle? Moni pysyy huonossakin suhteessa lasten vuoksi - kunnes näkee pilkahduksen toisenlaisestakin totuudesta.
Tämä on just tätä "vastuuntuntoiseksi" tekeytymistä.
Vastuuntuntoinen kantaa omasta tunteestaan vastuun ja yrittää muutosta ihan itse. Hän ei odota pelastavaa pilkahdusta toisesta totuudesta. Yrittää oman miehensä kanssa ja ehkä epäonnistuu, mutta ei lähde kesken liiton muiden pilkahdusten perään ja jätä toista ihmettelemään mitä tapahtui ja mitä olisi voinut tehdä toisin.
Ei lapsia tarvitse jättää, vaikka liitto loppuisi. Lasten jättämistä ei ole se, että kun järki päässä yrittää löytää avio-ongelmiin ratkaisua ja ehkä muuttaa puolison kanssa erilleen. Jättämistä se on silloin, kun ihastumisen hormonihuuruissaan haikailee toisen miehen/naisen perään ja tempautuu hänen mukaansa. Se vasta on lapsille pelottavaa, kun ei näe sitä vastuullista vanhempaa vaan jonkun teinin tavalla höpsähtäneen punaposkisen vanhemman selittelemässä kuinka hän nyt on niiiin onnellinen ettei ikinä ja yhtäkkiä kerrasta menettää tutun vanhemman ja tutun kodin ja toinen vanhempi masentuu - mutta tämä pettäjä-jättäjähän on mielestään kantanut nyt vihdoin vastuuta.
Tuhat peukkua. Kuvailit lapsuuteni, kun isä lähti 10v nuoremman muikkelin matkaan. Juuri tuo ällöttävyys, kun oma vanhempi käy ihan hornynä ja on kuin huumeessa johonkin vieraaseen naiseen. Ja äiti masentuneena, itkuisena, hajonneena kotona meidän lasten kanssa. Mutta ISKÄ NIIN RAKASTUNUT OIH! Joo, ei ulottunut meihin lapsiin se onni.
Jos naimisissa oleva mies pettää, niin yleistä on, että vaimo syyttää sitä toista naista. On vietellyt miehen. Mies siis ilmeisesti syytön.😮
Yleistä tämä on ainakin silloin kun vaimo ottaa miehen takaisin.
Minä en uskaltaisi noin avutonta ja vieteltävissä olevaa miestä ottaa takaisin, ties koska taas nurkantakana vaanii, (kuten joku täällä sanoi) uusi nainen. Tai vanha suola alkaa janottaa siihen entisen kakkosen suuntaan. Usein on vaimon pyynnöstä ja velvollisuudesta lapsiin jouduttu kakkossuhde lopettamaan ja tunteita vielä toisiinsa on.
Ainoastaan silloin voisin vaimona harkita, kun kummatkin tunnustaisivat, että mies on pettänyt omasta halustaan ja siitä huolimatta vielä yritetään.
Tunnustaisin, että itsekään en mikään täydellinen vaimo ole ollut ja antaisin miehelle mahdollisuuden.
Mutta se vaatii paljon keskustelua ja tahtoa ja ei sitä, että vain jatketaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei niin, että tapahtunut lakaistaan maton alle.