Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, jos on vaikea suhde omaan vanhempaan?
20.06.2018 |
Pitäisikö välit katkaista kokonaan? Meni minulla miten tahansa, niin en kelpaa vanhemmilleni missään muussa kuin pärjääjän roolissa. Olen todella väsynyt siihen, etten saa koskaan ilmaista yhtään minkäänlaista tarvitsevuutta vanhempaani kohtaan saamatta osakseni rankkaa syyllistämistä.
Sen sijaan vanhempani yrittää jatkuvasti asettaa minua uskotun rooliin, on yrittänyt lapsesta asti. Mikään ei tunnu ajan saatossa muuttuvan parempaan suuntaan vaikka olen asunut poissa kotoa todella pitkään. Olisiko parasta vain antaa kokonaan olla?
Kommentit (163)
Perheväkivalta oli meillä aihe, josta tuli olla hiljaa ulkopuolelle. Täysin järjetöntä uhkailla lapset hiljaisiksi ja alistaa heidät kärsimään. Aikuisena on ihanaa, kun ei tarvitse välittää uhkailuista ja voi puhua kaikesta rehellisesti valituille henkilöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väkivalta loppui vasta siihen, kun kasvoi aikuisen mittoihin.
No sentään loppui joskus, mulla ei! T. Se jonka isä on antanut tukkapöllyä ja luunapin otsaan vielä 38- vuotiaana.. ja remeleihin käyty kiinni monta kertaa.
Jatkuuko se vielä? Ota tilanne videolle ja ilmoita että teet rikosilmoituksen päällekäymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väkivalta loppui vasta siihen, kun kasvoi aikuisen mittoihin.
No sentään loppui joskus, mulla ei! T. Se jonka isä on antanut tukkapöllyä ja luunapin otsaan vielä 38- vuotiaana.. ja remeleihin käyty kiinni monta kertaa.
Et voi missään tapauksessa tavata vanhempaasi, jos tapaamiset ovat tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen väkivalta loppui vasta siihen, kun kasvoi aikuisen mittoihin.
No sentään loppui joskus, mulla ei! T. Se jonka isä on antanut tukkapöllyä ja luunapin otsaan vielä 38- vuotiaana.. ja remeleihin käyty kiinni monta kertaa.
Jatkuuko se vielä? Ota tilanne videolle ja ilmoita että teet rikosilmoituksen päällekäymisestä.
Videota ei oikein ehdi ottaa kun tilanne tulee salamannopeasti (ukolla napsahtaa ja heti rynnii kimppuun), mutta luunapin näki pöytäseurue. Sekä minä että sukulaiset jäätiin tilanteessa järkyttyneenä suu auki eikä osattu sanoa mitään. Olisi pitänyt reagoida napakasti. Nyt kyllä jatkossa jokainen päällekarkaus on poliisiasia.
Jokainen narsku mielellään pieksäisi aikuista lastaan, sellainen siis joka lapsuudessakin hakkasi. Tuo on tapa näyttää, että omistaa lapsen ja määrää lapsen ajatuksista. Useimmat pelkäävät virkavaltaa eivätkä toteuta haluaan, mutta röyhkeimmät eivät rajoita itseään vaan antavat palaa.
Aikuisen lapsen pahoinpitely on myös keino nöyryyttää ja ilkkua lapselle, että ”hähhää minä märään yhä sinusta ja et voi sille mitään”
Miehillä on helpompaa, kun voivat pistää pataan takaisin. Mutta joku pieni nainen ei oikein voi puolustautua vaikka isä ikääntynyt jo olisikin. Silloin vaan täytyy jättää tilanteet väliin jossa näin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen narsku mielellään pieksäisi aikuista lastaan, sellainen siis joka lapsuudessakin hakkasi. Tuo on tapa näyttää, että omistaa lapsen ja määrää lapsen ajatuksista. Useimmat pelkäävät virkavaltaa eivätkä toteuta haluaan, mutta röyhkeimmät eivät rajoita itseään vaan antavat palaa.
Aikuisen lapsen pahoinpitely on myös keino nöyryyttää ja ilkkua lapselle, että ”hähhää minä märään yhä sinusta ja et voi sille mitään”Miehillä on helpompaa, kun voivat pistää pataan takaisin. Mutta joku pieni nainen ei oikein voi puolustautua vaikka isä ikääntynyt jo olisikin. Silloin vaan täytyy jättää tilanteet väliin jossa näin voi käydä.
Väkivalta on myös henkistä, jota narsisti harjoittaa lapselleen, lapsen iästä tai sukupuolesta riippumatta. Lapsen mustamaalausta, valheiden levittämistä, suvusta ja juhlista eristämistä, lapsen omaisuuden varastamista ja tuhoamista jne. Narsisti räiskii sanoillaan ja teoillaan lasta kohtaan ja esittää ulospäin muille valheellista, sädekehämäistä toisenlaista roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen narsku mielellään pieksäisi aikuista lastaan, sellainen siis joka lapsuudessakin hakkasi. Tuo on tapa näyttää, että omistaa lapsen ja määrää lapsen ajatuksista. Useimmat pelkäävät virkavaltaa eivätkä toteuta haluaan, mutta röyhkeimmät eivät rajoita itseään vaan antavat palaa.
Aikuisen lapsen pahoinpitely on myös keino nöyryyttää ja ilkkua lapselle, että ”hähhää minä märään yhä sinusta ja et voi sille mitään”Miehillä on helpompaa, kun voivat pistää pataan takaisin. Mutta joku pieni nainen ei oikein voi puolustautua vaikka isä ikääntynyt jo olisikin. Silloin vaan täytyy jättää tilanteet väliin jossa näin voi käydä.
Väkivalta on myös henkistä, jota narsisti harjoittaa lapselleen, lapsen iästä tai sukupuolesta riippumatta. Lapsen mustamaalausta, valheiden levittämistä, suvusta ja juhlista eristämistä, lapsen omaisuuden varastamista ja tuhoamista jne. Narsisti räiskii sanoillaan ja teoillaan lasta kohtaan ja esittää ulospäin muille valheellista, sädekehämäistä toisenlaista roolia.
Juu! Narsisti ei auta lastaan, mutta esittää silti kaikki lapsensa saavutukset omana ansionaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katkaisin välit vanhempiini pakon edessä (huostaanotto).
Kasvoin teini-ikäni sukulaisen luona, yhteyttä ei juuri pidetty, koska vanhemmillani vaikwa alko-ongelma, vähäiset yhteydenpidot oli vaikeita ja ahdistsvia. Kipuilin vanhempien puutetta nuoreksi aikuiseksi, mutta lopulta tajusin, että heidän kanssaan olisin ikuisesti ollut kiinni siinä ilmapiirissä ja ahdistuksessa, ja olikin helpompaa olla kokonaan "orpo". He eivät ole muuttuneet, mutta nyt kun olen aikuistunut ja saanut käytyä asiat läpi, niin voin olla asiallisissa väleissä heihin. Voin hoitaa asiat, kertoa mielipiteeni, mutta en odota mitään tunnetason vastakaikua sieltä.
Näin oli hyvä kohdallani.
Välit poikki -tilanne on kurja ja raskas. Mutta joskus se vaan on pskko tehdä iman (ja perheen) turvlliuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin välit vanhempiini pakon edessä (huostaanotto).
Kasvoin teini-ikäni sukulaisen luona, yhteyttä ei juuri pidetty, koska vanhemmillani vaikwa alko-ongelma, vähäiset yhteydenpidot oli vaikeita ja ahdistsvia. Kipuilin vanhempien puutetta nuoreksi aikuiseksi, mutta lopulta tajusin, että heidän kanssaan olisin ikuisesti ollut kiinni siinä ilmapiirissä ja ahdistuksessa, ja olikin helpompaa olla kokonaan "orpo". He eivät ole muuttuneet, mutta nyt kun olen aikuistunut ja saanut käytyä asiat läpi, niin voin olla asiallisissa väleissä heihin. Voin hoitaa asiat, kertoa mielipiteeni, mutta en odota mitään tunnetason vastakaikua sieltä.
Näin oli hyvä kohdallani.
Millaisissa tilanteissa olet tekemisissä vanhempiesi kanssa? Ette ilmeisesti vietä kuitenkaan jouluja yhdessä tms.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin välit vanhempiini pakon edessä (huostaanotto).
Kasvoin teini-ikäni sukulaisen luona, yhteyttä ei juuri pidetty, koska vanhemmillani vaikwa alko-ongelma, vähäiset yhteydenpidot oli vaikeita ja ahdistsvia. Kipuilin vanhempien puutetta nuoreksi aikuiseksi, mutta lopulta tajusin, että heidän kanssaan olisin ikuisesti ollut kiinni siinä ilmapiirissä ja ahdistuksessa, ja olikin helpompaa olla kokonaan "orpo". He eivät ole muuttuneet, mutta nyt kun olen aikuistunut ja saanut käytyä asiat läpi, niin voin olla asiallisissa väleissä heihin. Voin hoitaa asiat, kertoa mielipiteeni, mutta en odota mitään tunnetason vastakaikua sieltä.
Näin oli hyvä kohdallani.Millaisissa tilanteissa olet tekemisissä vanhempiesi kanssa? Ette ilmeisesti vietä kuitenkaan jouluja yhdessä tms.?
Pisti sama silmään, itse en varmaan olisi tekemisissä. Tosin joskus tosiaan se laiha sopu voi olla itselle helpompi.
Olin isälleni rasite. Olin lapsena liian lihava, en menestynyt riittävästi urheilussa. Koulussa menestyin, mutta liian vähällä työllä. Kun innostuin urheilusta, se oli turhaa, koska en kilpaillut. Olin kiinnostunut vääristä asioista, vietin aikani vääränlaisten ihmisten kanssa. Valintani puolison, asuinpaikan, ruokakaupan, ruokailun ajankohdan, pesuaineen, ihan minkä tahansa suhteen, oli yleensä väärä. Useinkaan en syytä saanut selville, vastaus oli tyyliin, pitäisihän sinun tietää. Yritin opiskella alaa, jota isäni oli odottanut, mutta opiskelupaikka oli väärä ja lopulta oma kiinnostukseni puute sai siirtymään muualle.
Jatkuva arvostelu, tyytymättämyys ja tuomitseminen oli raskasta, opin aika nuorena miettimään, mistä ja miten kannattaa edes puhua.
Lopulta isäni ratkaisi asian niin, että katkaisi välit minuun ja perheeseeni täysin. Ei edes ystäviäni tervehdi enää ;) Ensi alkuun asia oli järkytys, koin epäonnistuneeni täysin. Vuosikymmeniä yritin kelvata, mutten koskaan voinut olla hyvä ja hyväksytty itsenäni. Nyt, kun aikaa on hiukan kulunut, olen huomannut että elämä on kevyempää kun ei tarvitse yhdestä suunnasta ottaa jatkuvaa arvostelua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin isälleni rasite. Olin lapsena liian lihava, en menestynyt riittävästi urheilussa. Koulussa menestyin, mutta liian vähällä työllä. Kun innostuin urheilusta, se oli turhaa, koska en kilpaillut. Olin kiinnostunut vääristä asioista, vietin aikani vääränlaisten ihmisten kanssa. Valintani puolison, asuinpaikan, ruokakaupan, ruokailun ajankohdan, pesuaineen, ihan minkä tahansa suhteen, oli yleensä väärä. Useinkaan en syytä saanut selville, vastaus oli tyyliin, pitäisihän sinun tietää. Yritin opiskella alaa, jota isäni oli odottanut, mutta opiskelupaikka oli väärä ja lopulta oma kiinnostukseni puute sai siirtymään muualle.
Jatkuva arvostelu, tyytymättämyys ja tuomitseminen oli raskasta, opin aika nuorena miettimään, mistä ja miten kannattaa edes puhua.
Lopulta isäni ratkaisi asian niin, että katkaisi välit minuun ja perheeseeni täysin. Ei edes ystäviäni tervehdi enää ;) Ensi alkuun asia oli järkytys, koin epäonnistuneeni täysin. Vuosikymmeniä yritin kelvata, mutten koskaan voinut olla hyvä ja hyväksytty itsenäni. Nyt, kun aikaa on hiukan kulunut, olen huomannut että elämä on kevyempää kun ei tarvitse yhdestä suunnasta ottaa jatkuvaa arvostelua vastaan.
Minulla on ihan samanlainen olo. Jälkikäteen olen epäillyt, että kyse on ollut vanhemman masennuksesta, jonka takia aivan kaikkeen ja kaikkiin on suhtauduttu ylettömän kriittisesti. Ei olisi edes ollut olemassa mitään sellaista tapaa minkä mukaisesti käyttäytymällä olisi voinut saada vanhemmalta osakseen arvostusta tai hyväksyntää. Olisipa sen vain jo lapsena voinut ymmärtää, niin olisi päässyt paljon helpommalla.
Alue: Aihe vapaa
No sentään loppui joskus, mulla ei! T. Se jonka isä on antanut tukkapöllyä ja luunapin otsaan vielä 38- vuotiaana.. ja remeleihin käyty kiinni monta kertaa.