Mummu ja pappa, mummi ja vaari, fami ja fafa

Me kysyttiin isovanhemmilta itseltään miksi haluavat heitä kutsuttavan kun kyseessä oli eka lapsenlapsi kaikille. Heistä tuli sitten mummu ja pappa ja toisista mummi ja vaari. Nämä on sitten käytössä myös serkuilla kun heitä kummallekin puolelle syntyi.  Eli ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhemmat itse päättivät nimityksensä.

Isän isä ja äidin äiti kuolivat ennen syntymääni. Isä äitiä kutsuin mummoksi, vaikka hän välillä valitti, että se on isoäiti eikä mummo. Valitti muutenkin aina jostain. Äidin isä(puoli) oli ukki, ihana ihminen. Ukki kuoli vähän ennen kuin täytin 13, ja mummo vajaa pari vuotta myöjemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen länsisuomalainen ja mieheni on itäsuomalainen. Kun saimme lapsen, halusi lapsen isoisä, että häntä kutsutaan ukiksi.

Länsisuomalaiselle ukki kuulostaa omituiselta. Vuosienkaan kuluessa en ole tottunut siihen.

Johtuu kai siitä joululaulusta, jossa joulupukki on vanha ukki. En ole koskaan uskonut joulupukkiin, vaan aina tiennyt, että kyseessä on joku vieras ihminen, joka teeskentelee ystävällisyyttä. Ilmeisesti yhdistän tämän saman ajattelukuvion ukki-sanaan.

Vähän sama juttu!

Ukki on kuitenkin suomalainen sana päinvastoin kuin kaikki nuo ruotsista tulleet mummit ja vaarit (mormor, morfar, farmor, farfar).

Meillä oli isä porilainen ja hänen lapsuudenperheessään käytettiin paljon ruotsista peräisin olevaa kieltä (hantuuki esimerkiksi). Mutta koska hänen äitinsä, mammaksi kutsuttu, ei lainkaan välittänyt poikansa lapsista, jäi hän meille täysin vieraaksi ja nimitys mamma oli meidän mielestämme = isän äiti, ei meidän isoäitimme.

Isän isä oli kuollut ennen meidän syntymiämme, hänestä käytettiin nimitystä pappa jos hän tuli puheeksi.

Kumma juttu on se, että äiti tuli maalta, ja kuitenkin hänen isästään käytimme nimitystä tuffa (storfar). Jos äidinäiti olisi elänyt, häntä olisi sanottu mummuksi.

Meillä on bestefar ja bestemor jotka ovat äidin, siis minun vanhemmat, faffar ja farmor ovat sitten isän.

Asumme Norjassa.

Mummu ja tuffa. Toinen mummuni olisi halunnut häntä kutsuttavan fammuksi, mutta mummu hän oli meille kaikille. Lapseni puhuvat omista isovanhemmistaan mamma ja ukki tai ukkeli ja mummu ja pappa.

Mun äiti halusi olla mummi, isäni ukki. Isänisä on pappa. Isänäitiä kutsutaan mummiksi, kuoli ennen kuin ensimmäinen lapsenlapsi syntyi.

Isoäiti sanaa eivät miniät halua käyttää. Ei! Sehän voisi oikeuttaa mummulle jotain oikeuksia.

Omasta äidistään toki käy ja on sallittua.

Isän puolelta mamma ja pappa.

Olemme mummo ja ukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

X-mummo ja Z-pappa

Ai niin, Etelä-Pohjanmaalla on Mumma ja paappa😊

Meillä Momma ja Paappa

Asumme Vaasan naapurissa.

Meillä oli pikkumummo ja vaari ja isän äiti oli isomummo.

Omilla lapsilla isoisä ja mummi ja isänsä puolelta mimmu.

Tämä ollut kaikille ok.

Mun (jo edesmenneet) isovanhemmat olivat Savolaisia ja kutsuimme mummoksi ja ukiksi.

Itselläni ei ole lapsenlapsia, mutta sisarukset, joilla on lapsia, käyttävät pappa sanaa (asuvat Keski-Suomessa).

Luin kerran artikkelin tästä aiheesta ja siinä harmiteltiin kun Suomen kieli köyhtyy. Ruotsinkielisillä alueilla pappa ja mamma ovat yleisiä, mutta ukki ja mummo ovat perisuomalaisia sanoja.

Jos mulla olisi lapsenlapsia, tykkäisin että kutsuisivat ukiksi, kuten minäkin (ja koko sukumme) käytimme isovanhemmista nimeä ukki.

Äidinäiti haluaa olla mummi ja äidinisä oli vaari, joten niillä mennään. Isänäiti on mammu ja isänisä oli paappa. Lisäksi meillä oli kaksi isomummua.

Itselläni oli x mummu ja pappa sekä y mummu.

Muori ja faari, sanotahan meillä.

Tauno kirjoitti:

Muori ja faari, sanotahan meillä.

Ihana pohjalainen😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kummaltakin puolelta mummu ja ukki. Toinen mummu kutsui itseään mummoksi ja ukkia vaariksi enkä koskaan ajatellut siinä olevan mitään outoa. Sekä minulla että serkuillani oli kaikilla vielä omat hellittelynimet mummuille. Yhtä rakkaita isovanhemmat olivat kaikille. 

En ole koskaan ymmärtänyt nimistä riitelemistä. Jokaiselle muodostuu omat nimensä ja lempinimensä. Noista tappeluista tulee lähinnä mieleen, että anopin ja miniän huonot välit ja valtataistelu saa uusia ulottuvuuksia jo isoäidin nimityksestäkin. 

Mulle ois käynyt melkeen mikä tahansa muu nimitys kuin "mami" tai "mamma" joita lapsen isoäiti itsestään yritti käyttää. Minä olen lapsen ainoa äiti koska toinen lapsen vanhempi on mies.

Jos olisin naisen kanssa parisuhteessa niin jompikumpi meistä olisi mami tai mamma ja toinen meistä äiti ihan niinkuin kaikissa tietämissäni naisparien perheissä (tai sitten voisi olla mami ja mamma).

Tuntuisi oudolta kutsua isoäitiä äitiä tarkoittavalla sanalla enkä kyllä tiedä miksi kukaan isoäiti haluaa tulla kutsutuksi äidiksi lapsenlapsilleen.

Olisi ollut siis mahdollista, että meillä olisi tullut riitaa nimityksestä mutta onneksi isoäitiä ei sitten niin kovasti kiinnostanutkaan nimityksensä.

Mamma tarkoittaa äitiä ruotsin kielessä, ei suomen kielessä, jossa se on taas yleinen isoäidin nimityksenä (etenkin Lounais-Suomessa). Pappa on ihan vastaava nimitys isoisästä, vaikka tarkoittaa ruotsissa isää.

Miksi tuo pappa ei herätä vastaavaa ärtymystä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mummi ja vaari sekä famu ja fafa. Olemme itse päättäneet nämä nimitysasiat ja isovanhemmat ovat joka tapauksessa kuolleet jo kun lapset olivat pieniä, joten isovanhempien mielipide asiaan ei ole tullut koskaan esille.

Onko siis toisen puolen isovanhemmat ruotsinkielisiä? Tai jos ei, niin kai edes tiedätte mistä nuo famu ja fafa tulee? Farmor ja farfar-sanoista. Eli isän äiti ja isän isä.

Vierailija kirjoitti:

Yhtäkkiä kaikki papat ovat muuttuneet vaareiksi.  Niin se kieli kehittyy.

Molemmat termit kuitenkin ruotsista, kuinkahan moni on tullut ajatelleeksi.

Vierailija kirjoitti:

Isä äitiä kutsuin mummoksi, vaikka hän välillä valitti, että se on isoäiti eikä mummo. Valitti muutenkin aina jostain.

Niin että hänen mielipiteellään ei ollut väliä, vaikka siis oli kyse siitä miksi Häntä kutsuttiin?

Meillä keskipohjanmaalla se on Tummu ja Tuora, hittoon nuo väännökset.