Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Ap:n tapaus on sillä tavalla helppo, että hoitoalalta saanee aina halutessaan töitä. Tosi harvalta alalta voi jäädä pois ja palata vaan takaisin, jos huvittaa. Itse jäin kotiäidiksi, koska se oli yksinkertaisesti aina ollut haaveeni. Nyt nuorin lapsi menee viidennelle luokalle ja myönnän, että tein virheen, kun jätin kaikki ammattisuunnitelmat sikseen. Minulla on akateeminen koulutus alalta, jolla ei suoraan työllisty mihinkään. Minulla ovat ikuisuushaaveena olleet kotona tehtävät kirjoitushommat, se olisi helppo yhdistää perhe-elämään. Mutta kun ei. Käytännössä olen ollut lapsista vastuussa yksin, enkä yksinkertaisesti jaksanut moneen vuoteen ajatellakaan mitään "omaa juttua". Sitten olikin jo aikamoinen paine niskassa saada jotain aikaiseksi ja koin itsetuntoni vain heikentyneen. En kerta kaikkiaan saanut aikaiseksi.
Nyt vasta olen yli nelikymppisenä alkanut kasvaa tässä mielessä aikuiseksi ja ymmärrän, että muutun vain dementikoksi hautautumalla kotiäidiksi, jota kukaan ei enää tarvitse. Iloitsen lapsistani ja heidän kasvamisestaan, mutta luonnollisesti kauhukuvani on se hetki, kun kuopus painaa kotioven perässään kiinni ja muuttaa omilleen. Ei lapsistaan saisi olla sillä tavalla "riippuvainen".
Mieheni on hyvätuloinen, eikä sikäli ole ongelmia, mutta eihän se käytännössä ole minun rahaani. Saan mieheltä rahaa, kun pyydän, ja hän ihmettelee, kuinka sitä meneekin - ei siitä paljon maksella omia harrastuksia tai yhtään kalliimpia vaatteita itselle tms. Jos voisin kääntää aikaa taaksepäin, haluaisin edelleen olla kotiäiti etenkin lasten ollessa pieniä, mutta siinä sivussa olisin vaikka hampaat irvessä kehittänyt itselleni jonkin ammattitaidon, vaikka kirjoittanut niitä juttujani keskellä yötä, jotta olisin päässyt jotenkin eteenpäin. Ei Suomessa ole sijaa kotirouville. Ei ole mitään verkostoja päivisin, kaikki harrastukset maksavat, käytännössä vain hyytyy kotiin. Muiden silmissä on se ihminen, jolla voi teettää mitä vain hommia, koska "sillä on aina aikaa". Toki poikkeuksia on joka lähtöön, mutta kyllä ne riskit ovat melkoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Eikö se mieskin ole loinen jos kotirouva hoitaa hänen kotiaan ja lapsiaan 🤔 2 loista loisii toistensa rahoilla ja tekemisellä.
Olisiko palvelija sitten mielestäsi parempi nimitys kuin loinen? Joka tapauksessa on nainen on tällaisessa tapauksessa alisteisessa asemassa ja täysin riippuvainen miehestään, mikä on mielestäni käsittämättömän surullista.
Lisäksi kotirouvailu ei käsittääkseni tarkoita tai ainakaan sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että miehen ei tarvitse \ hän ei saa osallistua lainkaan lastenhoitoon. Ja entä sitten kun lapset ovat varttuneet? Aloittaja aikoi ilmeisesti jäädä senkin jälkeen luuhaamaan kotiin. Tavallisten kotiaskareiden hoito tuskin on niin vaativaa hommaa, että työnjako olisi millään tavalla oikeudenmukainen. Toinen raataa päivät pitkät töissä ja elättää myös loista, joka makaa pääsääntöisesti sohvalla (hoitaen samalla normaalit kotiaskareet, jotka eivät läheskään vastaa kokopäivätyötä ja joista muut ihmiset suoriutuvat helposti töidensä ohellakin).Samallalailla sinäkin olet pomosi palvelija ja hänelle alisteinen. Luuhaat työpaikalla ja loisit pomosi rahoilla.
Niin olenkin. Minun arvomaailmani mukaan parisuhteen pitäisi kuitenkin olla tasa-arvoinen eikä sellainen, jossa toinen on alisteisessa asemassa ja toinen on hänen pomonsa. Kotirouvuus on käytäntönä todella epäterve ja muistuttaa enemmän juurikin johtajan ja alaisen välistä suhdetta kuin kahden tasaveroisen aikuisen parisuhdetta.
Okei. Meillä mies on tosi taitava korjaamaan kaikenlaista ja minulta taas onnistuu kokkailut, olemmekin sopineet että minä hoidan keittiön tuotokset ja mies kaikki talon korjaamiset. Tämä on molemmille pimein mieluinen ja hyvä ratkaisu. Mutta tämä siis tarkoittaa ettei parisuhteemme ole tasavertainen kahden aikuisen suhde?! Miehen on siis väkisin tultava pilaamaan ruoka 3,5 kertaa viikossa ja minun korjattava vuotava katto.. Ymmärrän että olemme eläneet täysin väärin tähän mennessä.
Miksi ajattelet että mies pilaisi ruuan keittiössä? Ja miksi ihmeessä suhteenne ei olisi tasavertainen? Jos olisit riippuvainen miehestäsi tai hänen rahoistaan, olisi asia eri.
Koska molemmilla on oma tonttinsa jonka hoitaa perheen hyväksi, niinkin kotiäidillä ja töussäkäyvällä miehelläkin. Sehän on sinusta väärin.
Edelleen: miten olen riippuvainen miehestäni ja hänen rahoistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Hölynpölyä. Puhun nyt omasta kokemuksestani.
Kaikki lapsemme hoidettiin kotona, menivät sitten aikanaan eskariin. Jokainen heistä pärjäsi hyvin koulussa, myös sosiaalisesti. Jopa niin hyvin, että muuttaessamme ulkomaille, heidät siirrettiin testien perusteella vuotta ylemmälle luokalle, vaikka joutuivat vieraskieliseen ympäristöön. Oli ihanaa olla kotona heidän tullessaan koulusta ja välipalaa syödessä kuunnella heidän päivän kuulumisensa. Liekö siitä seurauksena, että nyt aikuisena meidän välimme ovat loistavat, lapset ja heidän kumppaninsa tulevat mieluusti käymään ja teemme yhteisiä pitkiäkin matkoja.
Oli yhteinen päätöksemme, että minä jään kotiin ja hoidan lapset ja kodin ja siitä hyvästä mies ei ole koskaan pihtaillut rahojaan vaan aina muistanut sanoa, että yhdessä me ne tienaamme, koska minä mahdollistan hänen panostuksensa uraan. itsestään selvästi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, joka tällä hetkellä on jo huomattavasti parempi kuin keskivertosuomalaisen eläke, ja eläkeikään minulla on vielä aikaa. Kaikki omaisuus on yhteistä, paitsi autoni on minun nimissäni. Minulla on samat luottokortit kuin miehelläni eikä minun tarvitse tietenkään tehdä tiliä ostoksistani, hankin sen minkä haluan.
Minä olen edelleen kotirouvana vaikka lapset ovat muuttaneet aikoja sitten kotoa. Ja pärjäävät muuten edelleen keskivertoa huomattavasti paremmin, myös tulotasonsa puolesta.
Tämä on sopinut meille paremmin kuin hyvin, olemme saaneet elää onnellista, tasapainoista ja mukavaa elämää ilman alituista kiirettä jonnekin, lasten raahaamista päivähoitopaikkoihin, kiistelyä siitä, kuka jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, kuka käy kaupassa jne. puhumattakaan siitä, että olisimme joutuneet viettämään "laatuaikaa" viikonlopppuna ostoskekuksissa.
Lasten kasvettua minulla oli mahdollisuus matkustaa mieheni mukana hänen lukuisilla työmatkoillaan, kun ei työnantajaa ollut rajoittamassa minun lomiani ja tekemisiäni. Näin teen edelleen ja nautin täysin siemauksin. Kuten ilmeisesti miehenikin, koska aina pyytää minua mukaansa.
Alkuperäiselle sanoisin, että jää ihmeessä kotiin, jos se vaan taloudellisesti on mahdollista. Mutta varmista siinä samalla, ettet jää tyhjän päälle, jos tulee avioero tai mies kuolee. Huolehdi siitä, että omaisuus ja hankinnat ovat yhteisiä, sinulle kertyy eläkettä yksityisesti ja elatussopimuksenkin voi vahvistaa asianajajalla kaiken varalta. Näin me teimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Hölynpölyä. Puhun nyt omasta kokemuksestani.
Kaikki lapsemme hoidettiin kotona, menivät sitten aikanaan eskariin. Jokainen heistä pärjäsi hyvin koulussa, myös sosiaalisesti. Jopa niin hyvin, että muuttaessamme ulkomaille, heidät siirrettiin testien perusteella vuotta ylemmälle luokalle, vaikka joutuivat vieraskieliseen ympäristöön. Oli ihanaa olla kotona heidän tullessaan koulusta ja välipalaa syödessä kuunnella heidän päivän kuulumisensa. Liekö siitä seurauksena, että nyt aikuisena meidän välimme ovat loistavat, lapset ja heidän kumppaninsa tulevat mieluusti käymään ja teemme yhteisiä pitkiäkin matkoja.
Oli yhteinen päätöksemme, että minä jään kotiin ja hoidan lapset ja kodin ja siitä hyvästä mies ei ole koskaan pihtaillut rahojaan vaan aina muistanut sanoa, että yhdessä me ne tienaamme, koska minä mahdollistan hänen panostuksensa uraan. itsestään selvästi hän on maksanut minulle yksityisen eläkkeen, joka tällä hetkellä on jo huomattavasti parempi kuin keskivertosuomalaisen eläke, ja eläkeikään minulla on vielä aikaa. Kaikki omaisuus on yhteistä, paitsi autoni on minun nimissäni. Minulla on samat luottokortit kuin miehelläni eikä minun tarvitse tietenkään tehdä tiliä ostoksistani, hankin sen minkä haluan.
Minä olen edelleen kotirouvana vaikka lapset ovat muuttaneet aikoja sitten kotoa. Ja pärjäävät muuten edelleen keskivertoa huomattavasti paremmin, myös tulotasonsa puolesta.
Tämä on sopinut meille paremmin kuin hyvin, olemme saaneet elää onnellista, tasapainoista ja mukavaa elämää ilman alituista kiirettä jonnekin, lasten raahaamista päivähoitopaikkoihin, kiistelyä siitä, kuka jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, kuka käy kaupassa jne. puhumattakaan siitä, että olisimme joutuneet viettämään "laatuaikaa" viikonlopppuna ostoskekuksissa.
Lasten kasvettua minulla oli mahdollisuus matkustaa mieheni mukana hänen lukuisilla työmatkoillaan, kun ei työnantajaa ollut rajoittamassa minun lomiani ja tekemisiäni. Näin teen edelleen ja nautin täysin siemauksin. Kuten ilmeisesti miehenikin, koska aina pyytää minua mukaansa.
Alkuperäiselle sanoisin, että jää ihmeessä kotiin, jos se vaan taloudellisesti on mahdollista. Mutta varmista siinä samalla, ettet jää tyhjän päälle, jos tulee avioero tai mies kuolee. Huolehdi siitä, että omaisuus ja hankinnat ovat yhteisiä, sinulle kertyy eläkettä yksityisesti ja elatussopimuksenkin voi vahvistaa asianajajalla kaiken varalta. Näin me teimme.
Laitoin alapeukun ainoastaan siksi, että monen muun vastaajan tavoin tunnut pitävän tätä pelkästään ap:n päätöksenä. Järjestä sitä ja huolehdi tästä. Eikö ensimmäinen askel olisi keskustella tästäkin asiasta sen puolison kanssa? Toisin kuin teillä, ap:n tapauksessa puoliso ei vaikuta olevan aivan samoilla linjoilla. Ap:n mukaan mies on sanonut, että idea olisi hyvä jos hänellä olisi parempi palkka, mitä hänellä ei ole. Jos ap yksipuolisella ilmoituksella jää kotiin, niin siinä on aika surkeat lähtökohdat käydä neuvottelemaan mieheltä eläkkeitä ja rahasto-osuuksia.
Kerronpa teille, että seitsemän lasta olen kotiäitinä/- rouvana kasvattanut maailmalle. Kaikki on akateemisen tutkinnon suorittaneita.
Itse olen vain oppikoulun suorittanut. Lasten kanssa olen ollut päivät ja yöt.
Mies on ollut hyvin ansaitseva, joten sen vuoksi päätimme kasvattaa kaikki lapset kotona.
Ja nyt kun katselemme elämäntyön tulosta, olemme niin ylpeitä tuloksesta. Se kannatti, todellakin!
Ja mikä parasta, lapset on sitoutuneet toisiinsa lämpimin välein edelleenkin.
On pöyristyttävää tutkimuksen väittää, että kotihoito toisi kehitysongelmia lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kotonaolovuodet ovat olleet meidän elämän parasta aikaa, sekä aineellisesti että henkisesti. Emme koskaan ole voineet niin hyvin kaikilla tasoilla, kuin näinä vuosina. Puolisoni sanoi kerran, että ei ole mitään järkeä kummankin stressata työelämässä, kun yksi voi sen tehdä, ja toinen voi olla tukena ja kannustaa kaikilla muilla tavoin. Tämä on tuottanut hedelmiä jos vaikka minkälaisia; taloudellista hyvinvointia, yhteenkuuluvuutta, sitoutumista, hyvän kierrättämistä, arvostusta, kannustamista, rakkautta, välittämistä jne.
Päivääkään en vaihtaisi pois, ja työelämässäkin olen saanut olla tarpeeksi, joten tiedän mitä se on. Minulle se oli stressaava työ, joskin arvostettu, pienellä palkalla. Oli onni, kun kohdalleni tuli tämä mahdollisuus olla kotona. Taloudellisesti meillä on kaikki yhteistä.
Mitäs siitä tykkäisit, että akateemisesti koulutettu tyttäresi jäisi kotirouvaksi ja miehensä rahoilla eläjäksi. Eikö se ole vähän moraalitonta, jos kouluttaudutaan lähes ilmaiseksi yhteiskunnan varoilla, eikä anneta yhteiskunnalle takaisin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs siitä tykkäisit, että akateemisesti koulutettu tyttäresi jäisi kotirouvaksi ja miehensä rahoilla eläjäksi. Eikö se ole vähän moraalitonta, jos kouluttaudutaan lähes ilmaiseksi yhteiskunnan varoilla, eikä anneta yhteiskunnalle takaisin mitään.
Sinähän olet kunnon kommunisti, kun yhteiskunnalle pitäisi elää ja antaa kaikkensa 😂. Perheellä ei ole niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun lapset olivat pieniä, oli kotiäitiys auvoista aikaa. Lasten kouluun, harrastuksiin ja kavereille kuskaamiseen ja huolehtimiseen meni paljon aikaa. Kotirouvuus sen sijaan oli ainakin minulle tylsää. Täällä on kyllä paljon kotirouvia, mutta puheenaiheet ovat a) mies ja miehen tulot b) kuinka siisti koti on, mitä pesuaineita jne. c) lapset.
En löytänyt yhteistä säveltä ja palasin töihin, kun lapset menivät yläasteelle. t. akateeminen keskieurooppalainen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Ei kiitos! Sota ei yhtä miestä/naista kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Tasa-arvoisuutta on juuri se, että nainen tai mies voi valita myös kotona olemisen. Tasa-arvoisuutta on se, että nainen saisi yhtä hyvää palkkaa kuin mies, ja näin puolisot voisivat keskenään päättää millainen elämäntapa heille ja heidän lapsilleen olisi paras mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa teille, että seitsemän lasta olen kotiäitinä/- rouvana kasvattanut maailmalle. Kaikki on akateemisen tutkinnon suorittaneita.
Itse olen vain oppikoulun suorittanut. Lasten kanssa olen ollut päivät ja yöt.
Mies on ollut hyvin ansaitseva, joten sen vuoksi päätimme kasvattaa kaikki lapset kotona.
Ja nyt kun katselemme elämäntyön tulosta, olemme niin ylpeitä tuloksesta. Se kannatti, todellakin!
Ja mikä parasta, lapset on sitoutuneet toisiinsa lämpimin välein edelleenkin.On pöyristyttävää tutkimuksen väittää, että kotihoito toisi kehitysongelmia lapselle.
Nuo ovat vain yksittäistapauksia. Ymmärrät toivottavasti itsekin, ettei niiden nojalla voi kumota tutkimuksissa todettuja kiistattomia faktoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Kotirouva ei ole ruinaamassa yhteiskunnalta rahaa.
Olen aina ollut hyvin työ- ja urakeskeinen, mutta tultuani monien mutkien kautta viimein raskaaksi, päätin, että hoidan lastani kotona sen sallitut kotihoidontuen 3 vuotta vaikka hampaat irvessä.
Oli hyväpalkkainen mies, oli ensimmäiset 10 kk ihan hyvä äitiysraha johtuen tekemistäni töistä.
Vaan kuinkas sitten kävikään?
Jouduin eroamaan lapsen isästä juuri, kun tipahdin kotihoidontuelle.
.
Minusta oli oikein mukavaa olla kotona ne kaksi seuraavaakin vuotta; tein välillä keikkaa ja minulla oli joskus jopa enemmän rahaa kuin nyt per kk, vaikka olen ollut jo yli 10 vuotta vakinaisessa työssä.
Lapsi oli melkein aina keikoilla mukana.
Erittäin hienosti pärjättiin, koska hän on aina ollut tyytyväinen ihminen, kunhan mami on vieressä.
.
Kotirouvaksi en jäisi. KOSKAAN!
Terveisiä vaan Sirpa Selänteelle. ;)
Missään nimessä en haluaisi olla elätti, vaikka ymmärrän kyllä, että kotirouvuus on "ammatti" siinä, missä palkkatyökin: siivoaminen, pyykit, ruoka, mahdollinen edustaminen...
Isoäitini oli ammatiltaan rouva, oikea edustusrouva :D, mutta vuosikymmenten jälkeen mietin, kuinka onttoa hänen elämänsä todellisuudessa oli...
.
Onneksi Suomen lainsäädäntö on nykyään sellainen, että eron sattuessa kotirouva saa kyllä osuutensa uhrauduttuan miehensä uran eteen.
Silti en jäisi kotirouvaksi.
Olen miettinyt että valmistumiseni jälkeen voisin hyvin tehdä opettajan töitä vain 16h viikossa, eli sen verran että eläke vielä kertyy. Silloin jäisi vielä hyvin aikaa perheelle ja omille harrastuksille. Ihan kokonaan ilman töiden tuomaa säpinää ja omaa rahaa en haluaisi olla. Äitiyslomallakin suoritin avoimessa yliopistossa opintoja, että sain vähän käyttää päätänikin. Mies tienaa johtavana asiantuntijana sen verran paljon, että eletään ihan mukavasti pk-seudulla vaikka en täysipäiväisesti töitä tekisikään, kun pärjäämme jo nyt kun olen opiskelija ja ilman tuloja. Onneksi tykkään työstäni niin paljon, että vaikka rahan takia ei tarvitsisi, haluaisin silti edes vähän tehdä oman alani hommia. Ei ole pakko miettiä joko tai - voi myös tehdä töitä sen verran että saa vähän rytmiä elämään ja vähän ylimääräistä rahaakin.
Kumma kun työttömät täällä kirotaan alimpaan helvettiin, mutta jos jäät pentujen kanssa homehtumaan kotiin niin ne onkin ihanaa ja mahdottoman loistavan hienoa? Ok.