Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan kommentoimaan, että en tiennyt naisten edes keskustelevan kotiin jäämisestä ennenkuin löysin palstan ekalla äitiyslomalla. Mut on kasvatettu uravanhempien arvomaailmaan eikä se ole koskaan trkoittanut etteikö ilmapiiri kotona olisi ollut lämmin tai vanhemmat läsnä. Jostain syystä lähipiiriini on kautta vuosien ja eri elämäntilanteiden osunut samanlaisia ihmisiä. Vasta äitiyslomalla olen törmännyt kotiäiteihin, jotka siis ovat ihan hoitovapaalla useita vuosia.
Mun mielestä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Ihan kiva kuitenkin lukea muunlaisia tarinoita. Ja siis onhan monella nähtävästi omat rahat. Kammottavin ajatus täällä on se että mies maksaa palkkaa tai käyttörahaa vaimolleen kotona olemisesta - tähän ymmärrykseni ei riitä ollenkaan.
Miten se käytännössä eroaa siitä että nainen tekisi palkkatyötä jollekin muulle? Esim kotosiivousta tai lastenhoitoa. Eivätkö ne mielestäsi ole töitä ollenkaan?
Eroaa siten, että nainen on kaikin tavoin riippuvainen yhdestä henkilöstä. Jos mies jättää, häneltä menee kaikki. Se on surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Eikö se mieskin ole loinen jos kotirouva hoitaa hänen kotiaan ja lapsiaan 🤔 2 loista loisii toistensa rahoilla ja tekemisellä.
Olisiko palvelija sitten mielestäsi parempi nimitys kuin loinen? Joka tapauksessa on nainen on tällaisessa tapauksessa alisteisessa asemassa ja täysin riippuvainen miehestään, mikä on mielestäni käsittämättömän surullista.
Lisäksi kotirouvailu ei käsittääkseni tarkoita tai ainakaan sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että miehen ei tarvitse \ hän ei saa osallistua lainkaan lastenhoitoon. Ja entä sitten kun lapset ovat varttuneet? Aloittaja aikoi ilmeisesti jäädä senkin jälkeen luuhaamaan kotiin. Tavallisten kotiaskareiden hoito tuskin on niin vaativaa hommaa, että työnjako olisi millään tavalla oikeudenmukainen. Toinen raataa päivät pitkät töissä ja elättää myös loista, joka makaa pääsääntöisesti sohvalla (hoitaen samalla normaalit kotiaskareet, jotka eivät läheskään vastaa kokopäivätyötä ja joista muut ihmiset suoriutuvat helposti töidensä ohellakin).Eikö mies ole yhtälailla naisen palvelija sitten? Tekee kaiken työn ja raataa töissä, tienaa rahatkin, jotka nainen käyttää. Eikö asiaa voi katsoa yhtälailla siten, että MIES on alisteisessa asemassa, jota nainen hyväksikäyttää?
Miksi katsot asiaa noin mustavalkoisesti ja puolueellisesti?
Hän on kateellinen. Jo edellisellä sivulla kertoi miten miehensä näkee hänet tasa-arvoisena vain silloin jos he tekevät täsmälleen 50/50 samat asiat ja tuovat perheeseen kaikkea yhtä paljon. Aika surullista jos jompikumpi joskus vaikka sairastuu :(
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan kommentoimaan, että en tiennyt naisten edes keskustelevan kotiin jäämisestä ennenkuin löysin palstan ekalla äitiyslomalla. Mut on kasvatettu uravanhempien arvomaailmaan eikä se ole koskaan trkoittanut etteikö ilmapiiri kotona olisi ollut lämmin tai vanhemmat läsnä. Jostain syystä lähipiiriini on kautta vuosien ja eri elämäntilanteiden osunut samanlaisia ihmisiä. Vasta äitiyslomalla olen törmännyt kotiäiteihin, jotka siis ovat ihan hoitovapaalla useita vuosia.
Mun mielestä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Ihan kiva kuitenkin lukea muunlaisia tarinoita. Ja siis onhan monella nähtävästi omat rahat. Kammottavin ajatus täällä on se että mies maksaa palkkaa tai käyttörahaa vaimolleen kotona olemisesta - tähän ymmärrykseni ei riitä ollenkaan.
Miksi ihmiset luulee automaattisesti, ettei kotiäideillä ole koulutusta tai omaisuutta. Mä olen maisteri ja elän omilla säästöilläni ja isovanhempieni perinnöillä. Mies on myös akateeminen ja hyväpalkkaisessa työssä, mutta meillä on ihan omat tilit. Tarkoituksenani on palata työelämään, kun saan nuorimman 3-vuotiaaksi ja isompi lähtee eskariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan kommentoimaan, että en tiennyt naisten edes keskustelevan kotiin jäämisestä ennenkuin löysin palstan ekalla äitiyslomalla. Mut on kasvatettu uravanhempien arvomaailmaan eikä se ole koskaan trkoittanut etteikö ilmapiiri kotona olisi ollut lämmin tai vanhemmat läsnä. Jostain syystä lähipiiriini on kautta vuosien ja eri elämäntilanteiden osunut samanlaisia ihmisiä. Vasta äitiyslomalla olen törmännyt kotiäiteihin, jotka siis ovat ihan hoitovapaalla useita vuosia.
Mun mielestä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Ihan kiva kuitenkin lukea muunlaisia tarinoita. Ja siis onhan monella nähtävästi omat rahat. Kammottavin ajatus täällä on se että mies maksaa palkkaa tai käyttörahaa vaimolleen kotona olemisesta - tähän ymmärrykseni ei riitä ollenkaan.
Miten se käytännössä eroaa siitä että nainen tekisi palkkatyötä jollekin muulle? Esim kotosiivousta tai lastenhoitoa. Eivätkö ne mielestäsi ole töitä ollenkaan?
Eroaa siten, että nainen on kaikin tavoin riippuvainen yhdestä henkilöstä. Jos mies jättää, häneltä menee kaikki. Se on surullista.
Mistä ihmeestä tuollaista keksit? Minulla on ainakin omaa omaisuutta ja säästöjä vaikka kuinka paljon. Miten mies ne erossa muka saisi...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Eikö se mieskin ole loinen jos kotirouva hoitaa hänen kotiaan ja lapsiaan 🤔 2 loista loisii toistensa rahoilla ja tekemisellä.
Olisiko palvelija sitten mielestäsi parempi nimitys kuin loinen? Joka tapauksessa on nainen on tällaisessa tapauksessa alisteisessa asemassa ja täysin riippuvainen miehestään, mikä on mielestäni käsittämättömän surullista.
Lisäksi kotirouvailu ei käsittääkseni tarkoita tai ainakaan sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että miehen ei tarvitse \ hän ei saa osallistua lainkaan lastenhoitoon. Ja entä sitten kun lapset ovat varttuneet? Aloittaja aikoi ilmeisesti jäädä senkin jälkeen luuhaamaan kotiin. Tavallisten kotiaskareiden hoito tuskin on niin vaativaa hommaa, että työnjako olisi millään tavalla oikeudenmukainen. Toinen raataa päivät pitkät töissä ja elättää myös loista, joka makaa pääsääntöisesti sohvalla (hoitaen samalla normaalit kotiaskareet, jotka eivät läheskään vastaa kokopäivätyötä ja joista muut ihmiset suoriutuvat helposti töidensä ohellakin).Samallalailla sinäkin olet pomosi palvelija ja hänelle alisteinen. Luuhaat työpaikalla ja loisit pomosi rahoilla.
Niin olenkin. Minun arvomaailmani mukaan parisuhteen pitäisi kuitenkin olla tasa-arvoinen eikä sellainen, jossa toinen on alisteisessa asemassa ja toinen on hänen pomonsa. Kotirouvuus on käytäntönä todella epäterve ja muistuttaa enemmän juurikin johtajan ja alaisen välistä suhdetta kuin kahden tasaveroisen aikuisen parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan kommentoimaan, että en tiennyt naisten edes keskustelevan kotiin jäämisestä ennenkuin löysin palstan ekalla äitiyslomalla. Mut on kasvatettu uravanhempien arvomaailmaan eikä se ole koskaan trkoittanut etteikö ilmapiiri kotona olisi ollut lämmin tai vanhemmat läsnä. Jostain syystä lähipiiriini on kautta vuosien ja eri elämäntilanteiden osunut samanlaisia ihmisiä. Vasta äitiyslomalla olen törmännyt kotiäiteihin, jotka siis ovat ihan hoitovapaalla useita vuosia.
Mun mielestä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Ihan kiva kuitenkin lukea muunlaisia tarinoita. Ja siis onhan monella nähtävästi omat rahat. Kammottavin ajatus täällä on se että mies maksaa palkkaa tai käyttörahaa vaimolleen kotona olemisesta - tähän ymmärrykseni ei riitä ollenkaan.
Miksi ihmiset luulee automaattisesti, ettei kotiäideillä ole koulutusta tai omaisuutta. Mä olen maisteri ja elän omilla säästöilläni ja isovanhempieni perinnöillä. Mies on myös akateeminen ja hyväpalkkaisessa työssä, mutta meillä on ihan omat tilit. Tarkoituksenani on palata työelämään, kun saan nuorimman 3-vuotiaaksi ja isompi lähtee eskariin.
Sinä et olekaan kotiäiti vaan hoitovapaalla oleva henkilö. Näillä kahdella asialla on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan kommentoimaan, että en tiennyt naisten edes keskustelevan kotiin jäämisestä ennenkuin löysin palstan ekalla äitiyslomalla. Mut on kasvatettu uravanhempien arvomaailmaan eikä se ole koskaan trkoittanut etteikö ilmapiiri kotona olisi ollut lämmin tai vanhemmat läsnä. Jostain syystä lähipiiriini on kautta vuosien ja eri elämäntilanteiden osunut samanlaisia ihmisiä. Vasta äitiyslomalla olen törmännyt kotiäiteihin, jotka siis ovat ihan hoitovapaalla useita vuosia.
Mun mielestä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Ihan kiva kuitenkin lukea muunlaisia tarinoita. Ja siis onhan monella nähtävästi omat rahat. Kammottavin ajatus täällä on se että mies maksaa palkkaa tai käyttörahaa vaimolleen kotona olemisesta - tähän ymmärrykseni ei riitä ollenkaan.
Miten se käytännössä eroaa siitä että nainen tekisi palkkatyötä jollekin muulle? Esim kotosiivousta tai lastenhoitoa. Eivätkö ne mielestäsi ole töitä ollenkaan?
Eroaa siten, että nainen on kaikin tavoin riippuvainen yhdestä henkilöstä. Jos mies jättää, häneltä menee kaikki. Se on surullista.
Naimisissa olevan avioparin kaikki omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan erotilanteessa kahtia, jos heillä ei ole avioehtoa. Ja ainahan nainen voi erotilanteessa mennä töihin. Kyllä ahkeralle ja tekevälle aina töitä löytyy, kun ei ole turhan kranttu. Ja kun on koko hoitovapaan ajan opiskellut avoimessa yliopistossa lisäopintoja maisterin tutkintonsa päälle, on myös huoli siitä ettei työllistyisi melko turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Eikö se mieskin ole loinen jos kotirouva hoitaa hänen kotiaan ja lapsiaan 🤔 2 loista loisii toistensa rahoilla ja tekemisellä.
Olisiko palvelija sitten mielestäsi parempi nimitys kuin loinen? Joka tapauksessa on nainen on tällaisessa tapauksessa alisteisessa asemassa ja täysin riippuvainen miehestään, mikä on mielestäni käsittämättömän surullista.
Lisäksi kotirouvailu ei käsittääkseni tarkoita tai ainakaan sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että miehen ei tarvitse \ hän ei saa osallistua lainkaan lastenhoitoon. Ja entä sitten kun lapset ovat varttuneet? Aloittaja aikoi ilmeisesti jäädä senkin jälkeen luuhaamaan kotiin. Tavallisten kotiaskareiden hoito tuskin on niin vaativaa hommaa, että työnjako olisi millään tavalla oikeudenmukainen. Toinen raataa päivät pitkät töissä ja elättää myös loista, joka makaa pääsääntöisesti sohvalla (hoitaen samalla normaalit kotiaskareet, jotka eivät läheskään vastaa kokopäivätyötä ja joista muut ihmiset suoriutuvat helposti töidensä ohellakin).Samallalailla sinäkin olet pomosi palvelija ja hänelle alisteinen. Luuhaat työpaikalla ja loisit pomosi rahoilla.
Niin olenkin. Minun arvomaailmani mukaan parisuhteen pitäisi kuitenkin olla tasa-arvoinen eikä sellainen, jossa toinen on alisteisessa asemassa ja toinen on hänen pomonsa. Kotirouvuus on käytäntönä todella epäterve ja muistuttaa enemmän juurikin johtajan ja alaisen välistä suhdetta kuin kahden tasaveroisen aikuisen parisuhdetta.
Okei. Meillä mies on tosi taitava korjaamaan kaikenlaista ja minulta taas onnistuu kokkailut, olemmekin sopineet että minä hoidan keittiön tuotokset ja mies kaikki talon korjaamiset. Tämä on molemmille pimein mieluinen ja hyvä ratkaisu. Mutta tämä siis tarkoittaa ettei parisuhteemme ole tasavertainen kahden aikuisen suhde?! Miehen on siis väkisin tultava pilaamaan ruoka 3,5 kertaa viikossa ja minun korjattava vuotava katto.. Ymmärrän että olemme eläneet täysin väärin tähän mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan kommentoimaan, että en tiennyt naisten edes keskustelevan kotiin jäämisestä ennenkuin löysin palstan ekalla äitiyslomalla. Mut on kasvatettu uravanhempien arvomaailmaan eikä se ole koskaan trkoittanut etteikö ilmapiiri kotona olisi ollut lämmin tai vanhemmat läsnä. Jostain syystä lähipiiriini on kautta vuosien ja eri elämäntilanteiden osunut samanlaisia ihmisiä. Vasta äitiyslomalla olen törmännyt kotiäiteihin, jotka siis ovat ihan hoitovapaalla useita vuosia.
Mun mielestä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Ihan kiva kuitenkin lukea muunlaisia tarinoita. Ja siis onhan monella nähtävästi omat rahat. Kammottavin ajatus täällä on se että mies maksaa palkkaa tai käyttörahaa vaimolleen kotona olemisesta - tähän ymmärrykseni ei riitä ollenkaan.
Miksi ihmiset luulee automaattisesti, ettei kotiäideillä ole koulutusta tai omaisuutta. Mä olen maisteri ja elän omilla säästöilläni ja isovanhempieni perinnöillä. Mies on myös akateeminen ja hyväpalkkaisessa työssä, mutta meillä on ihan omat tilit. Tarkoituksenani on palata työelämään, kun saan nuorimman 3-vuotiaaksi ja isompi lähtee eskariin.
Sinä et olekaan kotiäiti vaan hoitovapaalla oleva henkilö. Näillä kahdella asialla on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Olen kuitenkin hoitanut lapsia kotona jo yli neljä vuotta. Kyllä mä pidän itseäni tällä hetkellä kotiäitinä, vaikka tarkoitus on palata työelämään ja tehdä töitä sinne 70 vuotiaaksi, kun ehkä joskus pääsen eläkkeelle. Mä olen ahkera ja työteliäs ihminen, siksi mua ärsyttää tämä kotiäitien dissaus, koska he tekevät todella arvokasta ja yhteiskunnalle merkityksellistä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan kommentoimaan, että en tiennyt naisten edes keskustelevan kotiin jäämisestä ennenkuin löysin palstan ekalla äitiyslomalla. Mut on kasvatettu uravanhempien arvomaailmaan eikä se ole koskaan trkoittanut etteikö ilmapiiri kotona olisi ollut lämmin tai vanhemmat läsnä. Jostain syystä lähipiiriini on kautta vuosien ja eri elämäntilanteiden osunut samanlaisia ihmisiä. Vasta äitiyslomalla olen törmännyt kotiäiteihin, jotka siis ovat ihan hoitovapaalla useita vuosia.
Mun mielestä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Ihan kiva kuitenkin lukea muunlaisia tarinoita. Ja siis onhan monella nähtävästi omat rahat. Kammottavin ajatus täällä on se että mies maksaa palkkaa tai käyttörahaa vaimolleen kotona olemisesta - tähän ymmärrykseni ei riitä ollenkaan.
Kotimalleja on monia eikä sinun tarvitse kaikkea ymmärtääkään. Eikö kuitenkin tärkeintä ole, että jokainen perhe tekee itselleen sopivimmat ja parhaat ratkaisut?
Moni ei ymmärrä sinun ajattelutapaasi ja väheksyy sitä. Kuitenkin sinulla on oikeus toteuttaa sitä mallia, kuten muillakin omaansa. Siihen vaikuttaa kasvatus, perhetausta, ympäristö, läheiset, luonne, motivaatio, arvomaailma jne.
Kaikille ei toimi sama malli enkä ymmärrä, miksi toisten perheiden työnjakoa pitää dissata jos se on heille paras.
_Asiat eivät ole niin mustavalkoisia._
Tuo on aivan naurettava ajatus, että kotirouvat ovat loisia ja uraäidit tietysti itsekkäitä ja lapsistaan piittaamattomia, kylmiä ihmisiä.
Kyse on erilaisista työnjaoista perheen sisällä, siihen vaikuttaa miljoona asiaa ja tärkeintä on löytää omalle perheelle sopivin malli. Siihen ei perheen ulkopuolisilla ihmisillä pitäisi olla mitään sanottavaa.
Tiedän että asiat eivät ole mustavalkoisia enkä mielestäni kommentillani dissannut kenenkään valintoja - toin esille oman, erilaisen arvomaailmani ja sen että on kiva lukea erilaisia tarinoita. Lopussa kerroin mihin ymmärrykseni ei riitä. Vahvuushan sekin on että ymmärtää mitä ei ymmärrä.
En ymmärrä sitäkään miksi aloit minua luennoimaan siitä mitkä asiat vaikuttavat erilaisiin valintoihin. Ikäänkuin en osaisi itse ajatella. Oletko opettaja vai pidätkö itseäsi kovastikin muita älykkäämpänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin vaan kommentoimaan, että en tiennyt naisten edes keskustelevan kotiin jäämisestä ennenkuin löysin palstan ekalla äitiyslomalla. Mut on kasvatettu uravanhempien arvomaailmaan eikä se ole koskaan trkoittanut etteikö ilmapiiri kotona olisi ollut lämmin tai vanhemmat läsnä. Jostain syystä lähipiiriini on kautta vuosien ja eri elämäntilanteiden osunut samanlaisia ihmisiä. Vasta äitiyslomalla olen törmännyt kotiäiteihin, jotka siis ovat ihan hoitovapaalla useita vuosia.
Mun mielestä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. Ihan kiva kuitenkin lukea muunlaisia tarinoita. Ja siis onhan monella nähtävästi omat rahat. Kammottavin ajatus täällä on se että mies maksaa palkkaa tai käyttörahaa vaimolleen kotona olemisesta - tähän ymmärrykseni ei riitä ollenkaan.
Miksi ihmiset luulee automaattisesti, ettei kotiäideillä ole koulutusta tai omaisuutta. Mä olen maisteri ja elän omilla säästöilläni ja isovanhempieni perinnöillä. Mies on myös akateeminen ja hyväpalkkaisessa työssä, mutta meillä on ihan omat tilit. Tarkoituksenani on palata työelämään, kun saan nuorimman 3-vuotiaaksi ja isompi lähtee eskariin.
Sinä et olekaan kotiäiti vaan hoitovapaalla oleva henkilö. Näillä kahdella asialla on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Olen kuitenkin hoitanut lapsia kotona jo yli neljä vuotta. Kyllä mä pidän itseäni tällä hetkellä kotiäitinä, vaikka tarkoitus on palata työelämään ja tehdä töitä sinne 70 vuotiaaksi, kun ehkä joskus pääsen eläkkeelle. Mä olen ahkera ja työteliäs ihminen, siksi mua ärsyttää tämä kotiäitien dissaus, koska he tekevät todella arvokasta ja yhteiskunnalle merkityksellistä työtä.
Et ole minunkaan mielestäni kotiäiti vaan äiti hoitovapaalla. Kotiäitiys on elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainainen köyhyys. Rahat aina tiukalla. Syksyisin, kun koulut alkavat ja muu perhe lähtee aamulla töihin/kouluun, seuraa minua jokapäiväinen lähiökuolema. Katson ikkunasta, kahvikuppi kädessä aamutakkisillani, kun muut lähtevät töihinsä, kuka minnekin. Osa naapureiden lapsista on jo kasvanut aikuisiksi, häviävät näköpiiristä.
Seuraan muiden elämää. Aamupäivisin istun koneella kirjoittamassa valikoituja ajatuksia - hah hah - vauvapalstalle.
Olen ollut kotiäiti nyt 19 vuotta. Välillä olen tehnyt lyhyitä oman alani sijaisuuksia, toisinaan sen verran, että olen päätynyt ansiosidonnaiselle. Mies on työnarkomaani. Silti olemme korviamme myöten veloissa, koska olemme hölmöyksissämme kustantaneet lapsillemme kalliita harrastuksia ja ulkomaanmatkoja. Nyt säästän ruuasta, ostan halvinta ja kokkaaan kaiken alusta saakka. Säästän kaikessa. Ainoa tavoite tällä hetkellä on selvitä velkataakasta. Kulutan mahdollisimman vähän.
Eristäytyminen muista, häpeä työttömyydesta/kotirouvuudesta ja rahattomuudesta. En ole sosiaalinen, enkö myöskään tunne toista ikäistäni (akateemista) kotirouvaa tällä paikkakunnalla. En tunne enkä tiedä ketään, kuka olisi näin pitkään ollut kotona lasten (nykyään nuorten) kanssa. Etenkin tällä koulutuksella.
Kotirouvailu on Suomessa mahdollista vain, jos taloustilanne sen sallii. Muutoin joudut laskemaan jokaikisen sentin. Vuosikausia ja joka päivä. Eräässä vaiheessa unohdin pankkikorttini tunnuksen, koska en käyttänyt sitä. Nykyään mies siirtää ruokarahaa tililleni, ettei tunnusluku pääse unohtumaan. Vain erään esimerkin mainitakseni.
Maanantaisin tai ihan minä tahansa viikon aamupäivänä saatan tehdä kirppiskierroksen, vain kävelläkseni jossakin. Häpeä siivittää kävelyä, kun tiedän, että kaltaiseni koulutuksen saaneet opettajat ovat toisaalla, työpaikoillaan tekemässä mielekästä työtä. Vaikka minulle on sanottu, että ei se työelämä aina mitään herkkua ole, niin nämä sanojat eivät tiedä, millaista on olla vuosikausia pesemässä kotona pyykkiä, laittamassa ruokaa, siivoamassa - eikä missään mitään mielekästä sisältöä. Harrastuksena minulla on hölkkä ja lukeminen. Ei maksa mitään, kirjastosta kirjoja ja vuosien takaiset lenkkarit.
Tämä kaikki on kapeuttanut ajattelua, minusta on tullut kammottava lasten elämää kontrolloiva äiti. Myös vähäinen ammattiosaamiseni on vanhentunut. Hiljaittain kuulin, että maisterintutkinto 25 vuoden takaa on auttamattoman turha ja vanhentunut. Ei käyttöä, ei ainakaan tällä paikkakunnalla.
Voisin jatkaa loputtomiin suomalaisesta kotirouva-arjesta. Tai kotiäidin elämästä. Visusti olen sanomatta olevani kotirouva, vaikka sitä kuitenkin olen. Haluaisin saada kuulla kokemuksia suomalaisilta naisilta Saksasta, jossa käsittääkseni kotirouvakulttuuri on jollain tapaa voimissaan.
Niin - miksi olen jäänyt kotiin? Osin olosuhteiden pakosta, koska en ole saanut koulutustani vastaavaa työtä, mitä haluaisin tehdä. Enkä muutakaan työtä. Osin siksi, että lähipiirissäni tapahtui traaginen kuolemantapaus, joka osoitti miten lyhyt elämä on. Osin siksi, että lapset olivat pieniä. Osin siksi, että mies on ollut työssä 24/7 ympäri vuoden. En liioittele kun kerron. Kukaan ei usko tätä. Sen vuoksi ajattelin nuorempana naivisti, että tasapainotan perhetilannetta jäämällä kotiin. Ja luulin, että "kyllä minä aina jotain työtä saan". Mikä vitsi! Minusta on tullut iloton, negatiivinen valittaja.
Kotirouvuuteen Suomessa (en tiedä muista maista) sisältyy erittäin suuri syrjäytymisen riski, köyhyysrajan alapuolella eläminen nyt ja tulevaisuudessa eläkeläisenä. Mitään arvostusta et saa, pelkkää moitetta laiskaksi ja saamattomaksi. Kotiäitiys on kai virallisestikin sosiologiassa ja sosiaalityössä luokiteltu syrjäytymisvaaralliseksi. Ja tähän kun lisää mielialan laskun....
Hae apua ja päivitä osaamisesi. Eihän tuota kukaan kestä, perheesikään. Olet pahasti masentunut.
Olen ollut kotona ja työtön, eikä ole koskaan tuntunut tuolta. Ei haittaisi, vaikka olisin eläkkeellä jo huomenna. Tekemistä riittää aina,eikä sitä nykyään enää tarvitse niin paljon kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Eikö se mieskin ole loinen jos kotirouva hoitaa hänen kotiaan ja lapsiaan 🤔 2 loista loisii toistensa rahoilla ja tekemisellä.
Olisiko palvelija sitten mielestäsi parempi nimitys kuin loinen? Joka tapauksessa on nainen on tällaisessa tapauksessa alisteisessa asemassa ja täysin riippuvainen miehestään, mikä on mielestäni käsittämättömän surullista.
Lisäksi kotirouvailu ei käsittääkseni tarkoita tai ainakaan sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että miehen ei tarvitse \ hän ei saa osallistua lainkaan lastenhoitoon. Ja entä sitten kun lapset ovat varttuneet? Aloittaja aikoi ilmeisesti jäädä senkin jälkeen luuhaamaan kotiin. Tavallisten kotiaskareiden hoito tuskin on niin vaativaa hommaa, että työnjako olisi millään tavalla oikeudenmukainen. Toinen raataa päivät pitkät töissä ja elättää myös loista, joka makaa pääsääntöisesti sohvalla (hoitaen samalla normaalit kotiaskareet, jotka eivät läheskään vastaa kokopäivätyötä ja joista muut ihmiset suoriutuvat helposti töidensä ohellakin).Samallalailla sinäkin olet pomosi palvelija ja hänelle alisteinen. Luuhaat työpaikalla ja loisit pomosi rahoilla.
Niin olenkin. Minun arvomaailmani mukaan parisuhteen pitäisi kuitenkin olla tasa-arvoinen eikä sellainen, jossa toinen on alisteisessa asemassa ja toinen on hänen pomonsa. Kotirouvuus on käytäntönä todella epäterve ja muistuttaa enemmän juurikin johtajan ja alaisen välistä suhdetta kuin kahden tasaveroisen aikuisen parisuhdetta.
Okei. Meillä mies on tosi taitava korjaamaan kaikenlaista ja minulta taas onnistuu kokkailut, olemmekin sopineet että minä hoidan keittiön tuotokset ja mies kaikki talon korjaamiset. Tämä on molemmille pimein mieluinen ja hyvä ratkaisu. Mutta tämä siis tarkoittaa ettei parisuhteemme ole tasavertainen kahden aikuisen suhde?! Miehen on siis väkisin tultava pilaamaan ruoka 3,5 kertaa viikossa ja minun korjattava vuotava katto.. Ymmärrän että olemme eläneet täysin väärin tähän mennessä.
Miksi ajattelet että mies pilaisi ruuan keittiössä? Ja miksi ihmeessä suhteenne ei olisi tasavertainen? Jos olisit riippuvainen miehestäsi tai hänen rahoistaan, olisi asia eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Eikö se mieskin ole loinen jos kotirouva hoitaa hänen kotiaan ja lapsiaan 🤔 2 loista loisii toistensa rahoilla ja tekemisellä.
Olisiko palvelija sitten mielestäsi parempi nimitys kuin loinen? Joka tapauksessa on nainen on tällaisessa tapauksessa alisteisessa asemassa ja täysin riippuvainen miehestään, mikä on mielestäni käsittämättömän surullista.
Lisäksi kotirouvailu ei käsittääkseni tarkoita tai ainakaan sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että miehen ei tarvitse \ hän ei saa osallistua lainkaan lastenhoitoon. Ja entä sitten kun lapset ovat varttuneet? Aloittaja aikoi ilmeisesti jäädä senkin jälkeen luuhaamaan kotiin. Tavallisten kotiaskareiden hoito tuskin on niin vaativaa hommaa, että työnjako olisi millään tavalla oikeudenmukainen. Toinen raataa päivät pitkät töissä ja elättää myös loista, joka makaa pääsääntöisesti sohvalla (hoitaen samalla normaalit kotiaskareet, jotka eivät läheskään vastaa kokopäivätyötä ja joista muut ihmiset suoriutuvat helposti töidensä ohellakin).
??????
Minä olen ollut 20 vuotta kotirouva. Lapsikin on jo 13. Nyt palaan suorittamaan yliopistotutkintoni loppuun ja tämä aikakausi päättyy. Meillä tämä on ollut miehen kanssa yhteinen päätös ja hän olisi toivonut minun vielä jatkavan kotona hamaan loppuun saakka. Itse päätin nyt toisin.
Suosittelen kaikille lämpimästi, jos talous antaa myöten ja puolisolle tämä sopii. Elämäni ihaninta aikaa, toivottavasti tulevaisuus tuo jotain yhtä ihanaa tullessaan
Mitäs jos miehet vastaisivat siihen, että onko kiva painaa pitkää päivää haastavassa työssä, jotta rouva saa olla kotona, koska työelämä ahdistaa. Arvostatteko kotona olevaa vaimonne, vai kiinnostaako mahdollisesti muut naiset, jotka jaksavat käydä töissä ja ottaa työelämän haasteita vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos miehet vastaisivat siihen, että onko kiva painaa pitkää päivää haastavassa työssä, jotta rouva saa olla kotona, koska työelämä ahdistaa. Arvostatteko kotona olevaa vaimonne, vai kiinnostaako mahdollisesti muut naiset, jotka jaksavat käydä töissä ja ottaa työelämän haasteita vastaan.
Itse tuossa juuri kirjoitin, että miehelleni kotona olemiseni on ollu ok ja hän olisi halunnut minun vielä jatkavan. Itse päätin nyt toisin. Niin hullulta kuin se ehkä sinusta kuulostaa, on niitäkin miehiä jotka hieman vanhanaikaisestikin suhtautuen haluavat olla se perheen elättäjä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos miehet vastaisivat siihen, että onko kiva painaa pitkää päivää haastavassa työssä, jotta rouva saa olla kotona, koska työelämä ahdistaa. Arvostatteko kotona olevaa vaimonne, vai kiinnostaako mahdollisesti muut naiset, jotka jaksavat käydä töissä ja ottaa työelämän haasteita vastaan.
Olen kotona, koska hoidan meidän yhteisiä alle kouluikäisiä lapsia. Tarkoituksenani on palata myöhemmin takaisin työelämään. Hoidan lapset ja teen kotityöt. Laitan ruuat, siivoan ja tiskaan. Mies osallistuu siivoukseen ehkä 3-4×vuodessa. Miehen tarvitsee vain viedä roskat ja käydä töissä, minä hoidan loput. Mies saa käydä ruokapöytään ja nostaa jalat sohvalle kun tulee töistä. Hän ei ole valitellut kohtaloaan. Enkä ole myöskään minä. Tarkoitus on palata työelämään, kun lapset ovat riittävän isoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Samallalailla sinäkin olet pomosi palvelija ja hänelle alisteinen. Luuhaat työpaikalla ja loisit pomosi rahoilla.