Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Vierailija kirjoitti:
Takana on kotivuodet. En käsitä, miten mies voi kuvitella naisen nauttivan kotona olemisesta.
Yleistetäänkö taas hieman? On naisia, jotka eivät todellakaan nauti kotona olemisesta ja on niitä jotka, usko tai älä, NAUTTIVAT ihan täysillä. On miehiä, jotka uskovat oman naispuolisen kumppaninsa nauttivan kotona olemisesta, osa uskoo ihan oikein ja osa on aivan väärässä. On myös miehiä, jotka eivät millään usko oman naispuolisen kumppaninsa nauttivan kotona olemisesta: jälleen osa on oikeassa ja osa ei todellakaan. Meillä esim. on ennemmin niin päin, että mies ei usko, että olisin tyytyväinen kotona. Itse taas teen paljon työtä nyt sen eteen, että pääsisin siihen tilanteeseen, että voin jäädä pois töistä, ainakin osittain. Tarkoitukseni ei ole löhötä sohvalla loppuelämääni, vaan keskittyä niihin asioihin, joihin on mahdoton tai vaikeaa paneutua kokopäivätöiden ohella. Haluan opiskella lisää, tehdä hyväntekeväisyyttä ja mahdollisesti perustaa yrityksen, jonka avulla pystyn vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin. Nyt joku toteaa, että "meinaat siis töihin kuitenkin ruveta". Joo, osa-aikaisesti. En halua, että yritykseni vaatii minuta 40 tuntia viikossa, joka viikko. Haluan osallistua osa-aikaisiin projekteihin, joissa pääsen vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin. Haluan, että aikani riittää lapsilleni ja vanhemmilleni sitten, kun he ovat siinä kunnossa, etteivät pysty täysin itsestään huolehtimaan. Haluan tehdä asioita, jotka OIKEASTI kiinnostaa minua, ilman sitä painetta, että niistä pitäisi saada niin paljon palkkaa, että sillä elää. Se kun vaan sattuu olemaan niin, että kaikkien kiinnostuksen kohteisiin liittyvistä töistä ei makseta niin, että sillä perhettä elättäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Autolla ajo aivojumppaa :D No nyt on kovaa settiä!
No eipä varmaan jossain Suomen maaseudulla, mutta autoilu jossain maalilman metropoleissa on ihan varmaan aivojumppaa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Öh.. Mitä ne älylliset haasteet ovat? Siis mitä älyllisiä haasteita perus duunari töissään ratkoo...? Siivooja, kaupankassa jne.
No ainakin ihan äkkiseltään olisi sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, joutuisi ratkomaan työhön liittyviä pulmatilanteita, kuulisi muiden ihmisten kokemuksia, saisi opetella uusia työtapoja tai -välineitä, joutuisi ehkä puhumaan vierasta kieltä …
En ole ollut missään noissa mainitsemissasi ammateissa opiskeluvuosien jälkeen. Ap on hoitoalalla, 8:lla on akateeminen lopputukinto ja 10 ei mainitse mitä työtä on tehnyt.
47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Autolla ajo aivojumppaa :D No nyt on kovaa settiä!
No eipä varmaan jossain Suomen maaseudulla, mutta autoilu jossain maalilman metropoleissa on ihan varmaan aivojumppaa.
Ja niissä maailman metropoleissahan suomalaiset kotirouvat harvasepäivä autoilevat...
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
No olenkin kotirouvaillut (ap nro 10) lähinnä ulkomailla, eri maissa. Suomalaisittain ekstoottisissakin paikoissa, eli jo tästä tulee aivojumpaa kerrakseen, esim. uusi kieli opeteltavana. Myös olen opiskellut yms. mitä jo mainitsin. Sopinut mulle, kaikki tehkööt omat ratkaisunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Autolla ajo aivojumppaa :D No nyt on kovaa settiä!
No eipä varmaan jossain Suomen maaseudulla, mutta autoilu jossain maalilman metropoleissa on ihan varmaan aivojumppaa.
Ja niissä maailman metropoleissahan suomalaiset kotirouvat harvasepäivä autoilevat...
No kyllä! Aika paljon on ulkosuomalaisia.
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene töihin. Tässä maassa ei kaivata laiskureita eikä loisia.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Olen ns. "luovan alan" freelancer.
10, jolle vastasin, ei maininnut lukemista, ristiriitojen ratkaisua jne. Tai sanapelejä, shakkia, vapaaehtoistyötä, puutarhan tai palstan viljelyä, luontopäiväkirjan pitämistä eikä juuri mitään muutakaan, jossa joutuu käyttämään muita osia itsestään kuin shoppaillessa ja kuntoillessa. Kun on työ ja perhe, nuo molemmat ovat mun mielestä oheistoimintoja, eivät päivien sisältö.
Ihmettelin vain sitä, että hänen (10) elämästään puuttuu luova elementti. Hän ei esim. kertonut laittavansa ruokaa, joka vaatii paljon luovuutta. Joku mainitsi ompelemisen, ja sehän vasta luovaa onkin: se vaatii muodon-, materiaalin- ja värintajua, kolmiulotteista kuvittelukykyä, ties mitä. Ja siitä saa varmasti onnistumisen iloa. Itse osaan ommella napin. :)
Ei tarvitse haluta älyllisiä haasteita, ei tarvitse ottaa riskejä, tietenkään. Mutta kun on yksi elämä ja vapaa tahto, niin voihan niitä käyttää muuhunkin kuin tyytymiseen siihen, mitä on tai mikä on vain kivaa.
47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotiROUVA, lapseni päiväkodissa. Minä kotona. Mies maksaa 98% kaikesta elämisestä. Lisäksi antaa minulle kuukausittain rahaa. Omat tuloni koostuvat pääomatuloista, jotka yleensä sijoitan.
n29 kirjoitti:
Itse ainakin nautin äitiyslomista, toki oli huonoja päiviä mutta pääosin se tuntui hyvin luonnolliselta olla omien lasten kanssa kotona.
Kyllä minäkin lomista nautin, mutta en silti voisi arvostaa itseäni, jos jäisin loppuiäkseni lomailemaan ja loisimaan toisen siivellä. Eikä kotona istuminen ole pidemmän päälle mielekästä elämää, ettei sitten ole joku täydellinen idiootti, joka ei kaipaa minkäänlaisia älyllisiä haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Olen ns. "luovan alan" freelancer.
10, jolle vastasin, ei maininnut lukemista, ristiriitojen ratkaisua jne. Tai sanapelejä, shakkia, vapaaehtoistyötä, puutarhan tai palstan viljelyä, luontopäiväkirjan pitämistä eikä juuri mitään muutakaan, jossa joutuu käyttämään muita osia itsestään kuin shoppaillessa ja kuntoillessa. Kun on työ ja perhe, nuo molemmat ovat mun mielestä oheistoimintoja, eivät päivien sisältö.
Ihmettelin vain sitä, että hänen (10) elämästään puuttuu luova elementti. Hän ei esim. kertonut laittavansa ruokaa, joka vaatii paljon luovuutta. Joku mainitsi ompelemisen, ja sehän vasta luovaa onkin: se vaatii muodon-, materiaalin- ja värintajua, kolmiulotteista kuvittelukykyä, ties mitä. Ja siitä saa varmasti onnistumisen iloa. Itse osaan ommella napin. :)
Ei tarvitse haluta älyllisiä haasteita, ei tarvitse ottaa riskejä, tietenkään. Mutta kun on yksi elämä ja vapaa tahto, niin voihan niitä käyttää muuhunkin kuin tyytymiseen siihen, mitä on tai mikä on vain kivaa.
47
Ap 10 vastaa: On luonnollista, että elämään kuuluu muutakin, kuin vain ne mainitsemani asiat, kuten esim. se kuntoilu ja lounaalla käyminen. En nyt vaan luetellut koko elämäni tekemisiä. (Ja laitan kyllä ruokaa, tosin välillä on "apulainen" kotona hoitamassa sen homman.) Mm. vapaaehtoistyötä teen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.
Mitä ihmeen rajoja?
Mä olen ollut pian kuusi vuotta kotiruovana/äitinä. Tein aiemmin 15vuotta hoitotyötä ja sain tarpeekseni niin henkisesti kuin fyysisesti. Jäin kotiin, lapsi oli silloin 6-vuotias. Kotona olo on vaikuttanut minuun pelkästään positiivisesti. Olen "toipunut" hoitotyön mukanaan tuomasta helvetistä ja olen ehjä ja kokonainen ihminen. Mies ansaitsee siinä määrin ettei raha ole ongelma enkä koe eläväni miehen siivellä sillä hoidan vastapainona ison omakotitalon asiat yksin, hoidan ostosten teon ja ruoan laiton sekä kaikki lasta koskevat asiat. Mun päivät on täynnä työtä, mutta leppoisalla temmolla. Perhe voi paremmin, parisuhde voi paremmin sen jälkeen kun jäin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Millä tavalla ihminen loisii kotona, jos elää esim. pääomatuloilla? Niistä maksetaan 30% veroa. Kenen loinen siinä siis mielstäsi ihminen on?
Mä luulen, että monet avioerot johtuvat nykyään siitä, että ihmiset ajavat itsensä loppuun uraputkissa. Perheet, joissa toinen vanhemmista hoitaa pääasiassa kodin ja lapset, auttaa myös sitä toista työssäkäyvää jaksamaan, kun aina löytyy kuuntelija, eivätkä kotityöt paina palkkatyön lisäksi.
Lisäksi lapset saavat toisen vanhemman täyden huomion, ja säästyvät suuremmilta flunssakierteiltä, toisin kuin päivähoidossa olevat lapset. Yhteiskunnan varoja säästyy, kun lapsia ei tarvitse kuskata lääkärissä ja toisen vanhemman sairaspoissaolot lasten takia ovat olemattomat. Nythän on tullut myös tutkimuksia, joiden mukaan flunssakierteet ja runsas antibioottien käyttö altistaa astmalle ja allergioille. Eli päivähoidolla on kumuloituvia vaikutuksia lasten sairastavuuteen ja siten se lisää yhteiskunnan kuluja myös terveydenhuollossa.
Lasten päivähoito on yhteiskunnalle lisäksi kallista lystiä. Katselin jokin aika sitten tilastoa, jonka mukaan päivähoidon todelliset kulut yhteiskunnalle ovat 1500e/kk/lapsi. Eli yhteiskunnan kannattaisi todellakin panostaa lasten kotihoitoon.
Tiedän ettei kotihoito sovi kaikille perheille. Kaikki eivät halua olla kotiäitejä tai -isiä. Mä kuitenkin näen, että se kotihoidon tukeminen on myös näiden perheiden etu, koska sillon päiväkoteihin saataisiin pienempiä ryhmiä ja yhteiskunnalla olisi varaa tarjota laadukkaampaa varhaiskasvatusta.
Alue: Aihe vapaa
Jäin kotiin. Esikoinen tosin vasta 1,5v ja toinen syntyy reilun kk päästä.
Miulla syynä oli se, että en halua laittaa lapsiani lastensäilytyslaitoksiin, joita hienosti varhaiskasvatusyksiköiksi kutsutaan.
Mies on hyvä palkkaisessa työssä, joutuu toki tekemään välillä hyvinkin pitkää päivää. Yhdessä tästä keskusteltiin ennen lasten hankintaa ja sovittiin, että saan olla kotona. Tulevaa varten säästetään pikkuhiljaa, vaikka onhan se naurettavaa, että jos lähtisin hoitamaan toisten lapsia niin eläke kertyisi. Kun hoidan omiani, ei eläke kerry.
Taustalla kaksi ammattitutkintoa, tällä paikkakunnalla vois olla haastavaa löytää muuta kuin sijaisuuksia, onneks ei tarvii edes etsiä.
Nyt kht:lla oon ostanu lapsen vaatteet (ja omat) sekä vauvalle jotain pientä. Kunhan tulot taas nousee äitiysloman myötä, siirrän kuukausittain miehen tilille rahaa arkihankintoihin. Talo on miehen, hän maksaa siihen liittyvät kulut samoin kun ruokaostokset ja vakuutukset.