Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Miksi täällä niin moni on kotiäitiyttä vastaan? Kyllä se lapsistakin on mukavampaa, kun äiti on kotona koulusta tullessa. Itse voin puhua vain lapsen näkökulmasta, meillä äiti oli kotiäitinä lapsuuteni ajan. Oli omituista mennä kavereilla käymään, kun kumpikaan vanhemmista ei ollut kotona koulun jälkeen ja siksi usein kaverit kävi meillä, koska heidän mielestä oli kivaa, että meillä oli äiti kotona eikä tarvinnut olla yksin/keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Ei kotiäitiys välttämättä tarkoita sitä, ettei olisi paikkaa talouselämässä tai että mies elättäisi. Myös naiset voivat hankkia pääomatuloja ja kyllä, niinkin paljon, että niillä voi elää. Olen samaa mieltä, että taloudellinen vastuu pitää olla itsellä (ei miehellä tai yhteiskunnalla), mutta peruspalkkatyötä en pidä mitenkään välttämättömyytenä.
Kerrotko miten nainen hankkii pääomatuloja muuten kuin ensin tekemällä työtä ansaitakseen sen pääoman? No, tietysti jos on perinyt niin se on toinen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä niin moni on kotiäitiyttä vastaan? Kyllä se lapsistakin on mukavampaa, kun äiti on kotona koulusta tullessa. Itse voin puhua vain lapsen näkökulmasta, meillä äiti oli kotiäitinä lapsuuteni ajan. Oli omituista mennä kavereilla käymään, kun kumpikaan vanhemmista ei ollut kotona koulun jälkeen ja siksi usein kaverit kävi meillä, koska heidän mielestä oli kivaa, että meillä oli äiti kotona eikä tarvinnut olla yksin/keskenään.
Miten äitisi kotona olo vaikutti myöhempään elämääsi? Entä äitisi elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Minusta tämä on niin outo ajatusmaailma. Eli siis minä sekä perheeni olisi onnellinen ja elämä olisi helppoa ja mukavaa jos jäisin kotiin, mutta jotten ole Petturi eikä patriarkka voita, on minun kuitenkin stressattava kuoliaaksi vielä käymällä töissä mistä en nauti eikä minun sitä rahan takia tarvitsisi tehdä ?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Öh.. Mitä ne älylliset haasteet ovat? Siis mitä älyllisiä haasteita perus duunari töissään ratkoo...? Siivooja, kaupankassa jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä niin moni on kotiäitiyttä vastaan? Kyllä se lapsistakin on mukavampaa, kun äiti on kotona koulusta tullessa. Itse voin puhua vain lapsen näkökulmasta, meillä äiti oli kotiäitinä lapsuuteni ajan. Oli omituista mennä kavereilla käymään, kun kumpikaan vanhemmista ei ollut kotona koulun jälkeen ja siksi usein kaverit kävi meillä, koska heidän mielestä oli kivaa, että meillä oli äiti kotona eikä tarvinnut olla yksin/keskenään.
Siis ei kait täällä kukaan ole mitään hoitovapaata vastaan ollutkaan? Miten mä tajusin tuon niin että ap ei halua mennä enää ikinä vakitöihin? Eli nyt ei puhuta mistään ”sitten kun lapset on kymmenen” vaan siitä että joskus joku keikka, muuten kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Minusta tämä on niin outo ajatusmaailma. Eli siis minä sekä perheeni olisi onnellinen ja elämä olisi helppoa ja mukavaa jos jäisin kotiin, mutta jotten ole Petturi eikä patriarkka voita, on minun kuitenkin stressattava kuoliaaksi vielä käymällä töissä mistä en nauti eikä minun sitä rahan takia tarvitsisi tehdä ?
No itsehän olet valinnut ammatin, jossa et viihdy ja saat huonoa palkkaa.
Itselläni on ihana ammatti ja suht hyväpalkkainen työ, jossa olen viihtynyt yli 30 vuotta. Voin vaan kuvitella miten tylsää elämäni olisi ollut ilman tätä työtä ja oman rahan tuomaa itsenäisyyttä sekä tasa-arvoa puolisoni kanssa.
Mistä kummasta aina pulppuaa ajatus köyhyydestä jos jää kotiäidiksi.
Olen ollut kotiäiti 25 vuotta ja aina olen saanut käyttää rahaa vapaasti mitä on käytettävissä. Nääs avioliitossa on yhteiset rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Minusta tämä on niin outo ajatusmaailma. Eli siis minä sekä perheeni olisi onnellinen ja elämä olisi helppoa ja mukavaa jos jäisin kotiin, mutta jotten ole Petturi eikä patriarkka voita, on minun kuitenkin stressattava kuoliaaksi vielä käymällä töissä mistä en nauti eikä minun sitä rahan takia tarvitsisi tehdä ?
No itsehän olet valinnut ammatin, jossa et viihdy ja saat huonoa palkkaa.
Itselläni on ihana ammatti ja suht hyväpalkkainen työ, jossa olen viihtynyt yli 30 vuotta. Voin vaan kuvitella miten tylsää elämäni olisi ollut ilman tätä työtä ja oman rahan tuomaa itsenäisyyttä sekä tasa-arvoa puolisoni kanssa.
Minulla on kissa joka on elämäni valo enkä voi kuvitella elämää ilman kissaani. Miten te voitte elää onnetonta elämäänne kun kissani ei asu teidän kanssanne?!
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Minusta tämä on niin outo ajatusmaailma. Eli siis minä sekä perheeni olisi onnellinen ja elämä olisi helppoa ja mukavaa jos jäisin kotiin, mutta jotten ole Petturi eikä patriarkka voita, on minun kuitenkin stressattava kuoliaaksi vielä käymällä töissä mistä en nauti eikä minun sitä rahan takia tarvitsisi tehdä ?
No itsehän olet valinnut ammatin, jossa et viihdy ja saat huonoa palkkaa.
Itselläni on ihana ammatti ja suht hyväpalkkainen työ, jossa olen viihtynyt yli 30 vuotta. Voin vaan kuvitella miten tylsää elämäni olisi ollut ilman tätä työtä ja oman rahan tuomaa itsenäisyyttä sekä tasa-arvoa puolisoni kanssa.
En mielestäni kirjoittanut omasta palkastani kyllä mitään.. Omaa rahaa voi olla ilman vakituista palkkatyötäkin, harmi että sinun puolisosi näkee sinussa vain lompakon ja arvostaa sinua tasa-arvoisena kumppanina vain silloin kun sinusta on rahallista hyötyä :( olisi kannattanut valita paremmin..
Takana on kotivuodet. En käsitä, miten mies voi kuvitella naisen nauttivan kotona olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?
Autolla ajo aivojumppaa :D No nyt on kovaa settiä!
Minä olen lapseton kotirouva, terveyssyistä.
Minusta tämä on ihanaa. Olen äärimmäisen introvertti, joten en kaipaa juurikaan seuraa. On mukavaa kun kaikki kotityöt on tehty ja päivällinen odottaa kun mies tulee töistä. Saadaan olla rauhassa keskenämme, tai jos mies lähtee treeneihin, saan olla rauhassa itsekseni. Ehdin liikkua joka päivä, lenkittää koiraa pitkät lenkit, joogata, tehdä pilatesta. Lukea niin paljon kuin sielu sietää, retkeillä, leipoa, tehdä jopa käsitöitä.
Taloudellisesti pärjäämme ihan hyvin vaikka miehellä on pieni palkka. Minä olen vuorotellen sairaspäivärahalla, kuntoutustuella, työttömyyskorvauksella jne. Sairastan siis toistuvaa masennusta, eli en "kuppaa" yhteiskunnan rahoja laiskuuttani vaan olen oikeasti työkyvytön. Jos mieheni tienaisi sen verran että nettopalkka olisi 2000 euroa, pärjäisimme ilman yhteiskunnan tukiakin.
Tätä on jatkunut kohta kymmenen vuotta, että ihan heti ei aika tule pitkäksi.
Miehestä on mukavaa kun olen kotona eikä se joudu tekemään kotitöitä. Parhaat kaverini ovat yrittäjiä jotka tulevat mielellään esim. lounaalle luokseni, ehdin siis ystäviäkin nähdä enemmän kun muuten näkisin.
Ap:n tilanne on sikäli loistava että hoitoalalla voi tosiaan tehdä keikkaa sen verran että osaaminen ei vanhene, mutta muuten nauttia kotona olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Ei kotiäitiys välttämättä tarkoita sitä, ettei olisi paikkaa talouselämässä tai että mies elättäisi. Myös naiset voivat hankkia pääomatuloja ja kyllä, niinkin paljon, että niillä voi elää. Olen samaa mieltä, että taloudellinen vastuu pitää olla itsellä (ei miehellä tai yhteiskunnalla), mutta peruspalkkatyötä en pidä mitenkään välttämättömyytenä.
Kerrotko miten nainen hankkii pääomatuloja muuten kuin ensin tekemällä työtä ansaitakseen sen pääoman? No, tietysti jos on perinyt niin se on toinen tapa.
Oliko tässä kyse naisesta, joka suoraan koulunpenkiltä jää kotiäidiksi? Käsittääkseni ei. Tuo "peruspalkkatyötä en pidä mitenkään välttämättömyytenä" tarkoitti sitä, että sitä ei tarvitse tehdä koko elämää, JOS oma talous sen sallii. Tottakai on nähtävä vaivaa, että pääsee taloudellisesti siihen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Minusta tämä on niin outo ajatusmaailma. Eli siis minä sekä perheeni olisi onnellinen ja elämä olisi helppoa ja mukavaa jos jäisin kotiin, mutta jotten ole Petturi eikä patriarkka voita, on minun kuitenkin stressattava kuoliaaksi vielä käymällä töissä mistä en nauti eikä minun sitä rahan takia tarvitsisi tehdä ?
No itsehän olet valinnut ammatin, jossa et viihdy ja saat huonoa palkkaa.
Itselläni on ihana ammatti ja suht hyväpalkkainen työ, jossa olen viihtynyt yli 30 vuotta. Voin vaan kuvitella miten tylsää elämäni olisi ollut ilman tätä työtä ja oman rahan tuomaa itsenäisyyttä sekä tasa-arvoa puolisoni kanssa.
En mielestäni kirjoittanut omasta palkastani kyllä mitään.. Omaa rahaa voi olla ilman vakituista palkkatyötäkin, harmi että sinun puolisosi näkee sinussa vain lompakon ja arvostaa sinua tasa-arvoisena kumppanina vain silloin kun sinusta on rahallista hyötyä :( olisi kannattanut valita paremmin..
Pata kattilaa.
Naiset arvostaa miehen rahoja, mutta tosin päin ei saisi olla?!?!
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Oletko kuullut avoimesta yliopistosta? Mä ainakin opiskelen siellä koko ajan. Mulla on maisterin tutkinto tehtynä ja nyt opiskelen avoimen kautta koko ajan lisää. Lapset on nyt 2v ja 4v. Tarkoituksena on palata jossain vaiheessa takaisin työelämään.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Luokanopettajana on sanottava, että saan kyllä kotipäivissä paljon enemmän älyllistä haastetta kuin mitä töissä. Toki tunneälyä tarvitaan lasten riitojen ratkomiseen töissä, mutta mitä siihen tulee mitä kotona teen esim. lomilla, niin aivot on töissä kyllä aika paljon vähäisemmällä käytöllä. Itse pidän esimerkiksi sijoittamisesta ja seuraan talousasioita päivittäin.
Onko ihmisen elämän tarkoitus tehdä epämukavia ja vaikeita asioita? Miksei riitä, että tekee mukavia ja vaikeita asioita? Onko parempi ihminen, jos menee jatkuvasti oman epämukavuusalueen ulkopuolelle? Avicii tästä hyvä esimerkki.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on samoja ajatuksia kuin alkuperäisellä. Meillä ei kylläkään pieniä lapsia enää, mutta opettajan työni on sairastuttanut minut pahasti. Hyväsisäilmaista työpaikkaa ei löydy ja pitkään opettajan uraa tehnyt ei voi vain hypätä enää muihin ammatteihin.
Miehen tulot ovat sellaiset, että laskennallisesti just ja just pärjättäisiin. Takaraivossa on aina kuitenkin ajatus, että entä jos erotaan tai miehen työ lähtee. Onko hälle liian suuri stressi olla perheen ainut elättäjä. Tätäkin pitää miettiä.
Miten suuria tuloja teidän miehillänne on ollut, jotka olette jättäytyneet kotielämään?