Lue keskustelun säännöt.
Luulin nuorempana, että 50-60 vuotiaana olen
21.07.2022 |
Varakas. En välttämättä rikas, mutta sellainen, että rahaa jää joka tilistä ylikin, eikä tarvi laskea että rahat riittää kaupassa seuraavaan palkkapäivän.
Luulin myös, että minulla olisi joskus elämässäni uusi tai ainakin max 5 vuotta vanha auto.
Luulin, että kävisin joskus ulkomailla lomailemassa.
Luulin myös, että olisin jotenkin "aikuinen", tykkäisin viinimaisteluilloista ystäväpariskuntien kanssa.
No, ei ole sellaisia ystäväpariskuntia ja viinikin on pahaa.
Ainiin, yksi vielä. Olin varma että jonain tasahääpäivänä mies ostaa minulle uuden, hienon kihla- tai vihkisormuksen, koska sormukset on aikanaan olleet halvimmat mahdolliset.
Mutta nyt olen 47-v ja tässä yksi päivä tajusin, että ei, en saa mitään noista. Elämä on ihan just sitä samaa, mitä se oli parikymppisenä. Olen pettynyt.
Kohtalotovereita? Tai niitä, joiden elämä menikin niin, että saitte sen mitä kuvittelittekin.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Kaivostyö on maailman vanhin ammatti eikä vastuullinen kuluttaja sellaisia hanki naimisiin mennessä.
*vaarallisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jänniä ajatuksia sulla nuorena.
Mä en uhrannut ajatustakaan sille, miten eläisin ja millainen olisin 50 - 60-vuotiaana. Ei olisi pälkähtänyt päähän miettiä, millainen auto tai sormus mulla silloin olisi. :)
t. Mummo 69 v jolla kaikki hyvin
Elin nuorena niin hetkessä, etten miettinyt tulevia. Nyt viisikymppisenä asiat ovat hyvin. Vakityö, rahaa sukan varressa, on kierrelty maailmaa ihan riittämiin ja koettu välillä liiankin kanssa.
Mutta nyt kyllä mietin, mitä teen sitten, kun jään eläkkeelle. Eläkkeellä muutan maalle, on visioni. Saa nähdä, tapahtuuko. Realisti minussa miettii, kannattaako vanhan ihmisen ostaa omakotitaloa kaukana kunnon palveluista. Jaksaako pitää taloa kunnossa, kestääkö terveys.
Tulot putoavat puoleen, kun jäät eläkkeelle. Hanki nuori työssäkäyvä mies kattamaan kulusi.
Minulla kävi vanhanaikaisesti eli siinä 30v kieppeillä asuntolaina alkoi olla maksettu ja ylimääräistä rahaa jäi. Ostin sijoituskämpän, no vuokralainenhan maksoi vastikkeen ja muutaman satasen verran verotettavaa eli taas jäi rahaa, vaikka valtio otti omansa. Ostin metsäpalstan harrastusmielessä ja sieltähän tuli harvennushakkuista rahaa. Ostin osakkeita ja taas tuli ylimääräistä osinkoina. Ostin kesämökin, mutta enhän minä siellä viihtynyt, laitoin vuokralle ja taas tuli ylimääräistä rahaa.
En koskaan haaveillut ystäväporukan illanvietoista (niissä istuin nuorempana), mutta haaveilin kasvihuoneesta ja kukkapihasta ja ne minä olen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia, minkä itse oivalsin on se, että jos haluat esimerkiksi ostaa sormuksen häävuosipäivän kunniaksi/muistoksi, eikä miehesi sitä halua ostaa, niin voit ostaa sen itse. Näin tein itsekin, ja nyt minulla on kaunis sormus muistuttamassa eräästä tärkeästä hetkestä elämässäni. Jos olisin jättänyt tuon toiveen miehen varaan, minulla ei olisi sitä tänäkään päivänä. Oma onni on jokaisen itsensä vastuulla! Mikäli rahallisesti tiukkaa, niin säästät vähitellen
Oletko kertonut sormustoiveesta miehelle, tietääkö hän sitä ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuvitellut elämääni kovin pitkälle. Mutta tosiaan aika samassa tilanteessa. Todennäköisesti eläke on niin pieni että viimeiset vuodet elän toimeentulotuella. Yritän tarttua hetkeen koska ulos pääsyä ei ole.
Kaikki mainitsemasi haaveet liittyvät materiaan, mutta olisitko todella onnellisempi nyt mikäli olisit nuo kaikki saanut? Kuulostaa siltä että et ole tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä, mutta olisiko mahdollista että todellinen syy on jossain muualla kuin noissa listatuissa asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin nuorena, että 50-60vuotiaana olisin raihnas ja heiveröinen vanhus joka juuri ja juuri selviytyy kotiarjesta. Nyt yli kuusikymppisenä olen elämäni kunnossa, teen polttopuut, kodin pikkuremontit, hoidan puutarhaa ja lenkkeilen lähes päivittäin yli 10 km. Ei ne nuoruuden oletukset aina toteudu.
Arvelin nuorempana, että viisikymppisenä olisin _kuollut_. Nyt ihan juuri 49-vuotiaana uskon tuohon yhä vakaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen suunnilleen samanlainen.
1) palkkaa saan sen verran että riittää hyvin kuukauden ostoksiin eikä kaupassa tarvitse hintoja tuijotella. sijoituksiinkin riittää.
2 nyt on 4. uutena ostettu auto menossa ja 5. harkinnassa.
3) ulkomailla lomailen parin vuoden välein, joka toinen vuosi kotimaassa (sukuloimassa)
4) tykkään viinistä ja viininmaistelusta. harrastan sitä yleensä ihan puolisoni kanssa, harvemmin ulkopuolisten kanssa, joskus tosin.
Eli taidan elää aika lailla sun elämääsi.
Kaivostyö on maailman vanhin ammatti eikä vastuullinen kuluttaja sellaisia hanki naimisiin mennessä.