Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miehesi on? Olen ajautunut kotiäidiksi terveysongelmien takia ja tilanne on syvältä. Ei ikinä enää jos voisin itse päättää. Riippuvuus miehestä, ainainen köyhyys. Haaveilen siitä että olisin oman itseni herra. Nainen, hanki itsellesi taloudellinen riippumattomuus jos vain suinkin pystyt. Ehkä kuvio toimii jos puoliso on huomattavan varakas mutta keskituloisella ei ei ei ei.....
Minäkin olen terveysongelmien takia päätynyt kotiäidiksi.
Onneksi miehen tulot riittävät elättämään perheen.
Itse saan pientä eläkettä.
Lisätuloja olen hankkinut pienimuotoisella osa-aikaisella yritystoiminnalla.
Teen töitä n. 5-15 tuntia viikossa. Se pitää mielialan hyvänä, tuo sisältöä päiviin ja vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon. Parasta tässä on se, että voin itse valita työni ja työaikani.
Silloin kun lapset olivat vielä pieniä, meni kakki aikani heidän hoitamiseensa ja kaikenmaailman kerhoissa ja leikkipuisoissa ja leikkitreffeillä kulkemiseen.
Olin hyvin aktiivinen äiti, ja olen iloinen siitä että minulla oli sellaiseen mahdollisuus.
Mutta nyt kun lapset ovat jo isompia, on henkisen hyvinvointini kannalta erittäin tärkeää että minulla on järkevää tekemistä myös kodin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsensä ja perheensä elättäminen ei ole mielestäni mikään optio.
Entä, jos miehesikin heittäytyisi työtä vieroksuvaksi luuseriksi. Noo, Suomessa elätetään kaikki roskaväet muiden maksamilla veroilla. Kaiken huippu on leskeneläke. Kun työssä käyvä puoliso todennäköisesti kuolee aiemmin, laiskuri saa jopa puolet kuolleen eläkkeestä ja laiskottelu jatkuu hänenkin kuolemaansa saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miehesi on? Olen ajautunut kotiäidiksi terveysongelmien takia ja tilanne on syvältä. Ei ikinä enää jos voisin itse päättää. Riippuvuus miehestä, ainainen köyhyys. Haaveilen siitä että olisin oman itseni herra. Nainen, hanki itsellesi taloudellinen riippumattomuus jos vain suinkin pystyt. Ehkä kuvio toimii jos puoliso on huomattavan varakas mutta keskituloisella ei ei ei ei.....
Minäkin olen terveysongelmien takia päätynyt kotiäidiksi.
Onneksi miehen tulot riittävät elättämään perheen.
Itse saan pientä eläkettä.
Lisätuloja olen hankkinut pienimuotoisella osa-aikaisella yritystoiminnalla.
Teen töitä n. 5-15 tuntia viikossa. Se pitää mielialan hyvänä, tuo sisältöä päiviin ja vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon. Parasta tässä on se, että voin itse valita työni ja työaikani.
Silloin kun lapset olivat vielä pieniä, meni kakki aikani heidän hoitamiseensa ja kaikenmaailman kerhoissa ja leikkipuisoissa ja leikkitreffeillä kulkemiseen.
Olin hyvin aktiivinen äiti, ja olen iloinen siitä että minulla oli sellaiseen mahdollisuus.
Mutta nyt kun lapset ovat jo isompia, on henkisen hyvinvointini kannalta erittäin tärkeää että minulla on järkevää tekemistä myös kodin ulkopuolella.
Minkälaista yritystoimintaa sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Eli yksinkertaistettuna: sinä olet alainen ja mies on sinun pomosi. Mielestäni se on sairas ja epätasa-arvoinen lähtökohta avioliitolle, jonka pitäisi käsittääkseni olla kahden tasavertaisen aikuisen (ei alaisen ja esimiehen) välinen suhde.
Eikai tasavertaisuus vaadi sitä että molemmat tekee kaikesta tasan 50%? Tasavertaisia voidaan olla vaikka tehtäisiin eri asioita.
Mutta eihän se ole mitenkään reilu työnjako, että toinen raataa niska limassa työpaikalla ja toinen istuskelee kotona tehden samalla normaalit kotityöt, joissa ei mitenkään riitä tekemistä kahdeksaksi tunniksi päivässä. Oletetaan, että lapset ovat jo kasvaneet isoksi ja kotirouva on jatkanut kotona lorvailua. Kotitöiden tekemistä ei millään voi verrata päivätyöhön, joten tällaisia kotirouvia voi hyvinkin nimittää miehensä siivellä eläviksi loisiksi. Missään omakotitalossakaan (saati kerrostalo/rivitaloasunnossa) ei mitenkään riitä kotiaskareita niin paljon, että ne vastaisivat kokopäivätyötä. Joku tuolla edellä ihmettelikin, että miten kotirouvalla muka menee koko päivä sellaisissa askareissa, joita muut ihmiset hoitelevat iltapuhteenaan. Mielestäni hyvä pointti. Se ei vain mitenkään ole mahdollista, ellei kyseisellä rouvalla ole sitten joku siisteysobsessio, joka pakottaa hänet siivoamaan koko talon lattiasta kattoon joka päivä. Tällöin kyse on kuitenkin mielenterveysongelmasta eikä mistään hyödyllisestä puuhastelusta.
Sinulle on siis ongelma, että mieheni sinun näkemyksesi mukaan tekee töitä niska limassa samalla kun minä loisin? Toinen ongelmasi on, että en tee iltapuhteenani kotitöitä vaan teen niitä mahdollisest päiväsaikaan, kun kunnon ihmiset ovat töissä. Kolmas ongelmasi on, että minulla on ehkä siisteysobsessio, muuten en voi saada päiviäni kulumaan.
No, ensimmäinen epäoikeudenmukaisuus sinun on nyt vain kestettävä, koska se on omassa päässäsi. Tämä kun tosiaan on meidän keskenämme tekemä sopimus, joka yhä käy molemmille.
Meillä on iso talo ja kyllä saatan tehdä kotitöitä myös päivisin. En kuitenkaan tee niitä täysin yksin vaan myös muu perhe tekee. Siisteys on minusta ihan kiva juttu, mutta obsessiota ei ole. Sotkuakin on joskus, se kuuluu elämään ja on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, että koti on tip top.
Päiväni saan kulumaan kuten sanottua liikkumalla, opiskelemalla, lukemalla ja joskus matkustamalla. Hoidan myös kaikenlaisia perheen asioita päivisin, jotta miehen ei tarvitse niihin työaikaa käyttää. Tähän täytyy myös todeta, että siinä missä minä olen ylpeä miehestäni, hän on myös iloinen ja ylpeä minusta. Ja muistaa kiittää, kun esim. hoidan jonkun hänen hommansa tai yhteisen, hoidettavan asian, teen hyvää ruokaa tai laitan kotia.
Ongelma ei ole se, että teet kotiaskareet päivällä etkä illalla. Yritin vain sanoa, että tavanomaisten askareiden hoitaminen ei millään vastaa oikeaa työtä. Senpä takia järjestelynne ei ole oikeudenmukainen miestäsi kohtaan, joka paiskii töitä ns. perse ruvella samaan aikaan kun sinä makaat kotona. Ei voida edes sanoa, että olisit miehesi kotiapulainen, koska kertomasi mukaan myös muut perheenjäsenet osallistuvat kotitöihin siinä missä sinäkin. Mikä sinä sitten omasta mielestäsi olet, jos et miehesi siivellä loisiva laiskottelija?
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että tunnen tarvetta määritellä sinulle mikä minä olen? Sillä, miten sinä minut määrittelet ei ole minulle mitään merkitystä.
Kuten totesin, perheessämme on yhdessä sovittu, että me elämme näin. Se, että tällä tapaa on vaurastuttu, ei tietenkään ollut etukäteen tiedossa. Me seurasimme siinä intuitiotamme. Uskomme myös molemmat, että mikäli olisimme samalla intensiteetillä panostaneet töihimme molemmat, olisivat kärsineet sekä yksilöt että perhe.
Halveksuntaa, jota sinä nyt osoitat kohtaavat tällaisen valinnan tekevät silloin tällöin. Tämä ei ole epävarman ihmisen valinta. Lisäksi on todella tärkeää pitää huolta siitä, että toteuttaa itselleen tärkeitä asioita. Kaikessa on puolensa, mutta minä koen, että olen tehnyt aika hyviä valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.
Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.
Yhtä ainutta tutkimusta ei tarvitse lukea tunteakseen, tietääkseen ja ymmärtääkseen, että lapsi tarvitsee rauhaa ja turvallisen ympäristön. Kotoa käsin lahdetään tutustumaan maailmaan, oli kotona sitten äiti, isä, mummi tai muu rakas läheinen.
Kuinka kaukana todellisuudesta täytyy olla, että kuvittelee pienelle lapselle voivan olla hyväksi ympäriinsä ravaaminen ja aikuisten työaikataulujen mukaa eläminen ja aikatauluttaminen.
Nimenomaan hiekkalaatikolla ja pienten kerhoissa niitä ikätovereita näkee turvallisesti. Ei niin, että heitetään lennossa päikkärin ovesta sisään.
Eipä ihme, että mindfullness-kurssit täyttyvät, kun jo ihan pienestä opitaan elämään, ei tätä hetkeä, vaan sitten kun. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan.
Pari tuntia pienelle muutama tunti viikossa on maksimi aika olla erossa vanhemmistaan.
Eli koti on lapselle paras paikka, koska sinusta nyt vain tuntuu siltä? Tutkimustulokset osoittavat toisin, mutta sinusta tuntuu että ne ovat väärässä. Aikamoista, että joku kumoaa kiistattomia todisteita ihan mututuntumalla. Sama kuin väittäisin maapallon olevan litteä, koska siltä minusta nyt vain tuntuu.
Siis mikä on tämå tutkimus jossa on todettu että hyväkään ja turvallinen koti ei ole lapselle paras paikka..? Sittenhän kaikki lapset pitäisi ottaa huostaan jos missään ei ole kellään hyvä olla.
Kyseessä on joku yksittäinen tutkimus. Muistan lukeneeni siitä joitakin vuosia sitten.
Sen mukaan laadukas päivähoito pienessä lapsiryhmässä, ammattitaitoisten hoitajien ohjaamana hyödyttää lasta enemmän kuin hyväkään kotona saatu hoito.
Tutkimus oli muistaakseni ruotsalainen (ihan varma en siitä kuitenkaan ole).
Kasvatustieteen ammattilaiset sanoivat tämän tutkimuksen uutisoinnin yhteydessä, että Suomessa ei käytännössä ole sellaista hoitopaikkaa mitä tutkimuksessa tarkoitetaan.
Meillä lapsiryhmät ovat liian suuria ja hoitajien määrä liian pieni.
Siksi Suomessa kannattaa edelleen kuunnella niitä tutkimuksia, joiden mukaan kotihoito on lapselle päivähoitoa parempi vaihtoehto. Paitsi jos koton ongelmia ja/tai hoito puutteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Eli yksinkertaistettuna: sinä olet alainen ja mies on sinun pomosi. Mielestäni se on sairas ja epätasa-arvoinen lähtökohta avioliitolle, jonka pitäisi käsittääkseni olla kahden tasavertaisen aikuisen (ei alaisen ja esimiehen) välinen suhde.
Eikai tasavertaisuus vaadi sitä että molemmat tekee kaikesta tasan 50%? Tasavertaisia voidaan olla vaikka tehtäisiin eri asioita.
Mutta eihän se ole mitenkään reilu työnjako, että toinen raataa niska limassa työpaikalla ja toinen istuskelee kotona tehden samalla normaalit kotityöt, joissa ei mitenkään riitä tekemistä kahdeksaksi tunniksi päivässä. Oletetaan, että lapset ovat jo kasvaneet isoksi ja kotirouva on jatkanut kotona lorvailua. Kotitöiden tekemistä ei millään voi verrata päivätyöhön, joten tällaisia kotirouvia voi hyvinkin nimittää miehensä siivellä eläviksi loisiksi. Missään omakotitalossakaan (saati kerrostalo/rivitaloasunnossa) ei mitenkään riitä kotiaskareita niin paljon, että ne vastaisivat kokopäivätyötä. Joku tuolla edellä ihmettelikin, että miten kotirouvalla muka menee koko päivä sellaisissa askareissa, joita muut ihmiset hoitelevat iltapuhteenaan. Mielestäni hyvä pointti. Se ei vain mitenkään ole mahdollista, ellei kyseisellä rouvalla ole sitten joku siisteysobsessio, joka pakottaa hänet siivoamaan koko talon lattiasta kattoon joka päivä. Tällöin kyse on kuitenkin mielenterveysongelmasta eikä mistään hyödyllisestä puuhastelusta.
Sinulle on siis ongelma, että mieheni sinun näkemyksesi mukaan tekee töitä niska limassa samalla kun minä loisin? Toinen ongelmasi on, että en tee iltapuhteenani kotitöitä vaan teen niitä mahdollisest päiväsaikaan, kun kunnon ihmiset ovat töissä. Kolmas ongelmasi on, että minulla on ehkä siisteysobsessio, muuten en voi saada päiviäni kulumaan.
No, ensimmäinen epäoikeudenmukaisuus sinun on nyt vain kestettävä, koska se on omassa päässäsi. Tämä kun tosiaan on meidän keskenämme tekemä sopimus, joka yhä käy molemmille.
Meillä on iso talo ja kyllä saatan tehdä kotitöitä myös päivisin. En kuitenkaan tee niitä täysin yksin vaan myös muu perhe tekee. Siisteys on minusta ihan kiva juttu, mutta obsessiota ei ole. Sotkuakin on joskus, se kuuluu elämään ja on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, että koti on tip top.
Päiväni saan kulumaan kuten sanottua liikkumalla, opiskelemalla, lukemalla ja joskus matkustamalla. Hoidan myös kaikenlaisia perheen asioita päivisin, jotta miehen ei tarvitse niihin työaikaa käyttää. Tähän täytyy myös todeta, että siinä missä minä olen ylpeä miehestäni, hän on myös iloinen ja ylpeä minusta. Ja muistaa kiittää, kun esim. hoidan jonkun hänen hommansa tai yhteisen, hoidettavan asian, teen hyvää ruokaa tai laitan kotia.
Ongelma ei ole se, että teet kotiaskareet päivällä etkä illalla. Yritin vain sanoa, että tavanomaisten askareiden hoitaminen ei millään vastaa oikeaa työtä. Senpä takia järjestelynne ei ole oikeudenmukainen miestäsi kohtaan, joka paiskii töitä ns. perse ruvella samaan aikaan kun sinä makaat kotona. Ei voida edes sanoa, että olisit miehesi kotiapulainen, koska kertomasi mukaan myös muut perheenjäsenet osallistuvat kotitöihin siinä missä sinäkin. Mikä sinä sitten omasta mielestäsi olet, jos et miehesi siivellä loisiva laiskottelija?
Uliseva paskajonne voisi jo poistua ketjusta. Uskotaan että sinusta ei ole elättäjäksi.
Tämä. Palstan köyhin ja katkerin. Säälittävä.
En ole mikään jonne enkä varsinkaan köyhä. Minulla on rahaa kuin roskaa.
Ihmettelen, miten kukaan voi pitää kotona lorvailua tavoittelemisen arvoisena elämänä. Eikö teillä ole minkäänlaista kunnianhimoa? Miten voitte arvostaa itseänne, vaikka elätte tuollaista luuserinelämää? Minusta kenenkään ei pitäisi elättää kaltaisianne loisia - ei miesten eikä yhteiskunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.
Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.
Yhtä ainutta tutkimusta ei tarvitse lukea tunteakseen, tietääkseen ja ymmärtääkseen, että lapsi tarvitsee rauhaa ja turvallisen ympäristön. Kotoa käsin lahdetään tutustumaan maailmaan, oli kotona sitten äiti, isä, mummi tai muu rakas läheinen.
Kuinka kaukana todellisuudesta täytyy olla, että kuvittelee pienelle lapselle voivan olla hyväksi ympäriinsä ravaaminen ja aikuisten työaikataulujen mukaa eläminen ja aikatauluttaminen.
Nimenomaan hiekkalaatikolla ja pienten kerhoissa niitä ikätovereita näkee turvallisesti. Ei niin, että heitetään lennossa päikkärin ovesta sisään.
Eipä ihme, että mindfullness-kurssit täyttyvät, kun jo ihan pienestä opitaan elämään, ei tätä hetkeä, vaan sitten kun. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan.
Pari tuntia pienelle muutama tunti viikossa on maksimi aika olla erossa vanhemmistaan.
Eli koti on lapselle paras paikka, koska sinusta nyt vain tuntuu siltä? Tutkimustulokset osoittavat toisin, mutta sinusta tuntuu että ne ovat väärässä. Aikamoista, että joku kumoaa kiistattomia todisteita ihan mututuntumalla. Sama kuin väittäisin maapallon olevan litteä, koska siltä minusta nyt vain tuntuu.
Siis mikä on tämå tutkimus jossa on todettu että hyväkään ja turvallinen koti ei ole lapselle paras paikka..? Sittenhän kaikki lapset pitäisi ottaa huostaan jos missään ei ole kellään hyvä olla.
Kyseessä on joku yksittäinen tutkimus. Muistan lukeneeni siitä joitakin vuosia sitten.
Sen mukaan laadukas päivähoito pienessä lapsiryhmässä, ammattitaitoisten hoitajien ohjaamana hyödyttää lasta enemmän kuin hyväkään kotona saatu hoito.
Tutkimus oli muistaakseni ruotsalainen (ihan varma en siitä kuitenkaan ole).
Kasvatustieteen ammattilaiset sanoivat tämän tutkimuksen uutisoinnin yhteydessä, että Suomessa ei käytännössä ole sellaista hoitopaikkaa mitä tutkimuksessa tarkoitetaan.
Meillä lapsiryhmät ovat liian suuria ja hoitajien määrä liian pieni.
Siksi Suomessa kannattaa edelleen kuunnella niitä tutkimuksia, joiden mukaan kotihoito on lapselle päivähoitoa parempi vaihtoehto. Paitsi jos koton ongelmia ja/tai hoito puutteellista.
Kuunnella niitä tutkimuksia, joiden mukaan kotona istuminen on esim. yli kolmevuotiaallekin lapselle paras hoitomuoto? Eihän sellaisia ole.
Viimeistään koulussa lapsen pitää oppia tulemaan toimeen suuressa ryhmässä, mutta sepä ei enää siinä vaiheessa onnistukaan, jos hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta. Kuten sanoin, sosiaalistamisen herkkyysvaihe on ikävuosina 2-5. Sen jälkeen sosiaalisia taitoja ei voi oppia, jos pohja ei ole kunnossa. Juuri tämän vuoksi kotihoito on niin tuhoisa hoitomuoto. Sen avulla ei mitenkään voi tarjota lapselle riittävästi sosiaalisia kontakteja. Juuri sen takiahan kotona hoidettujen lasten sosiaalinen (ja kognitiivinen) jää puutteelliseksi, kuten tutkimuksissakin on todettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.
Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.
Yhtä ainutta tutkimusta ei tarvitse lukea tunteakseen, tietääkseen ja ymmärtääkseen, että lapsi tarvitsee rauhaa ja turvallisen ympäristön. Kotoa käsin lahdetään tutustumaan maailmaan, oli kotona sitten äiti, isä, mummi tai muu rakas läheinen.
Kuinka kaukana todellisuudesta täytyy olla, että kuvittelee pienelle lapselle voivan olla hyväksi ympäriinsä ravaaminen ja aikuisten työaikataulujen mukaa eläminen ja aikatauluttaminen.
Nimenomaan hiekkalaatikolla ja pienten kerhoissa niitä ikätovereita näkee turvallisesti. Ei niin, että heitetään lennossa päikkärin ovesta sisään.
Eipä ihme, että mindfullness-kurssit täyttyvät, kun jo ihan pienestä opitaan elämään, ei tätä hetkeä, vaan sitten kun. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan.
Pari tuntia pienelle muutama tunti viikossa on maksimi aika olla erossa vanhemmistaan.
Eli koti on lapselle paras paikka, koska sinusta nyt vain tuntuu siltä? Tutkimustulokset osoittavat toisin, mutta sinusta tuntuu että ne ovat väärässä. Aikamoista, että joku kumoaa kiistattomia todisteita ihan mututuntumalla. Sama kuin väittäisin maapallon olevan litteä, koska siltä minusta nyt vain tuntuu.
Siis mikä on tämå tutkimus jossa on todettu että hyväkään ja turvallinen koti ei ole lapselle paras paikka..? Sittenhän kaikki lapset pitäisi ottaa huostaan jos missään ei ole kellään hyvä olla.
Kyseessä on joku yksittäinen tutkimus. Muistan lukeneeni siitä joitakin vuosia sitten.
Sen mukaan laadukas päivähoito pienessä lapsiryhmässä, ammattitaitoisten hoitajien ohjaamana hyödyttää lasta enemmän kuin hyväkään kotona saatu hoito.
Tutkimus oli muistaakseni ruotsalainen (ihan varma en siitä kuitenkaan ole).
Kasvatustieteen ammattilaiset sanoivat tämän tutkimuksen uutisoinnin yhteydessä, että Suomessa ei käytännössä ole sellaista hoitopaikkaa mitä tutkimuksessa tarkoitetaan.
Meillä lapsiryhmät ovat liian suuria ja hoitajien määrä liian pieni.
Siksi Suomessa kannattaa edelleen kuunnella niitä tutkimuksia, joiden mukaan kotihoito on lapselle päivähoitoa parempi vaihtoehto. Paitsi jos koton ongelmia ja/tai hoito puutteellista.
Kyseessä ei muuten ollut mikään yksittäinen tutkimus. Samanlaisia tuloksia on saatu lukuisissa tutkimuksissa, ja olen niitä tänne linkitellytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.
Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.
Yhtä ainutta tutkimusta ei tarvitse lukea tunteakseen, tietääkseen ja ymmärtääkseen, että lapsi tarvitsee rauhaa ja turvallisen ympäristön. Kotoa käsin lahdetään tutustumaan maailmaan, oli kotona sitten äiti, isä, mummi tai muu rakas läheinen.
Kuinka kaukana todellisuudesta täytyy olla, että kuvittelee pienelle lapselle voivan olla hyväksi ympäriinsä ravaaminen ja aikuisten työaikataulujen mukaa eläminen ja aikatauluttaminen.
Nimenomaan hiekkalaatikolla ja pienten kerhoissa niitä ikätovereita näkee turvallisesti. Ei niin, että heitetään lennossa päikkärin ovesta sisään.
Eipä ihme, että mindfullness-kurssit täyttyvät, kun jo ihan pienestä opitaan elämään, ei tätä hetkeä, vaan sitten kun. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan.
Pari tuntia pienelle muutama tunti viikossa on maksimi aika olla erossa vanhemmistaan.
Eli koti on lapselle paras paikka, koska sinusta nyt vain tuntuu siltä? Tutkimustulokset osoittavat toisin, mutta sinusta tuntuu että ne ovat väärässä. Aikamoista, että joku kumoaa kiistattomia todisteita ihan mututuntumalla. Sama kuin väittäisin maapallon olevan litteä, koska siltä minusta nyt vain tuntuu.
Siis mikä on tämå tutkimus jossa on todettu että hyväkään ja turvallinen koti ei ole lapselle paras paikka..? Sittenhän kaikki lapset pitäisi ottaa huostaan jos missään ei ole kellään hyvä olla.
Kyseessä on joku yksittäinen tutkimus. Muistan lukeneeni siitä joitakin vuosia sitten.
Sen mukaan laadukas päivähoito pienessä lapsiryhmässä, ammattitaitoisten hoitajien ohjaamana hyödyttää lasta enemmän kuin hyväkään kotona saatu hoito.
Tutkimus oli muistaakseni ruotsalainen (ihan varma en siitä kuitenkaan ole).
Kasvatustieteen ammattilaiset sanoivat tämän tutkimuksen uutisoinnin yhteydessä, että Suomessa ei käytännössä ole sellaista hoitopaikkaa mitä tutkimuksessa tarkoitetaan.
Meillä lapsiryhmät ovat liian suuria ja hoitajien määrä liian pieni.
Siksi Suomessa kannattaa edelleen kuunnella niitä tutkimuksia, joiden mukaan kotihoito on lapselle päivähoitoa parempi vaihtoehto. Paitsi jos koton ongelmia ja/tai hoito puutteellista.
Kuunnella niitä tutkimuksia, joiden mukaan kotona istuminen on esim. yli kolmevuotiaallekin lapselle paras hoitomuoto? Eihän sellaisia ole.
Viimeistään koulussa lapsen pitää oppia tulemaan toimeen suuressa ryhmässä, mutta sepä ei enää siinä vaiheessa onnistukaan, jos hänellä ei ole aikaisempaa kokemusta. Kuten sanoin, sosiaalistamisen herkkyysvaihe on ikävuosina 2-5. Sen jälkeen sosiaalisia taitoja ei voi oppia, jos pohja ei ole kunnossa. Juuri tämän vuoksi kotihoito on niin tuhoisa hoitomuoto. Sen avulla ei mitenkään voi tarjota lapselle riittävästi sosiaalisia kontakteja. Juuri sen takiahan kotona hoidettujen lasten sosiaalinen (ja kognitiivinen) jää puutteelliseksi, kuten tutkimuksissakin on todettu.
Siis sosiaalinen ja kognitiivinen kehitys jää puutteelliseksi, piti kirjoittamani.
Vierailija kirjoitti:
Täällä eräs :) Ollut kotona enemmän tai vähemmän jo 18 vuotta. Tehnyt keikkaluontoista työtä viimeiset 8 vuotta. Se tuo vähän vaihtelua arkeen, kun lapset ovat jo isoja. Taloudellisesti minun ei tarvitsisi käydä töissä, mies tienaa sen verran hyvin. Rahastoihin menee joka kk tietty summa, jota sitten eläkkeellä käytän. Jos tulisi ero, puolet omaisuudesta minun. Lisäksi olen ainut lapsi, joka tulee perimään sen verran, että hätätapauksessa eläisin niillä vanhuuden päivät kansaneläkkeen lisäksi.
Kannustan kyllä sinua edes kokeilemaan kotona oloa. Sittenhän tiedät, onko se sinua ja perhettäsi varten hyvä ratkaisu. Itse en kadu päivääkään. Miehen ehdoton tuki on kyllä tärkeää, samoin lähipiirin. Itse olen saanut ainoastaan kannustusta sekä omilta vanhemmiltani että appivanhemmiltani. Sinun koulutuksesi/työsi on varmasti sellaista, että halutessasi voit tehdä keikkatyötä myöhemmin ja alalla riittää töitä jatkossakin.
Kysele lisää, jos haluat :)
Tukiperheistä on kova pula. Käy pride-kurssi ja ota lapsesi ikäisiä viikonloppulapsia hoitoon. Samalla autat jotain väsynyttä äitiä ja saat vähän lisätienestiä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Minusta tuntuu silti typerältä ja haaskaukselta, että kotirouvailusta haaveileva tuhlaa varoja (turhaksi jäävään) koulutukseensa, joka pahimmillaan on vuosia vievä yliopistokoulutus. Etenkin, kun sille opintopaikalle olisi varmasti monta muuta motivoitunutta hakijaa, joka myös käyttäisi sitä koulutusta johonkin. Jos haluaa oppia ihan omaksi ilokseen, niin kansanopistoon sun muihin opistoihin sitten vaan, eikä viemään opintopaikkoja muilta, jotka tarvitsisivat/käyttäisivät sitä tutkintoa.
Muutoin minulle on se ja sama, jos joku haluaa kotona aikansa viettää, mutta minua kismittää tuo opintoresurssien tuhlaaminen turhuuteen, jos vain haluaa kotona paimentaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olin yli 3 vuotta kotona lapsen kanssa ja minusta se oli autuasta aikaa. Rahallisesti pärjäsimme erittäin hyvin. Miehen palkan lisäksi meillä on pääomatuloja. Lapsen kanssa aika meni mukavasti ja samalla opiskelin. Nyt olen koulutusta vastaavassa työssä ja käytännössä rahaa jää näppiin saman verran. Työssäkäyvä ei pysty tekemään hyvää ruokaa halvemmista raaka-aineista kuten kypsytellä lihapatoja tai keittoja. Mieskin olisi toivonut minun jatkavan kotona.
Ne lihapadat voi haudutetella rauhassa illalla tai kokata valmiiksi pakastimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Öh.. Mitä ne älylliset haasteet ovat? Siis mitä älyllisiä haasteita perus duunari töissään ratkoo...? Siivooja, kaupankassa jne.
Tietäisitpä vain. Ei kassa vain rahasta eikä siivooja työnnä moppia eestaas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yli 3 vuotta kotona lapsen kanssa ja minusta se oli autuasta aikaa. Rahallisesti pärjäsimme erittäin hyvin. Miehen palkan lisäksi meillä on pääomatuloja. Lapsen kanssa aika meni mukavasti ja samalla opiskelin. Nyt olen koulutusta vastaavassa työssä ja käytännössä rahaa jää näppiin saman verran. Työssäkäyvä ei pysty tekemään hyvää ruokaa halvemmista raaka-aineista kuten kypsytellä lihapatoja tai keittoja. Mieskin olisi toivonut minun jatkavan kotona.
Ne lihapadat voi haudutetella rauhassa illalla tai kokata valmiiksi pakastimeen.
Miksi alapeukutit? Näin minä olen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin järkyttävää, että nykyaikana vielä on nuoria naisia, joilla ei ole mitään kunnianhimoa oman uran suhteen. Naisia tarvitaan työelämässä, päättämässä asioista, ottamassa taloudellista vastuuta itsestään. Tuntuu, että tällaiset naiset ovat pettureita ja pitävät yllä patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä. Nyt töihin tai uudelleen kouluttautumaan siitä ja vähän äkkiä! Enkä pelleile.
Nimenomaan! Naisten tulee ottaa paikkansa työ- ja talouselämässä. Niin kauan kun on naisia, jotka jättäytyvät miesten eläteiksi - niin kauan saamme haaveilla tasa-arvoisesta palkasta ja työelämästä.
Minusta tämä on niin outo ajatusmaailma. Eli siis minä sekä perheeni olisi onnellinen ja elämä olisi helppoa ja mukavaa jos jäisin kotiin, mutta jotten ole Petturi eikä patriarkka voita, on minun kuitenkin stressattava kuoliaaksi vielä käymällä töissä mistä en nauti eikä minun sitä rahan takia tarvitsisi tehdä ?
No itsehän olet valinnut ammatin, jossa et viihdy ja saat huonoa palkkaa.
Itselläni on ihana ammatti ja suht hyväpalkkainen työ, jossa olen viihtynyt yli 30 vuotta. Voin vaan kuvitella miten tylsää elämäni olisi ollut ilman tätä työtä ja oman rahan tuomaa itsenäisyyttä sekä tasa-arvoa puolisoni kanssa.
Ei nykyään valita. Otetaan mitä voidaan, ja mistä saa edes hiukan inhimillisen palkan. Työelämä on muuttunut niistä ajoista, kun sinä tulit systeemiin.
Ei pitäisi yleistää. Meidän 4-v täysin kotihoidettu tyttö kävi juuri psykologin arviossa epilepsian takia. Jokaisella osa-alueelle reilusti yli ikätasoinen tulos. Kotihoitoa voi olla monenlaista, se on vanhemmista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yli 3 vuotta kotona lapsen kanssa ja minusta se oli autuasta aikaa. Rahallisesti pärjäsimme erittäin hyvin. Miehen palkan lisäksi meillä on pääomatuloja. Lapsen kanssa aika meni mukavasti ja samalla opiskelin. Nyt olen koulutusta vastaavassa työssä ja käytännössä rahaa jää näppiin saman verran. Työssäkäyvä ei pysty tekemään hyvää ruokaa halvemmista raaka-aineista kuten kypsytellä lihapatoja tai keittoja. Mieskin olisi toivonut minun jatkavan kotona.
Ne lihapadat voi haudutetella rauhassa illalla tai kokata valmiiksi pakastimeen.
Miksi alapeukutit? Näin minä olen tehnyt.
Minä alapeukutin. Jos olen kotona puoli viideltä, niin lihapadan saan uuniin puoli kuuden maissa. En ainakaan itse pysty sitä hauduttelemaan ja jäähdyttämään jääkaappiin ennen kuin pitää mennä nukkumaan. En valvo minkään muun ruuan kuin joulukinkun vuoksi puolille öin.
Vierailija kirjoitti:
n29 kirjoitti:
Itse ainakin nautin äitiyslomista, toki oli huonoja päiviä mutta pääosin se tuntui hyvin luonnolliselta olla omien lasten kanssa kotona.
Kyllä minäkin lomista nautin, mutta en silti voisi arvostaa itseäni, jos jäisin loppuiäkseni lomailemaan ja loisimaan toisen siivellä. Eikä kotona istuminen ole pidemmän päälle mielekästä elämää, ettei sitten ole joku täydellinen idiootti, joka ei kaipaa minkäänlaisia älyllisiä haasteita.
Miten luulet sen kodin hoitavan itsensä, entä lapset?
En rinnastanut. Puhuin koko ajan sinun logiikastasi.