Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?

En suosittele. Vaihda vaikka työpaikkaa. Jos olet nyt jossakin laitoksessa, hae terveyskeskukseen tai yksityisille. Kotirouva on riippuvainen täysin miehen tuloista. Eläkettä ei kerry. Oma raha loppuu. Mitä mies sanoo, kun joutuu yksin elättämään perheen. Toisaalta hoitaja pystyy moneen työhön esim. Lääke-edustajaksi, puhelinmyyjäksi, konsulentiksi, kaupan kassalle, lääkäriaseman vastaanottoon, taksikuskiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Vai onko vain sinulla jonkinlainen etuoikeus halveksia muita? Valehtelet kun sanot että työpäivän jälkeen ehtii ja jaksaa 4:ssä tunnissa ennen nukkumaan menoa tehdä kaiken sen mitä kotirouva teki päivän aikana! Ja kyse olikin siitä, että vaikka ehtisikin, niin perheelle ei jää aikaa sen työn jälkeen!

Siis miksi elämän pitäisi olla pelkkää kiirettä ja stressiä?? Tietysti se harmittaa kun jollain on mahdollisuus tarjota lapsille ja myös itselleen kiireetön mukava elämä, jossa ehditään olla yhdessä / harrastaa ja touhuta. Miehenkään ei tarvitse kuluttaa iltaa mihinkään kotitöihin. Ymmärrän että teitä harmittaa mutta koittakaa nyt päästä tuosta katkeruudesta yli.. Vaihtakaa erilaiseen mieheen joka arvostaa perhettä eikä pelkkää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Niin kuin kaikki muutkin, joiden lapset käyvät edes joskus ulkona tai kavereiden luona...ja muuten, mene vaikka juhannuskokoille, ettet kokonaan sekoa.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Vaihda vaikka työpaikkaa. Jos olet nyt jossakin laitoksessa, hae terveyskeskukseen tai yksityisille. Kotirouva on riippuvainen täysin miehen tuloista. Eläkettä ei kerry. Oma raha loppuu. Mitä mies sanoo, kun joutuu yksin elättämään perheen. Toisaalta hoitaja pystyy moneen työhön esim. Lääke-edustajaksi, puhelinmyyjäksi, konsulentiksi, kaupan kassalle, lääkäriaseman vastaanottoon, taksikuskiksi.

Oma mieheni itse esitti kotiäitiyttä. Aika moni mies ennemmin näkee vaimonsa kotona hoitamassa kotia ja lasta ennemmin kuin kaupan kassalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Kaverin äiti teki upean uran kotona mm. luoden puutarhan tyhjästä ja hoitaen sijaislapsen sekä meitä naapurin muksuja vaikkei edes pyydetty. Sitten hän opiskeli korkeakoulussa 1,9 tutkintoa (eli toisen lähes valmiiksi)ja kävi vuosia palkkatyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Vai onko vain sinulla jonkinlainen etuoikeus halveksia muita? Valehtelet kun sanot että työpäivän jälkeen ehtii ja jaksaa 4:ssä tunnissa ennen nukkumaan menoa tehdä kaiken sen mitä kotirouva teki päivän aikana! Ja kyse olikin siitä, että vaikka ehtisikin, niin perheelle ei jää aikaa sen työn jälkeen!

Totta kai perheellekin jää aikaa. Eihän kukaan kävisi töissä, jos se tarkoittaisi sitä, ettei perhettä oikeasti näe koskaan.

Me normaalikykyiset ihmiset pystymme kyllä yhdistämään uran, kotityöt ja perhe-elämän. Väitänpä, että olette aika hemmetin hitaita ja laiskoja, jos teillä menee koko päivä noihin mainitsemiinne arkiaskareisiin, jotka muut hoitelevat illalla työpäivän jälkeen. Ei tee edes tiukkaa, mutta tietenkään laiskotteluun ei jää niin paljon aikaa kuin kotiäideillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Oliko tuon sepustuksen tarkoitus olla osoitus ahkeruudestasi? Minusta kotirouvan elämäsi kuulosti melkoiselta lorvailulta. Ymmärräthän että me ahkerammat ihmiset hoidamme kaikki nuo mainitsemasi puhteet töiden ohella.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin nähdä sen ihmisen joka tulee minulle ja miehelleni kertomaan että olen laiska luuseri koska olen ollut kotirouva. Pitää olla melkoinen idiootti. Se ei kuulu kenellekään muulle mitä mies ja nainen avioliitossaan sopii keskenään tai miten ihminen suunnittelee ja elää oman elämänsä kunhan ei tee sitä yhteiskunnan kustannuksella.

Nykyään, melkein 16 vuoden kotirouvuuden jälkeen olen aloittanut oman yritykseni. Kyllä. Niistä rahoista jotka mieheni on työllään ansainnut viimeisen 16 vuoden aikana, niistä on säästetty pesämuna mun yritykselle. Se on mun palkkio siitä että annoin elämästäni sen 16 vuotta miehelle, hänen uralleen ja meidän lapsille ja kodille. Ja palkkasin kaksi pitkän linjan kotirouvaa jotka halusivat takaisin työelämään. Miksi? Siksi että tiedän että he ovat tosissaan työn suhteen. Epäterve itsekkyys on vuosien varrella karissut ja katse olennaisessa.

Toki on totta että kotirouvia on kanssa kaikenlaisia, samoin niitä "uraohjuksia". Puheet on useammalla kovemmat kuin itse teot.

Jos kaikkityöntekijät ovat korirouvia, veikkaan työn nopeus tai laatu ei ole priimaa.

Kyllä tässä kotivuodet näkyy.

Samalla tavalla kun pitää välivuoden lukion jälkeen, joka venyy ja venyy, on uudelleen opiskelu vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Oliko tuon sepustuksen tarkoitus olla osoitus ahkeruudestasi? Minusta kotirouvan elämäsi kuulosti melkoiselta lorvailulta. Ymmärräthän että me ahkerammat ihmiset hoidamme kaikki nuo mainitsemasi puhteet töiden ohella.

Olet itse huomiota kärttävä, syrjäytynyt luuseri. Mies, et äiti etkä edes isä.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että kyllä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. No totta ihmeessä. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, työpaikka ja omat ansaitsemani rahat menevät omalle tililleni ja käytän ne miten haluan. MUTTA ei siellä töissä tarvitse päivätolkulla olla. Käyn itse töissä muutaman tunnin viikossa ja se riittää. Miehen palkalla maksetaan asuminen, autot yms. ja hän laittaa myös itselleen vähän sivuun niinkuin minullakin on.

Mielestäni parasta on se, jos voi yhdistää kotiäitiyden ja mielenkiintoisen työn, mutta tehdä niitä töitä vain sen verran että työntekotarve ja muiden kontaktien tarve tyydyttyy.

Valtio on sinut kouluttanut ja et tuo verorahoja yhteiseen pottiin.

Olisiko kannattanut jättää opiskelut opiskelematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Oliko tuon sepustuksen tarkoitus olla osoitus ahkeruudestasi? Minusta kotirouvan elämäsi kuulosti melkoiselta lorvailulta. Ymmärräthän että me ahkerammat ihmiset hoidamme kaikki nuo mainitsemasi puhteet töiden ohella.

Niin te tahdotte uskotella itsellenne! Te "ahkerammat" ihmiset ette kasvata lapsianne itse, vaan joku tarhatäti hoitaa lapsianne suurimman osan päivästä. Te "ahkerammat" syötte jonkun toisen valmistamat valmisruoat. Edelleenkin meillä kaikilla on vain ne samat 24 tuntia vuorokaudessa, joista teillä on vain nelisen tuntia illalla. Jos mielestänne se 4 tuntia päivässä on sopiva aikaa yhdistää kaikki kotityöt, lapset, mies, unohtamatta itseään, niin sääliksi käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Mitkä niitä asioita on, joita pitää viikoittain kaupungilla hoitamaan ?

Itse hoidin vain lapsia koskevat keskustelut tarhan ja opettajan kanssa ja käytiin vikassa neuvolassa kuopuksen kanssa.

Meillä on koti karsittu hyvin. Ei tarvii viikoittain käydä kaappeja läpi. Käyn joka kk yhden osan asunnosta, muuten päivittäin riittää vartti. Tähän menee aikaa n 2-6 h, se on siinä.

Robotti-imuri on käytössä lähes päivittäin.

Pieni piha on täynnä vain hyötykasveja ja tolpassa kasvaa samettiruusu. Näiden hoitaminen vie muutamia tunteja kesässä.

Ruokalistat ovat hyvin suunniteltu ja toimiva kauppalista tehty vuosia sitten.

To do lista esim sunnuntaisin on viimeistään viikon posti paikoillaan, laskut maksettu. Petivaatteet vaihdetaan perjantaisin, kaikki vatteiden korjaukset jne ovat viim pe tehty.

Jos olisin kotiäiti, passivoituisin täysin.

Kevätsiivouksen tekeminen viikoittain on vain ja ainoastaan tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Oliko tuon sepustuksen tarkoitus olla osoitus ahkeruudestasi? Minusta kotirouvan elämäsi kuulosti melkoiselta lorvailulta. Ymmärräthän että me ahkerammat ihmiset hoidamme kaikki nuo mainitsemasi puhteet töiden ohella.

Niin te tahdotte uskotella itsellenne! Te "ahkerammat" ihmiset ette kasvata lapsianne itse, vaan joku tarhatäti hoitaa lapsianne suurimman osan päivästä. Te "ahkerammat" syötte jonkun toisen valmistamat valmisruoat. Edelleenkin meillä kaikilla on vain ne samat 24 tuntia vuorokaudessa, joista teillä on vain nelisen tuntia illalla. Jos mielestänne se 4 tuntia päivässä on sopiva aikaa yhdistää kaikki kotityöt, lapset, mies, unohtamatta itseään, niin sääliksi käy.

Mistä repäisit tuon neljä tuntia? Menettekö te sitten klo 20:00 nukkumaan vai mistä moinen laskelma? Itse pääsen töistä neljältä ja menen puolen yön aikoihin yöpuulle. Ns. vapaa-aikaa jää siis noin kahdeksan tuntia, ja se riittää kyllä hyvin myös kodinhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Oliko tuon sepustuksen tarkoitus olla osoitus ahkeruudestasi? Minusta kotirouvan elämäsi kuulosti melkoiselta lorvailulta. Ymmärräthän että me ahkerammat ihmiset hoidamme kaikki nuo mainitsemasi puhteet töiden ohella.

Olet itse huomiota kärttävä, syrjäytynyt luuseri. Mies, et äiti etkä edes isä.

Olen kylläkin nainen. Syrjäytynyttä luuseria en ole nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Oliko tuon sepustuksen tarkoitus olla osoitus ahkeruudestasi? Minusta kotirouvan elämäsi kuulosti melkoiselta lorvailulta. Ymmärräthän että me ahkerammat ihmiset hoidamme kaikki nuo mainitsemasi puhteet töiden ohella.

Et sinä mitään hoida töiden ohella. Nopeasti yrität käydä kaupassa töiden jälkeen ja väsyneenä kokkaat muulle perheelle jotakin nopeaa.  Mutta kova olet kehumaan itseäsi. Kyse ei ole ahkeruudesta vaan siitä että omistaudun asioille aina täysillä. kun tein lapset ja perustin perheen miehen kanssa niin oli itsestään selvää että ne hoidetaan viimeisen päälle. Mieheni on kodista jossa myös äiti kotirouvana.  Hän ei esimerkiksi ymmärrä että tälläkin hetkellä yksi alaisenaan oleva nainen (korkeakoulutettu) ei jää kotiin pienen lapsensa kanssa mutta ei pysty myöskään panostamaan työhön täysillä vaan on jatkuvasti väsynyt ja ulkona kuin lumiukko mitä töissä tapahtuu vaikka esittää että on ajantasalla. Oli hyvä työntekijä ennen lasta.  Kuulemma huonoimpia työntekijöitä ovat naiset joilla on pieniä lapsia kotona. Ei rahkeet riitä vaikka lapset ovat hoitajalla suurimman osan päivää. ja mieheni on isossa kansainvälisessä firmassa ollut parisenkymmentä vuotta että aika paljon on näitä nähnyt. Hän kuitenkin tukee naisia alalla jossa heitä on hyvin vähän ja antaa mennä vähän niinkuin sormien läpi. Muut joutuvat sitten tekemään näiden pienten lasten äitien hommat myös. Että en nyt tiedä siitä arvostuksesta työmaailmassa ja muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Oliko tuon sepustuksen tarkoitus olla osoitus ahkeruudestasi? Minusta kotirouvan elämäsi kuulosti melkoiselta lorvailulta. Ymmärräthän että me ahkerammat ihmiset hoidamme kaikki nuo mainitsemasi puhteet töiden ohella.

Niin te tahdotte uskotella itsellenne! Te "ahkerammat" ihmiset ette kasvata lapsianne itse, vaan joku tarhatäti hoitaa lapsianne suurimman osan päivästä. Te "ahkerammat" syötte jonkun toisen valmistamat valmisruoat. Edelleenkin meillä kaikilla on vain ne samat 24 tuntia vuorokaudessa, joista teillä on vain nelisen tuntia illalla. Jos mielestänne se 4 tuntia päivässä on sopiva aikaa yhdistää kaikki kotityöt, lapset, mies, unohtamatta itseään, niin sääliksi käy.

Mistä repäisit tuon neljä tuntia? Menettekö te sitten klo 20:00 nukkumaan vai mistä moinen laskelma? Itse pääsen töistä neljältä ja menen puolen yön aikoihin yöpuulle. Ns. vapaa-aikaa jää siis noin kahdeksan tuntia, ja se riittää kyllä hyvin myös kodinhoitoon.

No jos sinä nukut parisen tuntia yöllä, asut työpaikalla ja mies vie/hakee lapset ja tekee ruokaostoksia yksin, niin ehkä sitten. Muuten 8h unta + 8h töitä ja jäljelle jää viimeiset 8h, jotka ovat muka vapaa-aikaa sulla.

Moni ns. uranainen unohtaa että sen ison pomon vaimo mitä luultavimmin on korkeasti kouluttautunut ja aiemmin työelämässä lujaa puskenut uraohjus josta on kuoriutunut kotirouva, ainakin useamman vuoden jotta mies saa samalla tehdä rauhassa uraa. Ja nämä miehet myös kunnioittavat sellaisia naisia joilla on perhearvot kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!

Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.

Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.

Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.

Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.

Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.

Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.

Olen eri tyyppi kuin kelle vastasit mutta siis meinaatko että kotirouvat vain laiskottelevat? Eikä sulla työssäkäyvänä ole yhtä paljon aikaa ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lasten kanssa olemiseen koska tiedätkö kello kukkuu samaan tahtiin meille kaikille:) 

Mun elämä kotirouvana oli kuin ihan mikä tahansa elämä normaalein työpäivin. Heräsin 5:30. Luin päivän uutiset ja puin vaatteet päälle, kuudelta herätin miehen joka teki aamukahvit samalla kun minä väsäsin aamupalaa. 6:30 Herätin lapset. Tunti aikaa pistää mies ja lapset ovesta ulos, se oli ehkä haasteellisinta koko hommassa. Sitten alkoi mun työpäivä. Pientä pintasiivousta, tiskejä ja pyykkejä koneeseen ja tarkistus vielä ettei kellään vaan jäänyt mitään. ( Siivouspäivänä olisin tässä vaiheessa aloittanut siivouksen jota moni kuvailisi kevätsiivoukseksi mutta siis kerran viikossa siivosin koko kodin lattiasta kattoon yhden päivän aikana, vaatekaappeja myöten mutta meillä oli tästä syystä aina niin siistiä ettei loppujen lopuksi siivoamista ollut paljon) 

Tavallisen päivän pintasiivouksen jälkeen pyörä persiin alle ja kauppaan tai muita asioita hoitamaan, aina oli jotakin, jos ei kaupungilla niin puhelimen kautta järjestettäviä asioita. Sen jälkeen aika tehdä ruokaa ja muita kotijuttuja (pyykkiä kuivuriin, puutarhahommia, pihan siivousta tms.) Lapset tuleekin sitten kotiin. syödään, tehdään läksyjä, kuuntelen tarkkaan mitä koulussa oli tehty ja syöty. Sitten onkin aika jo ehkä harrastuksille tai lasten kaverijuttuja, ohjaan lapsia laittamaan omia puhtaita vaatteitaan omiin kaappeihin tms. Mies tulee kotiin ja me juodaan kahvit ja jutellaan, teen siinä samalla ruokaa illaksi ja ehkä lapsilla harjoituksia tai muuta. Sitten syödään ja alkaa iltapuhteet.

Jos yhtään nyt olit tarkkana niin huomasit että mä annoin kaiken aikani, huomioni ja apuni perheelle kotirouvuus-aikana. Kyse ei ole siitä miten paljon aikaa menee ruuanlaittoon vaan siitä kuinka paljon on aikaa keskittyä niihin ihmisiin joita kutsut perheeksi. Me vietimme laadukasta perhe-elämää ja panostettiin perheeseen. Nyt panostetaan perheeseen myös mutta homma toimii niin hyvin lasten ollessa jo melkein aikuisia että mä voin kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle. Mun lapset varmasti ymmärtävät ettei äiti ole laiska luuseri ja näkevät myös sen puolen jossa äiti tekee uraa myös kodin ulkopuolella. Niin ettei tarvitse miettiä sitäkään puolta.

Oliko tuon sepustuksen tarkoitus olla osoitus ahkeruudestasi? Minusta kotirouvan elämäsi kuulosti melkoiselta lorvailulta. Ymmärräthän että me ahkerammat ihmiset hoidamme kaikki nuo mainitsemasi puhteet töiden ohella.

Niin te tahdotte uskotella itsellenne! Te "ahkerammat" ihmiset ette kasvata lapsianne itse, vaan joku tarhatäti hoitaa lapsianne suurimman osan päivästä. Te "ahkerammat" syötte jonkun toisen valmistamat valmisruoat. Edelleenkin meillä kaikilla on vain ne samat 24 tuntia vuorokaudessa, joista teillä on vain nelisen tuntia illalla. Jos mielestänne se 4 tuntia päivässä on sopiva aikaa yhdistää kaikki kotityöt, lapset, mies, unohtamatta itseään, niin sääliksi käy.

Mistä repäisit tuon neljä tuntia? Menettekö te sitten klo 20:00 nukkumaan vai mistä moinen laskelma? Itse pääsen töistä neljältä ja menen puolen yön aikoihin yöpuulle. Ns. vapaa-aikaa jää siis noin kahdeksan tuntia, ja se riittää kyllä hyvin myös kodinhoitoon.

No jos sinä nukut parisen tuntia yöllä, asut työpaikalla ja mies vie/hakee lapset ja tekee ruokaostoksia yksin, niin ehkä sitten. Muuten 8h unta + 8h töitä ja jäljelle jää viimeiset 8h, jotka ovat muka vapaa-aikaa sulla.

Kuka perheellinen menee nukkumaan vasta puolen yön aikaan??? Me mennään miehen kanssa viimeistään puol yhdeltätoista. Ei muuten jaksa. Eikä kukaan kotitöitä iltaisin tee jos ne voi tehdä päivällä, silloin kun muutkin tekevät töitä:) Illat jää kivasti perheen kanssa nauttimiseen. Ei tarvitse kenenkään kärsiä. Terveisin kotirouva.