Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan luonto tarkoittanut, että vanhemmat ei hoida omaa lastansa, jos mahdollisuus?
Tuskin.
Nämä on niitä ikuisuuskysymyksiä.
Tutkimukset on sen mieleen, kuka niitä tilaa ja maksaa, aina tilanteen mukaan.
Ravintoainetutkimuksissa sama juttu. Välillä voita kehoitetaan syömään, välillä taas ei missään nimessä.
Senpä takia ei riitä, että lukee yhden ainokaisen tutkimuksen, vaan aiheeseen on perehdyttävä laajemmin. Tämän lastenhoitoasian suhteen ylivoimainen tieteellinen konsensus puhuu sen puolesta, että kotihoito ei ole varhaiskasvatuksen veroinen hoitomuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Saisiko lähdettä näihin "lukuisiin tutkimuksiin"? Jos tarkotat niitä että päivähoidossa neuvolatesteihin valmennetut lapset pärjäävät neuvolatesteissä paremmin (daa!) tai että ryhmässä toimineet lapset ovat oppineet paremmin ryhmässä toimimisen säännöt, niin käsityksesi kognitiivisista ja sosiaalisista kyvyistä melko rajallinen.
Totta on se että kotona saadussa kasvatuksessa ja hoivassa on enemmän laatuvaihtelua kuin laitosversiossa. Se ei tarkoita sitä että niiden (riittävän) hyvin kasvatettujen/hoidettujen etu olisi päästä varhaiskasvatuksen piiriin vaan että ne varhaiskasvatuksesta tai muusta tuesta hyötyvät pitäisi seuloa nykyistä tehokkaammin.
Linkitin noita tutkimuksia pari sivua sitten ja lisää löydät itse vaikkapa ihan googlaamalla. Voi tätä uusavuttomuuden määrää. Selaa nyt ensi alkuun pari sivua taaksepäin, ei luulisi olevan ylivoimainen tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Ei koti aina lapselle ole todellakaan paras paikka. Koskaan.
Ei kukaan väittänytkään ettäkö se aina olisi. Vaan kysymys oli että koetko esim. sinä itse että teidän koti on huono paikka kasvaa teidän pienelle lapselle?
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miksi niin koetaan.
Aloittaja
Totta, kotihoitoa ei voi verrata varhaiskasvatukseen laitoksessa. Niin erilaisesta silloin puhumme.
Miten ihmeessä tämä varhaiskasvatus on saanut niin suuren kannatuksen?
Laitoskasvatus riiteelee kovasti ajatusmaailmani kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Totta, kotihoitoa ei voi verrata varhaiskasvatukseen laitoksessa. Niin erilaisesta silloin puhumme.
Miten ihmeessä tämä varhaiskasvatus on saanut niin suuren kannatuksen?
Laitoskasvatus riiteelee kovasti ajatusmaailmani kanssa.
Jos tiedemaailman konsensus riitelee ajatusmaailmasi kanssa, sinun olisi varmaan syytä myöntää erehtyneesi ja pyrkiä muuttamaan tuota ajatusmaailmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sijoituksia joita koitan koko ajan kasvattaa; jotta saisin niistä myöhemmin pientä pääomatuloa. Se mahdollistaisi osa-aikatyön myöhemminkin. Tällä hetkellä niistä en kuitenkaan nosta mitään käyttöön vaan sijoitan edelleen. Nämä on myös sitä sopivaa aivojumppaa; meillä minä hoidan talouden pidon ja sijoitukset ja numeroiden pyörittely on mielekästä.
---
Me ollaan kyllä downshiftaaja-tyyppisiä. Mieluummin asun ja elän vaatimattomasti kuin olen töissä 24/7 jotta saan maksettua uuden kivitalon. Vaikka ne kivitalot ihan nättejä onkin 🙂
Aloittaja
Tässä on nyt se huomionarvoinen juttu, että downshiftauksesta puhuvat ap:n kaltaiset ihmiset, joilla on varoja kuitenkin laitettavaksi säästöön/sijoitukseen. Ei siitä puhu työttömät, jotka oikeasti elävät paljon vaatimattomammin kuin mitä ap suunnittelee myöhemmin elävänsä.
Mistä sinä tiedät kuinka vaatimattomasti minä elän? 🤔
Ellen eläisi, en pystyisi paljoa kyllä osa-aikatyöstäni säästämään. Mutta olen valinnut jo nyt tehdä vähemmän töitä ja kuluttaa vähemmän. Perheellisenä taloudellinen puskuri, edes jonkinlainen on silti oltava.
Downshiftaus on valinta, työttömyys yleensä ei. Toki työtönkin voi tavallaan downshiftata.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.
Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.
Yhtä ainutta tutkimusta ei tarvitse lukea tunteakseen, tietääkseen ja ymmärtääkseen, että lapsi tarvitsee rauhaa ja turvallisen ympäristön. Kotoa käsin lahdetään tutustumaan maailmaan, oli kotona sitten äiti, isä, mummi tai muu rakas läheinen.
Kuinka kaukana todellisuudesta täytyy olla, että kuvittelee pienelle lapselle voivan olla hyväksi ympäriinsä ravaaminen ja aikuisten työaikataulujen mukaa eläminen ja aikatauluttaminen.
Nimenomaan hiekkalaatikolla ja pienten kerhoissa niitä ikätovereita näkee turvallisesti. Ei niin, että heitetään lennossa päikkärin ovesta sisään.
Eipä ihme, että mindfullness-kurssit täyttyvät, kun jo ihan pienestä opitaan elämään, ei tätä hetkeä, vaan sitten kun. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan.
Pari tuntia pienelle muutama tunti viikossa on maksimi aika olla erossa vanhemmistaan.
Eli koti on lapselle paras paikka, koska sinusta nyt vain tuntuu siltä? Tutkimustulokset osoittavat toisin, mutta sinusta tuntuu että ne ovat väärässä. Aikamoista, että joku kumoaa kiistattomia todisteita ihan mututuntumalla. Sama kuin väittäisin maapallon olevan litteä, koska siltä minusta nyt vain tuntuu.
Kyllä noita tutkimustuloksia on vähän joka lähtöön ja eri tahot julkaisevat niitä omien intressiensä mukaan. Lapseni eivät ole olleet lainkaan päivähoidossa ja näen ratkaisun hyvät puolet, mutta on päivähoidossakin varmasti puolensa. En oikein ymmärrä tätä vouhotusta, että lasten pitää saada olla koko ajan rauhassa ja elää omissa rytmeissään. Kyllähän se kivalta kuulostaa toisaalta, mutta jos lapsi on aikomus sosiaalistaa meidän yhteiskuntaan, sängystä pitää päästä aamuisin ylös ja toisten seurassa täytyy osata olla. Äitini oli pph ja vaikka näin lapsia jatkuvasti, he olivat yleensä minua nuorempia ja kouluun mennessä olin ihan pihalla. En osannut niitä sosiaalisia kuvioita. Lasteni kanssa ramppasin kerhoissa. Silti jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä omaakin kasvatustani leimasi tämä "köllötellään vain rauhassa kotona, kaukana kavala maailma"-ajattelu. Ei se anna lapselle oikein eväitä kohdata se maailma. Edelleen tuntuu monessa asiassa, että suomalaiselle toinen ihminen on lähtökohtaisesti kauhistus. Miksi lapsille pitää opettaa, että toisten seura on ennen kaikkea rasittavaa, miksei se voi olla kivaa, ihan yhtä tärkeää kuin se kotona köllöttely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Eli yksinkertaistettuna: sinä olet alainen ja mies on sinun pomosi. Mielestäni se on sairas ja epätasa-arvoinen lähtökohta avioliitolle, jonka pitäisi käsittääkseni olla kahden tasavertaisen aikuisen (ei alaisen ja esimiehen) välinen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.
Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.
Yhtä ainutta tutkimusta ei tarvitse lukea tunteakseen, tietääkseen ja ymmärtääkseen, että lapsi tarvitsee rauhaa ja turvallisen ympäristön. Kotoa käsin lahdetään tutustumaan maailmaan, oli kotona sitten äiti, isä, mummi tai muu rakas läheinen.
Kuinka kaukana todellisuudesta täytyy olla, että kuvittelee pienelle lapselle voivan olla hyväksi ympäriinsä ravaaminen ja aikuisten työaikataulujen mukaa eläminen ja aikatauluttaminen.
Nimenomaan hiekkalaatikolla ja pienten kerhoissa niitä ikätovereita näkee turvallisesti. Ei niin, että heitetään lennossa päikkärin ovesta sisään.
Eipä ihme, että mindfullness-kurssit täyttyvät, kun jo ihan pienestä opitaan elämään, ei tätä hetkeä, vaan sitten kun. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan.
Pari tuntia pienelle muutama tunti viikossa on maksimi aika olla erossa vanhemmistaan.
Eli koti on lapselle paras paikka, koska sinusta nyt vain tuntuu siltä? Tutkimustulokset osoittavat toisin, mutta sinusta tuntuu että ne ovat väärässä. Aikamoista, että joku kumoaa kiistattomia todisteita ihan mututuntumalla. Sama kuin väittäisin maapallon olevan litteä, koska siltä minusta nyt vain tuntuu.
Näin. Kun ajattelukin on ulkoistettu. Mitäpä sitä omaa päätänsä tai sydäntänsä käyttämään. Joku muu on jo asian tutkinut. Telkku auki ja aivot pysyvästi narikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Eli yksinkertaistettuna: sinä olet alainen ja mies on sinun pomosi. Mielestäni se on sairas ja epätasa-arvoinen lähtökohta avioliitolle, jonka pitäisi käsittääkseni olla kahden tasavertaisen aikuisen (ei alaisen ja esimiehen) välinen suhde.
Niin sinun lokiigallasi. Sinä olet mielestäsi pomollesi alistettuna ja loisit työpaikallasi. Minä ajattelen työnteonkin niin että pomo ostaa minulta osaamistani, hän tarvitsee minun apuani ja puolin ja toisin olemme kiitollisia ja kunnioitamme toisiamme. Sinulla ilmeisesti on erilaisia ihmisiä ympärilläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.
Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.
Yhtä ainutta tutkimusta ei tarvitse lukea tunteakseen, tietääkseen ja ymmärtääkseen, että lapsi tarvitsee rauhaa ja turvallisen ympäristön. Kotoa käsin lahdetään tutustumaan maailmaan, oli kotona sitten äiti, isä, mummi tai muu rakas läheinen.
Kuinka kaukana todellisuudesta täytyy olla, että kuvittelee pienelle lapselle voivan olla hyväksi ympäriinsä ravaaminen ja aikuisten työaikataulujen mukaa eläminen ja aikatauluttaminen.
Nimenomaan hiekkalaatikolla ja pienten kerhoissa niitä ikätovereita näkee turvallisesti. Ei niin, että heitetään lennossa päikkärin ovesta sisään.
Eipä ihme, että mindfullness-kurssit täyttyvät, kun jo ihan pienestä opitaan elämään, ei tätä hetkeä, vaan sitten kun. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan.
Pari tuntia pienelle muutama tunti viikossa on maksimi aika olla erossa vanhemmistaan.
Eli koti on lapselle paras paikka, koska sinusta nyt vain tuntuu siltä? Tutkimustulokset osoittavat toisin, mutta sinusta tuntuu että ne ovat väärässä. Aikamoista, että joku kumoaa kiistattomia todisteita ihan mututuntumalla. Sama kuin väittäisin maapallon olevan litteä, koska siltä minusta nyt vain tuntuu.
Siis mikä on tämå tutkimus jossa on todettu että hyväkään ja turvallinen koti ei ole lapselle paras paikka..? Sittenhän kaikki lapset pitäisi ottaa huostaan jos missään ei ole kellään hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Eli yksinkertaistettuna: sinä olet alainen ja mies on sinun pomosi. Mielestäni se on sairas ja epätasa-arvoinen lähtökohta avioliitolle, jonka pitäisi käsittääkseni olla kahden tasavertaisen aikuisen (ei alaisen ja esimiehen) välinen suhde.
Eikai tasavertaisuus vaadi sitä että molemmat tekee kaikesta tasan 50%? Tasavertaisia voidaan olla vaikka tehtäisiin eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Eli yksinkertaistettuna: sinä olet alainen ja mies on sinun pomosi. Mielestäni se on sairas ja epätasa-arvoinen lähtökohta avioliitolle, jonka pitäisi käsittääkseni olla kahden tasavertaisen aikuisen (ei alaisen ja esimiehen) välinen suhde.
Eikai tasavertaisuus vaadi sitä että molemmat tekee kaikesta tasan 50%? Tasavertaisia voidaan olla vaikka tehtäisiin eri asioita.
Niin siis eihän yrityksessäkään kaikki työntekijät tee samoja asioita. Mitä siitä tulisi?! Jokaisella on oma tehtävänsä jotta homma toimii ja kaikkia tarvitaan, silti toiset eivät ole loisia ja toiset tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Eli yksinkertaistettuna: sinä olet alainen ja mies on sinun pomosi. Mielestäni se on sairas ja epätasa-arvoinen lähtökohta avioliitolle, jonka pitäisi käsittääkseni olla kahden tasavertaisen aikuisen (ei alaisen ja esimiehen) välinen suhde.
Eikai tasavertaisuus vaadi sitä että molemmat tekee kaikesta tasan 50%? Tasavertaisia voidaan olla vaikka tehtäisiin eri asioita.
Mutta eihän se ole mitenkään reilu työnjako, että toinen raataa niska limassa työpaikalla ja toinen istuskelee kotona tehden samalla normaalit kotityöt, joissa ei mitenkään riitä tekemistä kahdeksaksi tunniksi päivässä. Oletetaan, että lapset ovat jo kasvaneet isoksi ja kotirouva on jatkanut kotona lorvailua. Kotitöiden tekemistä ei millään voi verrata päivätyöhön, joten tällaisia kotirouvia voi hyvinkin nimittää miehensä siivellä eläviksi loisiksi. Missään omakotitalossakaan (saati kerrostalo/rivitaloasunnossa) ei mitenkään riitä kotiaskareita niin paljon, että ne vastaisivat kokopäivätyötä. Joku tuolla edellä ihmettelikin, että miten kotirouvalla muka menee koko päivä sellaisissa askareissa, joita muut ihmiset hoitelevat iltapuhteenaan. Mielestäni hyvä pointti. Se ei vain mitenkään ole mahdollista, ellei kyseisellä rouvalla ole sitten joku siisteysobsessio, joka pakottaa hänet siivoamaan koko talon lattiasta kattoon joka päivä. Tällöin kyse on kuitenkin mielenterveysongelmasta eikä mistään hyödyllisestä puuhastelusta.
Kyllä lapsi tarvitsee "vertaistukea" eli samanikäisten seuraa.
Jos kotona ei ole vuoden välein syntynyttä sisarusta, pitää menä leikkipuistoon.
Nimenoman PITÄÄ VÄKISIN MENNÄ leikkipuistoon, joita vihasin lapseni ollessa pieni.
Seisoin siellä kuin huutomerkki kaikkien tuulipukumammojen seassa ja pisin jakso oli ehkä 1 h.
Hyvänhyvyyttäni seisoin, että lapsi saa vertaistukea, kuunnellen ohikorvalla kaiken maailman idioottimaisuuksia.
Jos ei ole yhtä "reipas>" kuin aikanani olin, ei yksinäinen (=ei sisaruksia) lapsi saa mahdollisesti mitään kontaktia ikäisiinsä ennen kouluikää.
IHANAA, kun lapsi pääsi aikanaan päiväkotiin.
Ihanaa, että hän on sosiaalinen ja iloinen persoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pataluhta kirjoitti:
Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.
Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.
Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.
Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.
Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.
Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.
Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.
Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.
Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.
http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…
https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…
Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.
Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.
Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.
Yhtä ainutta tutkimusta ei tarvitse lukea tunteakseen, tietääkseen ja ymmärtääkseen, että lapsi tarvitsee rauhaa ja turvallisen ympäristön. Kotoa käsin lahdetään tutustumaan maailmaan, oli kotona sitten äiti, isä, mummi tai muu rakas läheinen.
Kuinka kaukana todellisuudesta täytyy olla, että kuvittelee pienelle lapselle voivan olla hyväksi ympäriinsä ravaaminen ja aikuisten työaikataulujen mukaa eläminen ja aikatauluttaminen.
Nimenomaan hiekkalaatikolla ja pienten kerhoissa niitä ikätovereita näkee turvallisesti. Ei niin, että heitetään lennossa päikkärin ovesta sisään.
Eipä ihme, että mindfullness-kurssit täyttyvät, kun jo ihan pienestä opitaan elämään, ei tätä hetkeä, vaan sitten kun. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan.
Pari tuntia pienelle muutama tunti viikossa on maksimi aika olla erossa vanhemmistaan.
Eli koti on lapselle paras paikka, koska sinusta nyt vain tuntuu siltä? Tutkimustulokset osoittavat toisin, mutta sinusta tuntuu että ne ovat väärässä. Aikamoista, että joku kumoaa kiistattomia todisteita ihan mututuntumalla. Sama kuin väittäisin maapallon olevan litteä, koska siltä minusta nyt vain tuntuu.
Näin. Kun ajattelukin on ulkoistettu. Mitäpä sitä omaa päätänsä tai sydäntänsä käyttämään. Joku muu on jo asian tutkinut. Telkku auki ja aivot pysyvästi narikkaan.
Kyse ei ole mistään mielipidejutusta vaan asiasta, jota on mahdollista tutkia ja on tutkittu objektiivisin mittarein. Kumoatko sinä kaikki muutkin kiistattomasti todistetut tieteelliset faktat, jos sinun sydämesi sanoo toisin? Kuulostat sellaiselta henkilöltä, joka voisi uskoa myös siihen, että evoluutio ei ole totta ja jumala on olemassa. Perusteluna varmaan käytät sitä, että sinusta tuntuu siltä ja sydämesi sanoo niin. Minusta se on (anteeksi vain) todella idioottimaista. Eivät sinun tunteesi voi kumota faktoja.
Minusta voi tuntua vaikka siltä, että kuu on tehty juustosta. Minun tunteeni ei kuitenkaan todista mitään eikä merkitse, että näin olisi oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on kotirouvalla ja työttömällä?
Etkö nyt oikeasti itse keksi?
Kotiäiti ei vie yhteiskunnan rajoja sentin senttiä, päin vastoin antaa työpaikkansa jollekin sitä tarvitsevalle. Työttömät sen sijaan on pohjaton kaivo, johon verovaroja kipataan.Mitä ihmeen rajoja?
Hmm, vaikea tehtävä. Mahtaisiko tarkoittaa rahoja? Mitäpä luulet?
Kotirouva elää miehensä rahoilla, mikä ei ole minusta sen kunnioitettavampaa kuin yhteiskunnan varoilla eläminenkään. Sekä kotirouva että työtön ovat loisia, jotka eivät itse kustanna omaa elämäänsä. Siinä mielessä ne ovat aivan sama asia, vaikka isäntäeliö onkin eri.
Sinun logiikallasi jokainen työntekijä on loinen - hän loisii työnantajansa kukkarolla. Lisäksi julkisten alojen työntekijät loisivat veronmaksajan kukkarolla.
Meillä kotiäitiys ja -rouvuus on yhteinen valinta ja sopimus. Minun kotonaoloaikanani vaurautemme on lisääntynyt jatkuvasti ja minä olen vaikuttanut siihen paljon. Olen älykäs nainen ja me olemme yhdessä pelanneet korttimme hyvin. Toisella tapaa toimimalla olisi perhe todennäköisesti hajonnut kiireeseen ja oravanpyörään, kun on lapset, täysinäinen arki ja kaksi vaativaa työtä. Kokeiltu on. Nyt on sen sijaan sellainen taloudellinen tilanne, että molempien vanhuus on turvattu.
Älyllisistä haasteista: Minä opiskelen kotirouvana jatkuvasti. Koskaan en ole kokenut itseäni tietämättömäksi ja tyhmäksi työssäkäyvien rinnalla. Opiskelun lisäksi luen todella paljon ns. "ammattikirjallisuutta" usealta alalta. Pidän keskustelusta ja olen utelias elämällä. Menestyn opinnoissani.
Harrastan liikuntaa, teen piha-ja kotitöitä, mutten ole mikään kotiorja enkä passaa lapsia. Minulla on myös luovia harrastuksia (taide, käsityöt).
Ei ole sanottua ettenkö vielä palaa töihin, se on mahdollista. Mutta en palaa kiireoravanpyörään enkä luovu vapaudestani. Näitä olen tehnyt ihan tarpeeksi tajutakseni, mitä haluan ja arvostan. Arvostan myös itseäni ja muita ilman titteleitä, minua eivät siis itsetuntopuheet hetkauta tai työ ihmisen arvon mittarina vakuuta. Toisten työtä toki arvostan sinä missä omaani ilman muuta. Kunhan työ vain aikaansaa enimmäkseenhyvää tähän maailmaan, sitä kun ei jokainen työ todellakaan tänä päivänä automaattisesti tee.
Eli yksinkertaistettuna: sinä olet alainen ja mies on sinun pomosi. Mielestäni se on sairas ja epätasa-arvoinen lähtökohta avioliitolle, jonka pitäisi käsittääkseni olla kahden tasavertaisen aikuisen (ei alaisen ja esimiehen) välinen suhde.
Niin sinun lokiigallasi. Sinä olet mielestäsi pomollesi alistettuna ja loisit työpaikallasi. Minä ajattelen työnteonkin niin että pomo ostaa minulta osaamistani, hän tarvitsee minun apuani ja puolin ja toisin olemme kiitollisia ja kunnioitamme toisiamme. Sinulla ilmeisesti on erilaisia ihmisiä ympärilläsi.
Kyllä minunkin pomoni toivoakseni kunnioittaa minua, mutta siitä huolimatta hän on auktoriteettiasemassa minuun nähden. Samoin kuin sinun miehesi sinuun nähden. Se on mielestäni kuvottavan epätasa-arvoinen lähtökohta parisuhteelle.
Pääsiassa kotona 6-vuotta, olen hieman yli 30-v.
Vakityö löytyy mutta omasta tahdosta jäin pois 37,5h/vko työstä ja pyysin osa-aikaista n.10h/vko. Lapsia on kaksi, kotihoidossa. Vanhempi aloittaa eskarin. Miehen tuloilla pärjätään, n.100 t vuosi.
Me ollaan tykätty. Lapset tyytyväisiä, mies tyytyväinen, ja myös minä. Koti on siisti, harvoin on kiire, ehdin huolehtimaan itsestäni ja perheestä. Elämä on rauhallista ja perhe on keskiössä. Mies vaativassa työssä mutta kun kotiin on aina kiva palata ja siellä voi ladata akkujaan niin jaksaa kuulemma paremmin. En pidä tilannetta itsestään selvänä ja arvostan elämäntyyliäni.
Saisiko lähdettä näihin "lukuisiin tutkimuksiin"? Jos tarkotat niitä että päivähoidossa neuvolatesteihin valmennetut lapset pärjäävät neuvolatesteissä paremmin (daa!) tai että ryhmässä toimineet lapset ovat oppineet paremmin ryhmässä toimimisen säännöt, niin käsityksesi kognitiivisista ja sosiaalisista kyvyistä melko rajallinen.
Totta on se että kotona saadussa kasvatuksessa ja hoivassa on enemmän laatuvaihtelua kuin laitosversiossa. Se ei tarkoita sitä että niiden (riittävän) hyvin kasvatettujen/hoidettujen etu olisi päästä varhaiskasvatuksen piiriin vaan että ne varhaiskasvatuksesta tai muusta tuesta hyötyvät pitäisi seuloa nykyistä tehokkaammin.