Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?
Löytyykö vielä joku, joka olisi tähän maailman aikaan uskaltanut tehdä kyseisen ratkaisun? 😏 Itse olen täysin kyllästynyt ja leipääntynyt työhöni (hoitoala). Olen koittanut keksiä mikä olisi se oma juttu työrintamalla (en ole keksinyt), hakenut kouluihin (en ole päässyt), vaihtanut hieman työnkuvaa ja lyhentänyt työpäivää (ei auttanut sekään motivoitumaan). Omien lasten kanssa olisin mieluusti kotona. He on jo 3v ja 6v, olisi ihanaa olla kotona kun esikoinenkin menee vuoden päästä kouluun ja hänelle tulee lyhyet päivät. Se on ainoa asia mistä löydän merkitystä; koti ja lapset ja avioliitto. Olen joo varmaan nykyajan mittakaavassa kummajainen.
Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne? Kuinka monta lasta? Millaiset tulot? Miten olette varautuneet esim. eläkettä varten? Kaikki kokemukset kiinnostaa.
Kommentit (761)
Onneksi ei asuta Suomessa. Aivan kammottavia kommentteja. Täällä jokainen yksilö ja perhe saa valita ja toteuttaa itselleen/perheelleen sopivinta elämäntapaa. Ovatko suomalaiset perheet jotenkin vajavaisia kasvattajia, asuinmaassani päiväkotiin ei mene kuin murto-osa lapsista ja hoito on yleensä osa-aikaista ja silti lapsista kasvaa normaaleja. Missään muualla kuin Suomessa ei jauheta varhaiskasvatuksesta suu vaahdossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä niin moni on kotiäitiyttä vastaan? Kyllä se lapsistakin on mukavampaa, kun äiti on kotona koulusta tullessa. Itse voin puhua vain lapsen näkökulmasta, meillä äiti oli kotiäitinä lapsuuteni ajan. Oli omituista mennä kavereilla käymään, kun kumpikaan vanhemmista ei ollut kotona koulun jälkeen ja siksi usein kaverit kävi meillä, koska heidän mielestä oli kivaa, että meillä oli äiti kotona eikä tarvinnut olla yksin/keskenään.
Mieti turvattomuutta. Mitä jos tulee ero. Entä pieni eläke?
Olen tuon kaiken kokenut. Enkä pärjäisi ellei tämä kotiäitinä kasvattanut poikani avustaisi. En suosittele kenellekään kotiäitiyttä ellei mies maksa käypää palkkaa.
Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Öh.. Mitä ne älylliset haasteet ovat? Siis mitä älyllisiä haasteita perus duunari töissään ratkoo...? Siivooja, kaupankassa jne.
Tietäisitpä vain. Ei kassa vain rahasta eikä siivooja työnnä moppia eestaas.
No voitko nyt kertoa? Olen nääs tehnyt molempia hommia eikä kyllä älyllisiä haasteita juuri ilmennyt.. Vai puhutko nyt siitä että pitää aikatauluttaa töitä, käyttää kassakonetta, opetella lattiakiillotuskoneen käyttö ja tulla ajoissa töihin? :,D nekö ne on niitä älyllisiä haasteita jotka pitävät virkeänä ja kotiäiti ei tuollaista haasteita elämässään kohtaa..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yli 3 vuotta kotona lapsen kanssa ja minusta se oli autuasta aikaa. Rahallisesti pärjäsimme erittäin hyvin. Miehen palkan lisäksi meillä on pääomatuloja. Lapsen kanssa aika meni mukavasti ja samalla opiskelin. Nyt olen koulutusta vastaavassa työssä ja käytännössä rahaa jää näppiin saman verran. Työssäkäyvä ei pysty tekemään hyvää ruokaa halvemmista raaka-aineista kuten kypsytellä lihapatoja tai keittoja. Mieskin olisi toivonut minun jatkavan kotona.
Ne lihapadat voi haudutetella rauhassa illalla tai kokata valmiiksi pakastimeen.
Kotirouvana minä en tee koskaan ruokia pakastimeen, vaan teen tuoreet ruuat jokaiselle syöntikerralle. Eineksiä, eikä puolivalmisteita, meille osteta koskaan. Leivät ja kahvileivät leivotaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei asuta Suomessa. Aivan kammottavia kommentteja. Täällä jokainen yksilö ja perhe saa valita ja toteuttaa itselleen/perheelleen sopivinta elämäntapaa. Ovatko suomalaiset perheet jotenkin vajavaisia kasvattajia, asuinmaassani päiväkotiin ei mene kuin murto-osa lapsista ja hoito on yleensä osa-aikaista ja silti lapsista kasvaa normaaleja. Missään muualla kuin Suomessa ei jauheta varhaiskasvatuksesta suu vaahdossa.
Suomessa ollaan edelläkävijöitä. Miten muuten nuoret perheet saisivat äänensä yhteiskunnassa kuuluviin?
Muistan hyvin toisenlaiset ajat, eivätkä ne tottavie olleet herkkua. Lue tämänkin palstan muisteluita vanhoista ajoista, ja suhteuta ne nykyaikaan. Hyvin pian oltaisiin niissä rooleissa ja sijaiskärsijöissä, jotka on vielä ulkomailla täyttä todellisuutta, jos hoito- ja kotirooliasioissa mentäisiin samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yli 3 vuotta kotona lapsen kanssa ja minusta se oli autuasta aikaa. Rahallisesti pärjäsimme erittäin hyvin. Miehen palkan lisäksi meillä on pääomatuloja. Lapsen kanssa aika meni mukavasti ja samalla opiskelin. Nyt olen koulutusta vastaavassa työssä ja käytännössä rahaa jää näppiin saman verran. Työssäkäyvä ei pysty tekemään hyvää ruokaa halvemmista raaka-aineista kuten kypsytellä lihapatoja tai keittoja. Mieskin olisi toivonut minun jatkavan kotona.
Ne lihapadat voi haudutetella rauhassa illalla tai kokata valmiiksi pakastimeen.
Kotirouvana minä en tee koskaan ruokia pakastimeen, vaan teen tuoreet ruuat jokaiselle syöntikerralle. Eineksiä, eikä puolivalmisteita, meille osteta koskaan. Leivät ja kahvileivät leivotaan kotona.
Ns. kätevät emännät ovat kaikkina aikoina säilöneet, pakastinkin lanseerattiin ammattiemännille jo 60- luvulla. Eihän niitä ruokia tarvitse säilyttää kuukausia, ja joidenkin ruokien maut vain paranee pienestä tekeytymisestä ja uudelleen lämmityksestä. Mm. stroganoff, sehän kuuluu reseptiin. Kinkkuakin syödään monta päivää.
Työn voi järjestää niin ettei sitä tarvitse aloittaa alusta joka päivä. T. Ex- kotiäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!
Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.
Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.
Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.
Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen.
En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.).
Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D
Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes.
Öh.. Mitä ne älylliset haasteet ovat? Siis mitä älyllisiä haasteita perus duunari töissään ratkoo...? Siivooja, kaupankassa jne.
Tietäisitpä vain. Ei kassa vain rahasta eikä siivooja työnnä moppia eestaas.
No voitko nyt kertoa? Olen nääs tehnyt molempia hommia eikä kyllä älyllisiä haasteita juuri ilmennyt.. Vai puhutko nyt siitä että pitää aikatauluttaa töitä, käyttää kassakonetta, opetella lattiakiillotuskoneen käyttö ja tulla ajoissa töihin? :,D nekö ne on niitä älyllisiä haasteita jotka pitävät virkeänä ja kotiäiti ei tuollaista haasteita elämässään kohtaa..?
Oletko ollut vakkarisiivooja vai sijainen? Se vaikuttaa heti. Olen kaupungilla vakituinen ja meidän niskassa on nyt pysyvien sijaisten puute, kesän perussiivousten aikataulutus muiden huoltotöiden ohessa, mitä kaupungin työllistämille nuorille uskaltaa antaa tehtäväksi kun kaikki imuria vahvempi on kielletty ( ja tuleeko niitä?). Yleensä kamppaillaan laatustandardien, kikyn,mikrobinäytteiden ja sekunnin tarkkojen työaikojen kanssa. Nehän on nykyisin tärkeimpiä kuin työ. Pitäisi mm. saada tarpeeksi kiitoksia asiakkailta, että tilastot näyttäisivät hyviltä. Oikeasti!
Miten peset wc:n oikein? Entä lattia, pintapesu vai vahanpoisto? Mitä pesuainetta mihinkin? Oikea siivousjärjestys? Mikä on Ppm?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä niin moni on kotiäitiyttä vastaan? Kyllä se lapsistakin on mukavampaa, kun äiti on kotona koulusta tullessa. Itse voin puhua vain lapsen näkökulmasta, meillä äiti oli kotiäitinä lapsuuteni ajan. Oli omituista mennä kavereilla käymään, kun kumpikaan vanhemmista ei ollut kotona koulun jälkeen ja siksi usein kaverit kävi meillä, koska heidän mielestä oli kivaa, että meillä oli äiti kotona eikä tarvinnut olla yksin/keskenään.
Mieti turvattomuutta. Mitä jos tulee ero. Entä pieni eläke?
Olen tuon kaiken kokenut. Enkä pärjäisi ellei tämä kotiäitinä kasvattanut poikani avustaisi. En suosittele kenellekään kotiäitiyttä ellei mies maksa käypää palkkaa.
En ole koskaan kokenut turvattomuutta, en fyysistä, henkistä enkä taloudellista tämän pitkän avioliiton aikana vaikka suurimman osan siitä olen kotirouvana ollut. Puolisoni on ollut turvanani, ja minä hänen, jokaisella askeleella jonka olemme yhdessä taivaltaneet. Eläkkeelle on ihan se ja sama, omilla eläkesäästöillä ja pienillä pääomatuloilla on tulevaisuudessa elettävä.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!
Ei ruuanlaitossa oikeasti mene kauan. Meillä syödään terveellisesti ja hyvin, vaikka käydään töissä. Puolivalmisteet rajoittuu pastakastikkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!
Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.
Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.
Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.
Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.
Mikä sun ongelma on? Laitettiinko liian aikaisin tarhaan, vai eikö päästetty ollenkaan ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!
Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.
Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.
Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.
Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.
Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin nähdä sen ihmisen joka tulee minulle ja miehelleni kertomaan että olen laiska luuseri koska olen ollut kotirouva. Pitää olla melkoinen idiootti. Se ei kuulu kenellekään muulle mitä mies ja nainen avioliitossaan sopii keskenään tai miten ihminen suunnittelee ja elää oman elämänsä kunhan ei tee sitä yhteiskunnan kustannuksella.
Nykyään, melkein 16 vuoden kotirouvuuden jälkeen olen aloittanut oman yritykseni. Kyllä. Niistä rahoista jotka mieheni on työllään ansainnut viimeisen 16 vuoden aikana, niistä on säästetty pesämuna mun yritykselle. Se on mun palkkio siitä että annoin elämästäni sen 16 vuotta miehelle, hänen uralleen ja meidän lapsille ja kodille. Ja palkkasin kaksi pitkän linjan kotirouvaa jotka halusivat takaisin työelämään. Miksi? Siksi että tiedän että he ovat tosissaan työn suhteen. Epäterve itsekkyys on vuosien varrella karissut ja katse olennaisessa.
Toki on totta että kotirouvia on kanssa kaikenlaisia, samoin niitä "uraohjuksia". Puheet on useammalla kovemmat kuin itse teot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on että kaikilla meillä on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Jos sä nukut 8h, teet töitä 8h, työmatkat vie 2h. Se on jo 18 tuntia. Siitä vielä kauppareissut, lasten vieminen/ hakeminen päiväkodista vielä 2h. Sulle jää vaivaiset 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa tehdä kotitöitä, hoitaa illalla lapsia ja viettää perheaikaa, olla miehen kanssa kahdestaan tai viettää omaa aikaa. Riittääkö? Mistään perheen kesken vietetystä laatuajasta emme voi puhua, jos tosiaankin mukamas työssäkäyvänä naisena hoidat kaikki samat kotityöt mitä kotirouva tekee. Nimittän ei riitä aika eikä voimat. Vaikka jakaisit kotihommat miehen kanssa ja teette vielä pitkän työpäivän jälkeen lisää työtä, elätte suorittamalla. Teetkö perheellesi kotiruokaa pitkän kaavan mukaan vai ostatko liiankin usein valmisruokia? Leivotko vai ostat valmista? Silitätkö vaatteita? Asia on vain niin, että ajan ja jaksamisen puutteessa naiset tekee kotitöitä omien voimavarojen ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Jotain ehditään ja jaksetaan, jotain ei. Eli kotihommien määrä ja laatu ei vastaa kotirouvan tekemää työtä. Menkääpä neljän jälkeen ruokakauppaan ja kiinittäkää huomiota, mitä ruokia työssäkäyvät perheenäidit ostaa! Kotirouvan perhe keskittyy taas mukavaan yhdessäoloon ja laatuaikaan iltaisin. Voihan tämän elämän elää raataen, mutta onko raha ja mahdollinen saamasi extrapalkka sen arvoista? Ironia on siinä, että ihmiset tekee valtavasti töitä maksaakseen sen kivitalonsa (ja materiansa), vaikka loppujen lopuksi ei juuri vietäkään siinä aikaa muuten kuin nukkuen, kun on niin paljon töitä ja jatkuva kiire. Ja lopuksi, onnellista ja elämäänsä tyytyväistä kotirouvaa tuskin kiinnostaa, jos joku random tyyppi netissä sanoo halveksivansa hänen elämäntapaansa!
Tuo kuulostaa nyt siltä kuin halveksisit vanhempia, jotka laittavat lapsilleen valmisruokaa (tai muuta helposti laitettavaa ruokaa) ja ostavat pullat valmiina kaupasta. Ei se kuule lasten onnellisuuteen vaikuta millään tavalla, vaikka pullat tulisivatkin marketista. Toki saat kokkailla ja leipoa, jos siitä nautit. Perheesi hyvinvoinnin kannalta pullasi ovat kuitenkin loppujen lopuksi täysin yhdentekeviä.
Kyllä työssäkäyvätkin ihmiset sitä paitsi kokkailevat ja leipovat ihan siinä missä kotiäiditkin, jos se heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kotiäitiys tee automaattisesti ihmisestä mitään leipomisintoilijaa. Viestisi sisältää melkoista yleistämistä. Vaikutat suoraan sanoen muutenkin melko yksinkertaiselta.
Väittäisin myös, että normaalikykyisellä ihmisellä ei kulu kotiaskareiden suorittamisessa 8 h / vrk, vaikka kuinka leipoisi ja silittäisi vaatteita ynnä muuta tarpeetonta. Ei se kokopäivätyötä vastaa, ellet sitten ole jonkinsortin vajaakykyinen, jolla oikeasti on hankaluuksia jokapäiväisten askareiden suorittamisessa.
Eli edelleenkin kotirouvailua voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua laiskotteluksi ja toisen siivellä loisimiseksi.
Väärin. En haleveksi äitejä, jotka tarjoavat lapsilleen valmisruokia, vaan nimenomaan ymmärrän, ettei pitkän työpäivän jälkeen enää kerkiä tai jaksa. Vastasin vain sille tyypille, joka väitti että kotirouva tekee samoja kotihommia, jotka työssäkäyvältä äidiltä sujuu helposti illalla työpäivän jälkeen, mikä ei pidä paikkaansa. Osoitin vain että kotitöiden määrä ja laatu on aivan eri. Työssäkäyvällä äidillä on liian vähän aikaa ehtiäkseen kaikki hommat kunnolla. Ja jos ehtisi, niin ei jäisi lapsille/ miehelle/ itselle sekunttiakaan aikaa. Einesruokien epäterveellisyydestä en edes mainitse. Ei ne lapset tietenkään edes välitä tuollaisista "pikkuseikoista", etenkin jos on totutettu roskaruokaan. Tarjoa vain rauhassa einesruokasi siellä kotonasi, lapsille joita näet vain muutaman tunnin päivässä.
Silti sama halveksunta paistoi läpi tästäkin viestistä. Ei pidä paikkansa, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen eineksiä ja tekisivät muutenkin kotihommat vasemmalla kädellä. Päinvastoin on niin, että kotitöiden (sis. ruuanlaiton) ohella normaalikykyiselle ihmiselle jää aikaa ja energiaa myös kokopäivätyölle. Vain laiskurit väittävät toisin.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surettaa että juuri niin moni ÄITI on kotivanhempana. Vain harvoin isä. En todellakaan tuomitse kenenkään valintoja mutta harmittaa että niin moni nainen on valmis huuhtaisemaan taloudellisen turvansa, itsenäisyytensä, koulutuksensa ja uransa wc-pöntöstä alas ja tekemään palkatonta työtä kotona.
Tunnen monta koti-isää. Mutta asunkin Saksassa.
Miksi te työssäkäyvät äidit, jotka laitatte lapsenne mahdollisimman varhain tarhaan, koette toisenlaisen elämäntavan valinneet naiset uhaksi? Miksi vieraan perheen sisäiset asiat ja sopimukset ärsyttää ja ottaa tunteisiin niin paljon? Jos jopa perheen mies ja elättäjä on täysin tyytyväinen tilanteeseen ja kiittelee vaimoa, mutta teidän mielestänne hän on hyväksikäytön uhri? Vai miten päin se menikään, onko kotirouva se uhri ja alistettu? Koittakaa päättää! Mitätöikö kotirouva olemassaolollaan teidän äitiytenne? Kolkuttaako omatunto? Onko huono itsetunto? Miksi pitää korostaa jatkuvasti halveksuntaanne ja kutsua tuntemattomia ihmisiä loisiksi? Onko täällä yksikään kotirouva osoittanut samanlaista halveksuntaa ja vihaa teidänkaltaisillenne? Oletteko niin onnettomia ja tyytymättömiä omaan elämäänne että toisten onni ärsyttää?
Joku sanoi, että kyllä naisella pitää olla koulutus, ammatti ja omat rahat. No totta ihmeessä. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, työpaikka ja omat ansaitsemani rahat menevät omalle tililleni ja käytän ne miten haluan. MUTTA ei siellä töissä tarvitse päivätolkulla olla. Käyn itse töissä muutaman tunnin viikossa ja se riittää. Miehen palkalla maksetaan asuminen, autot yms. ja hän laittaa myös itselleen vähän sivuun niinkuin minullakin on.
Mielestäni parasta on se, jos voi yhdistää kotiäitiyden ja mielenkiintoisen työn, mutta tehdä niitä töitä vain sen verran että työntekotarve ja muiden kontaktien tarve tyydyttyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surettaa että juuri niin moni ÄITI on kotivanhempana. Vain harvoin isä. En todellakaan tuomitse kenenkään valintoja mutta harmittaa että niin moni nainen on valmis huuhtaisemaan taloudellisen turvansa, itsenäisyytensä, koulutuksensa ja uransa wc-pöntöstä alas ja tekemään palkatonta työtä kotona.
Tunnen monta koti-isää. Mutta asunkin Saksassa.
Minulla on esim. tuttavamies, joka sanoi olevansa niiiin kiitollinen vaimolleen, että tämä lupasi jäädä kotiin lasten kanssa kunnes nämä ovat koulussa. Muuten hän omien sanojensa mukaan olisi kokenut itse olevansa velvollinen jäämään kotiin.
Eihän sitä tarvitse pistää heti jääkaappiin, vaan sen voi jättää vaikka uunin jälkilämpöön ja laittaa kylmään aamulla. Se ei mene kypsänä miksikään niin lyhyessä ajassa. Eihän kinkkukaan mene.
Sianlihapata on muutenkin hyvää alle 2 tunnissa, eikä nautaankaan mene paljon kauemmin.
Keittoruoka on vieläkin nopeampi tehdä. Kuten kirjoitin, ne voi valmistaa pakastimeen kun on aikaa. Vaikka viikonloppuna.