Mies käyttää liikaa aikaa ja rahaa vanhempiinsa ja sisaruksiinsa

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mieti, kuinka paljon mies oikeasti käy auttelemassa vanhempiaan ja veljeään? Epäilen, että liiottelet vähän, koska olet harmissasi. 

Minkä ikäisiä appivanhempasi ovat, missä kunnossa? Kenen vastuulla maatila on, appivanhempien vai pikkuveljen? 

Minusta vanhempiaan kuuluu auttaa kun heidän voimansa vähenevät. Kun bensa on kallista olisi kyllä kohtuullista, että miehellesi korvattaisiin bensat, tai edes tarjouduttaisiin korvaamaan. 

Ehkä mies viihtyy talon töissä ja veljenlasten kanssa? Oletko koskaan itse ollut mukana? Sehän voisi olla sinullekin kivaa vaihtelua ja teitä kahta yhdistävä asia. 

Hän on siellä n. 2vklp/kk. Appivanhemmat ovat vajaa 70-vuotiaita ja hyvässä kunnossa.

Maatila on pikkuveljelle siirretty vuosien saatossa koska hän oli sitä innokkaimmin jatkamassa, oma mieheni ei nuorena sanojensa mukaan halunnut lapioimaan lehmänpaskaa. Tämä aspekti tuo minusta uuden kulman asiaan;Mieheni siis jakaa veljensä ja siskonsa kanssa tulevaisuudessa perinnön, mutta veli on jo saanut maatilan.

Tiedän kyllä että mies viihtyy veljen lasten kanssa hyvin ja pitää noista hommista suurimmaksi osaksi.

Se, miten otetaan huomioon se, että tila on siirtynyt pikkuveljelle (ja hän siis hoitaa suvun omaisuutta) tai muihinkaan perintöasioihin en puutu. Ennenvanhaan tilanpito siirtyi vanhimmalle pojalle (ja nimenomaan pojalle), halusi hän tai ei. Onneksi ne "luonnonlait" ovat jo historiaa.

Mutta 2 vkl/ kk vuoden ympäri kuulostaa kyllä aika paljolta. Keväällä ja kesällä se on vähän ymmärrettävämpää, silloinhan on paljon tekemistä. Voisin kuvitella, että visiitit lapsuudenkotiin on miehelle vähän kuin "mökkielämää", katkoa arkeen.

Miten teidän yhteiset lomat menee?

Minä työskentelen koko kesän, mutta viikonloput ovat aina vapaita. Mies pitää lomaa 2 viikkoa, jotka viettää molemmat vanhempiensa luona rakentamassa uutta autotallia. On meillä kaksi viikonloppua lyöty lukkoon meidän yhteiseksi laatuajaksi kesällä.

Oletettavasti mies pitää noita kahta viikonloppua pakkopullana, koska haluaa viettää muut viikonloput toisin. 

Olin aikanaan opiskelijana samanlaisessa tilanteessa. Itse olin maatilalta kaupunkiin ja yliopistoon opiskelemaan lähtenyt poika ja silloinen tyttöystävä oli kaupungissa koko elämänsä viettänyt tyttö. Koko seurustelun ajan häntä häiritsi se, että menin mielummin vanhempieni tilalle maatila- ja metsähommiin, kuin yökerhoon bilettämään. Meillä matkaa ei ollut, kuin 50km, joten joskus onnistui halujen yhdistäminen, mutta suhdetta ei oltu luotu kestämään. Nykyisen veinkin melko pian seurustelun alkuvaiheissa vaellukselle ja totesin että tämän kanssa pystyn elämään.

Vaikka nykyisin työ ja muu elämä on kaupungissa, niin jossain metsätöissä vanhan isäukkoni kanssa tunnen olevani eniten "kotona". Siellä sielu lepää ja se auttaa jaksamaan arkista puurtamista kaupungissa.

Veri on vettä sakeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mieti, kuinka paljon mies oikeasti käy auttelemassa vanhempiaan ja veljeään? Epäilen, että liiottelet vähän, koska olet harmissasi. 

Minkä ikäisiä appivanhempasi ovat, missä kunnossa? Kenen vastuulla maatila on, appivanhempien vai pikkuveljen? 

Minusta vanhempiaan kuuluu auttaa kun heidän voimansa vähenevät. Kun bensa on kallista olisi kyllä kohtuullista, että miehellesi korvattaisiin bensat, tai edes tarjouduttaisiin korvaamaan. 

Ehkä mies viihtyy talon töissä ja veljenlasten kanssa? Oletko koskaan itse ollut mukana? Sehän voisi olla sinullekin kivaa vaihtelua ja teitä kahta yhdistävä asia. 

Hän on siellä n. 2vklp/kk. Appivanhemmat ovat vajaa 70-vuotiaita ja hyvässä kunnossa.

Maatila on pikkuveljelle siirretty vuosien saatossa koska hän oli sitä innokkaimmin jatkamassa, oma mieheni ei nuorena sanojensa mukaan halunnut lapioimaan lehmänpaskaa. Tämä aspekti tuo minusta uuden kulman asiaan;Mieheni siis jakaa veljensä ja siskonsa kanssa tulevaisuudessa perinnön, mutta veli on jo saanut maatilan.

Tiedän kyllä että mies viihtyy veljen lasten kanssa hyvin ja pitää noista hommista suurimmaksi osaksi.

Se, miten otetaan huomioon se, että tila on siirtynyt pikkuveljelle (ja hän siis hoitaa suvun omaisuutta) tai muihinkaan perintöasioihin en puutu. Ennenvanhaan tilanpito siirtyi vanhimmalle pojalle (ja nimenomaan pojalle), halusi hän tai ei. Onneksi ne "luonnonlait" ovat jo historiaa.

Mutta 2 vkl/ kk vuoden ympäri kuulostaa kyllä aika paljolta. Keväällä ja kesällä se on vähän ymmärrettävämpää, silloinhan on paljon tekemistä. Voisin kuvitella, että visiitit lapsuudenkotiin on miehelle vähän kuin "mökkielämää", katkoa arkeen.

Miten teidän yhteiset lomat menee?

Minä työskentelen koko kesän, mutta viikonloput ovat aina vapaita. Mies pitää lomaa 2 viikkoa, jotka viettää molemmat vanhempiensa luona rakentamassa uutta autotallia. On meillä kaksi viikonloppua lyöty lukkoon meidän yhteiseksi laatuajaksi kesällä.

Kuulostaako tuo itsestäsi hyvältä parisuhteelta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe valoisaa tulevaisuutta annetuilla tiedoilla. Ap, olen tajunnut vasta nelikymppisenä, miten sitä nuorena kuvittelee asioita itsestäänselvinä. Eli kun te olette avopari, siitä seuraa mukava toivomasi perhe. Ei seuraa, jos se jo nyt kulkee objektiivisesti katsottuna eri polkua. Jos alat viihtyä maalla, menet lapsienne kanssa sinne mukaan ja kiinnityt miehen perheeseen. Näen sen ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Jos se tulevaisuus ei kiinnosta irrottaudu ajoissa. 

En halua lapselleni miehen sukunimeä koska toivon että hänet yhdistetään enemmän minun sukuuni.

.

Aha.

Miksi tekisitte lapsia, kun ette selvästi arvosta toisianne?

Vaikutatte Avioero alttarilla -pariskunnalta.

Nautin mieheni seurasta ja hänen kanssaan on hyvä olla kun hän on kotona. Hän on vastuullinen, älykäs ja hyvä mies. Tämä asia on ainoa ristiriitamme ja nuo arvojen eroavaisuudet kulminoituvat tähän asiaan. Hän on tietyllä tapaa erilainen kuin perheensä; opiskellut ja tullut kaupunkilaiseksi. Mutta hänen sukunimensä huutaa "maalaisuutta" ja arvoja, joita minä en pidä tärkeinä. Voihan tuo olla itsekästä, mutta mikäs siitä tekee sen itsekkäämpää kuin se, että mies haluaisi lapsilleen oman sukunimensä. Mies on jo kertonut, että hänelle nimiasia ei ole niin tärkeä kuin minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nykyisin työ ja muu elämä on kaupungissa, niin jossain metsätöissä vanhan isäukkoni kanssa tunnen olevani eniten "kotona". Siellä sielu lepää ja se auttaa jaksamaan arkista puurtamista kaupungissa.

Eikö olisi järkevää rakentaa elämänsä sinne missä viihtyy?

Harvinaisen rehellisesti kuitenkin kerrot prioriteettisi.

Miten suhtautuisit vaimoon, joka viettäisi mieluiten aikansa vanhan äitimuorinsa kanssa autellen taloustöissä ja jaksaisi sen voimalla sietää arkista puurtamista sinun kanssasi?

Eikö isäsi antaisi sinulle keinohedelmöitysrahat ja voisit lempata tuon maalaisen miehen mäkeen, koska ette sovi toistenne pirtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nykyisin työ ja muu elämä on kaupungissa, niin jossain metsätöissä vanhan isäukkoni kanssa tunnen olevani eniten "kotona". Siellä sielu lepää ja se auttaa jaksamaan arkista puurtamista kaupungissa.

Eikö olisi järkevää rakentaa elämänsä sinne missä viihtyy?

Harvinaisen rehellisesti kuitenkin kerrot prioriteettisi.

Miten suhtautuisit vaimoon, joka viettäisi mieluiten aikansa vanhan äitimuorinsa kanssa autellen taloustöissä ja jaksaisi sen voimalla sietää arkista puurtamista sinun kanssasi?

Minä viihdyn hyvin työssäni ja sen takia aikanaan lähdinkin kaupunkiin opiskelemaan. Aikaisemmassa suhteessa tyttöystävä katsoi viikonlopun olevan tuhlattu, jos kävimme maalla, kun taas nykyinen tyttöystävä viihtyy siellä. Hänen perheensä asuu parin kilometrin päässä asunnostamme, joten he tapaavat äitinsä kanssa enemmän, mitä minä perhettäni eikä minulla ole mitään sitä vastaan.

Tyttöystäväni mm. kasvattaa vanhempieni luona kasviksia ja on laittanut oman mansikkamaan pellon laitaan sekä käy äitini kanssa marjassa ja sienestämässä. Tämän vuoksi käymme siellä myös hänen aloitteestaan. En voisi kuvitella parisuhdetta jossa olisin aina kahlittuna naiseen ja rivitalokolmioon lähiössä ilman että pääsisin välillä tuulettumaan maaseudun rauhaan.

Kuten joku yllä sanoi, olet helppo ja mukautuva kumppani.

Et sinä muuten tuohon tyytyisi.

Mutta älä odota saavasi kiltteydestäsi mitalia.

Varaudu siihen, että miehesi juoksupojan hommat senkun lisääntyy, kun isällä ja äidillä ikää karttuu.

Kuulostaa siltä että olette molemmat enemmän lapsia kuin itsenäistyneitä aikuisia.

Jossain vaiheessa alatte vääntää siitä, kumpaan perheeseen sulaudutte.

Tuossa vaiheessa painopiste pitäisi jo olla teidän kahden yksikössä.

Ongelma tässä on se, että ap ajattelee että mies on hänen perheensä, mies ajattelee että vanhemmat ja veli+veljen perhe on hänen perheensä. Ap ajattelee, että usean vuoden jälkeen pitäisi edetä parisuhteessa ja oman elämän yhteisessä rakentamisessa, mies tykkää jumittaa tässä vaiheessa. Eli kyseessä on kytevä parisuhdekriisi; niitä tarvitaan että parisuhteet voivat kehittyä ja tarpeen mukaan myös hajota.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tässä on se, että ap ajattelee että mies on hänen perheensä, mies ajattelee että vanhemmat ja veli+veljen perhe on hänen perheensä. Ap ajattelee, että usean vuoden jälkeen pitäisi edetä parisuhteessa ja oman elämän yhteisessä rakentamisessa, mies tykkää jumittaa tässä vaiheessa. Eli kyseessä on kytevä parisuhdekriisi; niitä tarvitaan että parisuhteet voivat kehittyä ja tarpeen mukaan myös hajota.

Se kydentä on taitamassa syttyä palamaan, koska ap teki aloituksen. Aika alkaa hänen puoleltaan olla kypsä - se on kolme vaihtoehtoa:

- suhteen kehittyminen seuraavaan kaareen (onko edellytyksiä?)

- ero

- alistuminen epätyydyttävään suhteeseen

Mitä oikein haluaisit? Mitä tarkoittaa, kun haluat miestä "siirtämään panostuksia pois hänen veljensä perheeltä ja omilta vanhemmiltaan meidän oman perheen tulevaisuuden rakentamiseen"? Rahastako tässä on kysymys? Kyllä voiton puolelle jää, jos saa bensakuluja vastaan ylöspidon. Ajankäytöstäkö on kysymys? Miten mielestäsi miehen tulisi käyttää aikansa, jotta "rakentaisi perheensä tulevaisuutta"? Istua kotona ja haaveilla perhe-elämästä? Karmeaa ajanhukkaahan se olisi. 

Kysy mieheltä haluaako hän ylipäätään rakentaa kanssasi mitään, ja jos niin milloin suurinpiirtein. Tiedät sitten jaksatko odottaa.

Mitä tapahtuu, jos suhteenne päättyy?

Sinä olet vielä opiskelija, elintasosi laskisi, koska ei olisi enää sitä toista, joka maksaa kulut puoliksi. Sinulla olisi yhtä paljon vapaata aikaa kuin nytkin, koska mieshän ei vietä aikaa kanssasi. Miehen lapsuudenperhe on sinulle taakka, miehelle tärkeä.

Miksi minusta näyttää siltä, että olet sen miehen kanssa vain siksi, että opiskelijana on kivaa, kun on toinen jakamassa kuluja. Kuka tahansa itsenäinen nainen olisi aikaa sitten todennut, että tämä oli kivaa aikansa, nyt minä lähden omaan suuntaani ja sinä omaasi. Miksi et ap pysty lopettamaan suhdetta, jossa mikään ei vastaa sinun toiveitasi? Ja kaiken lisäksi mies kieltäytyy kertomasta omaisuutensa ja tulojensa määrää, jotta sinun vanhempasi voisivat antaa teille lisää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et ole siellä mukana?

Miksi ap olisi siellä poikaystävän sukulaisten vaivoina joka viikonloppu?

Ap opiskelee. Tuskin poikaystävän vanhempien luona pystyy lukemaan tentteihin, korjoittamaan rauhassa.tutkielmia jne.

Minusta ap:lla on hyvä pointti. Mies vaikuttaa läheisriippuvaiselta, ei ole vielä itsenäistynyt vanhemmistaan.

Tämä on mun mielipiteeni.

Vaikka se taitaa olla vähemmistön mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on perhekeskeinen -> tämä on suuri vääryys.

Mitä olet tehnyt tulevan perhe-elämänne eteen itse? Säästänyt tuhansia euroja rahaa?

Opiskellut kunnon ammatin ja käyt myös töissä, niin että sinulla on työpaikka johon palata äitiyslomalta?

Minulla on kesken luokanopettajan opinnot. Olen samalla myös töissä ja käytän palkkani 90% meidän elämään. Maksan puolet vuokrasta. Olen ostanut suurimmaksi osaksi meidän yhteiseen kotiin tarvitsit asiat.

Mies haluaa sut vaan kulujen jakajaksi. Ala säästää vuokravakuutta varten ja muista viedä mukanasi  jokaikinen ostamasi esine ja huonekalu.

Ap huomautti, että hänellä on auto ja mökki. Aika harvinaista omaisuutta 24-vuotiaalla opiskelijalla. Lisäksi vanhemmilta on tulossa ilmeisesti ennakkoperintöä, mutta ap ei ota sitä, koska pelkää senkin valuvan miehen lähisuvun avustamiseen.

Käytät 90% ansioistasi yhteiseen elämäänne.

Siis melkein kaiken.

Samaan aikaa mies kuluttaa aikansa, energiansa ja rahansa vanhempiensa ja sisarustensa hyväksi.

Joku tässä kuviossa mättää.

Miehesi kuulostaa onnenonkijalta ja hyväksikäyttäjältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä mies odottaa aloittajaltakin jonkinlaista vastuunkantoa, ja odottaa että ap saa edes ne opiskelunsa hoidettua ja tienaa ihan itsekin jotain rahaa ennen raskautta.

Jos syy lastenhankinnan siirtymiseen on tämä niin ok minulle. Mutta miksi hän sitten ei ajattele veljensä perheestä samoin että itsepähän ovat soppansa keittäneet vaan syytää sinne ihan silkkaa rahaakin?

Ap

Mies käyttää itse tienaamansa rahat niin kuin haluaa. Montako tuhatta euroa sulla siis oli säästössä lasten hankintaa varten?

Sorry mutta lasten elatus kuuluu kummallekin vanhemmalle, urpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe valoisaa tulevaisuutta annetuilla tiedoilla. Ap, olen tajunnut vasta nelikymppisenä, miten sitä nuorena kuvittelee asioita itsestäänselvinä. Eli kun te olette avopari, siitä seuraa mukava toivomasi perhe. Ei seuraa, jos se jo nyt kulkee objektiivisesti katsottuna eri polkua. Jos alat viihtyä maalla, menet lapsienne kanssa sinne mukaan ja kiinnityt miehen perheeseen. Näen sen ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Jos se tulevaisuus ei kiinnosta irrottaudu ajoissa. 

En halua lapselleni miehen sukunimeä koska toivon että hänet yhdistetään enemmän minun sukuuni.

.

Aha.

Miksi tekisitte lapsia, kun ette selvästi arvosta toisianne?

Vaikutatte Avioero alttarilla -pariskunnalta.

Mutta hänen sukunimensä huutaa "maalaisuutta" ja arvoja, joita minä en pidä tärkeinä. Voihan tuo olla itsekästä, mutta mikäs siitä tekee sen itsekkäämpää kuin se, että mies haluaisi lapsilleen oman sukunimensä. Mies on jo kertonut, että hänelle nimiasia ei ole niin tärkeä kuin minulle.

En suosittele tekemään minkäännimisiä lapsia noin hatarille perustuksille.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Mieti, kuinka paljon mies oikeasti käy auttelemassa vanhempiaan ja veljeään? Epäilen, että liiottelet vähän, koska olet harmissasi. 

Minkä ikäisiä appivanhempasi ovat, missä kunnossa? Kenen vastuulla maatila on, appivanhempien vai pikkuveljen? 

Minusta vanhempiaan kuuluu auttaa kun heidän voimansa vähenevät. Kun bensa on kallista olisi kyllä kohtuullista, että miehellesi korvattaisiin bensat, tai edes tarjouduttaisiin korvaamaan. 

Ehkä mies viihtyy talon töissä ja veljenlasten kanssa? Oletko koskaan itse ollut mukana? Sehän voisi olla sinullekin kivaa vaihtelua ja teitä kahta yhdistävä asia. 

Hän on siellä n. 2vklp/kk. Appivanhemmat ovat vajaa 70-vuotiaita ja hyvässä kunnossa.

Maatila on pikkuveljelle siirretty vuosien saatossa koska hän oli sitä innokkaimmin jatkamassa, oma mieheni ei nuorena sanojensa mukaan halunnut lapioimaan lehmänpaskaa. Tämä aspekti tuo minusta uuden kulman asiaan;Mieheni siis jakaa veljensä ja siskonsa kanssa tulevaisuudessa perinnön, mutta veli on jo saanut maatilan.

Tiedän kyllä että mies viihtyy veljen lasten kanssa hyvin ja pitää noista hommista suurimmaksi osaksi.

Se, miten otetaan huomioon se, että tila on siirtynyt pikkuveljelle (ja hän siis hoitaa suvun omaisuutta) tai muihinkaan perintöasioihin en puutu. Ennenvanhaan tilanpito siirtyi vanhimmalle pojalle (ja nimenomaan pojalle), halusi hän tai ei. Onneksi ne "luonnonlait" ovat jo historiaa.

Mutta 2 vkl/ kk vuoden ympäri kuulostaa kyllä aika paljolta. Keväällä ja kesällä se on vähän ymmärrettävämpää, silloinhan on paljon tekemistä. Voisin kuvitella, että visiitit lapsuudenkotiin on miehelle vähän kuin "mökkielämää", katkoa arkeen.

Miten teidän yhteiset lomat menee?

Minä työskentelen koko kesän, mutta viikonloput ovat aina vapaita. Mies pitää lomaa 2 viikkoa, jotka viettää molemmat vanhempiensa luona rakentamassa uutta autotallia. On meillä kaksi viikonloppua lyöty lukkoon meidän yhteiseksi laatuajaksi kesällä.

No nyt alkaa jo miehen valinnat kuulostaa kohtuuttomilta! 

Vaikka tietysti, ellei teillä ole yhteistä lomaa (sinun töittesi takia), niin pitäisikö miehen sitten notkua kaupungissa joutilaana lomansa ajan? Tuskin sinä siitä sen onnellisemmaksi tulisit. 

En kyllä vielä yhdy niihin,  jotka tulkitsevat miehen käytöksen välinpitämättömyydeksi sinua kohtaan. Mun mielestä on enemmän kyse miehen putkinäköisyydestä ja ajattelemattomuudesta. Vai luuletko, että miehesi joutuu vaikeuksiin vanhempiensa ja veljensä kanssa, jos ei ole maalla auttamassa? Pelkääkö miehesi konflikteja? Hän ei kuitenkaan enää ole tilan poika, vaan hänellä on oma, aikuisen miehen elämänsä kaupungissa ja se kaikkien on hyväksyttävä ja sitä kunnioitettava. 

25, 57