Mies käyttää liikaa aikaa ja rahaa vanhempiinsa ja sisaruksiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kitupiikkiys sopii huonosti parisuhteeseen. Seurustelin vuoden tosi itaran miehen kanssa. Sillä ei koskaan ollut paljon rahaa mukana. Ekoilla treffeillä se pummasi multa 2 markkaa! Se ei tarjonnut, antanut yhtään lahjaa ja alituiseen puhui säästämisestä ja tarjouksista.

Kun autoon tai kelloon tuli naarmu, voi sitä valitusta. Kuin vahingossa se ahmi kylässä mahan täyteen, kun mentiin kahville se osti halvinta pussiteetä.... Aluksi se oli huvittavaa, mutta alkoi tympiä.

Kuvottavin mahdollinen miestyyppi.

On niitä pahempiakin. Tästä oli helppo irtaantua. Itsekäs kun on itsekäs kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt mieheltäsi, haluaako hän lapsia tulevaisuudessa ja miten hän aikoo sitten aikanaan aikansa ja rahansa käyttää?

Kyllä hän kertoo joskus haluavansa. Vuosi sitten se oli että varmaan vuoden päästä. Nyt se on vaan että joskus aikanaan.

Raha-asioista hän ei kanssani halua keskustella. En tiedä paljonko hänellä on säästöjä tai hänen palkkaansa. Ei kuulu minulle vielä 3 vuoden seurustelun jälkeenkään.

Mies voi hyvinkin saada kotoaan rahallista korvausta, vaikka ei sitä sinulle kertoisikaan. Todennäköisesti juuri näin. Miksi hän kertoisi siitä sinulle, jos ei kerro muitakaan raha-asioitaan? Vaikutat siltä, että olet tarkka raha-asioissa ja talouden suunnittelu tulevaisuutta varten on sinulle tärkeää. Siksi on todella outoa, että olet ollut 3 vuotta yhdessä ja harkitset perheen perustamista henkilön kanssa, jonka rahakyvykkyydestä et tiedä oikeastaan yhtään mitään. Sinuna olisin etsinyt sinulle paremmin yhteenpoivan kumppanin jo 2 vuotta 8 kuukautta sitten. Suhteesta ei pitemmän päälle tule toimivaa, jos osapuolet ovat keskenään liian erilaisia.

Totta puhuen kuulostaa siltä, että te molemmat pelaatte omaa peliänne mitä rahaan tulee. Sinä olet selvästi rikkaasta perheestä ja nimikin on niin hieno, että haluat periyttää sen. Olet jo saanut varoja - vai opintolainallako olet mökin ostanut? - ja lisää on tulossa. Sinua vain pelottaa, että miehesi pääsee rahoihisi käsiksi. Miten?

Miehesi on joko pennitön Auervaara tai Roope Ankka. Ihme suhde, jos palkka- ja omaisuustiedot pitää puolisolta pimittää.

En edes uskalla kuvitella, millainen avioliittonne olisi. Avioehto, tietenkin, mutta miten varmistatte, että kulut jakaantuu unssilleen tasan? Miten jaatte epätasapainoisen tulovirran sattuessa maksut, jos toinen vaikka sairastuu?

Käytät melko kovaa kieltä avauksessa (panostus....) mutta ehkä sinulla on siihen syysi.

Olen perinyt kesämökin edesmenneestä isoisältäni. Minä jään mielelläni omastani, mutta en vain tahdo että siitä valuu mieheni perheelle. Mieheni veljen vaimo vielä puhuu, että haaveilee tilan myymisestä joskus niin kyllähän se älyttömältä tuntuu, että minun mieheni käy tilalla ilmaiseksi remppaamassa kun voitot siitä valuisi miehen veljelle.

Onko sinusta uskottavaa, että lankosi on saanut vanhemmilta maatilan, ja miehesi ei mitään? Se ei ole edes laillista.

Kyllä kaverin veli sai maatilan sukupolven vaihdoksesta.

up

Ei kannata panostaa tuohon miehen aikaa eikä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et ole siellä mukana?

Heillä ei siivota kovin ahkerasti. Siksi käynkin siellä vain kyläilemässä ja lähden muutaman tunnin päästä kotiin. Olen kiinnostunut heistä ja olen heitä välillisesti auttanut esim. jos he ovat autoa tarvinneet lainaan niin minä olen kulkenut kouluun polkupyörällä ja mies minun autollani.

WTF!? Onko ne ihan pummeja koko perhe! Sinä lainaat autoasi miehellesi, jolla ei ole autoa, eikä koko miehen perheelläkään koska tarvitsevat sinun autoa. Nyt lopetat tuon hyysäämisen heti ja pidät autosi omassa käytössäsi, kulkekoot sitten vaikka konttaamalla jos eivät saa hankituksi omaa autoa..

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mieheni on perhekeskeinen ja aikanaan auttanut paljon vanhempiaan ja siskojaan, mm. Puiden hakkuuta, pihatöitä yms. Menin mieheni mukaan aina silloin tällöin ja se oli ihan mukavaa puuhastelua yhdessä, samalla pääsi tutustumaan heidän perheeseen ja arvoihin ja minusta ne ovat hyviä arvoja, että autetaan ja vietetään yhdessä aikaa.. Itse olen ainakin tyytyväinen, että sain tutustua perhekeskeiseen perheeseen, sillä minulle se oli vierasta. Perhekeskeisyys on myös arvo, jonka haluan omille lapsilleni opettaa.

Sä missaat tässä oleellisen.

Mukavaahan tämmöinen on. Mutta kun ihminen perustaa aikuisen parisuhteen, kumppanilla on oikeus odottaa olevansa lähin. Tilanne alkaa kiristää, jos appivanhemmat eivät kunnioita sitä, että he kuulivat enää suurperheeseen, eivät ydinperheeseen.

Siinä on aivan oleellinen ero. Lapsuudenperheessä roikkuminen aiheuttaa jatkuvaa kitkaa ja kilpailua. Se ilmenee manipulointina, syyllistämisenä, kiristämisenä ja tuppautumisena. Ja on yksi yleisimpiä avioeron syitä.